1 luku

Apostoli toivottaa Korinton kristityille armoa ja rauhaa 1, 2, kiittää Jumalaa saamastaan lohdutuksesta, jolla hän voi muita ahdistettuja lohduttaa 3 – 7, ja kertoo pelastuneensa kuoleman vaarasta 8 – 11 Hän sanoo aina olleensa vilpitön elämässään ja kirjeissään 12 – 14 ja nytkin vakavan harkinnan mukaan muuttaneensa aiotun matkansa siten, ettei tullutkaan suoraan heidän tykönsä 15 – 24.

1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1 Paavali, Jumalan tahdosta * Jeesuksen Kristuksen* apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1. Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:

1. PAwali Jesuxen Christuxen Apostoli Jumalan tahdon cautta ja Timotheus weli. Sille Seuracunnalle joca on Corinthos ja caikille Pyhille jotca coco Achajas owat.

1. PAuali Iesusen Christusen Apostoli Jumalan tachdon cautta/ ia Timotheus Welij. Sille Seuraku'nalle ioka on Corinthis/ ynne caikille Pyhille/ iotca Achaiassa ouat. (Pawali Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta/ ja Timotheus weli. Sille seurakunnalle joka Korintissa/ ynnä kaikille pyhille/ jotka Akaiassa owat.)

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

2. Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!

2. Armo olcon teille ja Rauha Jumalalda meidän Isäldäm ja HERralda Jesuxelda Christuxelda.

2. Armo olcoon teille ia Rauha Jumalalda meiden Iselden/ ia Herralda Iesuselda Christuselda. (Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältä/ ja Herralta Jesukselta Kristukselta.)

3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

3 Ylistetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden* Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

3. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!

3. KIjtetty olcon Jumala meidän HERran Jesuxen Christuxen Isä laupiuden Isä ja caiken lohdutuxen Jumala

3. Hyuestisiugnattu olcoon Jumala/ meiden HERRAN Iesusen Christusen Ise/ sen Laupiude' Ise/ ia caiken Lohutoxen Jumala/ (Hywästi siunattu olkoon Jumalan/ meidän HERRAN Jesuksen Kristuksen Isä/ sen laupeuden Isä/ ja kaiken lohdutuksen Jumala/)

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa kaikenlaisessa ahdistuksessa olevia.

4. Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.

4. Joca meitä lohdutta caikesa meidän waiwasam että mekin taidaisimma lohdutta nijtä jotca caickinaises waiwas owat sillä lohdutuxella jolla Jumala meitä lohdutta.

4. ioca meite Lohuttapi caikesa meiden Waiwassa/ ette meki taidhaisima mös lohutta nijte iotca caikinaises Waiwassa ouat/ sille lohutoxella iolla Jumala meite lohutta. (joka meitä lohduttaapi kaikessa meidän waiwassa/ että mekin taitaisimme myös lohduttaa niitä jotka kaikkinaisessa waiwassa owat/ sillä lohdutuksella jolla Jumala meitä lohduttaa.)

5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

5 Sillä niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat runsaina osanamme, samoin myös lohdutuksemme on runsas Kristuksen ansiosta.

5. Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.

5. Sillä nijncuin Christuxen kärsimisest on meille paljo: nijn myös meille tule paljo lohdutust Christuxen cautta.

5. Sille ette ninquin Christusen Kerssimiset ouat palio tulluet meiden ylitzen/ Nin tulepi mös palio Lohutus meiden ylitzen Christusen cautta. (Sillä että niinkuin Kristuksen kärsimiset owat paljon tulleet meidän ylitsen/ Niin tuleepi myös paljon lohdutus meidän ylitsen Kristuksen kautta.)

6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi (ja pelastukseksi), ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,

6 Mutta joko olemme ahdistuksessa, teille lohdutukseksi ja pelastukseksi, *mikä saa aikaan samojen kärsimysten kestämistä, joita mekin kärsimme,* tai saamme lohtua, teille lohdutukseksi (ja pelastukseksi), niin toivomme teistä on vahva,

6. Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:

6. Mutta ehkä mikä meillä olis waiwa eli lohdutus nijn se tule teidän hywäxen: jos se on waiwa nijn tapahtu teille lohdutuxexi ja autuudexi.

6. Mutta mike meille on Waiwa eli Lohutus/ nin se tule teiden Hywexenne. Jos se on Waiua/ nin se tapachtu teiden Lohutuxexi ia terweydhexi (Mutta mikä meille on waiwa eli lohdutus/ niin se tulee teidän hywäksenne. Jos se on waiwa/ niin se tapahtuu teidän lohdutukseksi ja terweydeksi.)

