3 luku

Profeetta syö kirjakäärön, saa ohjeet Herralta ja menee kansansa tykö. Profeetan sielunhoitaja – kutsumus.

1. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle.

1. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, syö mitä sinun edessäs on: syö tämä kirja, ja mene ja saarnaa Israelin huoneelle.

1. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi syö mitä sinun edesäs on nimittäin tämä kirja ja mene ja saarna Israelin huonelle.

1 And he said to me, Son of man, eat what you find. Eat this roll and go, speak to the house of Israel.

1. Moreover he said unto me, Son of man, eat that thou findest; eat this roll, and go speak unto the house of Israel.

1. Og han sagde til mig: Du Menneskesøn! æd det, som du her modtager; æd denne Rulle, og gak hen, tal til Israels Hus.

1. Och han sade till mig: Du menniskobarn, ät hvad för dig är, nämliga detta brefvet, och gack bort och predika Israels huse.

1. Ja tem̃a ütles mo wasto: Innimesse poeg, mis sa leiad, sedda sö, sö se kokkokeratud ramat ärra, ja minne, rägi Israeli suggu wasto.

1. Jis tarė man: ‘‘Žmogaus sūnau, suvalgyk, ką matai prieš save! Suvalgęs šitą ritinį, eik ir kalbėk Izraelio namams’‘.

1. Und er sprach zu mir: Du Menschenkind, iß, was vor dir ist, iß diesen Brief, und gehe hin und predige dem Hause Israel!

1. Puis il me dit: Fils de l'homme, mange ce que tu trouves, mange ce rouleau, et va, parle à la maison d'Israël.

1. Y DÍJOME: Hijo del hombre, como lo que hallares: come este envoltorio; y vé, y habla a la casa de Israel.

1 Daarna zeide Hij tot mij: Mensenkind, eet, wat gij vinden zult; eet deze rol, en ga, spreek tot het huis Israels.

1. I rzekł do mnie: Synu człowieczy! co przed tobą jest, zjedz; zjedz te księgi, a idź i mów do domu Izraelskiego.

1. És mondá nékem: Embernek fia! a mi előtted van, edd meg; edd meg ezt a türetet, és menj, [1†] szólj az Izráel házának.

1 И сказал мне: сын человеческий! съешь, что перед тобою, съешь этот свиток, и иди, говори дому Израилеву.

1. І сказав до мене: Сину чоловічий! з'їж, що перед тобою, з'їж оцей звиток, та й іди й говори до синів Ізрайлевих.

2. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni.

2. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi sen kirjan minun syödäkseni,

2. Nijn minä awaisin suuni ja hän annoi sen kirjan minun syödäxeni.

2 So I opened my mouth and he caused me to eat the roll.

2. So I opened my mouth, and he caused me to eat that roll.

2. Og jeg oplod min Mund, og han gav mig denne Rulle at æde.

2. Då lät jag min mun upp, och han gaf mig brefvet till att äta.

2. Ja minna teggin omma su lahti, ja ta andis mulle sellesinnatse kokkokeratud ramato süa.

2. Tada aš išsižiojau, ir Jis davė man suvalgyti ritinį.

2. Da tat ich meinen Mund auf, und er gab mir den Brief zu essen

2. Et j'ouvris la bouche, et il me fit manger ce rouleau.

2. Y abrí mi boca, e hízome comer aquel envoltorio.

2 Toen opende ik mijn mond, en Hij gaf mij die rol te eten.

2. Otworzyłem tedy usta swe, i dał mi zjeść one księgi,

2. Felnyitám azért számat, és megéteté velem azt a türetet.

2 Тогда я открыл уста мои, и Он дал мне съесть этот свиток;

2. Тодї отворив я уста, а він дав менї з'їсти той звиток;

3. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan. Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.

3. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, sinun pitää tämän kirjan, jonka minä annan sinulle, syömän ruumises ja täyttämän sillä vatsas. Niin minä söin sen, ja se oli minun suussani niin makia kuin hunaja.

3. Ja sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi sinun pitä tämän kirjan jonga minä annan sinulle syömän sinun ruumisees ja täyttämän sillä wadzas. Nijn minä söin sen ja se oli minun suusani nijn makia cuin hunaja.

3 And he said to me, Son of man, cause your belly to eat and fill your guts with this roll that I give you. Then I ate it and it was in my mouth as honey for sweetness.

