11 luku

Jeesus opettaa ja kehoittaa rukoilemaan 1 – 13, parantaa riivatun miehen ja kumoaa syytöksen, että hän Beelsebulin avulla ajaa ulos riivaajia 14 – 26, sanoo, kuka on autuas 27, 28, moittii kansaa pahaksi ja merkkejä tavoittelevaksi 29 – 32, puhuu sisällisestä valosta 33 – 36; ja huutaa: » Voi teitä! » fariseuksille 37 – 44 ja lainoppineille 45 – 52; häntä koetetaan saada sanoistaan ansaan 53, 54.

1 Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa".

1 Kun Hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi muuan Hänen opetuslapsistaan Hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan."

1. Ja tapahtui, että hän rukoili yhdessä paikassa, ja kuin hän lakkasi, sanoi hänelle yksi hänen opetuslapsistansa: Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.

1. JA tapahtui että hän rucoili yhdes paicas. Ja cuin hän lackais sanoi hänelle yxi hänen Opetuslapsistans: HERra opeta meitä rucoileman nijncuin Johanneskin opetti hänen Opetuslapsens.

1. IA se tapactui/ Coska hen rucoli yhdes Paicas. Ja quin hen lackasi sanoi henelle yxi henen Opetuslapsista's/ HErra opeta meite rucolema' ninquin mös Johannes opetti henen Opetuslapsens. (Ja se tapahtui/ Koska hän rukoili yhdessä paikassa. Ja kuin hän lakkasi sanoi hänelle yksi hänen opetuslapsistansa/ Herra opeta meitä rukoilemaan niinkuin myös Johannes opetti hänen opetuslapsensa.)

2 Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä (meidän joka olet taivaissa), pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)

2 Niin Hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: 'Isä (meidän joka olet taivaissa), pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

2. Niin hän sanoi heille: kuin te rukoilette, niin sanokaat: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin taivaassa.

2. Sanoi hän heille: cosca te rucoiletta nijn sanocat: Isä meidän joca olet Taiwahis. Pyhitetty olcon sinun Nimes. Lähestykön sinun waldacundas. Tapahtucon sinun tahtos nijn maasa cuin Taiwasa.

2. Nin sanoi hen heille/ Coska te rucoletta/ nin sanocat. Ise meiden/ ioca olet Taiuahis. Pyhetty olcon sinun Nimes. Lehestulkon sinun Waldakundas. Olcon sinun tactos nin maassa quin on Taiuasa. (Niin sanoi hän heille/ Koska te rukoilette/ niin sanokaat Isä meidän/ joka olet taiwahissa. Pyhätty olkoon sinun nimesi. Lähestulkoon sinun waltakuntasi. Olkoon sinun tahtosi niin maassa kuin on taiwaassa.)

3 anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;

3 Anna meille päivittäin jokapäiväinen* leipämme.

3. Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

3. Anna meille tänäpän meidän jocapäiwäinen leipäm.

3. Anna meille tenepene meiden iocapeiuene' leipe. (Anna meille tänäpänä meidän jokapäiwäinen leipä.)

4 ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."

4 Ja anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta*.”

4. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin kaikille meidän velvollisillemme anteeksi annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.

4. Ja anna meidän syndimme andexi sillä mekin caikille meidän welgollisillem andexi annamme. Ja älä saata meitä kiusauxeen. Mutta päästä pahasta.

4. Ja a'na meide' syndine andexi/ Sille ette meki caikein meide' welgolisten andexi anname. Ja ele iohdata meit kiusauxe'. Mutta päste meite pahasta. (Ja anna meidän syntimme anteeksi/ Sillä että mekin kaikkein meidän welkollisten anteeksi annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.)

5 Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,

5 Vielä Hän sanoi heille: "Kenellä teistä on ystävä, jonka luo hän yösydännä menee ja sanoo tälle: 'Ystävä, lainaa minulle kolme leipää,

5. Ja hän sanoi heille: kellä teistä on ystävä, ja menee puoliyöstä hänen tykönsä, ja sanoo hänelle: ystäväni, lainaas minulle kolme leipää;

5. JA hän sanoi heille: culla teistä on ystäwä ja mene puoli yöstä hänen tygöns ja sano hänelle: ystäwän lainas minulle colme leipä:

5. Ja hen sanoi heille/ Culla teiste ombi Ysteue/ ia menepi henen tygens poliööst ia sanopi henelle/ Racas ysteue/ laina minulle colmet Leipe/ (Ja hän sanoi heille/ Kulla teistä ompi ystäwä/ ja meneepi hänen tykönsä puoliyöstä ja sanoopi hänelle/ Rakas ystäwä/ lainaa minulle kolme leipää/)

6 sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';

6 sillä eräs ystäväni on tullut matkallaan luokseni, eikä minulla ole mitä panen hänen eteensä',

6. Sillä minun ystäväni tuli matkasta minun tyköni, ja ei minulla ole, mitä minä panen hänen eteensä.

6. Sillä minun ystäwän tuli matcast minun tygöni ja ei minulla ole mitä minä panen hänen eteens.

6. Sille minun ysteuen tuli matcast minun tygen/ ia ei ole minulla mite mine henen etenspanen. (Sillä minun ystäwäni tuli matkasta minun tyköni/ ja ei ole minulla mitä minä hänen eteensä panen.)

7 ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' —

7 'ja tämä sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä vaivaa minua. Ovi on jo suljettu ja pienokaiseni ovat kanssani vuoteessa. En voi nousta antamaan sinulle'?

