813
Job
Herralle ja sanoi: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta. Niin
Herra sanoi saatanalle: Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia?
Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja
rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy
hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tu-
hoamaan hänet syyttömästi. Saatana vastasi Herralle ja sanoi:
Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestän-
sä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa:
varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi. Herra sanoi saatanalle:
Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henken-
sä. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja pai-
seita, kantapäästä kiireeseen asti. Ja tämä otti saviastian sirun, sil-
lä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään. Niin hänen vaimonsa
sanoi hänelle: Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.
Mutta hän vastasi hänelle: Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nai-
nen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan
pahaakin? Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa. Kun Jo-
bin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli koh-
dannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhi-
lainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja
menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä. Mutta kun he jon-
kun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea
häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittan-
sa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle. Sitten he is-
tuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä,
eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, et-
tä hänen tuskansa oli ylen suuri.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; Job lausui
ja sanoi: Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka
sanoi: 'Poika on siinnyt.' Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön
Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen pääl-
le, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset. Sen yön ryöstäköön pi-
meys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuu-