3. And he said unto me, Son of man, cause thy belly to eat, and fill thy bowels with this roll that I give thee. Then did I eat it; and it was in my mouth as honey for sweetness.

3. Og han sagde til mig: Du Menneskesøn! Du skal hespise din Bug og fylde dine Indvolde med denne Rulle, som jeg giver dig; og jeg aad, og den var sød i min Mund som Honning.

3. Och han sade till mig: Du menniskobarn, du måste detta brefvet, som jag gifver dig, äta i ditt lif, och fylla din buk dermed; då åt jag det, och det var i minom mun så sött som hannog.

3. Ja ta ütles mo wasto: Innimesse poeg, omma köhto pead sa söötma ja omma sissekonna täitma sellesinnatse kokkokeratud ramatoga, mis minna sulle annan; ja minna söin, ja se olli mo suus ni maggus kui messi.

3. Ir Jis tarė man: ‘‘Žmogaus sūnau, valgyk šį ritinį ir pasisotink juo’‘. Aš jį suvalgiau, ir jis mano burnoje buvo saldus kaip medus.

3. und sprach zu mir: Du Menschenkind, du mußt diesen Brief, den ich dir gebe, in deinen Leib essen und deinen Bauch damit füllen. Da aß ich ihn, und er war in meinem Munde so süß wie Honig.

3. Et il me dit: Fils de l'homme, repais ton ventre et remplis tes entrailles de ce rouleau que je te donne. Je le mangeai donc, et il fut doux à ma bouche comme du miel.

3. Y díjome: Hijo del hombre, haz a tu vientre que coma, e hinche tus entrañas de este envoltorio que yo te doy. Y lo comí, y fué en mi boca dulce como miel.

3 En Hij zeide tot mij: Mensenkind, geef uw buik te eten, en vul uw ingewand met deze rol, die Ik u geef. Toen at ik, en het was in mijn mond als honig, vanwege de zoetigheid.

3. A mówił do mnie: Synu człowieczy! nakarm brzuch twój, a wnętrzności twoje napełnij temi księgami, któreć daję. I zjadłem je, i były w ustach moich słodkie jako miód.

3. És mondá nékem: Embernek fia! hasadat tartsd jól és belső részeidet töltsd meg ezzel a türettel, a melyet adok néked. És megevém azt, és lőn az én számban, mint az édes méz.

3 и сказал мне: сын человеческий! напитай чрево твое и наполни внутренность твою этим свитком, который Я даю тебе; и я съел, и было в устах моих сладко, как мед.

3. І сказав менї: Сину чоловічий! нагодуй черево твоє, й засити утробу твою сим звитком, що передаю тобі. І я з'їв, і був він ув устах моїх такий солодкий, як мід.

4. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon tykö ja puhu heille minun sanani.

4. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, mene Israelin huoneesen ja saarnaa heille minun sanani.

4. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi mene Israelin huoneseen ja saarna heille minun sanani.

4 And he said to me, Son of man, go, get to the house of Israel and speak to them with my words.

4. And he said unto me, Son of man, go, get thee unto the house of Israel, and speak with my words unto them.

4. Og han sagde til mig: Du Menneskesøn! gak hen, kom til Israels Hus, og tal mine Ord til dem!

4. Och han sade till mig: Du menniskobarn, gack bort till Israels hus, och predika dem min ord;

4. Ja ta ütles mo wasto: Innimesse poeg, tulle, minne Israeli suggu jure, ja räki minno sannadega nende wasto.

4. Jis tada vėl kalbėjo: ‘‘Žmogaus sūnau, dabar eik į Izraelio namus ir kalbėk jiems mano žodžius.

4. Und er sprach zu mir: Du Menschenkind, gehe hin zum Hause Israel und predige ihnen meine Worte.

4. Puis il me dit: Fils de l'homme, rends-toi vers la maison d'Israël, et tu leur rapporteras mes paroles.

4. Y díjome: Hijo del hombre, vé, y entra a la casa de Israel, y habla a ellos con mis palabras.

4 En Hij zeide tot mij: Mensenkind, ga henen, kom tot het huis Israels, en spreek tot hen met Mijn woorden.

4. Zatem rzekł do mnie: Synu człowieczy! idź a wnijdź do domu Izraelskiego, i mów słowy mojemi do nich.

4. És mondá nékem: Embernek fia! eredj, menj el az Izráel házához, és szólj [2†] az én szavaimmal nékik.