7. Ja hän vastaa huoneestansa ja sanoo: älä minua vaivaa! ovi on jo suljettu, ja minun lapseni minun kanssani ovat vuoteessa: en minä voi nousta sinulle antamaan.

7. Ja hän wasta huonestans: älä minua waiwa owi on jo suljettu ja minun lapseni minun cansani macawat ja en minä woi nosta sinulle andaman.

7. Ja hen siselde wastaten sano/ Ele minua waiua/ io on owi suliettu/ ia minun Lapseni ouat minun cansan Cammios/ ia em mine woi nosta/ ia anda sinun. (Ja hän sisältä wastaten sanoo/ Älä minua waiwaa/ jo on owi suljettu/ ja minun lapseni owat minun kanssani kammiossa/ ja en minä woi nousta/ ja antaa sinun.)

8 minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

8 Sanon teille: ellei hän nousekaan antamaan hänelle sen vuoksi, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin hänen hellittämättömyytensä vuoksi ja antaa hänelle niin paljon kuin hän tarvitsee.

8. Minä sanon teille: ellei hän nouse ja anna hänelle, että hän on hänen ystävänsä, niin hän kuitenkin hänen ahkeruutensa tähden nousee ja antaa hänelle niin monta kuin hän tarvitsee.

8. Minä sanon teille: ellei hän nouse ja anna hänelle että hän on hänen ystäwäns nijn hän cuitengin hänen ahkerudens tähden nouse ja anda hänelle nijn monda cuin hän tarwidze.

8. Mine sanon teille/ Ellei hen ylesnouse ia anna henelle ette hen on henen Ysteuens/ nin hen quitengi henen achkerudhens tehden ylesnousepi/ ia andapi henelle nin monda quin hen taruitze. (Minä sanon teille/ Ellei hän ylös nouse ja anna hänelle että hän on hänen ystäwänsä/ niin hän kuitenkin hänen ahkeruutensa tähden ylösnouseepi/ ja antaapi hänelle niin monta kuin hän tarwitsee.)

9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

9 Niin minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

9. Ja minä myös sanon teille: anokaat, niin teille annetaan: etsikäät, niin te löydätte: kolkuttakaat niin teille avataan.

9. Nijn minä myös sanon teille: anocat nijn teille annetan: edzikät nijn te löydätte: colcuttacat nijn teille awatan:

9. Nin mine mös sanon teille/ Annocat/ nin teille annetan. Etziket/ nin te leudhet. Colkutacat/ nin teille auatan. (Niin minä myös sanon teille/ Anokaat/ niin teille annetaan. Etsikäät/ niin te löydät. Kolkuttakaat/ niin teille awataan.)

10 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

10 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

10. Sillä jokainen joka anoo, se saa, ja joka etsii, se löytää, ja joka kolkuttaa, sille avataan.

10. Sillä jocainen cuin ano se saa ja joca edzi se löytä ja joca colcutta sille awatan.

10. Sille iocainen quin anopi/ se saapi/ ia ioca etzipi/ se leute/ Ja ioca colkutta/ sille auatan. (Sillä jokainen kuin anoopi/ se saapi/ ja joka etsiipi/ se löytää/ Ja joka kolkuttaa/ sille awataan.)

11 Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,

11 Kuka teistä on isä, joka pojan pyytäessä häneltä (leipää, antaa hänelle kiven ja jos hän pyytää) kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,

11. Kuka teista on isä, jolta poika anoo leipää, antaako hän hänelle kiven? eli jos hän anoo kalaa, antaako hän kalan edestä hänelle kärmeen?

11. Cuca teistä on se Isä jolda poica ano leipä andaco hän hänelle kiwen? eli jos hän ano cala andaco hän hänelle kärmen?

11. Cuca teiste se Ise ombi/ iolda Poica Leipe anopi/ andako hen sen edhest Kiuen? Eli ios hen Cala anopi/ andako hen henelle sen edhest Kärmen? (Kuka teistä se Isä ompi/ jolta poika leipää anoopi/ antaako hän sen edestä kiwen? Eli jos hän kalaa anoopi/ antaako hän hänelle sen edestä käärmeen?)

12 taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?

12 tai *jos hän pyytää* munaa antaa hänelle skorpionin?

12. Eli jos hän anoo munaa, antaako hän hänelle skorpionin?

12. Eli jos hän ano muna andaco hän hänelle Scorpionin?

12. Eli ios hen Muna anopi/ andako hen henelle sen edhest Scorpion? (Eli jos hän munaa anoopi/ antaako hän hänelle sen edestä scorpion?)

13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka Häneltä anovat?"

13. Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, paljoa enemmin teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anovaisille.

13. Jos te jotca pahat oletta taidatte hywiä lahjoja anda teidän lapsillen paljo enämmin teidän taiwallinen Isän anda Pyhän Hengen sitä anowaisille.

13. Jos nyt te/ iotca pahat oletta/ taidhatta hyui Lahioia anda teiden Lapsillen/ Palio enemin teiden Taiualinen Isen/ andapi pyhen Hengen anouaisille. (Jos nyt te/ jotka pahat olette/ taidatte hywiä lahjoja antaa teidän lapsillen/ Paljon enemmin teidän taiwaallinen Isän/ antaapi Pyhän Hengen anowaisille.)

14 Ja hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; ja kun riivaaja oli lähtenyt, niin tapahtui, että mykkä mies puhui; ja kansa ihmetteli.

14 Hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä. Kun riivaaja oli lähtenyt, tapahtui, että mykkä mies puhui ja kansa ihmetteli.

