16 luku

Jeesus puhuu väärän huoneenhaltijan oveluudesta ja kehoittaa uskollisuuteen maallisen tavaran käyttämisessä 1 – 13, nuhtelee fariseuksia 14, 15, puhuu lain pysyväisyydestä 16, 17, avioerosta 18 sekä rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta 19 – 31.

1 Ja hän puhui myös opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa.

1 Hän puhui myös opetuslapsilleen: "Oli muuan rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kannettiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttaan.

1. Mutta hän sanoi myöskin opetuslapsillensa: oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltia, ja hänen edessänsä kannettiin hänen päällensä, että hän oli hukuttanut hänen hyvyytensä.

1. SAnoi hän myös Opetuslapsillens: oli yxi ricas mies jolla oli huonenhaldia ja hänen edesäns cannettin että hän oli hucuttanut hänen hywydens.

1. SAnoi hen mös Opetuslapsille's/ Oli yxi Ricas mies/ iolla oli yxi Honenhaltia/ ia se cannettin henen edesens/ ette hen oli hucuttanut hene' Hywuydens. (Sanoi hän myös opetuslapsillensa/ Oli yksi rikas mies/ jolla oli yksi huoneenhaltija/ ja se kannettiin hänen edessänsä/ että hän oli hukuttanut hänen hywyyttänsä.)

2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.'

2 Kutsuttuaan hänet hän sanoi hänelle: 'Mitä kuulenkaan sinusta? Tee tili taloudenhoidostasi, sillä et sinä enää voi hoitaa talouttani.'

2. Ja hän kutsui hänen ja sanoi hänelle: miksi minä sinusta sen kuulen? tee luku hallituksestas; sillä et sinä saa tästedes hallita.

2. Ja hän cudzui hänen ja sanoi hänelle: mixi minä sinusta sen cuulen? tee lucu hallituswirastas: sillä et sinä saa tästedes hallita.

2. Ja hen cutzui hene' ia sanoi henelle/ Mixi mine sen sinusta cwlen? Tee lucu sinu' Hallituswirghastas/ Sille ett sine szaa testedes hallita. (Ja hän kutsui hänen ja sanoi hänelle/ Miksi minä sen sinusta kuulen? Tee luku sinun hallituswirastasi/ Sillä et sinä saa tästedes hallita.)

3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän.

3 Niin taloudenhoitaja sanoi itsekseen: 'Mitä teen, koska herrani ottaa minulta taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa, kerjuuta häpeän.

3. Niin huoneenhaltia sanoi itsellensä: mitä minä teen, sillä minun herrani ottaa minulta pois hallituksen? en minä voi kaivaa, häpeen minä kerjätä.

3. Nijn huonenhaldia sanoi idzelläns: mitä minä teen? Sillä minun Herran otta minulda pois wiran en minä woi caiwa häpen minä kerjätä.

3. Nin sanoi se Honenhalltia itzellens. Mite mine teen? Sille minun Herran poisotta minulda wirghan/ Em mine woi caiwa/ Häpien mine kieriete. (Niin sanoi se huoneenhaltija itsellensä. Mitä minä teen? Sillä minun Herran pois ottaa minulta wiran/ En minä woi kaiwaa/ Häpeän minä kerjätä.)

4 Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.'

4 Tiedän, mitä teen, jotta ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois taloudenhoidosta.'

4. Minä tiedän, mitä minä teen, että kuin minä viralta pannaan pois, niin he korjaavat minun huoneesensa.

4. Minä tiedän mitä minä teen: cosca minä wiralda poispannan nijn he corjawat minun heidän huonesens.

4. Mine tiedhe' mite mine teen/ coska mine nyt wirghasta poispannan/ nin he coriauat minun heiden Honesens. (Minä tiedän mitä minä teen/ koska minä nyt wirasta pois pannaan/ niin he korjaawat minun heidän huoneessansa.)

5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?'