4 И Он сказал мне: сын человеческий! встань и иди к дому Израилеву, и говори им Моими словами;

4. І сказав менї: Сину чоловічий! встань та й іди до Ізрайлевого дому, й говори до них моїми словами;

5. Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö;

5. Sillä en minä sinua lähetä sen kansan tykö, jolla outo puhe ja vieras kieli on, vaan Israelin huoneesen,

5. Sillä en tosin minä sinua lähetä sen Canssan tygö jolla outo puhe ja wieras kieli on waan Israelin huoneseen:

5 For you are not sent to a people of a strange speech and of a hard language, but to the house of Israel,

5. For thou art not sent to a people of a strange speech and of an hard language, but to the house of Israel;

5. Thi du er ikke sendt til et Folk med et uforstaaeligt og vanskeligt Tungemaal, men til Israels Hus;

5. Ty jag sänder dig ju icke till ett folk, som ett främmande mål och okunniga tungo hafver, utan till Israels hus;

5. Sest sind ei läkkita ühhe rahwa jure, kes umkeel ehk kange kelega on, waid Israeli suggu jure.

5. Tu siunčiamas ne pas svetimą tautą su nesuprantama kalba, bet pas Izraelį.

5. Denn ich sende dich ja nicht zu einem Volk, das eine fremde Rede und unbekannte Sprache hat, sondern zum Hause Israel;

5. Car ce n'est point vers un peuple au parler inintelligible et à la langue barbare que je t'envoie, mais vers la maison d'Israël.

5. Porque no eres enviado a pueblo de profunda habla, ni de lengua difícil, sino a la casa de Israel:

5 Want gij zijt niet gezonden tot een volk, diep van spraak en zwaar van tong, maar tot het huis Israels;

5. Bo cię nie do ludu nieznajomej mowy, albo trudnego języka posyłam, ale do domu Izraelskiego;

5. Mert nem valami homályos ajkú és nehéz nyelvű néphez küldetel te, hanem az Izráel házához.

5 ибо не к народу с речью невнятною и с непонятным языком ты посылаешься, но к дому Израилеву,

5. Посилаю бо тебе не до народу з темною мовою й незрозумілим язиком, а до Ізрайлевого дому, -

6. ei monien kansojen tykö, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden tykö lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat.

6. Ja en suuren kansan tykö, joilla outo puhe ja vieras kieli olis, joiden puhetta et sinä ymmärrä. Ja jos minä vielä lähettäisin sinun niiden tykö, niin pitäis heidän kuitenkin mielellänsä kuuleman sinua.

6. Ja en suuren Canssan tygö joilla outo puhe ja wieras kieli olis joiden puhetta et sinä ymmärrä: Ja jos minä wielä lähetäisin sinun nijden tygö nijn pidäis heidän cuitengin mielelläns cuuleman sinua.

6 not to many peoples of a strange speech and of a hard language, whose words you cannot understand. Surely, if I sent you to them, they would listen to you.

6. Not to many people of a strange speech and of an hard language, whose words thou canst not understand. Surely, had I sent thee to them, they would have hearkened unto thee.

6. ikke til mange Folk med et uforstaaeligt og vanskeligt Tungemaal, hvis Ord du ikke kan forstaa; men jeg sender dig til dem, som kunne forstaa dig.

6. Ja, icke till stor folk, som främmande mål och okunniga tungo hafva, hvilkas ord du icke förstå kan; och om jag än sände dig till dem, så skulle de dock gerna höra dig.

6. Ei mitte mitme suggu rahwa jure, kes umkeel, ehk kange keel, kelle sanno sa ei moista: töest kui ma sind olleksin nende jure läkkitanud, kül need wöttaksid sind kuulda.

6. Ne pas tautas, kurių kalbos tu nemoki. Jei pas juos tave siųsčiau, jie klausytų tavęs.

6. ja, freilich nicht zu großen Völkern, die fremde Rede und unbekannte Sprache haben, welcher Worte du nicht verstehen könntest. Und wenn ich dich gleich zu denselben sendete, würden sie dich doch gern hören.

6. Ce n'est point vers de nombreux peuples, au parler inintelligible et à la langue barbare, et dont tu ne puisses pas entendre les paroles, que je t'envoie; ceux-là, certes, ils t'écouteraient, si je t'envoyais vers eux.

6. No a muchos pueblos, de profunda habla, ni de lengua difícil, cuyas palabras no entiendas; y si a ellos te enviara, ellos te oyeran.