14. Ja hän ajoi ulos perkeleen, joka oli mykkä. Ja tapahtui, kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkä puhui ja kansa ihmetteli.

14. JA hän ajoi ulos yhden Perkelen joca oli myckä. Ja cosca Perkele oli ajettu ulos nijn myckä puhui: ja Canssa ihmetteli.

14. Ja hen vlosaioi yhden Perkelen/ ia se oli mycke. Ja coska Perkele oli vlosaiettu/ nin se mycke puhui. Ja cansa imechtelit. (Ja hän ulos ajoi yhden perkeleen/ ja se oli mykkä. Ja koska perkele oli ulos ajettu/ niin se mykkä puhui. Ja kansa ihmettelit.)

15 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia".

15 Mutta jotkut heistä sanoivat: "beelsebulin, riivaajain päämiehen, avulla Hän ajaa ulos riivaajia."

15. Mutta muutamat heistä sanoivat: hän ajaa ulos perkeleitä beelsebubun, perkeliden päämiehen kautta.

15. Mutta muutamat heistä sanoit: hän ulos aja Perkeleitä Beelzebubin Perkeleitten päämiehen woimalla.

15. Mutta monicadhat heiste sanoit/ Hen vlosaia Perkelet sen Beelzebubin Perkeletten pämiehen cautta. (Mutta monikahdat heistä sanoit/ Hän ulos ajaa perkeleet sen beelzebubin perkeleitten päämiehen kautta.)

16 Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta.

16 Toiset taas kiusaten vaativat Häneltä merkkiä taivaasta.

16. Mutta muut kiusasivat häntä ja anoivat häneltä tunnustähteä taivaasta.

16. Mutta muutamat kiusaisit händä ja anoit häneldä tunnustähte Taiwast:

16. Mutta mutomat kiusaten anoit tunnustecti Taiuahast henelde. (Mutta muutamat kiusaten anoit tunnustähteä taiwahasta häneltä.)

17 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle.

17 Mutta Hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, tuhoutuu, ja talo kaatuu talon päälle.

17. Mutta että hän tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta, joka erkanee itsiänsä vastaan, se tulee kylmille, ja huone lankee huoneen päälle.

17. Mutta että hän tiesi heidän ajatuxens sanoi hän heille: jocainen waldacunda joca ercane idzens wastan se tule kylmille ja huone lange huonen päälle.

17. Mutta ette hen tiesi heiden aiatoxens sanoi hen heille/ Jocainen Waldakunda ioca itzens wastan erkane se tule kylmille/ Ja Hone langepi Honen päle. (Mutta että hän tiesi heidän ajatuksensa sanoi hän heille/ Jokainen waltakunta joka itseens wastaan erkanee se tulee kylmille/ Ja huone lankeepi huoneen päälle.)

18 Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia.

18 Ja jos saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun beelsebulin avulla ajavan ulos riivaajia.

18. Jos myös saatana on erinnyt itsiänsä vastaan, kuinka hänen valtakuntansa on seisovainen? että te sanotte minun perkeleitä belsebubin kautta ajavan ulos.

18. Jos Sathan on erinnyt idzens wastan cuinga sijs hänen waldacundans on seisowainen? että te sanotta minun Perkeleitä Beelzebubin woimalla ulosajawan.

18. Jos nyt Satanas o'bi itzens wasta' erinyt quinga sijs henen waldakundans seisopi? Ette te sanotta Minun Perkelet vlosaiauan Beelzebubin cautta. (Jos nyt satanas ompi itseensä wastaan erinnyt kuinka siis hänen waltakuntansa seisoopi? Että te sanotte minun perkeleet ulos ajawan beelzebubin kautta.)

19 Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sentähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne.

19 Mutta jos minä beelsebulin avulla ajan ulos riivaajia, kenen avulla poikanne ajavat niitä ulos? Sen vuoksi he tulevat olemaan tuomarejanne.

19. Mutta jos minä perkeleitä belsebubin kautta ajan ulos, kenenkä kautta teidän poikanne niitä ajavat ulos? Sentähden heidän pitää oleman teidän tuomarinne.

19. Mutta jos minä Perkeleitä Beelzebubin woimalla ulosajan kenengästä woimalla teidän poicanne nijtä ulosajawat? Sentähden heidän pitä oleman teidän Duomarin:

19. Mutta ios mine Perkelet Beelzebubin woimalla vlosaian/ Kenenge cautta sis teiden Poijat nijte vlosaiauat? Senteden heiden pite oleman teiden Domarin/ (Mutta jos minä perkeleet beelzebubin woimalla ulos ajan/ Kenenkä kautta siis teidän pojat niitä ulos ajawat? Sentähden heidän pitää oleman teidän tuomarin/)

20 Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

20 Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut luoksenne.

20. Mutta jos minä Jumalan sormella perkeleitä ajan ulos, niin tosin on Jumalan valtakunta teidän tykönne tullut.

20. Mutta jos minä Jumalan sormella Perkeleitä ulosajan nijn tosin on Jumalan waldacunda teidän tygönne tullut.

20. Waan ios mine Jumalan sormella Perkelet vlosaian/ nin tosin on Jumalan Waldakunda teiden tygen tullut. (Waan jos minä Jumalan sormella perkeleet ulos ajan/ niin tosin on Jumalan waltakunta teidän tykön tullut.)

21 Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen omaisuutensa turvassa.