5 Kutsuttuaan luokseen jokaisen herransa velallisista hän sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko olet velkaa herralleni?'

5. Ja hän kutsui tykönsä kaikki herransa velvolliset ja sanoi ensimäiselle: kuinka paljo sinä olet minun herralleni velkaa?

5. Ja hän cudzui tygöns caicki Herrans welgolliset ja sanoi ensimäiselle: cuinga paljo sinä olet minun Herralleni welca?

5. Ja hen cutzui tyge's caiki hene' Herrans welgoliset/ ia sanoi ensimeiselle/ Quinga palio sine olet minun Herrani welca? (Ja hän kutsui tykönsä kaikki hänen Herransa welkolliset/ ja sanoi ensimmäiselle/ Kuinka paljon sinä olet minun Herrani welkaa?)

6 Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä'. Niin hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä'.

6 Tämä vastasi: 'Sata astiaa öljyä.' Niin hän sanoi hänelle: 'Ota velkakirjasi ja istu ja kirjoita pian viisikymmentä:

6. Mutta se sanoi: sata tynnyriä öljyä. Ja hän sanoi hänelle: ota kirjas ja istu pian, ja kirjoita viisikymmentä.

6. Se sanoi sata tynnyritä Öljyä. Hän sanoi hänelle: Ota kirjas ja istu pian ja kirjoita wijsikymmendä.

6. Nin hen sanoi/ Sata tynnyrite Ölio. Ja hen sanoi henelle/ Ota sinun kirias ia istu pian/ ia kiriota wisikymende. (Niin hän sanoi/ Sata tynnyriä öljyä. Ja hän sanoi hänelle/ Ota sinun kirjasi ja istu pian/ ja kirjoita wiisikymmentä.)

7 Sitten hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä nisuja'. Hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä'.

7 Sitten hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Hän sanoi hänelle: 'Ota velkakirjasi ja kirjoita kahdeksankymmentä.'

7. Sitte hän sanoi toiselle: kuinka paljon sinä olet velkaa? ja se sanoi: sata puntaa nisuja. Hän sanoi hänelle: ota kirjas ja kirjoita kahdeksankymmentä.

7. Sijtte hän sanoi toiselle paljoco sinä olet welca? Hän sanoi: sata punda nisuja. Hän sanoi hänelle: ota kirjas ja kirjoita cahdexankymmendä.

7. Sijtte hen toiselle sanoi/ Palioco sine olet welca? Hen sanoi/ Sata punda Nisuija. Ja hen sanoi henelle/ Ota sinun kirias/ ia kirioita cadhexankymende. (Sitten hän toiselle sanoi/ Paljonko sinä olet welkaa? Hän sanoi/ Sata puntaa nisuja. Ja hän sanoi hänelle/ Ota sinun kirjasi/ ja kirjoita kahdeksankymmentä.)

8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.

8 Mutta herra kehui väärää taloudenhoitajaa, että tämä oli menetellyt viisaasti. Sillä tämän maailmanajan lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan viisaampia kuin valon lapset.

8. Ja herra kiitti väärää huoneenhaltiata, että hän toimellisesti teki; sillä tämän maailman lapset ovat toimellisemmat kuin valkeuden lapset heidän sukukunnassansa.

8. Ja Herra kijtti sitä wäärä huonenhaldiata että hän toimellisest teki: sillä tämän mailman lapset owat toimellisemmat cuin walkeuden lapset heidän sugusans.

8. Ja se HERRA kijtti site wäre Honenhaltia ette hen toimelisest teki/ Sille ette temen Mailman Lapset ouat toimelisemat quin walkeudhen Lapset heiden Sughusans. (Ja se HERRA kiitti sitä wäärää huoneenhaltijaa että hän toimellisesti teki/ Sillä että tämän maailman lapset owat toimellisemmat kuin walkeuden lapset heidän suwussansa.)

9 Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.

