19 luku

Jeesus vierailee Sakkeuksen kodissa 1 – 10, puhuu vertauksen miehestä, joka jätti kymmenen leiviskää palvelijoilleen kartutettaviksi 11 – 27, ratsastaa Jerusalemiin 28 – 40, itkee kaupunkia 41 – 44, puhdistaa pyhäkön 45, 46 ja opettaa siellä 47, 48.

1 Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.

1 Tultuaan Jerikoon Jeesus* kulki sen läpi.

1. Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.

1. JA hän meni sisälle ja waelsi Jerichon läpidze.

1. IA hen sisellemeni/ ia waelsi lepitze Jerichon (Ja hän sisälle meni/ ja waelsi läwitse Jerichon.)

2 Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.

2 Katso, oli mies nimeltä Sakkeus. Hän oli veronkantajain päämies ja oli rikas.

2. Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,

2. Ja cadzo yxi mies nimeldä Zacheus joca oli Publicanein päämies ja oli ricas.

2. Ja catzo yxi Mies nimelde Zacheus/ se oli Weronottaiaden Pämies/ ia oli ricas. (Ja katso yksi mies nimeltä Zacheus/ se oli weronottajaiden päämies/ ja oli rikas.)

3 Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.

3 Hän koetti nähdä Jeesusta, kuka Hän on, mutta ei voinut kansalta koska oli pienikokoinen.

3. Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.

3. Ja hän pyysi nähdä Jesusta eikä saanut Canssalda: sillä hän oli lyhyt warttans.

3. Ja he' pysi nähdä Iesust/ cuca hen oli/ ia ei sanut Canssalda/ Sille ette hen oli lyhyt wartans. (Ja hän pyysi nähdä Jesusta/ kuka hän oli/ ja ei saanut kansalta/ Sillä että hän oli lyhyt warreltansa.)

4 Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.

4 Niin hän juoksi edellä ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Hänet, sillä Hän oli kulkeva siitä ohi.

4. Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.

4. Ja hän samois edelle ja meni yhten medzäficuna puuhun että hän olis saanut hänen nähdä: sillä sen cautta oli hän waeldapa.

4. Ja hen edellesamois/ ia ylesnousi ychten Willificuna puhun/ ette hen olis sanut henen nähdä/ Sille ette sen cautta hen oli waeldapa. (Ja hän edellä samoisi/ ja ylös nousi yhteen williwiikunapuuhun/ että hän olisi saanut hänen nähdä/ Sillä että sen kautta hän oli waeltawa.)

5 Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi".

5 Tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja (näki hänet ja) sanoi hänelle: "Sakkeus, tule kiireesti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun huoneessasi."

5. Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.

5. Ja cuin Jesus tuli sijhen paickan cadzoi hän ylös ja näki hänen ja sanoi hänelle: Zachee astu nopiast alas: sillä minä tulen tänäpän sinun huoneses.

5. Ja quin Iesus tuli sihen paickan/ catzoi hen yles/ ia wastasi henen/ ia sanoi henelle/ Zachee/ astu nopiast alas/ Sille minun tule tenepene olla sinun Honesas. (Ja kuin Jesus tuli siihen paikkaan/ katsoi hän ylös/ ja wastasi hänen/ ja sanoi hänelle/ Zacheus/ astu nopeasti alas/ Sillä minun tulee tänäpänä olla sinun huoneessasi.)

6 Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.

6 Hän tuli kiireesti alas ja otti Hänet iloiten vastaan.

6. Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.

6. Ja hän astui nopiast alas ja otti hänen iloisest wastan.

6. Ja he' nopiast alasastui/ ia rupeis he'de wasta' iloisast (Ja hän nopeasti alas astui/ ja rupes häntä wastaan iloisesti.)

7 Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan".

7 Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo Hän meni majailemaan."

7. Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.

7. Cosca he sen näit napisit he caicki että hän syndisen tygö poickeis.

7. Coska he sen neit/ napitzit he caiki/ ette he' synnisen tyge poickesi (Koska he sen näit/ napisit he kaikki/ että hän syntisen tykö poikkesi.)

8 Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin".

8 Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos keneltä olen jotain kiristänyt, annan nelinkertaisesti takaisin."

8. Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.

8. Mutta Zacheus meni ja sanoi HERralle: cadzo HERra puolen minun tawaratani annan minä waiwaisille: ja jos minä jongun pettänyt olen sen minä neli kertaisest jällens annan.

