12 luku

Jeesus varoittaa ulkokultaisuudesta 1 – 3, pelkäämästä ihmisiä 4 – 7, synnistä Pyhää Henkeä vastaan 8 – 10, huolehtimisesta vainon kohdatessa 11, 12, ahneudesta 13 – 21 ja maallisista murheista 22 – 34; kehoittaa valppauteen 35 – 40 ja uskollisuuteen 41 – 48, puhuu evankeliumin tähden syntyvästä eripuraisuudesta 49 – 53 ja käskee arvioimaan ajan merkkejä 54 – 59.

1 Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.

1 Kun tällöin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he tallasivat toisiaan, Hän alkoi puhua *ennen kaikkea* opetuslapsilleen: "Varokaa fariseusten hapatusta, joka on tekopyhyyttä.

1. Kuin monta tuhatta ihmistä kokoontuivat, niin että he toinen toistansa tallasivat, rupesi hän sanomaan opetuslapsillensa: kavahtakaat ensisti Pharisealaisten hapatusta, joka on ulkokullaisuus;

1. COsca sangen paljo Canssa olit cocondunet nijn että he toinen toistans ahdistit rupeis hän sanoman ensin Opetuslapsillens: cawahtacat teitän Pahariseusten hapatuxest cuin on wieckaus:

1. COska nyt peeluku Canssa olit cokondunuet/ nin ette he toinen toisens päle tallasit rupesi hen sanoma' Opetuslastens tyge ensin/ Cauattacat itzeteiten Phariseusten Hapanoxest/ quin on Ulcokullatus/ (Koska nyt pääluku kansaa olit kokoontuneet/ niin että he toinen toisensa päälle tallasit rupesi hän sanomaan opetuslastensa tykön ensin/ Kawahtakaat itseteitän phariseustan hapatuksesta/ kuin on ulkokullatus/)

2 Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

2 Mutta ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä salattua mikä ei tule tunnetuksi.

2. Sillä ei ole mitään peitetty, joka ei ilmi tule, eikä ole salattu, mikä ei tiettäväksi tule.

2. Sillä ei ole mitän peitetty joca ei ilmei tule eikä ole salattu cuin ei tiettäwäxi tule.

2. Sille ettei miten ole peitetty quin ei ilmei tule/ eike salattu/ quin ei tieteuexi tule. (Sillä ettei mitään ole peitetty kuin ei ilmi tule/ eikä salattu/ kuin ei tiettäwäksi tule.)

3 Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan.

3 Sen vuoksi, kaikki mitä pimeässä olette sanoneet, kuullaan valossa, ja mitä korvaan olette kammioissa puhuneet, julistetaan katoilta.

3. Sentähden ne, mitä te pimeydessä sanotte, pitää valkeudessa kuultaman, ja mitä te korvaan puhuneet olette kammioissa, se pitää saarnattaman kattoin päällä.

3. Sentähden mitä te pimeis sanotta ne walkeudes cuullan: ja mitä te corwaan puhutta cammios se pitä saarnattaman cattoin päällä.

3. Se'tede' mite te pimeis sanoitta ne walkeudes cwllaan/ Ja mite te coruaa' puhuita Ca'mios/ se pite sarnattama' Cattoin päle. (Sentähden mitä te pimeässä sanoitte ne walkeudessa kuullan/ Ja mitä te korwaan puhuitte kammioissa/ se pitää saarnattaman kattoin päällä.)

4 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.

4 Mutta sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.

4. Mutta minä sanon teille, minun ystävilleni: älkäät niitä peljätkö, jotka ruumiin tappavat, ja ei ole heidän sitte enempää tekemistä.

4. MUtta minä sanon teille minun ystäwilleni: älkät nijtä peljätkö jotca ruumin tappawat ja ei ole heidän sijtte enämbätä tekemist.

4. Mutta mine sanon teille minu' Ysteuillen/ Elket nijte pelietkö iotca Rumin tappauat/ ia senperäst ei ole heille enämbete tekemist. (Mutta minä sanon teille minun ystäwäilleni/ Älkäät niitä peljätkö jotka ruumiin tappawat/ ja sen perästä ei ole heille enempätä tekemistä.)

5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.

5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää Häntä, jolla on valta tapettuaan syöstä helvettiin. Niin, sanon teille*, Häntä pelätkää.

5. Mutta minä tahdon osoittaa teille, ketä teidän tulee peljätä: peljätkää sitä, jolla on valta, sittekuin hän tappanut on, myös helvettiin sysätä; totta minä sanon teille: sitä te peljätkäät.

5. Mutta minä tahdon osotta teille ketä teidän tule peljätä: peljätkät sitä jolla on wäki sijtte cuin hän tappanut on myös helwettijn sysätä: totta minä sanon teille: sitä te peljätkät.

5. Mutta mine tadhon osotta teille ketä teiden tule peliete. Pelietke hende iolla wäki ombi/ sijttequin hen tappanut on/ mös Heluettin syseite. Totta sanon mine teille/ site te pelietke. (Mutta minä tahdon osoittaa teille ketä teidän tulee peljätä. Peljätkää häntä jolla wäki ompi/ sittenkuin hän tappanut on/ myös helwettiin sysätä. Totta sanon minä teille/ sitä te peljätkää.)

6 Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.