6 Niet tot vele volken, diep van spraak en zwaar van tong, welker woorden gij niet kunt verstaan; zouden zij niet, zo Ik u tot hen gezonden had, naar u gehoord hebben?

6. Nie do wielu narodów nieznajomej mowy, i trudnego języka, którychbyś słów nie zrozumiał, którzy jednak, gdybym cię do nich posłał, usłuchaliby cię.

6. Nem sok népekhez, a kik homályos ajkúak és nehéz nyelvűek, kiknek nem érthetnéd beszédöket; bizony, ha ő hozzájok küldöttelek volna, ők hallgatnának reád.

6 не к народам многим с невнятною речью и с непонятным языком, которых слов ты неразумел бы; да если бы Я послал тебя и к ним, то они послушались бы тебя;

6. Не до многих народів із темною мовою й незрозумілим язиком, що слів його ти не второпав би; хоч як би я й до тих послав тебе, то вони б тебе послухали;

7. Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän.

7. Mutta Israelin huone ei tahdo sinua kuulla, sillä ei he tahdo kuulla itse minuakaan; sillä koko Israelin huonella on kova otsa ja paatunut sydän.

7. Mutta Israelin huone ei tahdo sinua cuulla: sillä ei he tahdo cuulla idze minuacan: sillä coco Israelin huonella on paha pää ja cowa sydän.

7 But the house of Israel will not listen to you, for they will not listen to me. For all the house of Israel are of a hard forehead and of a stiff heart.

7. But the house of Israel will not hearken unto thee; for they will not hearken unto me: for all the house of Israel are impudent and hardhearted.

7. Men Israels Hus skal ikke ville høre dig; thi de ville ikke høre mig; thi hele Israels Hus har haarde Pander og stive Hjerter.

7. Men Israels hus vill intet höra dig, ty de vilja icke höra mig sjelfvan; förty hela Israels hus hafver ena hårda panno och förstockadt hjerta.

7. Agga Israeli suggu ei tahha sind mitte kuulda, sest nemmad ei tahhage mind kuulda: sest keik Israeli suggu on kange pea-otsaga ja kowwa süddamega.

7. Bet Izraelis neklausys tavęs, nes jis ir manęs neklauso. Izraelio tauta yra kietasprandė ir kietaširdė.

7. Aber das Haus Israel will dich nicht hören, denn sie wollen mich selbst nicht hören; denn das ganze Haus Israel hat harte Stirnen und verstockte Herzen.

7. Mais la maison d'Israël ne voudra pas t'écouter, parce qu'elle ne veut point m'écouter; car toute la maison d'Israël a le front dur et le cœur obstiné.

7. Mas los de la casa de Israel, no te querrán oir, porque no me quieren oir a mí; porque toda la casa de Israel son fuertes de frente, y duros de corazón.

7 Maar het huis Israels wil naar u niet horen, omdat zij naar Mij niet willen horen; want het ganse huis Israels is stijf van voorhoofd, en hard van hart zijn zij.

7. Lecz dom Izraelski nie będzie cię chciał usłuchać, ponieważ mnie samego usłuchać nie chcą; bo wszystek dom Izraelski jest twardego czoła i zatwardzonego serca.

7. De az Izráel háza nem akar téged hallgatni, mert nem akarnak engem hallgatni, mert az egész Izráel háza kemény [3†] homlokú és megátalkodott szívű.

7 а дом Израилев не захочет слушать тебя; ибо они не хотят слушать Меня, потому что весь дом Израилев с крепким лбом и жестоким сердцем.

7. Дом же Ізрайлїв не схоче тебе слухати, бо вони не хочуть слухати мене, тим що дом Ізрайлїв твердолобий і запеклого серця.

8. Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.

8. Mutta katso, kuitenkin olen minä tehnyt sinun kasvos lujaksi heidän kasvojansa vastaan ja sinun otsas lujaksi heidän otsaansa vastaan.