21 Kun vahva aseistautuneena vartioitsee kartanoaan, hänen omaisuutensa on turvassa.

21. Kuin väkevä haarniskoitu kotonsa varjelee, niin hänen omansa ovat rauhassa.

21. Cosca wäkewä haarniscoittu hänen cotons warjele nijn hänen omans owat rauhas.

21. Coska Wäkeue harniskoittu henen Cotons wariele/ nin henen omans ouat rauhas. (Koska wäkewä haarniskoituu hänen kotonsa warjelee/ niin hänen omansa owat rauhassa.)

22 Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.

22 Mutta kun häntä vahvempi karkaa hänen päälleen ja voittaa hänet, niin hän ottaa kaikki hänen aseensa, joihin hän turvasi ja jakaa häneltä saamansa saaliin*.

22. Mutta kuin häntä väkevämpi tulee ja voittaa hänen, niin hän ottaa pois kaikki hänen sota-aseensa, joihin hän turvasi, ja jakaa hänen saaliinsa,

22. Mutta cosca händä wäkewämbi tule ja woitta hänen nijn hän otta pois caicki hänen asens joihin hän turwais ja jaca hänen saalins.

22. Mutta coska wäkeuembi hende tule ia ylitzewoitta henen/ Nin hen poisotta caiki henen aseens/ ioihinga hen turuasi/ ia henen Saalijns iacapi. (Mutta koska wäkewämpi häntä tulee ja ylitse woittaa hänen/ Niin hän poisottaa kaikki hänen aseensa/ joihinka hän turwasi/ ja hänen saaliinsa jakaapi.)

23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

23 Joka ei ole kanssani, on minua vastaan, ja joka ei kanssani kokoa, hän hajoittaa.

23. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hän hajoittaa.

23. Joca ei ole minun cansani se on minua wastan ja joca ei minun cansani coco hän hajotta.

23. Joca ei ole minu' cansani se ombi minua wastan/ Ja ioca ei minun cansan cokoa/ hen haijotta. (Joka ei ole minun kanssani se ompi minua wastaan/ Ja joka ei minun kanssani kokoaa/ hän hajoittaa.)

24 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo se: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'.

24 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeksii vedettömiä paikkoja etsien leposijaa, mutta kun ei löydä, se sanoo: 'Palaan huoneeseeni, josta läksin.'

24. Kuin rietas henki lähtee ihmisestä, niin hän vaeltaa karkeita paikkoja, ja etsii lepoa; ja kuin ei hän löydä, niin hän sanoo: minä palajan minun huoneeseni, josta minä läksin.

24. Cosca rietas hengi lähte ihmisest nijn hän waelda carkeita paickoja edzi lepo ja ei löydä: nijn hän sano: minä palajan minun huoneseni josta minä läxin.

24. Coska se Rietainen hengi Inhimisest wloslechte/ Nin hen lepitzewaelda carckeit paickoia/ etzipi lepo/ ia ei leudhe. Nin hen sanopi/ Mine palaia' iellens minun Honeseni iostan vloslexin. (Koska se riettainen henki ihmisesta ulos lähtee/ Niin hän läwitse waeltaa karkeita paikkoja/ etsiipi lepoa/ ja ei löydä. Niin hän sanoopi/ Minä palajan jällens minun huoneeseeni josta ulos läksin.)

25 Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna.

25 Tultuaan se tapaa sen lakaistuna ja kaunistettuna.

25. Ja kuin hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.

25. Ja cuin hän sinne tule löytä hän sen luudilla lacaistuxi ja caunistetuxi.

25. Ja quin he' tulepi/ nin he' leutepi sen lwdhilla lacastu' ia caunistetu'. (Ja kuin hän tuleepi/ niin hän löytääpi sen luudilla lakastun ja kaunistetun.)

26 Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset."

26 Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, itseänsä pahempaa, ja sisälle tultuaan ne asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset."

26. Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta häntä pahempaa henkeä, ja kuin he sinne tulevat, asuvat he siellä: ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.

26. Silloin hän mene ja otta cansans seidzemen muuta pahembata henge ja cuin he sinne tulewat asuwat he siellä ja sen ihmisen wijmeiset tulewat pahemmaxi cuin ensimäiset.

26. Silloin hen menepi ia ca'sansottapi seitzeme' mwta hende pahe'bata henge/ ia quin he siseltuleuat/ asuuat he sielle/ Ja sen Inhimisen wijmeiset tuleuat pahemaxi quin ensimeiset. (Silloin hän meneepi ja kanssansa ottapi seitsemän muuta häntä pahempaa henkeä/ ja kuin he sisälle tulewat/ asuwat he siellä/ Ja sen ihmisen wiimeiset tulewat pahemmiksi kuin ensimmäiset.)

27 Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt".

27 Niin Hänen tätä puhuessaan muuan nainen korotti äänensä kansanjoukosta ja sanoi Hänelle: "Autuas se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt!"

27. Ja tapahtui, kuin hän näitä sanoi, korotti yksi vaimo kansan seasta äänensä ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nisät, joitas imit.

27. JA tapahdui cosca hän näitä sanoi: corgotti yxi waimo Canssan seast änens ja sanoi: autuas on se cohtu joca sinun candanut on ja ne nisät joitas imit.

27. Ja se tapactui/ coska hen neite sanoi/ ylescorgotti yxi Waimo Canssan seast änens ia sanoi henelle/ Autuas on se Cochtu ioca sinun candanut on/ ia ne Niset ioitas imit. (Ja se tapahtui/ koska hän näitä sanoi/ ylös koroitti yksi waimo kansan seasta äänensä ja sanoi hänelle/ Autuas on se kohtu joka sinun kantanut on/ ja ne nisät joitas imit.)

28 Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat".

