1 luku

Jaakob lähettää tervehdyksen Israelin kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle 1, kehoittaa kestävyyteen kiusauksissa 2 – 18 ja ottamaan hiljaisuudella vastaan Jumalan sanan ja tekemään sen mukaan 19 – 27.

1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajallaan* elävää sukukuntaa.

1. Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttä!

1. JAcob Jumalan ja HERran Jesuxen Christuxen palwelia. Cahdelletoistakymmenelle sucucunnalle jotca hajalla owat toiwotta terweyttä.

1. JAcob Jumalan ia HErran Iesusen Christusen Paluelia/ nijlle Cadheltoistakymenelle Sucucunnille iotca haiolla ouat/ Terueydhen toiuotta. (Jakob Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palwelija/ niille kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle jotka hajalla owat/ terweyden toiwottaa.)

2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

2. Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,

2. MInun rackat weljeni pitäkät se sulana riemuna cosca te moninaisijn kiusauxijn langette/

2. Minun Rackat Welieni/ piteket se sulana Riemuna/ coska te moninaisijn Kiusauxijn langeta/ (Minun rakkaat weljeni/ pitäkäät se sulana riemuna/ koska te moninaisiin kiusauksiin lankeatte/)

3 tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

3 tietäen, että uskonne koetus saa aikaan kärsivällisyyttä.

3. Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden.

3. Tieten että teidän vsconne coettelemus jos se muutoin toimellinen on waicutta kärsimisen:

3. tieten ette teidhen Uskon ios hen mutoin toimelinen on/ waicuttapi Kersimisen/ (tietäen että teidän uskonne jos hän muutoin toimellinen on/ waikuttaapi kärsimisen/)

4 Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

4 Mutta kärsivällisyydellä olkoon täydellinen teko, niin että olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

4. Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset.

4. Mutta kärsimys haman loppun asti wahwana pysy että te täydelliset ja coconaiset olisitta ja ei misän puuttuwaiset.

4. Mutta Kersimus pite wahuana pysyme' haman loppun asti/ Senpäle ette te olisitta teudheliset ia coconaiset/ ia ei miseken puuttuuaiset. (Mutta kärsimys pitää wahwana pysymän hamaan loppuun asti/ Sen päälle että te olisitte täydelliset ja kokonaiset/ ja ei missäkään puuttuwaiset.)

5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin sitä annetaan hänelle.

5. Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan.

5. MUtta jos joldain teisä wijsautta puuttuis hän anocan sitä Jumalalda joca jocaidzelle anda yxikertaisest ja ei soima nijn se hänelle annetan.

5. Mutta ios ioldain teisse Wisautta putuis/ se anocan Jumalalda/ ioca andapi yxikerdalisesta iocaitzelle/ ia ei soima/ nin se henelle annetan. (Mutta jos joltain teissä wiisautta puuttuisi/ se anokaan Jumalalta/ joka antaapi yksinkertaallisesta jokaiselle/ ja ei soimaa/ niin se hänelle annetaan.)

6 Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.

6 Anokoon kuitenkin uskossa, lainkaan epäilemättä, sillä epäilevä on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee.

6. Mutta anokaan uskossa epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,

6. Mutta hän anocan vscos epäilemät: sillä joca epäile se on meren allon caltainen joca tuulelda ajetan ja lijcutetan.

6. Mutta hen anocan Uskosa ilman epälemet/ Sille/ ioca epeile/ se ombi Meren Alon caltainen/ ioca Twlelda aietan ia prijskoitetan. (Mutta hän anokaan uskossa ilman epäilemättä/ Sillä/ joka epäilee/ se ompi meren aallon kaltainen/ joka tuulelta ajetaan ja priiskoitetaan.)

7 Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,

7 Älköön näet sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,

7. Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.

7. Älkän sencaltainen ihminen luulco jotain HERralda saawans.

7. Sencaltainen Inhiminen elken luuco/ ette hen iotain HErralda saapi. (Senkaltainen ihminen älkään luulko/ että hän jotain Herralta saapi.)

