18 luku

Jeesus puhuu vertaukset tuomarista ja leskestä 1 – 8 sekä fariseuksesta ja publikaanista 9 – 14, siunaa lapsia 15 – 17, neuvoo rikkaalle hallitusmiehelle elämän tien 18 – 27, ilmoittaa opetuslapsilleen oikean itsensäkieltämisen armopalkan 28 – 30, puhuu vielä kerran kärsimisestään 31 – 34 ja tekee sokeasta miehestä näkevän 35 – 43.

1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

1 Hän puhui heille (myös) vertauksen siitä, että [heidän] tuli aina rukoilla eikä väsyä.

1. Niin hän sanoi myös heille vertauksen, että aina tulee rukoilla ja ei väsyä,

1. NIjn hän sanoi myös heille wertauxen että aina tule rucoilla ja ei wäsyä ja sanoi:

1. NIN sanoi he' mös heille Wertauxe' sijte/ Ette aina tule rucoella ia ei wesymen/ Ja sanoi. (Niin sanoi hän myös heille wertauksen siitä/ Että aina tulee rukoilla ja ei wäsymän/ Ja sanoi.)

2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli muuan tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmistä.

2. Sanoen: yksi tuomari oli yhdessä kaupungissa, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

2. Yxi Duomari oli yhdes Caupungis joca ei peljännyt Jumalata eikä häwennyt ihmisiä.

2. Yxi Domari oli yhdes Caupungis/ ioca ei pelienyt Jumalata/ eike häwenyt Inhimisi. (Yksi tuomari oli yhdessä kaupungissa/ joka ei peljännyt Jumalata/ eikä häwennyt ihmisiä.)

3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

3 Mutta siinä kaupungissa oli (muuan) leskivaimo, ja hän meni hänen luokseen sanoen: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'

3. Niin oli myös yksi leski siinä kaupungissa, joka tuli hänen tykönsä, sanoen: auta minua riitaveljeltäni.

3. Nijn oli myös yxi Leski sijnä Caupungis joca tuli hänen tygöns sanoden: auta minua rijtaweljeldäni.

3. Nin oli mös yxi Leski sijne Caupungis/ ia tuli henen tygens/ sanoden/ Wariele minua Ritawelieldeni. (Niin oli myös yksi leski siinä kaupungissa/ ja tuli hänen tykönsä/ sanoen/ Warjele minua riitaweljiltäni.)

4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

4 Pitkään aikaan hän ei kuitenkaan tahtonut. Mutta sitten hän sanoi itsekseen: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmistä,

4. Ja ei hän tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hän itsellensä: vaikka en minä Jumalaa pelkää, enkä häpee ihmisiä,

4. Ja ei hän tahtonutcan. Mutta wijmein sanoi hän idzelläns: waicka en minä Jumalata pelkä engä häpe ihmisiä:

4. Ja ei hen coskan tachtonut. Mutta wijmen/ hen sanoi itzellens/ Waicka em mine Jumalata pelke/ enge häpie Inhimiste/ (Ja ei hän koskaan tahtonut. Mutta wiimein/ hän sanoi itsellens/ Waikka en minä Jumalata pelkää/ enkä häpeä ihmistä/)

5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."

5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, jottei hän lopulta tulisi ja kävisi silmilleni.'"

5. Kuitenkin, että tämä leski vaivaa minua, tahdon minä häntä auttaa, ettei hän viimein tulisi ja nurisisi minua.

5. Cuitengin että tämä Leski waiwa minua tahdon minä händä autta ettei hän tulis ja nurisis minua.

5. quitengin ette teme Leski minua waiwa/ tadho' mine he'de wariella/ ettei hen wimein tulisi/ ia nurisis minua. (kuitenkin että tämä leski minua waiwaa/ tahdon minä häntä warjellla/ ettei hän wiimein tulisi/ ja nurisisi minua.)

6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa mitä tuo väärä tuomari sanoo!

6. Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitä tämä väärä tuomari sanoo:

6. Nijn HERra sanoi: cuulcat mitä tämä wäärä Duomari sano:

6. Nin sanoi HERRA/ Cwlkat tesse/ mite teme wäre Domari sano/ (Niin sanoi HERRA/ Kuulkaat tässä/ mitä tämä wäära tuomari sanoo/)

7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat Hänen puoleensa yöt ja päivät, ja olisi kärsivällinen heitä kohtaan?

7. Eikös Jumalan pitäisi valituita auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäiskö hänen sitä kärsimän?

7. Eiköstä Jumalan pidäis hänen walituitans auttaman jotca yötä ja päiwä händä huutawat pidäiskö hänen sitä kärsimän?

7. Eikö sis Jumalan pideis henen wloswalituitans warieleman/ iotca öte ia peiue hwtauat henen tygens/ pideiskö hene' site kerssimen? (Eikö siis Jumalan pitäisi hänen uloswalituitansa warjeleman/ jotka yötä ja päiwää huutawat hänen tykönsä/ pitäisikö hänen sitä kärsimän?)

8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

8 Sanon teille, että Hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä?"

8. Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

8. Minä sanon teille: hän autta heitä pian. Cuitengin cosca ihmisen Poica on tulewa löytänekö hän usco maan pääldä.

8. Mine sanon teille/ Ette hen pian costapi heiden polestans. Quitengin coska Inhimisen Poica on tuleua/ Leutenekö hen Wskon Maan päle? (Minä sanon teille/ Että hän pian kostaapi heidän puolestansa. Kuitenkin koska Ihmisen Poika on tulewa/ Löytäneekö hän uskon maan päällä?)

9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

9 Hän puhui myös muutamille, jotka luottivat itseensä — että ovat vanhurskaita — ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

9. Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen:

9. NIin hän sanoi muutamille jotca idze päällens uscalsit että he olit hurscat ja muita ylöncadzoit tämän wertauxen:

9. Nin sanoi hen mwtomille/ iotca itzens päle wskalsit/ ette he olit hurskat/ ia ylencatzoit muita temen Wertauxen. (Niin sanoi hän muutamille/ jotka itsens päälle uskalsit/ että he olit hurskaat/ ja ylenkatsoit muita tämän wertauksen.)

10 Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

10 ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen veronkantaja.

10. Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.

10. Caxi ihmistä menit Templijn rucoileman yxi Phariseus ja toinen Publicani.

10. Caxi Inhimiste Ylesastuit Templin rucoleman/ Yxi Phariseus/ ia toine Weronottaia. (Kaksi ihmistä ylösastuit templiin rukoilemaan/ Yksi phariseus/ ja toinen weronottaja.)

11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tuo veronkantaja.

11. Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani.

11. Phariseus seisoi ja rucoili näin idzelläns: minä kijtän sinua Jumala etten minä ole nijncuin muut ihmiset ryöwäri wäärä huorintekiä taicka nijncuin tämä Publicani.

11. Se Phariseus seisoi ia rucoli nein itzellens/ Mine kijten sinua Jumala/ Etten mine ole ninquin mwdh Inhimiset/ Röuerit/ Wäret/ Horinteckiat/ Taicka mös quin teme Weronottaia. (Se phariseus seisoi ja rukoili näin itsellensä/ Minä kiitän sinua Jumala/ Etten minä ole niinkuin muut ihmiset/ ryöwärit/ wäärät/ huorintekijät/ Taikka myös kuin tämä weronottaja.)

12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

12 Paastoan kahdesti viikossa, annan kymmenykset kaikesta, mitä hankin.'

12. Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on.

12. Cahdesti wijckos minä paaston ja annan kymmenexet caikista cuin minulla on.

12. Cadhesti wijkos mine paaston/ ia anna' Tijunnin caikista quin minulla on. (Kahdesti wiikossa minä paastoan/ ja annan tijunnin kaikista kuin minulla on.)