28 Mutta Hän sanoi: "*Pikemminkin ovat autuaita* ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja toimivat sen mukaisesti."

28. Niin hän sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen.

28. Nijn hän sanoi: autuat owat ne jotca cuulewat Jumalan sanan ja kätkewät sen.

28. Nin hen sanoi/ Ja/ Autuat ouat ne iotca cwleuat Jumalan Sanan/ ia ketkeuet sen. (Niin hän sanoi/ Ja / Autuaat owat ne jotka kuulewat Jumalan sanan/ ja kätkewät sen.)

29 Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.

29 Kansanjoukon kokoontuessa Hän alkoi puhua: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi, se vaatii merkkiä. Mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin (profeetta) Joonan merkki.

29. Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi hän sanomaan: tämä sukukunta on paha, etsii merkkiä, ja ei hänelle anneta merkkiä, vaan Jonan prophetan merkki.

29. MUtta cosca Canssa tungi rupeis hän sanoman: tämä sucucunda on paha he anowat merckiä ja ei heille anneta merckiä: waan Jonan Prophetan mercki.

29. Mutta coska Canssa tungijt/ rupeisi hen sanoman/ Teme Sucukunda ombi paha/ hen kysy mercki/ ia ei anneta henelle Mercki waan Jonan Prophetan mercki. (Mutta koska kansa tungit/ rupesi hän sanomaan/ Tämä sukukunta ompi paha/ hän kysyy merkkiä/ ja ei anneta hänelle merkki waan Jonan prophetan merkki.)

30 Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle.

30 Sillä niin kuin Joona tuli niiniveläisille merkiksi, niin on myös Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle.

30. Sillä niinkuin Jona oli Niniveläisille merkiksi, niin pitää myös Ihmisen Poika oleman tälle sukukunnalle.

30. Sillä nijncuin Jonas oli Niniviteille merkixi: nijn pitä myös ihmisen Poica oleman tälle sucucunnalle.

30. Sille ninquin Jonas oli Niniuiteille mercki/ Nin Inhimisen Poica pite mös olema' telle Sucuku'nalle. (Sillä niinkuin Jonas oli niiniweläisille merkki/ Niin Ihmisen Poika pitää myös oleman tälle sukukunnalla.)

31 Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.

31 Etelän kuningatar nousee tuomiolle tämän sukupolven miesten kanssa ja tulee heille tuomioksi. Sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on Salomoa suurempi.

31. Etelän kuningatar pitää nouseman tuomiolle tämän sukukunnan miesten kanssa, ja heitä tuomitseman: sillä hän oli maan ääristä kuuleman Salomonin viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.

31. Etelän Drötningi pitä tuleman duomiolle tämän sucucunnan miesten cansa ja pitä heitä duomidzeman: sillä hän tuli mailman äristä cuuleman Salomonin wijsautta: ja cadzo täsä on enämbi cuin Salomon.

31. Se Etele' Trötingi pite ylesastuma' Domio' ethe' teme' Sucuku'na' Miesten ca'sa/ ia pite heite domitzeman. Sille ette hen tuli mailman äriste cwleman Salomonin wijsautta. Ja catzo/ tesse ombi enämbi quin Salomon. (Se etelän trötinki pitää ylösastuman tuomion eteen tämän sukukunnan miesten kanssa/ ja pitää heitä tuomitseman. Sillä että hän tuli maailman ääristä kuulemaan Salomonin wiisautta. Ja katso/ tässä ompi enemmän kuin Salomon.)

32 Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas.

32 Niiniven miehet nousevat tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi. Sillä he muuttivat mielensä Joonan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on Joonaa suurempi."

32. Niniven miehet pitää tuleman tuomiolle tämän sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman; sillä he tekivät parannuksen Jonan saarnasta, ja katso tässä on enempi kuin Jona.

32. Ninivitit pitä tuleman duomiolle tämän sucucunnan cansa ja sen cadottaman: sillä he teit parannuxen Jonan saarnast ja cadzo täsä on enämbi cuin Jonas.\line EI sytytä kengän kyntilätä ja pane kätköön eikä wacan ala mutta kyntiläjalcaan että sisälletulewaiset walkeuden näkisit.

32. Ne Niniuitit pite ylesastuman domion ethen/ temen Sucuku'nan cansa/ ia sen cadhottaman. Sille ette he teit parannoxen Jonasen sarnast/ Ja catzo/ tesse ombi enembi quin Jonas. (Niin niiniwetit pitää ylösastuman tuomion eteen/ tämän sukukunnan kanssa/ ja sen kadottaman. Sillä että he teit parannuksen Jonaksen saarnasta/ Ja katso/ tässä ompi enempi kuin Jonas.)

33 Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

33 Kukaan ei lampun sytytettyään pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan lampunjalkaan, jotta sisälle tulijat näkisivät valon.

33. Ei sytytä kenkään kynttilää ja pane kätköön eikä vakan alle, mutta kynttiläjalkaan, että sisälle tulevaiset valkeuden näkisivät.

34. Silmä on ruumin walkeus cosca sijs sinun silmäs on yxikertainen nijn sinun coco ruumis tule walkiaxi: mutta jos se on paha nijn myös sinun ruumis on pimiä.

33. Eikengen sytyte Kynttelete/ ia pane ketköön/ eike mös wacan ala/ mutta Kyntteleialgan päle/ ette ne iotca sisellekieuuet walkeudhen näkisit. (Ei kenkään sytytä kynttilätä/ ja pane kätköön/ eikä myös wakan alle/ mutta kynttiläjalan päälle/ että ne jotka sisälle käywät walkeuden näkisit.)