9 Minäkin sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä *petollisella rikkaudella*, että kun te kuolette, he ottaisivat teidät iäisiin majoihin.

9. Ja minä myös sanon teille: tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että kuin te tarvitsette, niin he korjaavat teitä ijankaikkisiin majoihin.

9. Ja minä myös sanon teille: tehkät teillen ystäwitä wäärästä Mammonasta että cosca te tarwidzetta nijn he corjawat teitä ijancaickisijn majoihin.

9. Ja mine mös sanon teille/ Tehcket teille Ysteuite sijte * wärest Mammonast/ Senpäle ette costa te taruitzet/ nin he coriauat teite ijancaikisin Maiohin. (Ja minä myös sanon teille/ Tehkäät teille ystäwiä siitä wäärästä mammonasta/ Sen päälle että koska te tarwitset/ niin he korjaawat teitä iankaikkisiin majoihin.)

10 Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.

10 Joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka on vähimmässä väärä on paljossakin väärä.

10. Joka vähemmässä on uskollinen, se on myös paljossa uskollinen, ja joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen.

10. Joca wähemmäs on uscollinen hän on myös paljos uscollinen ja joca wähemmäs on wäärä se myös paljos on petollinen.

10. Joca wehimes on wskolinen/ hen mös palios on wskolinen/ Ja ioca wehimes wärä ombi/ se mös palios on wärä. (Joka wähimmässä on uskollinen/ hän myös paljossa on uskollinen/ Ja joka wähimmässä wäärä ompi/ se myös paljossa on wäärä.)

11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?

11 Jos ette siis ole olleet uskolliset *petollisen rikkauden hoidossa*, kuka teille uskoo oikeaa?

11. Jollette siis ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille sitä uskoo, mikä oikia on?

11. Jollet te sijs ollet uscolliset sijnä wääräs Mammonas cuca teille sitä usco cuin totinen on?

11. Jollei te sis olluet wskoliset sijne wäres Mammonas/ cuca teille site wskopi quin totinen on? (Jollei te siis olleet uskolliset siinä wäärässä mammonassa/ kuka teille sitä uskoopi kuin totinen on?)

12 Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on?

12 Ja ellette toisen oman suhteen ole olleet uskolliset, kuka teille antaa teidän omaanne?

12. Ja ellette ole olleet toisen omassa uskolliset, kuka teille antaa sen, mikä teidän omanne on?

12. Ja ellet te ole toisen omas uscolliset cuca teille anda sen cuin teidän oman on?

12. Ja ellei te ole wieralises wskoliset/ cuca teille sen andapi quin teiden oman on? (Ja ellei te ole wieraallisessa uskolliset/ kuka teille sen antaapi kuin teidän oman on?)

13 Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."

13 Kukaan palvelija ei voi palvella kahta herraa. Sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai liittyy toiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja rikkautta*."

13. Ei yksikään palvelia taida kahta herraa palvella; sillä taikka hän yhtä vihaa ja toista rakastaa, eli yhdessä hän kiinni riippuu ja toisen katsoo ylön. Ette taida palvella Jumalaa ja mammonaa.

13. Ei yxikän palwelia taida cahta Herra palwella sillä taicka hän yhtä wiha ja toista racasta eli yhdes hän kijnnirippu ja toisen ylöncadzo. Et te taida palwella Jumalata ja Mammonat.

13. Eikengen Paluelia taidha cachta Herra paluella/ Sille taicka hen ychte wihapi/ ia toista racastapi/ Eli hen yhdes kijnirippu/ ia toista ylencatzo. Ette te taidha Jumalata paluella ia mammon. (Ei kenkään palwelija taida kahta herraa palwella/ Sillä taikka hän yhtä wihaapi/ ja toista rakastaapi/ Eli hän yhdessä kiinni riippuu/ ja toista ylen katsoo. Ette te taida Jumalata palwella ja mammonaa.)

14 Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.