8 kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.

8 kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.

8. Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä.

8. Epäilewä horju caikis hänen teisäns.

8. Yxi Epäleua ombi horiuua caikisa henen Teisens. (Yksi epäilewä ompi horjuwa kaikissa hänen teissänsä.)

9 Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään,

9 Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään,

9. Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa;

9. Mutta yxi weli joca nöyrä on kehucan hänen corgotuxestans.

9. Mutta yxi weli ioca neurä ombi/ kehucan henen Corghotoxesans/ (Mutta yksi weli joka nöyrä ompi/ kehukaan hänen korotuksessansa.)

10 mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niinkuin ruohon kukka.

10 mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niin kuin ruohon kukka.

10. Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen katooman pois.

10. Ja taas joca ricas on hän kehucan hänen alendamisestans. Sillä nijncuin ruohon cucoistus poiscatoa.

10. Ja wastoinpäin/ ioca Rikas ombi hen kehucan henen Alandamisesans. Sille ette ninquin Roohon Cu'coistos pite henen poiskatoman. (Ja wastoin päin/ joka rikas ompi hän kehukaan hänen alentamisessansa. Sillä että niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen pois katoaman.)

11 Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä.

11 Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee ja sen muodon kauneus häviää. Niin on rikaskin lakastuva retkillään.

11. Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman.

11. Auringo coitta helten cansa ja ruoho taipu ja hänen cuckaisens warise ja hänen cauneudens lacastu nijn myös sen rickan pitä tawaroistans taipuman.

11. Auringo yleskoitta Helten cansa/ ia Roho taipu/ ia henen Cuckans poiswarise/ ia henen Cuniudhens mooto hucastui. Nein mös sen Rickan pite henen Tauaroisans taipuman. (Aurinko ylös koittaa helteen kanssa/ ja ruoho taipuu/ ja hänen kukkansa pois warisee/ ja hänen kauneutensa muoto hukastui. Näin myös sen rikkaan pitää hänen tawaroissansa taipuman.)

12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!

12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kestettyään koetuksen hän saa elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat.

12. Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.

12. Autuas on se mies joca kiusauxen kärsi: sillä cosca hän coeteldu on nijn hänen pitä elämän Cruunun saaman jonga Jumala nijlle luwannut on jotca händä racastawat.

12. Autuas ombi se Mies ioca Kiusauxen kersipi/ Sille coska he' coeteltu ombi/ pite henen saaman sen Elemisen Crunun/ ionga Jumala ombi luuanut ninen iotca hende racastauat. (Autuas ompi se mies joka kiusauksen kärsiipi/ Sillä koska hän koeteltu ompi/ pitää hänen saaman sen elämisen kruunun/ jonka Jumala ompi luwannut niiden jotka häntä rakastawat.)

13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.

13 Älköön kukaan kiusattuna ollessaan sanoko: "Jumala minua kiusaa", sillä Jumala ei ole pahan* kiusattavissa eikä Hän ketään kiusaa.

13. Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,

13. Älkän kengän sanoco cosca hän kiusatan että hän Jumalalda kiusatan: Sillä ei Jumala ole kiusaja pahuteen: Ei hän ketän kiusa.

13. Elken kengen sanoco coska hen kiusatan/ ette hen Jumalalda kiusatan/ Sille eipe Jumala ole kiusaia pahude' päin/ nin ei hen kete' kiusa. (Älkään kenkään sanoko koska hän kiusataan/ että hän Jumalalta kiusataan/ Sillä eipä Jumala ole kiusaaja pahuuteen päin/ niin ei hän ketään kiusaa.)

14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee.

14. Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

14. Waan jocainen kiusatan cosca hän omast himost wietellän ja hucutellan:

14. Waan iocainen kiusatan/ coska hen omasta Himosta poiswedheten ia haucutellan/ (Waan jokainen kiusataan/ koska hän omasta himosta pois wedetään ja hukutellaan/)

15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

15 Sitten himo raskaaksi tultuaan synnyttää synnin, mutta kun synti on kypsynyt, se synnyttää kuoleman.

15. Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.