34 Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä.

34 Silmä* on ruumiin lamppu. Kun (siis) silmäsi on terve, on (myös) koko ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, myös ruumiisi on pimeä.

34. Silmä on ruumiin valkeus: kuin siis sinun silmäs on yksinkertainen, niin myös koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin se paha on, niin myös sinun ruumiis on pimiä.

35. Cadzo sijs ettei se walkeus cuin sinus on tulis pimeydexi.

34. Silme ombi Rumin Kyntele/ Coska sis sinun silmes olis yxikertaine'/ nin sinun coko Rumis tulepi walkiaxi. Mutta ios se paha olis/ nin mös sinun Rumis ombi pimije. (Silmä ompi ruumiin kynttilä/ Koska siis sinun silmäsi olisi yksinkertainen/ niin sinun koko ruumisi tuleepi walkeaksi. Mutta jos se paha olisi/ niin sinun ruumiisi ompi pimeä.)

35 Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

35 Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeää.

35. Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa on, olisi pimeys.

36. Jos sinun ruumis on päänäns walkeus ja ei ole hänesä yhtän osa pimeydest nijn se tule coconans walkeudexi ja walista sinun nijncuin kircas leimaus.

35. Catzo sis ettei se Walkeus quin sinus on/ tulisi pimeydhexi. (Katso siis ettei se walkeus kuin sinussa on/ tulisi pimeydeksi.)

36 Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan."

36 Jos siis koko ruumiisi on valoisa eikä siinä ole yhtään pimeää osaa, se on oleva kokonaan valoisa, niin kuin lamppu valaisisi sinua kirkkaalla loisteellaan."

36. Sentähden jos koko sinun ruumiis on valaistu, ja ei ole siinä yhtään pimiää paikkaa, niin se tulee kokonansa valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla leimauksella sinun valaisee.

37. JA hänen puhuisans rucoili händä yxi Phariseus rualle cansans: nijn Jesus meni ja atrioidzi.

36. Jos sis sinun Rwmis on caickinens Walkeus/ ia ei ole henelle ychten osaa pimeydhest/ nin se tule cokonans walkeudhexi/ ia walista sinun ninquin kircas leimaus. (Jos siis sinun ruumiisi on kaikkinensa walkeus/ ja ole hänellä yhtään osaa pimeydestä/ niin se tulee kokonansa walkeudeksi/ ja walistaa sinun niinkuin kirkas leimaus.)

37 Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle.

37 Mutta Hänen puhuessaan muuan fariseus pyysi Häntä aterioimaan luonaan. Niin Hän meni ja asettui aterialle.

37. Ja hänen puhuissansa rukoili häntä yksi Pharisealainen ruoalle kanssansa; niin hän meni ja atrioitsi.

38. Mutta cosca Phariseus näki ihmetteli hän ettei hän ennen ruan aica pesnyt

37. JA henen puhuesans/ rucoli hende yxi Phariseus/ peiueliselle ca'sans. Nin Iesus sisellemeni ia atrioitzi. (Ja hänen puhuessansa/ rukoili häntä yksi phariseus/ päiwälliselle kanssansa. Niin Jesus sisälle meni ja aterioitsi.)

38 Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli hän.

38 Mutta fariseus ihmetteli nähdessään, ettei Hän ensin peseytynyt ennen ateriaa.

38. Mutta kuin Pharisealainen näki, ihmetteli hän, ettei hän ensin itsiänsä pessyt ennen ruan aikaa.

39. Nijn sanoi HERra hänelle: te Phariseuxet puhdistatte ulcoisen puolen maljoista ja astioista mutta sisälliset teisä owat täynäns raatelust ja pahutta.

38. Mutta coska Phariseus näki/ imecteli hen/ ettei hen ennen sömens pesnyt. (Mutta koska phariseus näki/ ihmetteli hän/ ettei hän ennen syömistänsä pessyt.)

39 Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta.

39 Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te fariseukset puhdistatte maljan ja lautasen ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta.

39. Niin sanoi Herra hänelle: nyt te Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin puhdistatte, mutta sisälliset teissä ovat täynnä raatelusta ja pahuutta.

40. Te hullut luulettaco ettei se joca ulcoisen puolen teki tehnyt myös sisälmäistä puolda?

39. Nin sanoi HERRA henelle/ Te Phariseuset puhdistatte wlcoisen polen Malioist ia Astioist/ Mutta teiden siseliset ouat teunens ratelust ia pahutta. (Niin sanoi HERRA hänelle/ Te phariseukset puhdistatte ulkoisen puolen maljoista ja astioista/ Mutta teidän sisälliset owat täynnänsä raatelusta ja pahuutta.)

40 Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin?

40 Mielettömät, eikö Hän, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin?

40. Te hullut, eikö se, joka ulkoisen puolen teki, tehnyt myös sisälmäistä puolta?

41. Cuitengin andacat almu nijstä cuin teillä on ja cadzo nijn teille owat caicki puhtat.

40. Te Hullut/ lulettaco ettei se ioca wlcoisen polen teki/ tehnyt mös siselmeist polda? (Te hullut/ luuletteko ettei se joka ulkoisen puolen teki/ tehnyt myös sisälmäistä puolta?)

41 Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.

41 Mutta antakaa almuksi, mitä on sisällä, ja katso, kaikki on teille puhdasta.

41. Kuitenkin antakaa almua niistä, mitä teillä on, ja katso, niin teille ovat kaikki puhtaat.

42. WOi teitänne te Phariseuxet että te kymmenexet teette Minduist ja Rutast ja caickinaisest Caalist ja te jätätte pois duomion ja Jumalan rackauden: näitä tosin tulis tehdä ja sitä toista ei jättä.