13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

13 Mutta veronkantaja seisoi taampana, eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa sanoen: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'

13. Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni!

13. Ja Publicani seisoi taambana eikä tahtonut silmiäns nosta Taiwasen päin mutta löi rindoijns ja sanoi: Jumala armahda minun syndisen päälleni.

13. Ja se Weronottaia taambana seisoi/ eike tachtonut Silmiens ylesnosta Taiuasen pein/ Mutta löi Rindoijans ia sanoi/ Jumala armadha minun Synnisen päle'. (Ja se weronottaja taempana seisoi/ eikä tahtonut silmiänsä ylösnostaa taiwaaseen päin/ Mutta löi rintojansa ja sanoi/ Jumala armahda minun syntisen päällen.)

14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

14 Sanon teille, että tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin tuo. Sillä jokainen, joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

14. Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

14. Minä sanon teille: tämä meni cotians hurscambana cuin toinen: sillä jocainen cuin idzens ylöndä hän aletan: ja joca hänens alenda se ylötän.

14. Mine sanon teille/ Teme meni cotia's hurska'bana enemin quin se toinen. Sille iocainen quin itzens ylendä/ hen aletan/ Ja ioca henens alanda/ se yletän. (Minä sanon teille/ Tämä meni kotiansa hurskaampana enemmin kuin se toinen. Sillä jokainen kuin itsensä ylentää/ hän alennetaan/ ja joka hänens alentaa/ se ylennetään.)

15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.

15 He toivat Hänen luoksensa myös pienokaisia, jotta Hän koskettaisi heitä. Mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.

15. Niin he toivat myös hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen näkivät, nuhtelivat he niitä.

15. HE toit myös hänen tygöns lapsia että hän heihin rupeis. Cosca Opetuslapset sen näit nuhtelit he nijtä.

15. Toidh he mös henen tygens Lapsi/ Ette hen heihin rupeis. Coska Opetuslapset sen neit/ nuchtelit he nite. (Toit he myös hänen tykönsä lapsi/ Että hän heihin rupeisi. Koska opetuslapset sen näit/ nuhtelit he heitä.)

16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

16 Jeesus kutsui kuitenkin pienokaiset* luokseen ja sanoi: "Sallikaa pienokaisten tulla luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.

16. Mutta kuin Jesus oli heitä kutsunut tykönsä, sanoi hän: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät heitä kieltäkö; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

16. Mutta cuin Jesus oli heitä cudzunut tygöns sanoi hän: sallicat lasten tulla minun tygöni ja älkät heitä kieldäkö:

16. Mutta quin Iesus oli heite tygens cutzunut/ sanoi hen/ Sallicat Lapset tulla minu' tykeni/ ia elkette heite kieldekö/ (Mutta kuin Jesus oli heitä tykönsä kutsunut/ sanoi hän/ Sallikaat lapset tulla minun tyköni/ ja älkäätte heitä kieltäkö/)

17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

17 Totisesti sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin pienokainen, se ei pääse sinne sisälle."

17. Totisesti sanon minä teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei hän ikinä siihen tule siihen sisälle.

17. Sillä sencaltaisten on Jumalan waldacunda: totisest sanon minä teille: joca ei ota Jumalan waldacunda nijncuin lapsi ei hän sinne taida tulla.

17. Sille ette sencaltaisten on Jumala' Waldaku'da. Totisesta sanon mine teille/ Joca ei ota Jumalan Waldaku'da ninquin Lapsi/ ei hen sen siseltule. (Sillä että senkaltaisten on Jumalan waltakunta. Totisesti sanon minä teille/ Joka ei ota Jumalan waltakuntaa niinkuin lapsi/ ei hän sen sisälle tule.)

18 Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

18 Muuan hallitusmies kysyi Häneltä sanoen: ” Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, jotta perisin iäisen elämän?”