15. Sijtte cosca himo on sijttänyt nijn hän synnyttä synnin mutta cosca syndi täytetty on nijn se synnyttä cuoleman.

15. Senielken coska Himo ombi sigitenyt/ synnyttepi hen Synnin/ Mutta Syndi coska hen teutetty ombi/ nin se synnyttepi Cooleman. (Sen jälkeen koska himo ompi siittänyt/ synnyttääpi hän synnin/ Mutta synti koska hän täytetty ompi/ niin se synnyttääpi kuoleman.)

16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni.

16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni.

16. Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!

16. ÄLkät exykö rackat weljeni: Caickinainen hywä ando/

16. Elket exykö rackat Welieni/ caiki hyue Ando/ (Älkäät eksykö rakkaat weljeni/ kaikki hywä anto/)

17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä ja tulee alas valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa.

17. Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta.

17. Ja caickinainen täydellinen lahja tule ylhäldä walkeuden Isäldä jonga tykönä ei ole walkeuden ja pimeyden muutosta eikä waihetusta.

17. ia caiki teudhelimen Lahia ylhelde tulepi Walkiudhein Iselde/ ionga tyköne ei ole ycten mwtosta/ eli wahetosta/ Walkiudhen ia pimeydhe'. (ja kaikki täydellinen lahja ylhäältä tuleepi Walkeuden Isältä/ jonka tykönä ei ole yhtään muutosta/ eli waihetusta/ Walkeuden ja pimeyden.)

18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

18 Hän synnytti meidät tahtonsa mukaan totuuden sanalla ollaksemme Hänen luotujensa eräänlainen esikoinen.

18. Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme.

18. Hän on meidän synnyttänyt hänen tahtons jälken totuuden sanalla että me utiset hänen luondocappaleistans olisimma.

18. Hen ombi meite synnyttenyt henen tadhons ielkin Totudhen Sanalla/ Senpäle ette me olisimma wtiset henen Loondocappaleistans. (Hän ompi meitä synnyttänyt hänen tahtonsa jälkeen totuuden sanalla/ Sen päälle että me olisimme uutiset hänen luontokappaleistansa.)

19 Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;

19 *Olkoon siis, rakkaat veljeni, jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.

19. Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;

19. Sentähden rackat weljeni olcon jocainen ihminen nopia cuuleman mutta hidas puhuman ja hidas wihaan:

19. Senteden rackat Welieni/ olcoho' iocaine' Inhiminen nopea cwleman/ mutta Hidhas puhuman/ ia Hidhas Wihaan. (Sentähden rakkaat weljeni/ olkohon jokainen ihminen nopea kuolemaan/ mutta hidas puhumaan/ ja hidas wihaan.)

20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.

20 Sillä miehen viha ei täytä Jumalan vanhurskautta.

20. Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on.

20. Sillä ei ihmisen wiha tee mitän Jumalan edes sitä cuin oikein on.

20. Sille ette Inhimisen wiha ei tee miten Jumala' edes quin oikein on. (Sillä että ihmisen wiha ei tee mitään Jumalan edessä kuin oikein on.)

21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

21 Pankaa siis pois kaikki saasta ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaa sävyisästi vastaan teihin istutettu sana, joka voi sielunne pelastaa.

21. Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on ja voi teidän sielunne autuaaksi saattaa.

21. Sentähden pangat pois caickinainen saastaisus ja caickinainen pahuus ja ottacat sana siweydellä wastan joca teisä istutettu on ja woi teidän sielun autuaxi saatta.

21. Senteden poispangatta caiki Saastaus ia caiki Pahuus/ ia ruuetca Siweydhen cansa Sana wastan/ ioca teisse jstutettu ombi/ ioca woipi teiden Sielu'na Autuaxi saatta. (Sentähden pois pankaatte kaikki saastaus ja kaikki pahuus/ ja ruwetkaa siweyden kanssa sanaa wastaan/ joka teissä istutettu ompi/ joka woipi teidän sielunne autuaaksi saattaa.)