8. Mutta cuitengin olen minä tehnyt sinun caswos lujaxi heidän caswojans wastan ja sinun odzas heidän odzans wastan.

8 Behold, I have made your face hard against their faces and your forehead hard against their foreheads.

8. Behold, I have made thy face strong against their faces, and thy forehead strong against their foreheads.

8. Se jeg gør dit Ansigt haardt imod deres Ansigt og din Pande haard imod deres Pande.

8. Men dock hafver jag gjort ditt ansigte hårdt emot deras ansigte, och dina panno emot deras panno.

8. Wata, ma ollen ka teinud sinno palle kangeks nende palle wasto, ja sinno pea-otsa kangeks nende pea-otsa wasto.

8. Aš padariau tavo veidą tvirtą prieš jų veidus ir tavo kaktą kietą prieš jų kaktas.

8. Siehe, ich habe dein Angesicht hart gemacht gegen ihr Angesicht und deine Stirn gegen ihre Stirn.

8. Voici j'endurcirai ta face pour que tu l'opposes à leurs faces, et j'endurcirai ton front pour que tu l'opposes à leurs fronts.

8. He aquí que yo he hecho tu rostro fuerte contra los rostros de ellos, y tu frente fuerte contra su frente.

8 Ziet, Ik heb uw aangezicht stijf gemaakt tegen hun aangezichten, en uw voorhoofd stijf tegen hun voorhoofd.

8. Ale otom uczynił twarz twoję twardą przeciwko twarzy ich, a czoło twe twarde przeciwko czołu ich.

8. Ímé keménynyé tettem orczádat, a milyen az ő orczájok, és keménynyé homlokodat, a milyen az ő homlokuk.

8 Вот, Я сделал и твое лице крепким против лиц их, и твое чело крепким против их лба.

8. Ось, я вчинив твоє лице твердшим, як їх лиця, і твого лоба твердшим, як їх лоби.

9. Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.

9. Ja minä olen tehnyt sinun otas niin kovaksi kuin timantin, joka kovempi on kuin kallio: älä pelkää heitä, älä myös hämmästy heidän edessänsä, ehkä he ovat tottelematoin huone.

9. Ja minä olen tehnyt sinun odzas nijn cowaxi cuin Demantin ja cowemmaxi cuin callion: Sentähden älä pelkä heitä älä myös hämmästy heidän edesäns ehkä he owat sencaltainen tottelematoin Canssa.

9 As an adamant, harder than flint, I have made your forehead. Fear them not, nor be dismayed at their looks, though they are a rebellious house.

9. As an adamant harder than flint have I made thy forehead: fear them not, neither be dismayed at their looks, though they be a rebellious house.

9. Jeg gør din Pande som en Demant, haardere end en Klippe; du skal ikke frygte for dem og ej forfærdes for deres Ansigt; thi de ere et enstridigt Hus.

9. Ja, jag hafver gjort dina panno så hårda som en diamant, och hårdare än en bergklippo; derföre frukta dig intet, och var intet förskräckt för dem, att de ett sådant ohörsamt folk äro.

9. Ma ollen so pea-otsa teinud kui temanti-kiwwi, kowwamaks kui kaljo: ei sa pea neid kartma, egga nende eest ärraehmatama, nemmad on üks wastopannia suggu.

9. Ji bus kieta kaip deimantas, kietesnė už titnagą. Nebijok jų ir neišsigąsk jų žvilgsnių, nes tai maištinga tauta.

9. Ja, ich habe deine Stirn so hart wie ein Demant, der härter ist denn ein Fels, gemacht. Darum fürchte dich nicht, entsetze dich auch nicht vor ihnen, daß sie so ein ungehorsames Haus sind.

9. Je rendrai ton front semblable au diamant, plus dur que le roc; ne les crains donc pas et ne t'effraie point de leurs visages, bien qu'ils soient une maison rebelle.

9. Como diamante, más fuerte que pedernal he hecho tu frente: no los temas, ni hayas miedo delante de ellos, porque casa rebelde es.

9 Uw voorhoofd heb Ik gemaakt als een diamant, harder dan een rots; vrees hen niet, en ontzet u niet voor hun aangezichten, omdat zij een wederspannig huis zijn.

9. Uczyniłem czoło twe jako dyjament, i twardsze nad skałę; nie bójże się ich, ani się lękaj twarzy ich, przeto, że są domem odpornym.

9. Olyanná, mint a gyémánt, a mely keményebb a tűzkőnél, tettem a te homlokodat; ne félj tőlök, és meg ne rettenj tekintetöktől, mert pártos ház.

9 Как алмаз, который крепче камня, сделал Я чело твое; не бойся ихи не страшись перед лицем их, ибо они мятежный дом.

9. Як диямант, що твердий над камінь, вчинив я твоє чоло; не бійся їх і не лякайся перед лицем їх, хоч вони дом ворохобний.

10. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi.

10. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sanoin sinulle, ota sinun sydämees ja pane korviis.

10. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi caicki minun sanani jotca minä sanon sinulle ota ne sinun sydämees ja corwijs:

10 Moreover he said to me, Son of man, all my words that I will speak to you, receive in your heart and hear with your ears.

10. Moreover he said unto me, Son of man, all my words that I shall speak unto thee receive in thine heart, and hear with thine ears.

10. Og han sagde til mig: Du Menneskesøn! alle mine Ord, som jeg taler til dig, annam dem i dit Hjerte, og hør dem med dine Øren!

10. Och han sade till mig: Du menniskobarn, all min ord, som jag säger dig, dem fatta med hjerta, och hör med öron;

10. Ja ta ütles mo wasto: Innimesse poeg, keik minno sannad, mis ma so wasto rägin, neid wötta om̃a süddamesse, ja kule om̃a körwadega.

10. Žmogaus sūnau, visus mano žodžius, kuriuos tau kalbu, klausyk ausimis ir priimk širdimi.

10. Und er sprach zu mir: Du Menschenkind, alle meine Worte, die ich dir sage, die fasse zu Herzen und nimm sie zu Ohren!

10. Puis il me dit: Fils de l'homme, reçois dans ton cœur et écoute de tes oreilles toutes les paroles que je te dirai:

10. Y díjome: Hijo del hombre, todas mis palabras que yo te hablaré, toma en tu corazón, y oye con tus oidos.

10 Verder zeide Hij tot mij: Mensenkind, vat al Mijn woorden, die Ik tot u spreken zal, in uw hart, en hoor ze met uw oren.

10. I rzekł do mnie: Synu człowieczy! wszystkie słowa moje, które mówić będę do ciebie, przyjmij do serca twego, a słuchaj uszyma twemi.

10. És mondá nékem: Embernek fia! minden beszédimet, a melyeket szólok néked, vedd szívedbe, és füleiddel halld meg.

10 И сказал мне: сын человеческий! все слова Мои, которые буду говорить тебе, прими сердцем твоим и выслушай ушами твоими;

10. І сказав дальше до мене: Сину чоловічий! усї слова мої, що говорити му тобі, прийми до серця й вислухай ушима твоїми;

11. Ja nyt mene pakkosiirtolaisten tykö, kansasi lasten tykö; puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra — kuulkoot he tai olkoot kuulematta.

11. Ja mene pois sinun kansas vankien tykö, ja saarnaa heille, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: jos he kuulevat sen, taikka katsovat ylön.

11. Ja mene pois sinun Canssas fangein tygö ja saarna heille ja sano heille: Näitä sano HERra HERra jos he cuulewat sen taicka cadzowat ylön.

11 And go, get to those of the captivity, to the sons of your people and speak to them and tell them, The lord Jehovah says thus, whether they will hear, or whether they will forbear.

11. And go, get thee to them of the captivity, unto the children of thy people, and speak unto them, and tell them, Thus saith the Lord GOD; whether they will hear, or whether they will forbear.

11. Og gak hen, kom til de bortførte, til dit Folks Børn, og tal til dem, og sig til dem: Sø siger den Herre, Herre hvad enten de lyde eller lade være.

11. Och gack bort till dins folks fångar, och predika dem, och säg till dem: Detta säger Herren Herren, ehvad de hörat eller låtat.

11. Ja tulle, minne wangide jure, omma rahwa laste jure, ja rägi nende wasto, ja ütle neile: Nenda ütleb Issand Jehowa, kuulgo nemmad ehk kuulmatta.

11. Eik pas tremtinius, savo tautiečius, ir jiems kalbėk; ar jie klausys, ar neklausys, sakyk: ‘Taip sako Viešpats’ ‘‘.

11. Und gehe hin zu den Gefangenen deines Volks und predige ihnen und sprich zu ihnen: So spricht der HERR HERR! sie hören's oder lassen's.

11. Rends-toi vers ceux qui ont été transportés, vers les enfants de ton peuple; tu leur parleras et, soit qu'ils écoutent, soit qu'ils n'en fassent rien, tu leur diras: Ainsi a parlé le Seigneur, l'Éternel.

11. Y vé, y entra a los trasportados, a los hombres de tu pueblo; y hablarles has, y decirles has: Así dijo el Señor Jehová: no oirán, ni cesarán.

11 En ga henen, kom tot de weggevoerden, tot de kinderen uws volks, en spreek tot hen, en zeg tot hen: Zo zegt de Heere HEERE, hetzij dat zij horen zullen, of hetzij dat zij het laten zullen.