18. Ja häneltä kysyi yksi päämiehistä ja sanoi: hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin?

18. JA hänelle kysyi Päämies ja sanoi: hywä Mestari mitä minun pitä tekemän että minä ijancaickisen elämän saisin?

18. Ja kysyi henelle yxi Pämies ia sanoi/ Hyue Mestari/ Mite minun pite tekemen/ ette mine saisin ijancaikisen Elemen? (Ja kysyi häneltä yksi päämies ja sanoi/ Hywä mestari/ Mitä minun pitää tekemän/ että min saisin iankaikkisen elämän?)

19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.

19 Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi yksi, Jumala.

19. Niin Jesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenenkään hyvä, vaan yksi, Jumala.

19. Jesus sanoi hänelle: mitäs minua hywäxi cudzut? Ei ole kengän hywä waan ainoa Jumala.

19. Nin Iesus sanoi henelle/ Mites minun Hyuexi cutzudh? Eikengen hyue ole waan ainoa Jumala. (Niin Jesus sanoi hänelle/ Mitäs minun hywäksi kutsut? Ei kenkään hywä ole waan ainoa Jumala.)

20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."

20 Käskyt tunnet: 'Älä tee aviorikosta', Älä tapa', Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi."

20. Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs.

20. Käsky sanat sinä tiedät: älä huorin tee: älä tapa: älä warasta: älä sano wäärä todistusta: cunnioita Isäs ja äitiäs.

20. Keskysanat sine tiedhet/ Ele horitee. Ele tapa. Ele warghasta. Ele sano wäre todistusta. Cunnioita sinun Ises ia sinun Eites. (Käskysanat sinä tiedät/ Älä huorintee. Älä tapa. Älä warasta. Älä sano wäärää todistusta. Kunnioita sinun isääsi ja sinun äitiäsi.)

21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".

21 Mutta hän sanoi: "Näitä kaikkia olen seurannut nuoresta asti."

21. Niin hän sanoi: nämät kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt.

21. Nijn hän sanoi: Nämät caicki olen minä minun nuorudestani pitänyt.

21. Nin hen sanoi/ Nämet caiki mine olen pitenyt hamast minun Norudhestani. (Niin hän sanoi/ Nämät kaikki minä olen pitänyt hamasta minun nuoruudestani.)

22 Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

22 Kuultuaan tämän Jeesus sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa*, ja tule ja seuraa minua."

22. Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pitä oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.

22. Cosca Jesus sen cuuli sanoi hän hänelle: yxi sinulda wielä puuttu: myy caicki mitä sinulla on ja jaa waiwaisten nijn sinä saat tawaran Taiwas ja tule ja seura minua.

22. Coska Iesus sen cwli/ sanoi hen henelle/ Wiele nyt yxi sinulle puuttu/ Myy caiki mite sinulla ombi/ ia iagha Waiuasten/ nin sine saadh Tauara' taiuahas/ ia tule ia seura minua. (Koska Jesus sen kuuli/ sani hän hänelle/ Wielä nyt yksi sinulta puuttuu/ Myy kaikki mitä sinulla ompi/ ja jaa waiwasten/ niin sinä saat tawaran taiwaassa/ ja tule ja seuraa minua.)

23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.

23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.

23. Vaan kuin hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi; sillä hän oli sangen rikas.

23. Cosca hän sen cuuli tuli hän murhellisexi: sillä hän oli sangen ricas.

23. Coska hen sen cwli/ tuli hen murehisans/ Sille hen oli sangen ricas. (Koska hän sen kuuli/ tuli hän murheesensa/ Sillä hän oli sangen rikas.)

24 Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!

24 Nähdessään hänen olevan syvästi murheissaan Jeesus sanoi: "Kuinka vaikeasti pääsevätkään Jumalan valtakuntaan ne, joilla on varakkuutta!