6 Eikö viittä varpusta myydä kahteen assiin*? Eikä yksikään niistä ole Jumalan edessä unohdettu.

6. Eikö viisi varpusta myydä kahteen ropoon? ja ei yksikään heistä ole Jumalan edessä unohdettu.

6. Eikö wijsi warpulaista osteta cahdella ropoilla? Ja ei yxikän heistä ole Jumalan edes unohdettu.

6. Eikö wijsi Warpulaist osteta cahdhel ropoilla? Ja ei yxike heiste ole Jumalan edhes wnohdettu. (Eikö wiisi warpulaista osteta kahdella rowolla? Ja ei yksikään heistä ole Jumalan edessä unohdettu.)

7 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

7 Ovatpa päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää (siis) pelätkö, olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

7. Ovat myös kaikki teidän päänne hiukset luetut. Älkäät siis peljätkö: te olette paremmat kuin monta varpusta.

7. Owat myös caicki teidän päänne hiuxet luetut: älkät sijs peljätkö sillä te oletta parammat cuin monda warpulaista.

7. Ouat mös caiki teiden päen hiuxet luetudh. Elkette sis pelietkö/ Sille te oletta paramat/ quin monda Warpulaista. (Owat myös kaikki teidän pään hiukset luetut. Älkäätte siisä peljätkö/ Sillä te olette paremmat/ kuin monta warpulaista.)

8 Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.

8 Mutta sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelten edessä.

8. Mutta minä sanon teille: jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen myös Ihmisen Poika on tunnustava Jumalan enkelien edessä:

8. Mutta minä sanon teille: jocainen cuin minun tunnusta ihmisten edes sen myös ihmisen Poica on tunnustawa Jumalan Engelitten edes.

8. Mutta mine sanon teille/ Jocainen quin minun tunnusta Inhimisten edes/ Sen mös Inhimisen Poian pite tunnustaman Jumalan Engeliten edes/ (Mutta minä sanon teille/ Jokainen kuin minun tunnustaa ihmisten edessä/ Sen myös Ihmisen Pojan pitää tunnustaman Jumalan enkelitten edes/)

9 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.

9 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelten edessä.

9. Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, se pitää kiellettämän Jumalan enkelien edessä.

9. Joca taas minun kieldä ihmisten edes se kieldän Jumalan Engelitten edes.

9. Joca taas minun kieldä Inhimisten edes/ Se kielteen Jumalan Engeliten edes. (Joka taas minun kieltää ihmisten edes/ Se kielletään Jumalan enkelitten edessä.)

10 Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.

10 Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi. Mutta sille, joka rienaa Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi.

10. Ja joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei sitä anteeksi anneta.

10. Ja joca puhu sanan ihmisen Poica wastan se hänelle andexi annetan: mutta joca Pyhä Henge pilcka ei se hänelle andexi anneta.

10. Ja ioca puhupi sana' Inhimise' Poica wastan/ se henelle a'dexia'netan. Mutta ioca pyhe Henge pilcapi/ ei se henelle andexianneta. (Ja joka puhuupi sanan Ihmisen Poikaa wastaan/ se hänelle anteeksi annetaan. Mutta joka Pyhää Henkeä pilkkaapi/ ei se hänelle anteeksi anneta.)

11 Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte;

11 Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja viranomaisten eteen, älkää murehtiko miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte,

11. Kuin he teitä vetävät synagogiin, esivallan ja valtamiesten eteen, niin älkäät murehtiko, kuinka taikka mitä teidän edestänne vastaaman pitää, eli mitä teidän pitää sanoman.

11. COsca he teitä wiettelewät heidän Synagogijns Esiwallan ja waldamiesten eteen nijn älkät murehtico cuinga taicka mitä te wastatta eli mitä teidän pitä sanoman:

11. Coska he nyt teite edesweteuet heiden Sinagogins/ Esiuallan ia Waldamiesten eten/ nin elket murectiko/ quinga taicka mite te wastatta/ eli mite teiden sanoman pite/ (Koska he nyt teitä edeswetäwät heidän synagogiinsa/ Esiwallan ja waltamiesten eteen/ niin älkäät murehtiko/ kuinka taikka mitä te wastaatte/ eli mitä teidän sanoman pitää/)

12 sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava."

12 sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava."

12. Sillä Pyhä Henki opettaa teitä sillä hetkellä, mitä teidän tulee sanoa.

12. Sillä Pyhä Hengi opetta teitä sillä hetkellä mitä teidän tule sanoa.

12. Sille ette pyhe Hengi opetapi teien sille hetkelle/ mite teiden tule sanoa. (Sillä että Pyhä Henki opettapi teidän sillä hetkellä/ mitä teidän tulee sanoa.)

13 Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön".

13 Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi Hänelle: "Opettaja, käske veljeäni jakamaan kanssani perintö."

13. Niin sanoi hänelle yksi kansasta: Mestari, sanos minun veljelleni, että hän jakais minun kanssani perinnön.

13. NIjn sanoi hänelle yxi Canssast: Mestari sanos minun weljelleni että hän jacais minun cansan perinnön.

13. Nin sanoi henelle yxi Canssast/ Mestari/ sanos minun welielleni/ ette hen iacais minun cansan Perimisen. (Niin sanoi hänelle yksi kansasta/ Mestari/ sanos minun weljelleni/ että hän jakaisi minun kanssani perimisen.)