41. Quitengi andacat Almusat nijste quin teille on/ ia catzo/ nin teille ouat caiki puchtat. (Kuitenkin antakaat almuset niistä kuin teillä on/ ja katso/ niin teille owat kaikki puhtaat.)

42 Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä.

42 Voi kuitenkin teitä, fariseukset, sillä te annatte kymmenykset mintusta ja ruudusta ja kaikista vihanneskasveista, mutta sivuutatte oikeuden ja *Jumalan rakkauden! Näitä olisi pitänyt harjoittaa eikä noitakaan hylätä.

42. Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jätätte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.

43. WOi teitänne te Phariseuxet jotca pyydätte ylimmäisiä istuimita Synagogisa ja tahdotta terwetettä Turulla.

42. Mutta we teille Phariseuset/ ette te Tiunin teete Minduist ia Rudast/ ia caikinaisest Caalist/ ia te poisietet Domion ia Jumalan Rackauden. Neite tosin tulis tehde/ ia site toista ei ylenanda. (Mutta woi teille phariseukset/ että te tiunnin teette mintuista ja rudasta/ ja kaikkinaisesta kaalista/ ja te pois jätät tuomion ja Jumalan rakkauden/ Näitä tosin tulisi tehdän/ ja sitä toista ei ylenantaa.)

43 Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla!

43 Voi teitä, fariseukset, sillä rakastatte ensimmäistä istuinta synagoogissa ja tervehtimisiä toreilla!

43. Voi teitä, te Pharisealaiset! jotka rakastatte ylimmäisiä istuimia synagogissa ja tervehdyksiä turulla.

44. WOi teitänne te Kirjanoppenet ja Phariseuxet te ulcocullatut: sillä te oletta nijncuin peitetyt haudat joiden päällä ihmiset tietämätä käywät.

43. We teille Phariseuset/ iotca pydhet ylimeiset istumet Sinagogisa/ ia tadhotta teruetettä Turwlla. (Woi teille phariseukset/ jotka pyydät ylimmäiset istuimet synagogissa/ ja tahdotte terwehtettää turuilla.)

44 Voi teitä, (kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät,) kun te olette niinkuin merkittömät haudat, joiden päällitse ihmiset kävelevät niistä tietämättä!"

44 Voi teitä, (kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät,) sillä olette kuin näkymättömät haudat eivätkä niitten päällä kävelevät ihmiset tiedä siitä. "

44. Voi teitä, te kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! sillä te olette niinkuin peitetyt haudat, joiden päällä ihmiset tietämättä käyvät.

45. NIjn wastais yxi Lainoppenuista ja sanoi hänelle: Mestari näillä sanoilla sinä myös meitä pilckat.

44. We teille Kirianoppenuet ia Phariseuset/ te Ulcokullatut/ sille te oletta ninquin peitetyt haudhat/ ioinenga päle Inhimiset tietemet kieuuet. (Woi teille kirjanoppineet ja phariseukset/ te ulkokullatut/ sillä te olette niinkuin peitetyt haudat/ joinenka päällä ihmiset tietämättä käywät.)

45 Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä".

45 Silloin muuan lainoppineista alkoi puhua ja sanoi Hänelle: ”Opettaja, noin puhuen häpäiset meidätkin."

45. Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi hänelle: Mestari, näillä sanoilla sinä myös meitä pilkkaat.

46. Nijn hän sanoi: ja woi teitän te Lainoppenet: sillä te rascautatte ihmiset nijllä cuormilla joita ei he woi canda ja et te idze sormellacan tahdo nijhin ruweta.

45. Nin wastasi yxi nijste Lainoppenuista ia sanoi henelle/ Mestari/ neille sanoilla sine meite mös pilcat. (Niin wastasit yksi niistä lainoppineista ja sanoi hänelle/ Mestari/ näillä sanoilla sinä meitä myös pilkkaat.)

46 Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!

46 Mutta Hän sanoi: "Voi teitäkin, lainoppineet, sillä sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja, ettekä itse yhdellä sormellanne koske niihin taakkoihin!

46. Niin hän sanoi: voi teitäkin, te lainoppineet! sillä te raskautatte ihmiset kuormilla, jotka ovat työläät kantaa, ja ette itse yhdellä sormellannekaan tahdo niihin kuormiin ruveta.

47. WOi teitä että te rakennatte Prophetain hautoja mutta teidän Isänne tapoit ne.

46. Nin sanoi hen/ Ja we mös teille Lainoppenuille/ Sille että te raskautatte Inhimiset nijlle Coormilla quin he ei woi canda/ Ja ette te itze yhdelle sormelaka tadho nijhin ruueta. (Niin sanoi hän/ Ja woi myös teille lainoppineille/ Sillä te raskautatte ihmiset niillä kuormilla kuin he ei woi kantaa/ Ja ette itse yhdellä sormellakaan tahdo niihin ruweta.)

47 Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet!

47 Voi teitä, sillä rakennatte profeettain hautakammioita, ja isänne tappoivat heidät!

47. Voi teitä, että te rakennatte prophetain hautoja, mutta tiedän isänne tappoivat ne.

48. Nijn te tosin todistatte ja suostutte teidän Isänne töihin: sillä he tapoit ne mutta te rakennatte nijden haudat.

47. We teille ette te rakennat Prophetadhen haudat/ Mutta teiden Iset tapoit ne. (Woi teille että te rakennat prophetain haudat/ Mutta teidän isät tapoit ne.)