7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

7 kun tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette myös lohdutuksesta.

7. Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.

7. ( Joca idzens osotta jos te nijn kärsiwälisest kärsitte cuin me kärsimme ) Jos se on lohdutus nijn se myös tule teille lohdutuxexi ja autuudexi. Meillä on myös wahwa Toiwo teistä että me tiedämme että nijncuin te oletta kärsimisist osalliset nijn te myös tuletta lohdutuxest osallisexi.

7. (Cuca terueys osottapi itzens/ ios te kerssitte sillemodholla kerssiuellisesta/ quin me kerssime) Jos se ombi Lohutos/ nin se mös tule teille Lohutuxexi ia terueydhexi. Ombi mös meiden Toiuo wahua teiden edesten/ Senpolesta ette me tiedheme/ ette ninquin te oletta osaliset kerssimisistä/ nin te mös tuletta osalisexi Lohutuxesta. ((Kuka terweys osoittaapi itsensä/ jos te kärsitte sillä muodolla kärsiwällisesti/ kuin me kärsimme) Jos se ompi lohdutus/ niin se myös tulee teille lohdutukseksi ja terweydeksi. Ompi myös meidän toiwo wahwa teidän edestän/ Sen puolesta että me tiedämme/ että niinkuin te olette osalliset kärsimisestä/ niin te myös tulette osalliseksi lohdutuksesta.)

8 Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,

8 Emme näet tahdo, veljet, teidän olevan tietämättömiä ahdistuksesta, joka tuli osaksemme Aasiassa. Sillä olimme ylen määrin, yli voimien rasittuneet, niin että jouduimme epätoivoon hengestämmekin.

8. Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.

8. SIllä en me tahdo salata teildä rackat weljet meidän waiwam cuin meille Asias tapahdui: sillä me olimma sangen suurest rasitetut ylidze meidän woimam nijn että me jo meidän hengestäm epäilimme:

8. Sille/ eipe me tadho salata teilde/ Rackat Weliet/ meiden Waiuan/ quin meiden cochtan Asias tuli/ Sille me olima raskatetudh ylitze mären/ ia ylitze woiman/ nijn ette me io epeilime meiden hengestä/ (Sillä/ eipä me tahdo salata teiltä/ Rakkaat weljet/ meidän waiwan/ kuin meidän kohtaan Aasiassa tuli/ Sillä me olimme raskautetut ylitse määrän/ ja ylitse woiman/ niin että me jo epäilimme meidän hengestä/)

9 ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

9 Jopa meillä oli mielessämme kuolemantuomio, jottemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

9. Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,

9. Ja idzellämme juuri nijn päätimme että meidän piti cuoleman. Mutta se tapahdui ettei meidän pidäis idze päällem uscaldaman waan Jumalan päälle joca cuolletkin herättä.

9. ia itzelle'me iuri nin päätime ette meiden piti cooleman. Mutta se tapachtui senpolesta/ ettei meiden pideis panema' ychten vskallusta itze pälem/ wan Jumala' päle/ ioca ne Cooleet ylesherettä. (ja itsellemme juuri niin päätimme että meidän piti kuoleman. Mutta se tapahtui sen puolesta/ ettei meidän pitäisi paneman yhtään uskallusta itse päällemme/ waan Jumalan päälle/ joka ne kuolleet ylös herättää.)

10 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,

10 Hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta* ja yhä pelastaa, ja Häneen olemme panneet toivomme, että Hän vielä vastakin pelastaa,

10. Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,

10. Joca meitä sencaltaisesta päästi ja wielä jocapäiwä päästä ja me turwamma hänen päällens että hän tästedeskin meitä aina päästä

10. Joca meite sencaltaisesta Coolemasta pästi/ ia wiele nyt iocapeiue pästepi/ Ja me toiuoma hene' päle's ette he' testedes aina pästepi/ (Joka meitä senkaltaisesta kuolemasta päästi/ ja wielä nyt jokapäiwä päästääpi/ Ja me toiwomme hänen päällensä että hän tästedes aina päästääpi.)

11 kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

11 kun tekin yhdessä autatte meitä rukouksella, jotta monet uskovaiset* kiittäisivät puolestamme siitä armosta, joka meille monien rukousten avulla on tullut.

11. Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.

11. Teidän rucouxenne cautta meidän edestäm että meidän tähtemme sijtä lahjasta cuin meille annettu on pidäis monelda ihmiseldä suuri kijtos tapahtuman.

11. lepitze teiden Rucouxen meiden edeste'/ Se'päle ette meiden polesta'/ sijtä Lahiasta/ ioca meille annettu on/ piteis monelda Inhimiselda palio kijtos tapachtaman. (läwitse teidän rukouksen meidän edestän/ Sen päälle että meidän puolesta/ siitä lahjasta/ joka meille annettu on/ pitäis monelta ihmiseltä paljon kiitos tapahtuman.)