14 Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"

14 Mutta Jeesus* vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on asettanut minut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"

14. Mutta hän sanoi hänelle: ihminen, kuka pani minun tuomariksi eli jakomieheksi teidän välillänne?

14. Mutta hän sanoi hänelle: ihminen cuca pani minun Duomarixi eli jacomiehexi teidän wälillen?

14. Mutta hen sanoi henelle/ Inhiminen/ cuka minun pani Domarixi eli Perijakaiaxi teiden pälen? (Mutta hän sanoi hänelle/ Ihminen/ kuka minun pani tuomariksi eli perijakajaksi teidän päällen?)

15 Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".

15 Ja heille Hän sanoi: "Varokaa ja karttakaa [kaikkea] ahneutta, sillä kenenkään elämä ei edes yltäkylläisyydessä riipu hänen omaisuudestaan."

15. Ja hän sanoi heille: katsokaat ja kavahtakaat ahneutta; sillä ei jonkun elämä siinä seiso, että hänellä paljo kalua on.

15. Ja hän sanoi heille: cadzocat ja cawahtacat ahneutta: sillä ei sijtä eletä että paljo tawarata on.

15. Ja sanoi hen heille/ Catzocat ia cauattacat Ahneudhest/ Sille ettei Inhiminen sijte ele/ ette henelle palio Tauara on. (Ja sanoi hän heille/ Katsokaat ja kawahtakaat ahneudesta/ Sillä ettei ihminen siitä elä/ että hänellä paljon tawaraa on.)

16 Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

16 Hän puhui heille myös vertauksen sanoen: "Erään rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

16. Niin hän sanoi heille vertauksen, sanoen: yhden rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

16. NIjn hän sanoi heille wertauxen sanoden:

16. Nin hen sanoi heille yhden Wertauxen sanoden. (Niin hän sanoi heille yhden wertauksen sanoen.)

17 Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'

17 Ja hän mietti itsekseen sanoen: ’Mitä teen, sillä minulla ei ole mihin satoni kokoan?'

17. Ja hän ajatteli itsellänsä ja sanoi: mitä minä teen, ettei minulla ole, kuhunka minä kokoon eloni?

17. Oli Ricas mies jonga peldo paljo laiho cannoi ja hän ajatteli idzelläns ja sanoi: mitä minä teen ettei minulla ole cuhunga minä cocon eloni?

17. Oli yxi Ricas mies/ ionga Pelto palio Laiho cannoi/ Ja se aijatteli itzellens ia sanoi/ Mite mine teen? Ettei minulla ole cuhunga cokoon minun Eloni/ (Oli yksi rikas mies/ jonka pelto paljon laihoa kantoi/ Ja se ajatteli itsellensä ja sanoi/ Mitä minä teen? Ettei minulla ole kuhunka kokoan minun eloni/)

18 Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;

18 Niin hän sanoi: 'Tämän teen: revin maahan aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyväni,

18. Ja sanoi: sen minä teen: minä maahan jaotan aittani, ja rakennan suuremmat, ja kokoon sinne kaiken tuloni ja hyvyyteni,

18. Ja sanoi: sen minä teen: minä purgan minun aittani ja rakennan suuremman ja cocon sinne caiken minun tuloni ja hywydeni.

18. ia sanoi/ Sen mine teen/ Mine purghan minun Aittani ia swreman ylesrakena'/ Ja sinne cokoon caiki minun tuloni/ ia minun Hywuydheni. (ja sanoi/ Sen minä teen/ Minä puran minun aittani ja suuremman ylös rakennan/ Ja sinne kokoon kaikki minun tuloni/ ja minun hywyyteni.)

19 ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.

19 ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi. Nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.'

19. Ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on pantu paljo hyvyyttä moneksi vuodeksi: lepää, syö, juo, riemuitse.

19. Ja sanon sielulleni: sielu sinulla on suuri wara monexi wuodexi pandu lewä syö juo riemuidze.

19. Ja sanon Sieluleni/ Racas Sielu/ Sinulle ombi swri wara monexi wodexi pandu/ Lewä/ söö/ ioo/ remuitze. (Ja sanon sielulleni/ Rakas sielu/ Sinulla ompi suuri wara moneksi wuodeksi pantu/ Lepää/ syö/ juo/ riemuitse.)

20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'

20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Mieletön, tänä yönä sielusi vaaditaan sinulta. Kenelle sitten joutuu se, minkä olet hankkinut?'

20. Mutta Jumala sanoi hänelle: sinä tyhmä! tänä yönä sinun sielus sinulta pois otetaan: kuka ne sitte saa, joita sinä valmistanut olet?

20. Mutta Jumala sanoi hänelle: sinä tompeli tänä yönä sinun sielus sinulda pois cudzutan cuca ne sijtte saa cuins walmistanut olet?

20. Mutta Jumala sanoi henelle/ Sine tompeli/ Tene ööne sinun Sielus sinulda poiskutzutan/ Cuca ne saapi iotcas walmistanut olet? (Mutta Jumala sanoi hänelle/ Sinä tomppeli/ Tänä yönä sinun sielusi sinulta pois kutsutaan/ Kuka ne saapi jotkas walmistanut olet?)

21 Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

21 Näin on sen, joka kokoaa itselleen, eikä ole rikas Jumalassa."

21. Niin on myös se, joka itsellensä tavaraa kokoo, ja ei ole rikas Jumalassa.

21. Näin myös hänelle käy joca idzellens tawarata coco ja ei ole ricas Jumalas.

21. Nein mös henelle kieupi/ ioca itzellens tauaroitze/ ia ei ole Ricas Jumalan edes. (Näin myös hänelle käypi/ joka itsellensä tawaroitsee/ ja ei ole rikas Jumalan edessä.)