48 Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita.

48 Niin ollen te *todistatte ja hyväksytte isäinne teot*, sillä he tappoivat profeetat' ja te rakennatte heidän hautakammioitaan.

48. Niin te tosin todistatte ja suostutte teidän isäinne töihin; sillä he tappoivat ne, mutta te rakennatte niiden haudat.

49. SEntähden myös Jumalan wijsaus sanoi: minä lähetän heidän tygöns Prophetat ja Apostolit ja muutamat nijstä he tappawat ja wainowat:

48. Nin te tosin todhistat ia ynnesostutta teiden Isein töihin/ Sille ette he tapoit ne/ mutta te rakennat nijnen Haudhat. (Niin te tosin todistat ja ynnä suostutte teidän isäin töihin/ Sillä että he tapoit ne/ mutta te rakennatte niiden haudat.)

49 Sentähden Jumalan viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat,

49 Sen vuoksi Jumalan viisaus sanoikin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja heitä he tappavat ja vainoavat,

49. Sentähden myös Jumalan viisaus sanoi: minä lähetän heidän tykönsä prophetat ja apostolit, ja muutamat niistä he tappavat ja vainoovat:

50. Että tästä sucucunnasta pitä kysyttämän caickein Prophetain weri joca on wuodatettu mailman algusta:

49. Senteden mös Jumalan Wisaus sanoi/ Mine leheten Prophetat ia Apostolit heiden tygens/ ia mutamat nijste he tappauat ia wainouat/ (Sentähden myös Jumalan wiisaus sanoo/ Minä lähetän prophetat ja apostolit heidän tykönsä/ ja muutamat niistä he tappawat ja wainoawat/)

50 että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti,

50 jotta tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti,

50. Että tältä sukukunnalta pitää etsittämän kaikkein prophetain veri, joka on vuodatettu maailman alusta,

51. Abelin werestä haman Zacharian weren asti joca hucattin Templin ja Altarin waihella: tosin sanon minä teille: se kysytän täldä sucucunnalda.

50. Senpäle ette teste Sucukunnast kysyttemen pite caickein Prophetain weri/ ioca wloswodhatettu on mailman alghust/ (Senpäälle että tästä sukukunnasta kysyttämän pitää kaikkein prophetain weri/ joka uloswuodatettu on maailman alusta/)

51 hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä'. Niin, minä sanon teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman.

51 Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka sai surmansa alttarin ja temppelin välillä. Niin, sanon teille, se vaaditaan tältä sukukunnalta.

51. Abelin verestä hamaan Sakariaan vereen asti, joka hukattiin alttarin ja templin vaiheella; tosin minä sanon teille, se pitää etsittämän tältä sukukunnalta.

52. WOi teitän Lainoppenet: sillä te oletta ottanet taidon awaimen idze sisälle mennäxenne ja sisälle menewäisiä oletta te torjunet.

51. Abelin werest saacka/ haman Zacharian weren asti/ ioca hucattijn Templin ia Altarin waihel. Tosin sano' mine teille. Se kysyten telde Sucukunnalda. (Abelin werestä saakka/ hamaan Zacharian wereen asti/ joka hukattiin templin ja alttarin waiheilla. Tosin sanon minä teille. Se kysytään tältä sukukunnalta.)

52 Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet."

52 Voi teitä, lainoppineet, sillä olette vieneet tiedon avaimen! Itse ette ole menneet sisälle ja sisälle meneviä olette estäneet.”

52. Voi teitä lainoppineet! sillä te olette ottaneet taidon avaimen: itse ette menneet sisälle, ja sisälle meneväisiä te kielsitte.

53. MUtta cosca hän oli nämät sanonut: rupeisit Lainoppenet ja Phariseuxet cowin händä ahdistaman ja cawalast häneldä monialle kysymän:

52. We teille Lainoppenuille/ Sille te oletta ottanet Taidho' auaimen ette te itze sisellemenyuet ia ne sisellemeneueiset oletta poistorijuneet. (Woi teille lainoppineille/ Silä te olette ottaneet taidon awaimen ette te itse sisälle menneet ja ne sisälle menewäiset olette pois torjuneet.)

53 Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan häneltä moninaisia,

53 Hänen *puhuessaan näitä heille* kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat kiivaasti nousta Häntä vastaan ja urkkia Häneltä moninaisia,

53. Mutta kuin hän oli nämät heille sanonut, rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset kovin häntä ahdistamaan ja viettelemään häntä puhumaan monesta,

54. Ja wäjyit händä ja edzeit jotakin hänen suustans josta he olisit saanet canda hänen päällens.

53. Mutta coska he' oli nemet heille sanonut/ rupesit ne Lainoppenet ia Phariseuset hartasti hende adistama' ia caualasta kysyme' henelde monesta/ (Mutta koska hän olin nämät heille sanonut/ rupesit ne lainoppineet ja phariseukset hartaasti häntä ahdistaman ja kawalasti kysymään häneltä monesta/)

54 väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan. (jotta voisivat Häntä syyttää).

54 väijyen *Häntä ja koettaen siepata* jotain Hänen puheestaan, (jotta voisivat Häntä syyttää).

54. Ja väijyivät häntä ja pyysivät jotakin onkia hänen suustansa, kantaaksensa hänen päällensä.

54. Ja wäigyit he'de ia etzit iotakin henen suustans onghia/ iosta he saisit canda henen pälens. (Ja wäijyit häntä ja etsit jotakin hänen suustansa onkia/ josta he saisit kantaa hänen päällensä.)