11. Idź a wnijdź do pojmanych, do synów ludu twego, i mów do nich, a powiedz im: Tak mówi panujący Pan, niech oni słuchają, albo nie.

11. És eredj, menj el a foglyokhoz, a te néped fiaihoz, és szólj és mondjad nékik: Így szól az Úr Isten, vagy hallják vagy nem.

11 встань и пойди к переселенным, к сынам народа твоего, и говори к ним, и скажи им: „так говорит Господь Бог!" будут лиони слушать, или не будут.

11. Оце ж ійди до вигнанників, до земляків твоїх, та й говори до них і скажи їм: Так говорить Господь Бог! чи будуть вони слухати, чи не будуть.

12. Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä kussa se on!

12. Ja henki otti minun ylös, ja minä kuulin jälissäni suuren humauksen äänen (sanovan): siunattu olkoon Herran kunnia hänen siassansa!

12. Ja hengi otti minun ylös ja minä cuulin minun jälijsäni suuren humauxen änen (Siunattu olcon HERran cunnia hänen siasans)

12 Then the Spirit lifted me up and I heard behind me the voice of a great rushing, saying, The glory of Jehovah from his place is blessed.

12. Then the spirit took me up, and I heard behind me a voice of a great rushing, saying, Blessed be the glory of the LORD from his place.

12. Da løftede Aanden mig op, og jeg hørte bag mig et stort Bulders Lyd. "Lovet være Herrens Herlighed", fra dens Sted;

12. Och ett väder lyfte mig upp, och jag hörde bak mig en dön, lika som af en stor jordbäfning: Välsignad vare Herrans härlighet i sitt rum!

12. Ja Waim töstis mind ülles, ja ma kuulsin ennese tagga ühhe sure Ma-wärrisemisse heäle: Kidetud olgo JEHOWA au temma kohhast.

12. Dvasia pakėlė mane, ir už savęs išgirdau griausmingą balsą: ‘‘Palaiminta Viešpaties šlovė šioje vietoje’‘,

12. Und ein Wind hob mich auf, und ich hörte hinter mir ein Getön wie eines großen Erdbebens: Gelobt sei die Herrlichkeit des HERRN an ihrem Ort!

12. Alors l'Esprit m'enleva, et j'entendis derrière moi le bruit d'un grand tumulte: "Bénie soit la gloire de l'Éternel, du lieu de sa demeure!"

12. Y el espíritu me levantó, y oí detrás de mí una voz de grande estruendo de la bendita gloria de Jehová, que se iba de su lugar;

12 Toen nam de Geest mij op, en ik hoorde achter mij een stem van grote ruising, zeggende: Geloofd zij de heerlijkheid des HEEREN uit Zijn plaats!

12. Tedy mię duch podniósł, i słyszałem za sobą głos grzmotu wielkiego: Błogosławiona niech będzie chwała Paóska z miejsca swego;

12. És fölemele engem a lélek, és hallék mögöttem nagy dörgés szavát: Áldott az Úrnak dicsősége az ő helyéről.

12 И поднял меня дух; и я слышал позади себя великий громовой голос: „благословенна слава Господа от места своего!"

12. І підняв мене дух у гору, й чув я позад себе голос, наче гуку громового: Благословенна велич Господня, (рушаюча) з місця свого!

13. ja olentojen siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyöräin jyrinän ja suuren, jylisevän äänen.

13. Ja minä kuulin eläinten siipien äänen, jotka löivät toiseensa ja ratasten jyrinän, jotka juuri niiden tykönä olivat, ja suuren humauksen äänen.

13. Ja minä cuulin eläinden sijpein änen jotca löit toinen toiseens ja ratasten jyrinän jotca juuri nijden tykönä olit ja suuren humauxen änen.

13 And I heard the noise of the wings of the living creatures as they touched each other and the noise of the wheels beside them, even the noise of a great rushing.

13. I heard also the noise of the wings of the living creatures that touched one another, and the noise of the wheels over against them, and a noise of a great rushing.

13. og Lyden af hine levende Væseners Vinger, som berørte den ene derl anden, og Lyden af Hjulene ved Siden af dem og et stort Bulders Lyd.

13. Och jag hörde ett ruskande af djurens vingar, hvilka sig slogo emot hvarannan; och bullret af hjulen, som hardt när dem voro, och dönen utaf en stor jordbäfning.