22 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.

22 Hän sanoi opetuslapsilleen: "Sen vuoksi sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, tai ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne.

22. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko elämästänne, mitä teidän pitä syömän, eikä ruumiistanne, millä te itseänne verhoitatte.

22. NIjn hän sanoi Opetuslapsillens: sentähden sanon minä teille: älkät murehtico teidän elämästän mitä teidän pitä syömän eikä ruumistan millä te sen waatetatte.

22. Nin hen sanoi Opetuslapsillens/ Senteden sanon mine teille/ Elket mwrectico teiden elemen eteen/ mite teiden pite sömen/ Eike mös Rumistan/ mille te sen puetatt. (Niin hän sanoi opetuslapsillensa/ Sentähden sanon minä teille/ Älkäät murehtiko teidän elämän eteen/ mitä teidän pitää syömän/ Eikä myös ruumiistan/ millä te sen puetat.)

23 Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

23 Sillä Henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

23. Henki on enempi kuin ruoka, ja ruumis parempi kuin vaate.

23. Elämä on enämbi cuin ruoca ja ruumis parembi cuin waate.

23. Eleme ombi enämbi quin Roca/ ia Rumis enämbi quin Wate. (Elämä ompi enempi kuin ruoka/ ja ruumis enempi kuin waate.)

24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

24 Katselkaa kaarneita. Eivät ne kylvä eivätkä niitä, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa, vaan Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

24. Katselkaat kaarneita: ei he kylvä eikä niitä, ei heillä ole myös kellaria eikä aittaa, ja Jumala elättää heidät: kuinka paljoa paremmat te olette kuin linnut?

24. Cadzelcat carneita ei he kylwä eikä nijtä ei heillä ole myös kellarita eikä aitta ja Jumala heidän cuitengin elättä cuinga paljo parammat te oletta cuin linnut?

24. Catzelcat Corppi/ eiuet ne Kylue/ eike mös eloleicka/ ei ole heille mös Kellarite/ eike Aitta/ ia Jumala heite quitengi elette/ Quinga palio paramat te oletta quin Linnut? (Katselkaa korppia/ eiwät ne kylwä/ eikä myös elonleikkaa/ ei ole heille myös kellaria/ eikä aittaa/ ja Jumala heitä kuitenkin elättää/ Kuinka paljon paremmat te olette kuin linnut?)

25 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

25 Kuka teistä voi murehtimisella lisätä mitään* ikäänsä'?

25. Mutta kuka teistä murheellansa voi lisätä varrellensa yhden kyynärän?

25. CUca teistä hänen murehellans woi lisätä hänen warrellens yhdengän kyynärän?

25. Cuca nyt teiste henen murehellans woipi lisete henen wardhellens yhden kynären? (Kuka nyt teistä hänen murheellansa woipi lisätä hänen warrellensa yhden kyynärän?)

26 Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?

26 Ellette siis voi vähintäkään, miksi murehditte muusta?

26. Sentähden ellette siis voi sitä, mikä vähin on, miksi te muista murehditte?

26. Ellet te sijs woi sitä cuin wähin on mixi te muista murehditta?

26. Ellei te sis woi site quin wähin ombi/ mixi te muista muredhitta? (Ellei te siis woi sitä kuin wähin ompi/ miksi te muista murehditte?)

27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut vaatetettu niin kuin yksi niistä.

27. Katselkaat kukkasia, kuinka ne kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää; ja minä sanon teille: ei Salomo kaikessa kunniassansa niin ollut vaatetettu kuin yksi heistä.

27. Cadzelcat cuckaisita cuinga he caswawat ei he työtä tee eikä kehrä: ja minä sanon teille: ettei Salomon caikes hänen cunniasans nijn ollut waatetettu cuin yxi heistä.

27. Catzelcat Cuckaisita quinga he caswauat/ Ei ne tötetee/ eike mös kehrä/ Nin sanon mine teille/ ettei Salomon caikes henen cunniasans nin ollut watittu quin yxi nijste. (Katselkaat kukkaisia kuinka ne kaswawat/ Ei ne työtä tee/ eikä myös kehrää/ Niin sanon minä teille/ ettei Salomon kaikessa hänen kunniassansa niin ollut waatettu kuin yksi niistä.)

28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!

28 Jos siis Jumala näin vaatettaa vainion ruohon, joka tänään on ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, vähäuskoiset!

28. Jos siis ruohon, joka tänäpänä kedolla seisoo jo huomenna pätsiin heitetään, Jumala niin vaatettaa, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä te, te vähäuskoiset?

28. JOs sijs ruohon joca tänäpän kedolla seiso ja huomena totton heitetän Jumala nijn waatetta cuinga paljo enämmin hän teidän waatetta te heickouscoiset?

28. Jos sis Rohon ioca tenepene Kedholla seiso/ ia Homen vgnin heiteten Jumala nin watitzepi/ Quinga palio enämin hen teite watitzepi/ O te heickovskoiset? (Joka siis ruohon joka tänäpänä kedolla seisoo/ ja huomen uuniin heitetään Jumala niin waatitseepi/ Kuinka paljon enemmin hän teitä waatitseepi/ Oi te heikkouskoiset?)

29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.

29 Älkää etsikö, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä olko levottomia.