8. Mutta Zacheus edesastui ia sanoi Herralle/ Catzo Herra/ polen minun Hywuytten mine annan waiwasten. Ja ios mine iongun pettenyt ole'/ sen mine nelie'kerdaisest iellensa'na'. (Mutta Zacheus edesastui ja sanoi Herralle/ Katso Herra/ puolen minun hywyyttäni minä annan waiwasten. Ja jos minä jonkun pettänyt olen/ sen minä neljäkertaisesti jällens annan.)

9 Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;

9 Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika.

9. Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.

9. Nijn Jesus sanoi hänelle: tänäpän on tälle huonelle autuus tapahtunut: sillä hängin on Abrahamin poica.

9. Nin sanoi Iesus henelle/ Tenepene terueys ombi telle Honelle sattunut/ Se'polest ette hen mös Abrahamin poica on/ (Niin sanoi Jesus hänelle/ Tänäpänä terweys ompi tälle huoneelle sattunut/ Sen puolesta että hän myös Abrahamin poika on/)

10 sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".

10 Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut."

10. Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.

10. Ja ihmisen Poica tuli wapahtaman sitä cuin cadonnut oli.

10. Sille Inhimisen Poica tuli etzime' ia wapatama' ioca cadhonut oli. (Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja wapahtamaan joka kadonnut oli.)

11 Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.

11 Heidän tätä kuunnellessaan Hän puhui vielä vertauksen, koska Hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.

11. Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.

11. COsca he nämät cuullet olit sanoi hän wielä yhden wertauxen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemita ja he luulit Jumalan waldacunnan cohta ilmoitettawan.

11. Coska he nyt nämet cwlit/ sanoi hen wiele yhden Wertauden/ ette hen oli iwri lesse Jerusalemita/ ia ette he lwlit Jumalan Waldakunnan cochta ilmoitettauan. (Koska he nyt nämät kuulit/ sanoi hän wielä yhden wertauksen/ että hän oli juuri läsnä Jerusalemia/ ja että he luulit Jumalan waltakunnan kohta ilmoitettawan.)

12 Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.

12 Hän sanoi näin: "Muuan jalosukuinen mies matkusti kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkuuden ja palatakseen.

12. Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:

12. Sanoi hän sijs: yxi Adelsmies matcusti caucaiseen maacundaan idzellens waldacunda ottaman ja aicoi taas palaita.

12. Sanoi hen sis/ Yxi Kempi Mies matkusti caucaiseen Makundaan/ ottaman itzellens Waldakunda/ ia iellenspalaiaman. (Sanoi hän siis/ Yksi kemppi (aatelis) mies matkusti kaukaiseen maakuntaan/ ottamaan itsellensä waltakuntaa/ ja jällens palajaman.)

13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.

13 Kutsuttuaan luokseen kymmenen palvelijaansa hän antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes tulen.'

13. Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.

13. Nijn hän cudzui tygöns kymmenen palweliatans ja andoi heille kymmenen leiwiskätä ja sanoi heille: caupitcat nijn cauwan cuin minä palajan.

13. Nin hen tygens cutzui Kymenen henen Paluelians/ ia annoi heille Kymenen Leiuiske/ ia sanoi heille/ Caupitcat nincauuan quin mine palaian. (Niin hän tyköns kutsui kymmenen hänen palwelijaansa/ ja antoi heille kymmenen leiwiskää/ ja sanoi heille/ Kaupitkaat niinkauan kuin minä palajan.)

14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.

14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähetystön hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tämän hallitsevan meitä.'

14. Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.

14. Mutta hänen kyläläisens wihaisit händä ja lähetit sanoman hänen jälkens sanoden: en me tahdo että sinä meitä wallidzet.

14. Mutta henen Borgharins wihasit hende/ ia lehetit sanoman henen ielkins sanoden/ Emme me tahdho/ ette teme pite wallitzeman meiden ylitzem. (Mutta hänen borgharinsa (kylänläiset) wihasit häntä/ ja lähetit sanomaan hänen jälkeensä sanoen/ Emme me tahdo/ että tämä pitää wallitseman meidän ylitsemme.)

15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.

15 Saatuaan kuninkuuden ja palattuaan hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahan, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan hankkinut.

15. Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.

15. Ja tapahtui cosca hän palais sijtte cuin hän sai waldacunnan käski hän cudzua ne palweliat tygöns joille hän oli rahans andanut tietäxens mitä cukin caupinnut oli.