12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

12 kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan hyvyydessä* ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

12. Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.

12. Sillä se on meidän kerscauxem nimittäin meidän omantundom todistus että me yxikertaisudes ja Jumalan wacuudes ei lihallises wijsaudes waan Jumalan Armos olemma mailmas elänet mutta enimmäst teidän tykönän.

12. Sille ette se on meiden Kerskaus/ nimitten/ meiden Omantundon todhistos/ Ette me yxikerdhasudhes/ ia Jumalan puctaudhes/ ei Lihalises wijsaudhes/ waan Jumala' Armossa me olema meiden kieutteneet Mailmasa/ mutta caikia enimen teiden tykenän. (Sillä että se on meidän kerskaus/ nimittäin/ meidän omantunnon todistus/ Että me yksinkertaisuudessa/ ja Jumalan puhtaudessa/ ei lihallises wiisaudessa/ waan Jumalan armossa me olemme meidän käyttäneet maailmassa/ mutta kaikkia enimmin teidän tykönän.)

13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän

13 Sillä emme kirjoita teille muuta kuin minkä luette tai myös ymmärrätte ja toivon, että myös loppuun asti ymmärrätte —

13. Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.

13. Sillä embä me muuta teille kirjoita waan sitä cuin te luetta ja jo ennen tiesittä. Mutta minä toiwon että te meidän nijn löydätte haman loppun asti nijncuin te puolittain meidän löynnetkin oletta.

13. Sille eipe me mwta teile kirioita/ waan site quin te Luetta/ ia io ennen tiedhette. Mutta mine toiuon/ ette te mös nin leudhette meiden hama' loppun asti/ ninquin te mös meite polittain leunet oletta. (Sillä eipä me muuta teille kirjoita/ waan sitä kuin te luette/ ja jo ennen tiedätte. Mutta minä toiwon/ että te myös niin löydätte meidän hamaan loppuun asti/ niinkuin te myös meitä puolittain löytäneet olette.)

14 — niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään — että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.

14 niin kuin osaksi myös olette meitä ymmärtäneet — että me olemme teidän kerskauksenne niin kuin tekin meidän Herran* Jeesuksen päivänä.

14. Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.

14. Sillä me olemma teidän kerscamisenne nijncuin tekin meidän kerscauxem HERran Jesuxen päiwänä oletta.

14. Sille me olema teide' Kerskamisen ninquin te mös oletta meiden Kerskaus HERRAN Iesusen peiuenä. (Sillä me olemme teidän kerskaamisen niinkuin te myös olette meidän kerskaus HERRAN Jesuksen päiwänä.)

15 Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,

15 Tässä luottamuksessa aioin ensin tulla luoksenne, jotta saisitte toisen* suosionosoituksen,

15. Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,

15. Ja sencaltaisella uscalluxella tahdoin minä ennen tulla teidän tygön että te toisengin kerran saisitta minulda jongun hywän työn

15. Ja sencaltaisen Uskaluxen polesta/ mine tahdhoin ennen tulla teiden tygen/ Senpäle/ ette te toisen kerdhan saisitta minulda iongun Hyuen teghon/ (Ja senkaltaisen uskalluksen puolesta/ minä tahdon ennen tulla teidän tykön/ Senpäälle/ että te toisen kerran saisitte minulta jonkun hywän teon/)

16 ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan.

16 ja matkata kauttanne Makedoniaan ja taas Makedoniasta matkustaa luoksenne ja teidän edelleen lähettämänänne Juudeaan.

16. Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.

16. Ja minä waellaisin teidän cauttan Macedoniaan ja Macedoniast teidän tygön tacaperin tulisin ja nijn teildä Judeaan johdatettaisin.

16. ia mine teide' cautta Macedonian waellaisin/ ia tacaperin Macedoniast teidhen tygen tulisin/ ia teilde wiedheisijn Judeahan. (ja minä teidän kautta Makedoniaan waeltaisin/ ja takaperin Makedoniasta teidän tykön tulisin/ ja teiltä wietäisiin Judeaan.)

17 Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?

17 Kun siis päätin* näin, en kai menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan minkä päätän, niin että minun kohdallani olisi sekä "kyllä, kyllä" että "ei, ei"?"

17. Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.

17. Cosca minä tätä ajattelin lienengö minä sen tehnyt hembeydestä? Eli owatco minun aiwoituxeni lihalliset? Ei nijn waan minun tykönäni on Nijn Nijn: ja Ei on Ei.