29. Sentähden, älkäät etsikö, mitä teidän syömän eli juoman pitää, ja älkäät surulliset olko.

29. Sentähden myös älkät edzikö mitä teidän syömän eli juoman pitä ja älkät epäilkö:

29. Senteden mös te elkette etzikö/ mite teiden sömen eli ioman pite/ ia elket corkiuteen mengö/ (Sentähden myös te älkäätte etsiko/ mitä teidän syömän eli juoman pitää/ ja älkäät korkeuteen menkö/)

30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.

30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanat tavoittelevat. Mutta Isänne tietää, että näitä tarvitsette.

30. Sillä näitä kaikkia pakanat maailmassa pyytävät; mutta teidän Isänne tietää, että te näitä tarvitsette.

30. Sillä näitä caickia pacanat mailmas pyytäwät.

30. Sille neinen caikein ielken pacanat mailmas seisouat. (Sillä näiden kaikkein jälkeen pakanat maailmassa seisowat.)

31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.

31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin kaikki nämä annetaan teille lisäksi.

31. Vaan paremmin etsikäät Jumalan valtakuntaa, niin nämät kaikki teille annetaan.

31. Mutta teidän Isän tietä että te näitä tarwidzetta. Waan parammin edzikät Jumalan waldacunda nijn nämät caicki teille tapahtuwat.

31. Mutta teiden Isen tiete ette te neite taruitzett. Wan paramin etziket Jumalan Waldakunnan ielken/ nin nemet caiki teille tygelangeuat. (Mutta teidän Isän tietää että te näitä tarwitsette. Waan paremmin etsikäät Jumalan waltakunnan jälkeen/ niin nämät kaikki teille tykö lankeawat.)

32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

32 Älä pelkää, pieni lauma, sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

32. Älä pelkää, piskuinen lauma; sillä teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan.

32. Älä pelkä piscuinen lauma sillä teidän Isällän on hywä tahto anda teille waldacunda.

32. ELE Pelke piskurainen Lauma/ Sille ette teiden Isen hyue tachto ombi andaman teille waldakunda * (Älä pelkaa piskuruinen lauma/ Sillä että teidän Isän hywä tahto ompi antaman teille waltakunta.)

33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.

33 Myykää, mitä teillä on ja antakaa almuja, tehkää itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, missä varas ei tule lähelle eikä koi turmele.

33. Myykäät, mitä teillä on, ja antakaat almua. Tehkäät teillenne säkit, jotka ei vanhene, puuttumatoin tavara taivaissa, kuhunka ei varas ulotu, ja kusssa ei koi raiskaa.

33. Myykät mitä teillä on ja andacat almua. Tehkät teillen Säkit jotca ei wanhane tehkät puuttumatoin tawara Taiwahis cuhunga ei waras ulotu eikä coi raisca.

33. Myyke mite teille ombi/ ia andacat Almuisat. Tehcket teillen Säckit iotca ei wanhane ychten puuttumattoman Tauaran Taiuahis/ Cuhunga ei warghas wlotu/ eike Coi raiska. (Myykää mitä teillä ompi/ ja antakaat almuset. Tehkäät teillen säkit jotka ei wanhene yhtään puuttumattoman tawaran taiwahissa/ Kuhunka ei waras ulotu/ eikä koi raiskaa.)

34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.

34 Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne."

34. Sillä kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne.

34. Sillä cusa teidän tawaran on siellä myös on teidän sydämen.

34. Sille cussa teiden Tauaran ombi sielle mös onopi teiden sydhemen. (Sillä kussa teidän tawaran ompi siellä myös ompi teidän sydämen.)

35 Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;

35 Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa.

35. Olkoon teidän kupeenne vyötetyt ja teidän kynttilänne sytytetyt.

35. OLcon teidän cupen wyötetyt ja teidän kyntilänne sytytetyt:

35. Olcoon teiden Solinna wötetyt/ ia teiden Kyntelet sytytetyt/ (Olkoon teidän kupeenne wyötetyt/ ja teidän kynttilät sytytetyt/)

36 ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.

36 Olkaa niitten ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palaa häistä, jotta he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti hänelle avaisivat.

36. Ja olkaat te niiden ihmisten kaltaiset, jotka odottavat Herraansa häistä palajavan: että kuin hän tulee ja kolkuttaa, niin he hänelle avaavat.

36. Ja olcat nijden ihmisten caltaiset jotca heidän Herrans odottawat häistä palajawan että cosca hän tule ja colcutta nijn he cohta hänelle awawat.

36. Ja olcatta ninen Inhimisten caltaiset iotca heiden Herrans odhottauat coska hen Häistä palaiapi/ Ette coska hen tulepi ia pälecolkutta/ nin he cocta henen etens awauat. (Ja olkaatte niiden ihmisten kaltaiset jotka heidän Herrans odottawat koska hän häistä palajaapi/ Että koska hän tuleepi ja päälle kolkuttaa/ niin he kohta hänen eteens awaawat.)

37 Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.

37 Onnellisia ne palvelijat, jotka *heidän herransa* tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.

37. Autuaat ovat ne palveliat, jotka Herra tultuansa löytää valvomasta. Totisesti sanon minä teille: hän sonnustaa itsensä ja asettaa heidät aterioitsemaan, ja tulee ja palvelee heitä.

37. Autuat owat ne palweljat jotca HERra tulduans löytä walwomast. Totisest sanon minä teille: hän sonnusta hänens ja asetta heidän atrioidzeman ja käyden palwele heitä.