15. Ja se tapachtui coska hen palasi/ sijtte quin hen sai waldakunnan/ keski hen cutzu ne Palueliat henen tygens/ ioille hen oli Rahan andanut/ Ette hen tiete sais/ mite cukin olis caupinut. (Ja se tapahtui koska hän palasi/ siitä kuin hän sai waltakunnan/ käski hän kutsua ne palwelijat hänen tykönsä/ joille hän oli rahan antanut/ ettää hän tietää saisi/ mitä kukin olisi kaupinnut.)

16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.

16 Ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.'

16. Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.

16. Nijn tuli ensimäinen ja sanoi: Herra sinun leiwiskäs on kymmenen leiwiskätä caswattanut.

16. Nin tuli se Ensimeinen/ ia sanoi/ HERRA/ sinun Leiuiskes ombi kymenen Leiuiske casuattanut. (Niin tuli se ensimmäinen/ ja sanoi/ HERRA/ sinun leiwiskäs ompi kymmenen leiwiskää kaswattanut.)

17 Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.

17 Hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, hyvä palvelija. Koska olet ollut uskollinen vähimmässä, olkoon sinulla valta kymmeneen kaupunkiin.

17. Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.

17. Ja hän sanoi hänelle: oikein hywä palwelia ettäs wähäs olit uscollinen sinulla pitä walda kymmenen Caupungin päällä oleman.

17. Ja hen sanoi henelle/ Aha sine hyue paluelia/ ettes olit wähes wskolinen/ sinulla pite oleman wallan kymenen Caupungin ylitze. (Ja hän sanoi hänelle/ Ahaa sinä hywä palwelija/ ettäs olit wähässä uskollinen/ sinulla pitää oleman wallan kymmenen kaupungin ylitse.)

18 Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.

18 Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.'

18. Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.

18. Toinen myös tuli ja sanoi: Herra sinun leiwiskäs on wijsi leiwiskä caswattanut.

18. Se toinen mös tuli/ ia sanoi/ HERRA/ sinun Leiuiskes ombi casuattanut wijsi Leiuiske. (Se toinen myös tuli/ ja sanoi/ HERRA/ sinun leiwiskäs ompi kaswattanut wiisi leiwiskää.)

19 Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.

19 Niin hän sanoi tällekin: 'Ja sinä, hallitse viittä kaupunkia.' Vielä tuli yksi ja sanoi:

19. Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.

19. Hän sanoi hänelle: Ole sinäkin wijden Caupungin haldia.

19. Sanoi hen mös henelle/ Ole sine mös widhen Caupungin Haltia. (Sanoi hän myös hänelle/ Ole sinä myös wiiden kaupungin haltija.)

20 Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.

20 "Herra, katso, tässä on leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.

20. Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;

20. Ja colmas tuli ja sanoi: Herra: cadzo täsä on sinun leiwiskäs joca minulla hikilijnas kätketty oli:

20. Ja se Colmas tuli ia sanoi/ HERRA Catzo/ tesse ombi sinun Leiuiskes/ ioca minulla oli ketketty Hikilinas/ (Ja se kolmas tuli ja sanoi/ HERRA Katso/ tässä ompi sinun leiwiskäsi/ joka minulla oli kätketty hikiliinassa/)

21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'

21 Sillä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’

21. Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet; sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.

21. Sillä minä pelkäisin sinua ettäs cowa mies olet sinä otat jotas et pannut ja nijtät cuin ets kylwänyt.

21. Sille mine pelkesin sinua/ ettes olet coua Mies/ Sine otadh/ iotas ett pannut/ ia nijtet/ quin ett sine kyluenyt. (Sillä minä pelkäsin sinua/ ettäs olet kowa mies/ Sinä otat/ jotas et pannut/ ja niität/ kuin et sinä kylwänyt.)

22 Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;

22 (Mutta) hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, paha palvelija. Tiesit, että olen ankara mies ja otan, mitä en ole talteen pannut ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.