24. Mutta kuin Jesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi hän: kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;

24. Cosca Jesus näki hänen murheisans olewan sanoi hän: cuinga työläst rickat tulewat Jumalan waldacundan:

24. Coska nyt Iesus näki henen murehisans oleuan/ sanoi hen/ Quin tölest ne Rickat Jumala' Waldaku'nan sisellekieuuet/ (Koska nyt Jesus näki hänen murheissansa olewan/ sanoi hän/ Kuin työlästä ne rikkaat Jumalan waltakunnan sisälle käydä.)

25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

25 Sillä helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

25. Sillä huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.

25. Pikemmin käy Cameli neulan silmästä cuin ricas tule Jumalan waldacundan.

25. Pikimin kieupi Cameli neulan silmen lepitze/ quin Ricas siselkieupi Jumalan Waldaku'dan. (Pikemmin käypi kameli neulan silmän läwitse/ kuin rikas sisälle käypi Jumalan waltakuntaan.)

26 Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"

26 Niin ne, jotka sen kuulivat sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"

26. Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?

26. Nijn he sanoit jotca sen cuulit: cucasta taita autuaxi tulla?

26. Nin ne sanoit iotca sen cwlit/ Cuca sis taita wapaxi tulla? (Niin he sanoit jotka sen kuulit/ Kuka siis taitaa wapaaksi tulla?)

27 Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".

27 Mutta Hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."

27. Mutta hän sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä.

27. Hän sanoi: mitä ihmisille on mahdotoin se on Jumalalle mahdollinen.

27. Nin hen sanoi/ Mite Inhimisten edes ombi mahdotoin/ ne ouat Jumalan edes mahdoliset. (Niin hän sanoi/ Mitä ihmisten edes ompi mahdotoin/ ne owat Jumalan edes mahdolliset.)

28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua".

28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, olemme luopuneet kaikesta* ja seuranneet sinua."

28. Niin Pietari sanoi: katso, me jätimme kaikki ja seurasimme sinua.

28. NIjn Petari sanoi: cadzo me jätimme caicki ja seuraisimme sinua.

28. Nin sanoi Petari/ Catzo/ me caiki iätime ia seurasim sinua. (Niin sanoi Petari/ Katso/ me kaikki jätimme ja seurasimme sinua.)

29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,

29 Niin Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan vuoksi on luopunut talosta tai vanhemmista* tai veljistä tai vaimosta tai lapsista,

29. Vaan hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden,

29. Hän sanoi heille: totisest sanon minä teille: ei ole kengän joca jätti huonens wanhemmans weljens emändäns ja lapsens Jumalan waldacunnan tähden?

29. Nin sanoi hen heille/ Totisesta sano' mine teille/ Eikengen ole/ ioca iätti Honens/ eli wanhemans/ eli weliens/ eli Emenens/ eli Lapsens Jumala' waldaku'nan tedhen/ (Niin sanoi hän heille/ Totisesti sanon minä teille/ Ei kenkään ole/ joka jätti huoneensa/ eli wanhempansa/ eli weljensä/ eli emäntänsä/ eli lapsensa Jumalan waltakunnan tähden/)

30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".

30 eikä saisi monin verroin tässä ajassa ja tulevassa maailmanajassa iäistä elämää."

30. Joka ei paljoa enempää saa tällä ajalla jällensä, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen elämän.

30. Joca ei paljo enämbätä saa tällä ajalla jällens ja tulewaises mailmas ijancaickisen elämän.

30. ioca ei palio ene'be ielle'ssaa/ telle aijalla/ ia tuleuaises Mailmas/ sen ija'caikisen eleme'. (joka ei paljon enemmän jällens saa/ tällä ajalla/ ja tulewaisessa maalimassa/ sen iankaikkisen elämän.)

31 Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.

31 Ja Hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja on täysin toteutuva kaikki, mitä profeettain välityksellä on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.

31. Ja hän otti tykönsä ne kaksitoistakymmentä, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitää täytettämän mitkä prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.