37. Autuat ouat ne palueliat iotca HERRA tultuans leutepi waluomast. Totisesta sanon mine teille/ ette hen sonnusta henens ia asetta heidet atrioitzemaan/ ia kieudhen hen paluelepi heite. (Ja olkaatte niiden ihmisten kaltaiset jotka heidän Herraansa odottawat koska hän häistä palajaapi/ Että koska hän tuleepi ja päälle kolkuttaa/ niin he kohta hänen eteensä awaawat.)

38 Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.

38 Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella yövartiolla ja havaitsee heidän näin valvovan, niin onnellisia ovat ne palvelijat.

38. Ja jos hän tulee toisessa vartiossa, eli kolmannessa vartiossa tulee, ja näin löytää, autuaat ovat ne palvelia.

38. Ja jos hän tule toises wartios eli colmannes wartios ja näin löytä autuat owat ne palweliat.

38. Ja ios hen tulepi toises Waluos/ eli colmannes Waluos/ ia nein leutepi/ Autuat ouat ne palueliat. (Ja jos hän tuleepi toisessa walwossa/ eli kolmannessa walwos/ ja näin löytääpi/ Autuaat owat ne palwelijat.)

39 Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.

39 Mutta se ymmärtäkää, että jos isäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän *valvoisi eikä* sallisi murtautua taloonsa.

39. Mutta se tietäkäät, että jos perheen-isäntä tietäis, millä hetkellä varas on tuleva, tosin hän valvois eikä sallisi huonettansa kaivettaa.

39. Mutta tietkät että jos perhenisändä tiedäis millä hetkellä waras tulis tosin hän walwois eikä sallis huonettans awata.

39. Mutta se te tietkä/ ette ios Perenisende tiedheis mille hetkelle warghas tulis/ tosin hen waluois/ ia ei sallis henen Honetans yleslödhä. (Mutta se te tietkää/ että jos perheenisäntä tietäisi millä hetkellä waras tulisi/ tosin hän walwoisi/ ja ei sallist hänen huonettansa ylös lyödä.)

40 Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."

40 Olkaa siis tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."

40. Sentähden olkaat te myös valmiit: sillä, millä hetkellä ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.

40. Sentähden olcat walmit: sillä ihmisen Poica tule sillä hetkellä jolla et te luuleckan.

40. Senteden olcata te mös walmit. Sille ette Inhimisen Poica tulepi sille hetkelle/ iolla ette te lulecka. (Sentähden olkaatte te myös walmiit. Sillä että Ihmisen Poika tuleepi sillä hetkellä/ jolla ette te luulekaan.)

41 Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?"

41 Niin Pietari sanoi (Hänelle): "Herra, meillekö sanot tämän vertauksen vai myös kaikille?"

41. Niin sanoi Pietari hänelle: Herra, sanotkos tämän vertauksen meille, eli myös kaikille?

41. NIjn sanoi Petari hänelle: HERra sanockos tämän wertauxen meille eli myös caikille?

41. Nin sanoi Petari henelle/ HERRA/ sanocos temen Wertauxen meille eli mös caickille? (Niin sanoi Petari hänelle/ HERRA/ sanotkos tämän wertauksen meille eli myös kaikille?)

42 Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?

42 Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa palveluväkensä ylimmäksi antamaan heille ajallaan ruokaosan?

42. Mutta Herra sanoi: kuka on uskollinen ja toimellinen perheenhaltia, jonka Herra asettaa perheensä päälle, oikialla ajalla määrättyä osaa antamaan.

42. HERra sanoi cuca on uscollinen ja toimellinen Perhenhaldia jonga hänen Herrans asetta perhens päälle oikialla ajalla tarpeita andaman?

42. Nin sanoi HERRA/ Cuka ombi wskolinen ia toimelinen Perenhaltia ionga henen Herrans asetta henen Perehens päle/ ette hen heille oikealla aijalla Taruet andapi/ (Niin sanoi HERRA/ Kuka ompi uskollinen ja toimellinen perheenhaltija jonka hänen Herransa asettaa hänen perheensä päälle/ että hän heille oikealla ajalla. Tarpeet antaapi/)

43 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

43 Onnellinen se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

43. Autuas on se palvelia, jonka Herra tultuansa niin löytää tehneen.

43. Autuas on se palwelia jonga Herra tulduans näin löytä tehnen:

43. Autuas ombi se paluelia ionga Herra tultuans nein leute tekemest/ (Autuas ompi se palwelija jonka Herra tultuansa näin löytää tekemästä/)

44 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

44 Totisesti sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

44. Totisesti sanon minä teille: hän asettaa hänen kaiken tavaransa päälle.

44. Totisest sanon minä teille: hän asetta hänen caiken tawarans päälle mitä hänellä on.

44. Totisesta mine sanon teille/ ette hen asetta sen caikein ylitze mite henelle onopi. (Totisesti minä sanon teille/ että hän asettaa sen kaikkein ylitse mitä hänellä ompi.)

45 Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,

45 Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani paluu viipyy, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja juovuttamaan itseään,

45. Mutta jos palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta, ja rupee palkollisia hosumaan, ja syömään ja juomaan ja juopumaan,

45. Mutta jos se palwelia sano sydämesäns: minun Herran wijpy tulemast ja rupe palcollisia hosuman ja syömän ja juoman ja juopuman

45. Mutta ios se Paluelia sanopi sydhemesens/ Minun Herran wijpy tulemast/ ia rupepi Hosuman trengi ia picoi/ ia sömen ia iooman ia iopuman/ (Mutta jos se palwelija sanoopi sydämessänsä/ Minun Herrani wiipyy tulemasta/ ja rupeaapi hosumaan renkiä ja piikoja/ ja syömän ja juoman ja juopuman/)

46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.