22. Hän sanoi hänelle: sinun suustas minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:

22. Hän sanoi hänelle: sinun suustas minä sinun sinä paha palwelia duomidzen: tiesitkös minun cowaxi miehexi joca otan jota en minä pannut ja leickan johonga en minä kylwänyt:

22. Sanoi hen henelle/ Sinun suustas mine domitzen sinun paha Paluelia/ Tiesikös ette mine coua Mies olen/ ottaua iota em mine pannut/ ia leickaua quin em mine kyluenyt/ (Sanoi hän hänelle/ Sinun suustasi minä tuomitsen sinun paha palwelija/ Tiesitkös että minä kowa mies olen/ ottawa jota en minä pannut/ ja leikkaawa kuin en minä kylwänyt/)

23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'

23 Miksi et antanut rahaani pankkiin, että olisin tultuani saanut periä sen korkoineen?'

23. Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.

23. Ja mixet sinä andanut minun rahani waihetos pöydälle? Ja minä olisin tulduani sen corgon cansa jällens saanut.

23. Ja mixet sine andanut minun Rahani Jacopeudelle? Ja mine tultuani/ olisin sen corghon cansa ylescandanut. (Ja mikset sinä antanut minun rahaani jakopöydälle? Ja minä tultuani/ olisin sen koron kanssa ylöskantanut.)

24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.

24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.'

24. Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.

24. Nijn hän sanoi tykönä seisowille: ottacat pois se leiwiskä häneldä ja andacat sille jolla kymmenen leiwiskätä on.

24. Nin hen sanoi tykene seisouille/ Poisottacat se Leiuiske henelde/ ia andaca sille iolla kymene' Leiuiske on. (Niin hän sanoi tykönä seisowille/ Pois ottakaat se leiwiskä häneltä/ ja antakaa sille jolla kymmenen leiwiskää on.)

25 — Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. —

25 Mutta he sanoivat hänelle: 'Herra. hänellä on kymmenen leiviskää.'

25. Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.

25. Nijn he sanoit hänelle: Herra tällä on kymmenen leiwiskätä.

25. Nin he sanoit henelle/ HERRA/ Henelle ombi kymene' Leiuiske. (Niin he sanoit hänelle/ HERRA/ Hänellä ompi kymmenen leiwiskää.)

26 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

26 'Minäpä* sanon teille, että jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta siltä jolla ei ole, (häneltä) otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

26. Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.

26. Minä sanon teille: jolla on hänelle pitä annettaman: ja häneldä jolla ei ole sekin cuin hänellä on pitä poisotettaman.

26. Sille mine sanon teille/ Ette iolla ombi/ henelle pite annettaman. Ja henelde iolla ei ole/ sekin quin henelle on/ pite poisotettaman. (Sillä minä sanon teille/ Että jolla ompi/ hänelle pitää annettaman. Ja häneltä jolla ei ole/ sekin kuin hänellä on/ pitää pois otettaman.)

27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"

27 Mutta ne viholliseni, jotka eivät tahtoneet minun hallitsevan heitä, tuokaa tänne ja teloittakaa edessäni.'"

27. Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.

27. Sijttekin ne minun wiholliseni jotca ei tahtonet minun anda wallita heitäns tuocat tänne ja mestacat heitä täsä minun nähteni.

27. Sijttekin ne minun Wiholisen iotca ei tachtonut minun wallita heiden ylitzens/ edhestocat tenne ia mestatcat heite tesse minun edesen. (Sittenkin ne minun wihollisen jotka ei tahtonut minun wallita heidän ylitsensä/ edestuokaat tänne ja mestatkaa heitä tässä minun edessäni.)

28 Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.

28 Tämän sanottuaan Hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.

28. Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.

28. Ja cuin hän nämät puhunut oli meni hän cohdastans ja waelsi ylös Jerusalemi päin.

28. Ja quin hen nämet puhunut oli/ meni hen cohdastans ia yleswaelsi Jerusalemin pein. (Ja kuin hän nämät puhunut oli/ meni hän kohdastansa ja ylös waelsi Jerusalemiin päin.)

29 Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan

29 Ja tapahtui, kun Hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa sille vuorelle, jota kutsutaan Öljyvuoreksi, että Hän lähetti kaksi opetuslastaan

29. Ja tapahtui, kuin hän lähestyi Betphagea ja Betaniaa, ja tuli sen vuoren tykö, joka öljymäeksi kutsutaan kutsutaan, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,

29. JA tapahdui cosca hän lähestyi Bethphaget ja Bethaniat ja tuli Öljymäen tygö lähetti hän caxi Opetuslastans:

29. JA se tapactui/ coska hen lehestui Betphagin ia Bethanian/ ia tuli sen Öliomäen tyge/ lehetti hen caxi Opetuslastans ia sanoi/ (Ja se tapahtui/ koska hän lähestyi Betphagin ja Bethanian/ ja tuli sen Öljymäen tykö/ lähetti hän kaksi opetuslastansa ja sanoi/)

30 sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.