17. Coska sis mine täte aijattelin/ Lienengo mine sen tehnyt hembeydhestä? Eli ouatko minun aiuotuxeni lihaliset? Ei nin/ Waan minun tykenen ombi Nin/ Nin/ ia Ei ombi Ei. (Koska siis minä tätä ajattelin/ Lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli owatko minun aiwoitukseni lihalliset? Ei niin/ Waan minun tykönän ompi niin/ Niin/ ja ei ompi ei.)

18 Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".

18 Mutta Jumala on uskollinen, niin että puheemme teille ei ole "kyllä" ja "ei.”

18. Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.

18. Mutta Jumala on waca ettei meidän puhem ole teille Nijn ja Ei ollut.

18. Mutta Jumala ombi waca/ ettei meiden Puhe ole teiden cochtan nin ia ei ollut. (Mutta Jumala ompi wakaa/ ettei meidän puhe ole teidän kohtaan niin ja ei ollut.)

19 Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".

19 Sillä Jumalan Poika, *Jeesus Kristus*, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme keskenänne saarnanneet, ei ollut "kyllä" ja "ei", vaan Hänessä oli "kyllä.”

19. Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.

19. Sillä Jumalan Poica Jesus Christus joca teidän seasan meildä saarnattu on nimittäin minulda ja Silwanuxelda ja Timotheuxelda ei ollut Nijn ja Ei waan oli hänesä Nijn.

19. Sille se Jumalan Poica Iesus Christus/ ioca teiden seasan meiden cautta sarnattu on/ nimitten/ minulda ia Siluanuselda ia Timotheuselda/ se ei ollut nin ia ei/ waan se oli Henesse Nin. (Sillä se Jumalan Poika Jesus Kristus/ joka teidän seassan meidän kautta saarnattu on/ nimittäin/ minulta ja Silwanukselta ja Timotheukselta/ se ei ollut niin ja ei/ waan se oli hänessä niin.)

20 Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

20 Sillä niin paljon kuin Jumalan lupauksia on, Hänessä on "kyllä", *ja Hänessä* on "aamen" Jumalalle kunniaksi meidän välityksellämme.

20. Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.

20. Sillä caicki Jumalan lupauxet owat Nijn hänesä ja owat Amen hänesä Jumalan kijtoxexi meidän cauttam.

20. Sille ette caicki Jumala' Lupauxet ouat nin henesse/ ia ouat Amen henesse/ Jumalan kijtoxexi meiden cauttan. (Sillä että kaikki Jumalan lupaukset owat niin hänessä/ ja owat Amen hänessä/ Jumalan kiitokseksi meidän kauttan)

21 Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

21 Mutta se, joka lujittaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala,

21. Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,

21. Mutta Jumala on se joca meitä teidän cansan Christuxes wahwista ja on meitä woidellut.

21. Mutta Jumala ombi se/ ioca meite wahwista Christusesa ynne teiden cansan/ ia on woidhellut meite (Mutta Jumala ompi se/ joka meitä wahwistaa Kristuksessa ynnä teidän kanssan/ ja on woidellut meitä.)

22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.

22 joka myös on painanut meihin sinetin ja antanut Hengen vakuuden* sydämiimme.

22. Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.

22. Ja lukinnut ja andoi Hengen pandixi meidän sydämihim.

22. ia Insiglanut/ ia annoi Hengen Pantin meiden sydhemihin. (ja insiglanut/ ja antoi Hengen pantin meidän sydämihin.)

23 Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;

23 Mutta kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon.

23. Mutta minä rukoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.

23. Mutta minä otan Jumalan todistajaxi sieluni päälle että minä olen säästänyt teitä sijnä etten minä wielä ole Corinthijn tullut.

23. MUtta mine Jumala' otan Todhistaiaxi/ Sieluni päle/ ette mine olen armainut teite/ sijnä/ ettei mine wiele ole Corinthijn tullut. (Mutta minä Jumalan otan todistajaksi/ sieluni päälle/ että minä olen armainnut teitä/ siinä/ ettei minä wielä ole Korintiin tullut.)

24 ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

24 Ei niin, että vallitsemme uskoanne, vaan olemme *työtovereja iloksenne*, sillä uskon avulla te kestätte.

24. Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.

24. Ei nijn että me hallidzisimma teidän uscoan waan me olemma auttajat teidän ilohon: sillä te pysytte uscosa.

24. Ei nin ette me Herrauttaisima teiden Usko'na ylitze/ waan me olema Auttaijat teiden ilohon/ sille ette te Uskosa seisotta. (Ei niin että me herrauttaisimme teidän uskonne ylitse/ waan me olemme auttajat teidän ilohon/ sillä että te uskossa seisotte.)