46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota ja hetkellä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle osan uskottomain joukkoon.

46. Niin tulee palvelian herra sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jota ei hän tiedä, ja eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan uskottomain kanssa.

46. Nijn tule sen palwelian Herra sinä päiwänä jona ei hän luuleckan ja sillä hetkellä cuin ei hän tiedäckän ja leicka hänen cappaleixi ja pane hänen osans uscomattomain cansa.

46. Nin tulepi sen paluelian HERRA sine peiuen/ iona ei hen waroinut/ ia sine hetken/ quin ei hen tiedhe/ ia poickileickapi henen/ ia panepi henen osansa wskomattoin cansa. (Niin tuleepi sen palwelijan HERRA sinä päiwänä/ jona ei hän waronut/ ja sinä hetkenä/ kuin ei hän tiedä/ ja poikkileikkaapi hänen/ ja paneepi hänen osansa uskomattoimain kanssa.)

47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, piestään monin lyönnein.

47. Mutta sen palvelian, joka tiesi Herransa tahdon, ja ei itsiänsä valmistanut eikä tehnyt hänen tahtonsa jälkeen, täytyy paljon haavoja kärsiä.

47. Mutta se palwelia joca tiesi Herrans tahdon ja ei idzens walmistanut eikä tehnyt hänen tahdons jälken hänen täyty paljo haawoja kärsiä.

47. Mutta se Paluelia ioca tiesi henen Herrans tadhon/ ia ei itzens walmistanut eike mös tehnyt henen tadho's ielken/ henen teuty palio hawoi kerssi. (Mutta se palwelija joka tiesi hänen Herransa tahdon/ ja ei itsensä walmistanut eikä myös tehnyt hänen tahtonsa jälkeen/ hänen täytyy paljon haawoja kärsiä.)

48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki lyöntejä ansaitsevaa, piestään muutamin lyönnein. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, siltä paljon odotetaan, ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän vaaditaan.

48. Joka taas ei tietänyt, ja kuitenkin teki haavain ansion, sen pitää vähemmän haavoja kärsimän; sillä kenelle paljo annettu on, siltä paljon etsitään, ja jonka haltuun paljo on annettu, sitä enempi anotaan.

48. Joca taas ei tiennyt ja cuitengin teki haawain ansion sen pitä wähemmän haawoja kärsimän: sillä kelle paljo annettu on hänen tacans paljo myös edzitän ja kelle paljo on haldun annetttu sildä myös paljo kysytän.

48. Joca taas ei tienyt/ ia quitengi teki hauain ansiota/ sen pite wähemen hawoi kerssimen. Sille ette kelle palio annettu ombi/ palio mös henen takaans etziten/ ia kelle palio on haltun annettu/ silde mös palio kysyten. (Jka taas ei tiennyt/ ja kuitenkin teki haawan ansiota/ sen pitää wähemmin haawoja kärsimän. Sillä että kelle paljon annettu ompi/ paljon myös hänen takaansa etsitään/ ja kelle paljon on haltuun annettu/ siltä myös paljon kysytään.)

49 Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!

49 Tulta olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!

49. Minä tuli sytyttämään tulta maan päälle, ja mitä minä tahdon, vaan että se jo palais?

49. MInä tulin sytyttämän tulda maan päälle ja minä parammin tahtoisin että se jo palais

49. Mine tulin sytytemen * Tulda maan päle/ ia mite mine paramin tachtoisin quin ette se io palais/ (Minä tulin sytyttämään tulta maan päälle/ ja mitä minä paremmin tahtoisin kuin että se jo palaisi/)

50 Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!

50 Mutta olen kasteella kastettava ja kuinka olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!

50. Mutta minun pitää kasteella kastettaman, ja kuinka minä ahdistetaan siihenasti että se täytetään?

50. Mutta minun pitä ennen Castella castettaman ja cuinga minä ikäwöidzen sijhenasti että se täytetän?

50. Mutta minun pite ennen Castella castettaman/ ia quinga mine ikewoitzen sihenasti ette se teuteten? (Mutta minun pitää ennen kasteella kastettaman/ ja kuinka minä ikäwöitsen siihen asti että se täytetään?)

51 Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.

51 Luuletteko, että olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En, sanon teille, vaan pikemmin eripuraisuutta.

51. Luuletteko, että minä tulin rauhaa lähettämään maan päälle? En, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.

51. Luulettaco että minä tulin rauha lähettämän maan päälle? En sanon minä: mutta eripuraisutta

51. Lwlettaco ette mine tulin Rauha lehettemen Maan päle? En/ ma mine/ Mutta eroitust. (Luuletteko että minä tulin rauhaa lähettämään maan päälle? En/ sanon minä/ Mutta eroitusta.)

52 Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,

52 Sillä tästä lähin riitautuu viisi samassa talossa, kolme [joutuu riitaan] kahden kanssa ja kaksi kolmen kanssa.

52. Sillä tästedes pitää viisi oleman eroitetut yhdessä huoneessa, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan.

52. Sillä tästedes pitä wijsi oleman eroitetut yhdesä huonesa colme cahta wastan ja caxi colme wastan.

52. Sille ette testedes pite wijsi oleman yhdes Hones eroitetudh/ colmet cachta wastan/ ia caxi colme wastan. (Sillä että tästedes pitää wiisi oleman yhdes huoneessa eroitetut/ kolme kahta wastaan/ ja kaksi kolmea wastaan.)