31. JA hän otti tygöns ne caxitoistakymmendä ja sanoi heille: Cadzo me menemme Jerusalemijn ja caicki pitä täytettämän cuin Prophetailda ihmisen Pojasta kirjoitetut owat:

31. Nin otti Iesus tygens ne caxitoistakymende ia sanoi heille/ Catzo/ me ylesmenem Jerusalemin/ ia caiki pite teutettemen iotca kirioitetudh ouat Prophetain cautta Inhimisen Poiast/ (Niin otti Jesus tykönsä ne kaksitoista kymmentä ja sanoi heille/ Katso/ me ylös menemme Jerusalemiin/ ja kaikki pitää täytettämän jotka kirjoitetut owat prophetain kautta Ihmisen Pojasta/)

32 Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;

32 Sillä Hänet annetaan pakanain käsiin, ja Häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään.

32. Sillä hän annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan, ja häväistään, ja syljetään.

32. Sillä hän ylönannetan pacanoille ja pilcatan ja häwäistän ja syljetän

32. Sille ette he' ylena'netan Pacanoille/ ia hen pilcatan ia häueiste' ia sylieten/ (Sillä että hän ylen annetaan pakanoille/ ja hän pilkataan ja häwäistään ja syljetään/)

33 ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."

33 Ja ruoskittuaan he tappavat Hänet, ja kolmantena päivänä Hän nousee ylös."

33. Ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen, ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.

33. Ja cuin he owat hänen ruoskinet tappawat he hänen ja colmandena päiwänä on hän ylösnousewa. Ja ei he yhtän sana näistä ymmärtänet. Ja tämä puhe oli heildä nijn peitetty ettei he ymmärtänet mitä sanottin.

33. ia quin he ouat henen rooskineet/ tapauat he henen/ Ja colmanna peiuene pite henen ylesnouseman. (ja kuin he owat hänen ruoskineet/ tappawat he hänen/ Ja kolmantena päiwänä pitää hänen ylösnouseman.)

34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.

34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään. Tämä puhe oli heiltä salattu, eivätkä he käsittäneet mitä sanottiin.

34. Ja ei he mitään näistä ymmärtäneet. Ja tämä puhe oli heiltä niin peitetty, ettei he ymmärtäneet, mitä sanottiin.

34. NIjn tapahtui cosca hän Jerichota lähestyi että yxi sokia istui tien wieres kerjäten.

34. Ja eiuet he ycten neite ymmerteneet. Ja oli teme Puhe heilde peitetty/ Eike he ymmerteneet mite sanottijn. (Ja eiwät he yhtään näitä ymmärtäneet. Ja oli tämä puhe heiltä peitetty/ Eikä he ymmärtäneet mitä sanottiin.)

35 Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.

35 Tapahtui Hänen lähestyessään Jerikoa, että muuan sokea mies istui tien vieressä kerjäten.

35. Niin tapahtui, kuin hän Jerikoa lähestyi, että yksi sokia istui tien vieressä kerjäten,

35. Ja cuin hän cuuli Canssan ohidzekäywän kysyi hän mikä se olis.

35. Nin tapactui coska hen lehestui Jerichota/ ette yxi Sokia istui tien wieres kerieten. (Niin tapahtui koska hän lähestyi Jerichoa/ että yksi sokea istui tien wieressä kerjäten.)

36 Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.

36 Kuullessaan kansaa kulkevan ohi hän kyseli, mitä se mahtoi olla.

36. Ja kuin hän kuuli kansan käyvän ohitse, kysyi hän, mikä se olis?

36. He sanoit hänelle: Jesus Nazarenus tästä meni.

36. Ja quin hen cwli Canssan ohitzekieuuen/ nin hen kysyi mite se olis. (Ja kuin hän kuuli kansan ohitse käywän/ niin hän kysyi mitä se olisi.)

37 He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.

37 He ilmoittivat hänelle Jeesus Nasaretilaisen menevän ohi.

37. He sanoivat hänelle: Jesus Natsarealainen tästä meni.

37. Ja hän huusi ja sanoi: Jesu Dawidin Poica armahda minua. Nijn ne jotca ohidzemenit toruit händä waickeneman.

37. Nin sanoit he henelle/ Ette Iesus Nazarenus tesse edeskeui. (Niin he sanoit hänelle/ Että Jesus Nazarenus tässä edeskäwi.)