30 sanoen: "Menkää vastapäätä olevaan kylään, niin sinne tullessanne löydätte sidottuna varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole vielä istunut. Päästäkää se ja tuokaa mukananne.

30. Sanoen: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kuin te siihen tulette sisälle, niin te löydätte varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen koskaan istunut ole: päästäkäät se ja tuokaat tänne.

30. Ja sanoi: Mengät kylän joca on teidän edesän ja cuin te sijhen tuletta nijn te löydätte warsan sidottuna jonga päällä ei yxikän ihminen coscan istunut ole päästäkät se ja tuocat tänne.

30. Menget sihen Kylen/ ioca teiden edhesen on/ ia quin te siselle tulett/ nin te leudhet Asin warsan sidhottuna/ ionga päle eikengen Inhimisist coskan istunut ole/ pesteket se/ ia toocat tenne. (Menkäät siihen kylään/ joka teidän edessäni on/ ja kuin te sisälle tulette/ niin te löydätte aasin warsan sidottuna/ jonka päälä ei kenkään ihmisistä koskaan istunut ole/ päästäkäät se/ ja tuokaat tänne.)

31 Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'."

31 Jos joku kysyy teiltä: 'Miksi päästätte sen', sanokaa (hänelle) näin: 'Herra tarvitsee sitä.'"

31. Ja jos joku teiltä kysyy: miksi te sitä päästätte? niin sanokaat hänelle: Herra tätä tarvitsee.

31. Ja jos jocu teille kysy: mixi te sitä päästätte? nijn sanocat hänelle: HERra tätä tarwidze.

31. Ja ios iocu teille kysypi/ Mixi te site pestette/ Nin sanocat henelle/ Ette HERRA täte taruitze. (Ja jos joku teiltä kysyypi/ Miksi te sitä päästätte/ Niin sanokaat hänelle/ Että HERRA tätä tarwitsee.)

32 Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.

32 Lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan kuin Hän oli heille sanonut.

32. Niin lähetetyt menivät ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut.

32. Nijn lähetetyt menit ja löysit nijncuin hän oli heille sanonut.

32. Nin ne lehätetyt menit/ ia leusit ninquin hen oli heille sanonut. (Niin ne lähetetyt menit/ ja löysit niinkuin hän oli heille sanonut.)

33 Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"

33 Heidän päästäessään varsaa, sen omistajat sanoivat heille: "Miksi päästätte varsan'?"

33. Kuin he nyt päästivät varsaa, sanoi sen isäntä heille: miksi te päästätte varsaa?

33. Cosca he nyt päästit warsa sanoi sen isändä heille: mixi te päästätte warsa:

33. Coska he nyt pästit Warsa/ sanoi henen Herrans heille/ Mixi te pästette Warsa? (Koska he nyt päästit warsan/ sanoi hänen Herransa heille/ Miksi te päästätte warsan?)

34 Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä".

34 He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä."

34. Vaan he sanoivat: Herra tätä tarvitsee.

34. He sanoit: HERra tätä tarwidze.

34. Nin he sanoit/ Sille ette HERRA site taruitze. (Niin he sanoi/ Sillä että HERRA sitä tarwitsee.)

35 Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.

35 Niin he veivät sen Jeesuksen luo ja heitettyään vaatteensa varsan selkään, he nostivat Jeesuksen niitten päälle.

35. Ja he veivät sen Jesuksen tykö, ja panivat vaatteensa varsan päälle, ja istuttivat Jesuksen se päälle.

35. Ja he weit sen Jesuxen tygö ja panit waattens warsan päälle ja istutit Jesuxen sen päälle.

35. Ja he weit sen Iesusen tyge/ ia panit heiden waattens Warsan päle/ ia istutit Iesusen sen päle. (Ja he weit sen Jesuksen tykö/ ja panit heidän waatteensa warsan päälle/ ja istutit Jesuksen sen päälle..)

36 Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.