53 isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."

53 Isä riitautuu poikansa kanssa ja poika isänsä kanssa, äiti tyttärensä kanssa ja tytär äitinsä kanssa, anoppi miniänsä kanssa ja miniä anoppinsa kanssa.”

53. Isä eroitetaan poikaansa vastaan ja poika isää vastaan, äiti tytärtä vastaan ja tytär äitiä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan.

53. Isä eroitetan poicans wastan ja poica Isäns wastan äiti tytärtäns wastan ja tytär äitiäns wastan anoppi miniätäns wastan ja miniä anoppians wastan.

53. Ise eroitetan poicans wastan/ ia Poica Isen wastan/ Eiti tytertens wasta'/ ia Tyter eitins wastan/ Anoppi Miniens wastan Ja Minie anoppins wastan. (Isä eroitetun poikaansa wastaan/ ja poika isäänsä wastaan/ Äiti tytärtänsä wastaan/ ja tytär äitiänsä wastaan/ Anoppi miniäänsä wastaan. Ja miniä anoppiansa wastaan.)

54 Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin.

54 Hän sanoi myös kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tulee.

54. Niin hän sanoi myös kansalle: kuin te näette pilven lännestä nousevan, niin te kohta sanotte: sade tulee; niin myös tuleekin.

54. NIjn hän sanoi myös Canssalle: cosca te näettä pilwen lännest nousewan nijn te cohta sanotta: sade tule ja nijn myös tulekin.

54. Nin sanoi hen mös Canssalle/ Coska te näet Piluen nouseuan Lennest/ nin te cochta sanotta/ Sadhe tule/ Ja nin mös tulepi. (Niin sanoi hän myös kansalle/ Koska te näet pilwen nousewan lännestä/ niin te kohta sanotte/ Sade tulee/ Ja niin hän myös tuleepi.)

55 Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin.

55 Etelätuulen puhaltaessa sanotte: 'Tulee helle, ja se tulee.

55. Ja kuin te näette etelän tuulevan, niin te sanotte: helle tulee; niin myös tuleekin.

55. Ja cosca te näettä etelän tuulewan nijn te sanotta: helle tule ja nijn myös tulekin.

55. Ja coska te näet Etelen twleuan/ nin te sanotta/ Helle tule/ ia nin mös tulepi. (Ja koska te näet etelän tulewan/ niin te sanotte/ Helle tulee/ ja niin myös tuleepi.)

56 Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?

56 Tekopyhät, maan ja taivaan muodon osaatte arvioida. Mutta kuinka ette arvioi tätä aikaa?

56. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te taidatte koetella, miksi ette siis tätä aikaa koettele?

56. Te ulcocullatut Taiwan ja maan muodon te taidatte coetella mixette sijs tätä aica coettele?

56. Te wlcokullatut/ Taiuan ia Maan modhon te taidhat coetella/ Mixei te sis täte aica coettele? (Te ulkokullatut/ Taiwaan ja maan muodon te taidat koetella/ Miksei te siis tätä aikaa koettele?)

57 Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?

57 Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä on oikeaa?

57. Minkätähden siis ette myös itsestänne tuomitse, mikä oikia on?

57. Mingä tähden sijs et te idzestän duomidze mikä oikein on.

57. Mingeteden sis ette te itzesten domitze mike oikeus ombi? (Minkä tähden siis että te itsestänne tuomitse mikä oikeus ompi?)

58 Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen.

58 Kun siis kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, tee tiellä voitavasi päästäksesi hänestä eroon, jottei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankilaan.

58. Sillä kuin sinä menet riitaveljes kanssa esivallan eteen, niin pyydä tiellä hänestä päästä; ettei hän sinua tuomarin eteen vetäisi, ja tuomari antais sinua ylön pyövelille, ja pyöveli heittäis sinun torniin.

58. SIllä cosca sinä menet rijtaweljes cansa Esiwallan eteen nijn pyydä tiellä hänestä päästä ettei hän sinua Duomarin eteen wedäis ja Duomar ylönannais sinua Böwelille ja Böweli heittä sinun tornijn.

58. Sille coskas nyt menet sinun Rijtawellies ca'sa Esiwallan eten/ nin pydhe tielle ettes heneste päsisit/ Senpäle ettei hen sinua lehes Domarin eten weteisi/ ia se Domari yle'annais sinun Böuelille/ ia se Böueli heittepi sinun Tornihin. (Sillä koskas nyt menet sinun riitaweljesi kanssa esiwallan eteen/ niin pyydä tiellä ettäs hänestä pääsisit/ Senpäälle ettei hän sinua lähes tuomarin eteen wetäisi/ ja se tuomari ylenantaisi sinun pyöwelille/ ja se pyöweli heittääpi sinun torniin.)

59 Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon."

59 Sanon sinulle: et pääse sieltä ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon*."

59. Minä sanon sinulle: et sinä sieltä ennen pääse ulos, kuin sinä viimeisen rovon maksat.

59. Minä sanon sinulle: et sinä sieldä ennen ulospääse cuins wijmeisen Ropoin maxat.

59. Mine sanon sinule/ Ei sine sielde ennen wlostule/ quin sine wimeisen Ropoin maxat. (Minä sanon sinulle/ Ei sinä sieltä ennen ulos tule/ kuin sinä wiimeisen ropoin maksat.)