38 Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"

38 Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"

38. Ja hän huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!

38. Mutta hän huusi sitä enämmin: Dawidin Poica armahda minua.

38. Ja hen husi ia sanoi/ Iesu Dauidin Poica/ armada minua. Nin ne iotca edhelkeuit/ nuchtelit hende ette henen piti waickeneman. (Ja hän huusi ja sanoi/ Jesus Dawidin poika/ armahda minua. Niin ne jotka edeskäwit/ nuhtelit häntä että hänen piti waikeneman.)

39 Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"

39 Edellä kulkijat nuhtelivat häntä, jotta hän vaikenisi. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"

39. Niin ne, jotka menivät ohitse, toruivat häntä vaikenemaan. Mutta hän huusi sitä enemmin: Davidin Poika, armahda minua!

39. Nijn Jesus seisatti ja käski händä talutta tygöns. Ja cuin hän lähestyi kysyi hän hänelle: ja sanoi:

39. Mutta hen site enemin hwsi/ Dauidin Poica armadha minun pälen. (Mutta hän sitä enemmin huusi/ Dawidin Poika armahda minun päällen.)

40 Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:

40 Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle Jeesus* kysyi häneltä

40. Niin Jesus seisahti ja käski häntä taluttaa tykönsä. Ja kuin hän lähestyi, kysyi hän häneltä,

40. Mitäs tahdot että minun pitä sinulle tekemän? Hän sanoi: HERra että minä näkisin.

40. Nin Iesus seisatti/ ia keski sen talutetta henen tyge's. Ja quin hen lehestui kysyi hen henelle/ ia sanoi/ (Niin Jesus seisahti/ ja käski sen talutettaa hänen tykönsä. Ja kuin hän lähestyi kysyi hän häneltä/ ja sanoi/)

41 Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin? Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".

41 (sanoen): "Mitä haluat, että tekisin sinulle?" Hän vastasi: "Herra, että saisin näköni jälleen."

41. Sanoen: mitäs tahdot, että minun pitää sinulle tekemän? Hän sanoi: Herra, että minä näköni jälleen saisin.

41. Ja Jesus sanoi hänelle: ole näkewä: sinun uscos autti sinua.

41. Mites tahdot ette minun pite sinu' tekemen? Nin hen sanoi/ HERRA/ ette mine näkyn iellenssaisin. (Mitäs tahdot että minun pitää sinun tekemän? Niin hän sanoi/ HERRA/ että minä näköni jällens saisin.)

42 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".

42 Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi, uskosi on sinut pelastanut."

42. Ja Jesus sanoi hänelle: ole näkevä! sinun uskos autti sinua.

42. Ja hän sai cohta näkyns ja seurais händä ja cunnioidzi Jumalata. Ja caicki Canssa cuin sen näit kijtit Jumalata.

42. Ja Iesus sanoi henelle/ Ole näkeue/ sinun wskos autti sinun. (Ja Jesus sanoi hänelle/ Ole näkewä/ sinun uskosi autti sinua.)

43 Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.

43 Heti hän sai näkönsä ja seurasi Häntä ylistäen Jumalaa. Nähdessään sen kaikki kansa kiitti Jumalaa.

43. Ja hän sai kohta näkönsä, ja seurasi häntä, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen näkivät, kiittivät Jumalaa.

43. Ja cocta sillens sai hen nägyns/ ia seurasi hende/ ia cu'nioitzi Jumalata. Ja caiki Ca'ssa/ quin sen neit/ kijtit Jumalata. (Ja kohta sillens hän sai näkönsä/ ja seurasi häntä/ ja kunnioitsi Jumalata. Ja kaikki kansa/ kuin sen näit/ kiitit Jumalata.)