14 Tämän kaiken kuulivat (myös) fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat Häntä.

14. Mutta kaikki nämät kuulivat nekin Pharisealaiset, jotka ahneet olivat, ja pilkkasivat häntä.

14. CAicki nämät cuulit nekin Phariseuxet jotca ahnet olit ja nauroit händä.

14. Caiki nämet cwlit mös Phariseuset iotca ahnet olit/ ia nauroit hende. (Kaikki nämät kuulit myös phariseukset jotka ahneet olit/ ja nauroit häntä.)

15 Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.

15 Niin Hän sanoi heille: "Te olette niitä, jotka tekevät itsensä vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee sydämenne. Sillä mikä ihmisten kesken on korkeaa, se on Jumalan edessä kauhistus.

15. Ja hän sanoi heille: te olette ne, jotka itsenne hurskaiksi teette ihmisten edessä; mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä se mikä ihmisille on korkia, se on Jumalan edessä kauhistus.

15. Ja hän sanoi heille: te oletta ne jotca idzen hurscaxi teette ihmisten edes mutta Jumala tunde teidän sydämen: sillä se cuin ihmisille on corkia se on Jumalalle cauhistus.

15. Ja hen sanoi heille/ Te oletta ne iotca itzen hurskaxi teette Inhimisten edes/ mutta Jumala tundepi teiden sydhemenne/ Sille ette mite corckia on Inhimisten edes/ se ombi cauhistos Jumalan edes. (Ja hän sanoi heille/ Te olette ne jotka itsenne hurskaaksi teette ihmisten edessä/ mutta Jumala tunteepi teidän sydämenne/ Sillä että mitä korkea on ihmisten edessä/ se ompi kauhistus Jumalan edessä.)

16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.

16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti. Siitä lähtien julistetaan ilosanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.

16. Laki ja prophetat ovat Johannekseen asti, ja siitä ajasta ilmoitetaan Jumalan valtakunta, ja jokainen siihen itseänsä väellä tunkee.

16. Laki ja Prophetat ennustit Johannexen asti ja sijtä ajasta on ilmoitettu Jumalan waldacunda Evangeliumin cautta ja jocainen sijhen idziäns wäellä tunge.

16. Laki ia Prophetat noidhuit Johannesen asti/ ia sijte aijasta ilmoitetan Jumalan Waldakunda Euangeliumin cautta/ ia iocainen sihen siselle wäelle tunge. (Laki ja prophetat noiduit Johannekseen asti/ ja siitä ajasta ilmoitetaan Jumalan waltakunta ewankeliumin kautta/ ja jokainen siihen sisälle wäellä tunkee.)

17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.

17 Mutta helpompi on taivaan ja maan hukkua kuin yhdenkään piirron laista hävitä.

17. Pikemmin taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista putoo.

17. Pikemmin Taiwas ja maa hucku cuin rahtucan Laista.

17. Pikemin Taiuas ia maa huckupi/ quin yxi rachtu Laista langesis. (Pikemmin taiwas ja maa hukkuupi/ kuin yksi rahtu laista lankeisisi.)

18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.

18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja (jokainen) joka nai miehensä hylkäämän, tekee aviorikoksen.

18. Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin, ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin.

18. Joca emändäns hyljä ja nai toisen hän teke huorin: ja joca sen mieheldä hyljätyn nai hän teke myös huorin.

18. Joca henen Emenens ylenanda/ ia toisen naipi/ hen tekepi Hoorin. Ja ioca sen Miehelde hylietyn naipi/ hen tekepi mös Hoorin. (Joka hänen emäntänsä ylen antaa/ ja toisen naipi/ hän tekeepi huorin. Ja joka sen mieheltä hyljätyn naipi/ hän tekeepi myös huorin.)

19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.

19 Oli muuan rikas mies. Hän pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin iloitellen joka päivä loisteliaasti.

19. Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti.