36 Hänen kulkiessaan ihmiset* levittivät vaatteensa tielle.

36. Ja kuin hän matkusti, levittivät he vaatteensa tielle.

36. Ja cosca hän matcusti lewitit he waattens tielle.

36. Quin hen nyt meni/ leuitit he heiden waattens tielle. (Kuin hän nyt meni/ lewitit he heidän waatteensa tielle.)

37 Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,

37 Hänen jo lähestyessään Öljyvuoren rinnettä alkoi koko opetuslasten joukko iloiten kiittää Jumalaa kovalla äänellä kaikista voimateoista, joita olivat nähneet,

37. Ja kuin hän jo lähestyi menemään alas Öljymäeltä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikistä niistä voimallisista töistä, jotka he nähneet olivat,

37. Ja cuin hän jo lähestyi ja waelsi Öljymäeldä alaspäin rupeis coco Opetuslasten joucko iloiten kijttämän Jumalata suurella änellä caiken woiman tähden cuin he nähnet olit sanoden:

37. Ja quin he' io lehestui/ ia waelsi alaspein öliomäelde/ rupeis coko Opetuslaste' Joucko iloiten kijtteme' Jumalata swrella änelle caikein auwuin ylitze iotca he nähnyet olit sanode'/ (Ja kuin hän jo lähestyi/ ja waelsi alaspäin Öljymäeltä/ rupes koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalata suurella äänellä kaikkein awuin ylitse jotka he nähneet olit sanoen/)

38 sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"

38 ja he sanoivat: "Siunattu Hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"

38. Sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen! rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!

38. Siunattu olcon se joca HERran Nimeen Cuningasna tule Rauha Taiwahas ja cunnia corkeuxes.

38. Hyuestisiugnattu olcon se ioca Kuningaxi tuli HErra' Nimeen Rauha olcohon Taiuahas/ ia Cunnia Corckiuxes. (Hywästi siunattu olkoon se joka kuninkaaksi tuli Herran nimeen. Rauha olkoon taiwaassa/ ja kunnia korkeuksissa.)

39 Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".

39 Muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat Hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi."

39. Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat hänelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias.

39. Ja muutamat Phariseuxist jotca Canssan seas olit sanoit hänelle: Mestari aseta Opetuslapses.

39. Ja mutomat Phariseusist iotca olit Canssan seas sanoit henelle/ Mestari/ Aseta sinun Opetuslapses. (Ja muutamat phariseuksista jotka olit kansan seas sanoit hänelle/ Mestari/ Aseta sinun opetuslapsesi.)

40 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".

40 Hän vastasi ja sanoi (heille): "Sanon teille, että jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."

40. Ja hän vastaten sanoi heille: minä sanon teille: jos nämät vaikenevat, niin kivet pitää huutaman.

40. Hän wastais ja sanoi heille: Minä sanon teille: jos nämät waickenewat nijn kiwet pitä huutaman.

40. Hen wastasi ia sanoi heille/ Mine sanon teille/ Jos nämet waickeneuat/ cocta Kiuet pite hutaman. (Hän wastasi ja sanoi heille/ Minä sanoin teille/ Jos nämät waikenewat/ kohta kiwet pitää huutaman.)

41 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä

41 Kun Hän tuli lähelle ja näki kaupungin, Hän itki sitä

41. Ja kuin hän lähemmä tuli, katsoi hän kaupungin päälle, itki häntä,

41. JA cuin hän lähemmä tuli cadzoi hän Caupungin päälle itki händä ja sanoi:

41. Ja quin hen lehestui/ catzoi hen Caupungin päle/ ia idki henen ylitzens ia sanoi/ (Ja kuin hän lähestyi/ katsoi hän kaupungin päälle/ ja itki hänen ylitsensä ja sanoi/)

42 ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

42 ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin (edes) tänä päivänäsi,* mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on salattuna silmiltäsi.

42. Ja sanoi: jos sinäkin tietäisit, niin sinä ajattelisit tosin tällä sinun ajallas, mitä sinun rauhaas sopis. Mutta nyt ovat ne kätketyt sinun silmäis edestä.

42. Jos sinäkin tiedäisit nijns ajattelisit tosin tällä sinun ajallas mitä sinun rauhas sopis. Mutta nyt owat ne kätketyt sinun silmäis edestä.

42. O ios sinekin tiedeisit/ nin sine aijattelisit telle tosin aijallas/ mitke sinun Rauhaas sopis. Mutta nyt ne ouat ketketyt sinun silmeis edest. (Oi jos sinäkin tietäisit/ niin sinä ajattelisit tällä tosin ajallasi/ mitkä sinun rauhaasi sopisi. Mutta nyt ne owat kätketyt sinun silmäisi edestä.)