22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.

22 Mutta olkaa sanan tekijöitä eikä ainoastaan sen kuulijoita pettäen itsenne.

22. Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.

22. Mutta olcat myös sanan tekiät ja ei ainoastans cuuliat pettäin teitän.

22. Mutta olcat Sanan tekiet ia ei cwliat waiuoin/ itze teiten petteden. (Mutta olkaat sanan tekijät ja kuuliaat waiwoin/ itse teitän pettäen.)

23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;

23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen toteuttaja, hän on miehen kaltainen, joka kuvastimesta katselee luonnollisia kasvojaan.

23. Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,

23. Sillä jos jocu on sanan cuulia ja ei tekiä hän on sen miehen caltainen joca ruumillisen caswons speilis curkistele.

23. Sille ios iocu on Sanan Cwlia/ ia ei Tekie/ hen ombi sen miehen caltainen/ ioca henen rumilisen Casuons Speilis curkistele. (Sillä jos joku on sanan kuulija/ ja ei tekijä/ hän ompi sen miehen kaltainen/ joka hänen ruumiillisen kaswonsa peilissä kurkistelee.)

24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.

24 Sillä hän katselee itseään ja menee pois ja unohtaa heti, millainen oli.

24. Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.

24. Ja sijttecuin hän idzens curkistellut on nijn hän mene pois ja unhotta cohta millinen hän oli.

24. Sille sijttequin hen curkistellut oli itzens/ mene he' cocta pois/ Ja cocta hen wnhotti millinen hen oli. (Sillä sittenkuin hän kurkistellut on itseänsä/ menee hän kohta pois/ Ja kohta hän unhotti millainen hän oli.)

25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.

25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, *hän ei* ole muistamaton kuulija, vaan teon tekijä. Hän on oleva autuas tekemisessään.

25. Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.

25. Mutta joca cadzo wapauden täydelliseen Lakijn ja pysy ja ei ole unhottawa cuulia waan tekiä se tule hänen tegosans autuaxi.

25. Mutta ioca lepitzecatzopi sihen wapaudhen Teudelisen Lakijn/ ia kijnipysypi/ ia ei ole Unhottaua Cwlia/ waan Tööntekie/ Se sama tulepi Autuaxi henen teghosansa. (Mutta joka läwitse katsoopi siihen wapauden täydelliseen lakiin/ ja kiinni pysyypi/ ja ei ole unhottawa kuulija/ waan työntekijä/ Se sama tuleepi autuaaksi hänen teossansa.)

26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

26 Jos joku (teistä) luulee palvelevansa Jumalaa eikä hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, hänen jumalanpalveluksensa on turha.

26. Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.

26. Mutta jos jocu teistä näky Jumalinen olewan ja ei suista kieldäns waan wiettele sydämens sen Jumalan palwelus on turha.

26. Mutta ios nyt iocu teidhen keskenen näky Jumalalinen oleua ia ei suista henen Kieldens/ waan wiettelepi henen Sydheme's/ Sen Jumalanpaluelus ombi turha. (Mutta jos nyt joku teidän keskenän näkyy jumalallinen olewan ja ei suista hänen kieltänsä/ waan wietteleepi hänen sydämensä/ Sen jumalanpalwelus ompi turha.)

27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan edessä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä *maailman saastalta*.

27. Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saatatoinna maailmassa pitää.

27. Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin Jumalan palwelus: edziä Orwoja ja Leskejä heidän murheisans ja idzens saastatoinna mailmasta pitä.

27. Yxi puhdhas ia Saastatoin Jumala'paluelus teme ombi Isen ia Jumalan tyköne/ etzimen nijte Oruoia ia Leskie heidhen murehisans/ ia itzens saastatoinna Mailmasta pitemen. (Yksi puhdas ja saastatoin jumalanpalwelus tämä ompi Isän ja Jumalan tykönä/ etsimään niitä orwoja ja leskiä heidän murheissansa/ ja itsens saastatoinna maailmasta pitämään.)