19. NIjn oli ricas mies joca puetettin Purpuralla ja calleilla lijnawaatteilla ja eli jocapäiwä ilos hercullisest.

19. Nin oli yxi Ricas mies/ ioca pughetettin purpuralla ia Callilla Lina waatteil/ ia eli iocapeiue herculisest. (Niin oli yksi rikas mies/ joka puetettiin purppuralla ja kalliilla liinawaatteilla/ ja eli jokapäiwä herkullisesti.)

20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita

20 Ja eräs köyhä mies nimeltä Lasarus, joka täynnä paiseita makasi hänen ovensa edessä.'

20. Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia,

20. Oli myös kerjäjä nimeldä Lazarus joca macais hänen porttins edes täynäns paisumita:

20. Nin oli mös yxi Kierijeie nimelde Lazarus/ ioca makasi henen portins edes teunens Paiseita/ (Niin oli myös yksi kerjääjä nimeltä Lazarus/ joka makasi hänen porttinsa edes täynnänsä paiseita/)

21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.

21 Hän halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka rikkaan pöydältä putosivat. Koiratkin tulivat nuolemaan hänen paiseitaan.

21. Ja pyysi ravittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa.

21. Ja pyysi rawita nijstä muruista jotca rickan pöydäldä putoisit. Mutta coirat tulit ja nuolit hänen paisumans.

21. ia pysi rauitta nijste muruista iotca langesit sen Rickan peudelde. Mutta quitengin tulit coirat/ ia nolit henen paiseinsa. (ja pyysi rawittaa niistä muruista jotka lankesit sen rikkaan pöydältä. Mutta kuitenkin tulit koirat/ ja nuolit hänen paiseensa.)

22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänen Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

22. Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.

22. Nijn tapahtui että kerjäjä cuoli ja wietin Engeleildä Abrahamin helmaan: cuoli myös ricas ja haudattin.

22. Nin tapachtui ette se Kierijeie cooli/ ia wietin Engelilde Abrahamin helmahan. Cooli mös se Rickas/ ia haudhattijn. (Niin tapahtui että se kerjääjä kuoli/ ja wietiin enkeliltä Abrahamin helmaan. Kuoli myös se rikas/ ja haudattiin.)

23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

23 Nostaessaan silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, hän näki kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

23. Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.

23. Cosca hän Helwetis waiwas oli nosti hän silmäns ja näki Abrahamin taambana ja Lazaruxen hänen helmasans huusi hän ja sanoi:

24. Quin hen nyt Heluettis pijnas oli/ ylesnosti hen silmens/ ia näki Abrahamin taambana/ ia Lazarusen henen helmasans/ husi hen ia sanoi/ (Kuin hän nyt helwetissä piinas oli/ ylös nosti hän silmänsä/ ja näki Abrahamin taampana/ ja Lazaruksen hänen helmassansa/ huusi hän ja sanoi/)

24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

24 Niin hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään kieltäni, sillä kärsin tuskaa tässä liekissä.'

24. Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.

24. Isä Abraham armahda minun päälleni ja lähetä Lazarus castaman sormens pää weteen että hän jähdytäis minun kieleni sillä minä waiwatan täsä liekisä.

25. Ise Abraham/ armadha minun pälen/ ia lehette Lazarus castaman henen Sormens pä weten/ ia iehdyteis minun Kieleni/ Sille ette mine pinatan tesse liekisse. (Isä Abraham/ armahda minun päälleni/ ja lähetä Lazarus kastamaan hänen sormensa pää weteen/ ja jäähdyttäisi minun kieleni/ Sillä että minä piinataan tässä liekissä.)

25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä sait elämäsi aikana hyväsi ja Lasarus samoin pahaa. Mutta nyt hän [täällä] saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

25. Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.

25. Nijn sanoi Abraham: poican muista ettäs sait hywä eläisäs ja Lazarus sitä wastan paha.

26. Nin sanoi Abraham/ Poican/ muista ettes saidh hywydhes eleises/ ia Lazarus samalmoto site wastan paha. (Niin sanoi Abraham/ poikan/ muista ettäs sait hywyyden eläissäsi/ ja Lazarus samalla muotoa sitä wastaan pahaa.)