43 Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

43 Sillä sinulle tulevat päivät, jolloin vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta

43. Sillä ne päivät pitää tuleman sinun ylitses, että sinun vihollises skantsaavat sinun, ja ympäri piirittävät sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta,

43. Sillä ne päiwät pitä tuleman sinun ylidzes että sinun wihollises scandzawat sinun ja pijrittäwät sinun:

43. Sille ette ne peiuet pite tuleman sinun ylitzes/ ette sinun Wiholises ymberinskantzauat sinun/ ia piriteuet sinun/ (Sillä että ne päiwät pitää tuleman sinun ylitsesi/ että sinun wihollisesi ympäriinsä skantsaawat (wallilla saartawat) sinun/ ja piirittäwät sinun/)

44 ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

44 ja kukistavat maan tasalle sinut lapsinesi,* eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle sen vuoksi, ettet tuntenut etsikkoaikaasi."

44. Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettet etsikkos aikaa tuntenut.

44. Ja ahdistawat sinun jocaculmalda ja maahan tasoittawat sinun ja sinun lapses jotca sinus owat ja ei jätä sinus kiwe kiwen päälle ettes sinun edzickos aica tundenut.

44. ia ahdistauat sinun iocakulmalda/ ia mahan tasoittauat sinun/ ia sinun Lapses/ iotca sinus ouat/ Ja eiuet iäte sinus Kiue Kiuen päle/ senwoxi ettet sine tundenut sinun Etzikos aica. (ja ahdistawat sinun joka kulmalta/ ja maahan tasoittawat sinun/ ja sinun lapsesi/ jotka sinussa owat/ Ja eiwät jätä sinussa kiweä kiwen päälle/ sen wuoksi ettet sinä tuntenut sinun etsikkosi aikaa.)

45 Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos

45 Mentyään pyhäkköön Hän alkoi ajaa ulos niitä, jotka (siellä) myivät (ja ostivat),

45. Ja hän meni sisälle templiin, rupesi ajamaan siitä ulos ostajia ja myyjiä,

45. JA hän meni Templijn rupeis ajaman ulos ostaita ja myypiä sanoden: kirjoitettu on:

45. Ja hen Templin siselkeui/ rupeis wlosaijaman henes Ostauit ia Myypie/ sanoden heille/ Kirioitettu ombi. (Ja hän templiin sisälle käwi/ rupesi ulos ajamaan hänessä ostawia ja myywiä/ sanoen heille/ kirjoitettu ompi.)

46 ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."

46 ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on* rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."

46. Sanoen heille: kirjoitettu on: minun huoneeni on rukoushuone; mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.

46. Minun huonen on Rucoushuone mutta te oletta sen tehnet ryöwäritten luolaxi.

46. Minun Honen ombi yxi Rucoushone/ Mutta te oletta sen tehnyet Röueriten Lolaxi. (Minun huoneen ompi yksi rukoushuone/ Mutta te olette sen tehneet ryöwärien luolaksi.)

47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;

47 Hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset etsivät tilaisuutta surmatakseen Hänet.

47. Ja hän opetti joka päivä templissä, mutta pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsivät häntä surmataksensa,

47. Ja hän opetti jocapäiwä Templis. Mutta Pappein päämiehet ja Kirjanoppenet ja Canssan wanhimmat edzeit händä surmataxens.

47. Ja hen opetti iocapeiue Templis. Mutta ne Pappein pämiehet ia Kirianoppeneet/ ia Canssan Wanhimat etzeit hende cadhotaxens/ (Ja hän opetti jokapäiwä templissä. Mutta ne pappein päämiehet ja kirjanoppineet/ ja kansan wanhimmat etsit häntä kadotaksensa/)

48 mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.

48 He eivät kuitenkaan keksineet mitä tekisivät, sillä kaikki kansa * pysytteli Hänen seurassaan* kuunnellen Häntä.

48. Ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän; sillä kaikki kansa riippui hänessä, ja kuulivat häntä.

48. Ja ei tiennet mitä heidän piti tekemän: sillä caicki Canssa ripui hänes ja cuulit händä.

48. Ja ei leunet mite heiden tekemen pideis/ Sille ette caiki Ca'ssa ripuit henest/ ia cwlit hende. (Ja eiwät löytäneet mitä heidän tekemän pitäisi/ Sillä että kaikki kansa riipuit hänestä/ ja kuulit häntä.)