26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

26 Kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, jotta ne, jotka tahtovat mennä täältä luoksenne eivät voisi, eivätkä he sieltä kulkisi yli meidän luoksemme.'

26. Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.

26. Mutta nyt hän lohdutetan ja sinä waiwatan. Ja paidzi caickia näitä on meidän ja teidän wälilläm suuri juopa kijnnitetty että ne jotca tahtowat tääldä sinne teidän tygönne mennä ei he woi eikä sieldä tännekän tulla.

27. Mutta nyt hen lodhutosta nautitze/ ia sine pinatan. Ja ylitze caiki neite/ ombi meiden ia teiden welille swri iopa kinitetty/ nin ette ne/ ioca tachtouat telde menne sinne teiden tygen/ eiuet he woi/ eike mös sielde tenne ylessastua. (Mutta nyt hän lohdutusta nautitsee/ ja sinä piinataan. Ja ylitse kaikkia näitä/ ompi meidän ja teidän wälilla suuri juopa kiinnitetty/ niin että ne/ jotka tahtowat täältä mennä sinne teidän tykön/ eiwät he woi/ eikä myös sieltä tänne ylös astua.)

27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon

27 Mutta hän sanoi: 'Niin rukoilen siis sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon —

27. Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;

27. Nijn hän sanoi: minä rucoilen sijs sinua Isä ettäs lähetät hänen minun Isäni cotoon:

28. Nin hen sanoi/ Mine rucolen sis sinua Ise/ ettes lehetet henen minun Iseni Coton/ (Niin hän sanoi/ Minä rukoilen siis sinua isä/ ettäs lähetät hänen minun isäni kotiin/)

28 — sillä minulla on viisi veljeä — todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.

28 sillä minulla on viisi veljeä — todistamaan heille, jotteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'

28. Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan.

28. Sillä minulla on wijsi welje todistaman heille ettei hekän tulis tähän waiwan siaan.

29. Sille minulla ombi wisi Welie/ ette hen todhistais heille/ senpäle/ ettei hekin mös tulisi tehen pinan sijaan. (Sillä minulla ompi wiisi weljeä/ että hän todistaisi heille/ sen päälle/ ettei hekin myös tulisi tähän piinan sijaan.)

29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.

29 [Mutta] Aabraham sanoi (hänelle): 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuunnelkoot heitä.'

29. Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.

29. Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja Prophetat cuulcan nijtä.

30. Sanoi henelle Abraham/ Ombi heille Moses ia Prophetat/ cwlcaat heite. (Sanoi hänelle Abraham/ Ompi heillä Moses ja prophetat/ kuulkaat heitä.)

30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.

30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, he muuttaisivat mielensä.'

30. Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.

30. Mutta hän sanoi: ei Isä Abraham jos jocu cuolleista menis heidän tygöns nijn he parannuxen tekisit.

31. Mutta hen sanoi/ Ei Ise Abraham/ mutta ios iocu coolleista menis heiden tygens/ nin he parannoxen tekisit. (Mutta hän sanoi/ Ei isä Abraham/ mutta jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä/ niin he parannuksen tekisit.)

31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

31 Mutta hän sanoi hänelle: 'Elleivät he kuuntele Moosesta ja profeettoja, eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi.'"

31. Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

31. Hän sanoi hänelle: ellei he Mosest ja Prophetaita cuule nijn ei he myös usco jos jocu cuolleista ylösnousis.

32. Mutta hen sanoi henelle/ Ellei he Mosest ia Prophetait cwle/ nin eiuet mös he wsko/ ios iocu coolluista ylesnousis. (Mutta hän sanoi hänelle/ Ellei he Mosesta ja prophetait kuule/ niin eiwät myös he usko/ jos joku kuolleista ylösnousisi.)