13. Ja nende ellajatte tibade kahhisemist, mis teine teise külge putusid, ja rattaste kärrina nende körwas, ja sure Ma-wärrisemisse heäle.

13. taip pat būtybių sparnų šlamėjimą ir ratų dundėjimą­tai buvo didelis dundesys.

13. Und war ein Rauschen von den Flügeln der Tiere, die aneinander schlugen, und auch das Rasseln der Räder, so hart bei ihnen waren, und das Getön eines großen Erdbebens.

13. Et le bruit des ailes des animaux, frappant l'une contre l'autre, et le bruit des roues à côté d'eux, et le bruit d'un grand tumulte.

13. Y el sonido de las alas de los animales que se juntaban la una con la otra, y el sonido de las ruedas delante de ellos, y sonido de grande estruendo.

13 En ik hoorde het geluid van der dieren vleugelen, die de een den ander raakten, en het geluid der raderen tegenover hen; en het geluid ener grote ruising.

13. I szum skrzydeł onych zwierząt, które się naspół dotykały, i głos kół naprzeciwko nim, i głos grzmotu wielkiego.

13. És amaz állatok [4†] szárnyainak zúgását, a melyek egymást érik vala, és mellettök a kerekek csikorgását, és nagy dörgés szavát.

13 и также шум крыльев животных, соприкасающихся одно к другому, и стук колес подле них, и звук сильного грома.

13. І шум од крил у животин, що торкались одно об одно, й гуркіт од коліс коло них і гук голосного грому.

14. Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni.

14. Niin henki nosti minut ylös, ja vei minut pois; ja minä menin pois, ja olin suuresti hämmästynyt mutta Herran käsi piti minun vahvana.

14. Nijn hengi nosti minun ylös ja wei minun pois ja minä menin pois ja oli suuresti hämmästynyt: mutta HERran käsi piti minun wahwana.

14 So the Spirit lifted me up and took me away. And I went in bitterness, in the heat of my spirit and the hand of Jehovah was strong upon me.

14. So the spirit lifted me up, and took me away, and I went in bitterness, in the heat of my spirit; but the hand of the LORD was strong upon me.

14. Og en Aand opløftede mig og tog mig bort, og jeg for hen, bitter i min Aands Harme; men Herrens Haan i var stærk over mig.

14. Då lyfte vädret mig upp, och förde mig bort; och jag for bort, och vardt svårliga förfärad; men Herrans hand höll mig fastan.

14. Ja Waim töstis mind ülles, ja wöttis mind ärra; ja ma läksin kurb ärra, ja mul olli soe kä mo waimus: agga Jehowa kässi olli tuggew mo peäl.

14. Dvasia pakėlė ir nunešė mane. Aš nuėjau apkartęs, degančia dvasia, bet Viešpaties ranka buvo stipri ant manęs.

14. Da hob mich der Wind auf und führte mich weg. Und ich fuhr dahin in bitterem Grimm, und des HERRN Hand hielt mich fest.

14. Et l'Esprit m'enleva et m'emporta; je m'en allais irrité et furieux, et la main de l'Éternel agissait sur moi avec puissance.

14. Y el espíritu me levantó, y me tomó; y me fué amargo con el descontento de mi espíritu, porque la mano de Jehová era fuerte sobre mí.

14 Toen hief de Geest mij op, en nam mij weg, en ik ging henen, bitterlijk bedroefd door de hitte mijns geestes; maar de hand des HEEREN was sterk op mij.

14. A duch podniósł mię i wziął mię. I odszedłem z gorzkością w rozgniewaniu ducha mego; ale ręka Paóska nademną mocna była.

14. És a lélek fölemele és elragada engem, és elmenék, elkeseredvén haragjában az én lelkem, az Úrnak keze pedig rajtam erős vala.

14 И дух поднял меня, и взял меня. И шел я в огорчении, с встревоженным духом; и рука Господня была крепко на мне.

14. Отже дух підняв та й узяв мене й ішов я, сумуючи в тревозї серця мого, а рука Господня вагонїла на менї.

15. Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten tykö, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuin jäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.

15. Ja minä tulin vankien tykö Telabibiin, jotka asuivat Kebarin virran tykönä, ja viivyin heidän tykönänsä, kussa he istuivat, ja olin siellä seitsemän päivää hämmästyksissä heidän keskellänsä.

15. Ja minä tulin fangein tygö Thel Abibin jotca asuit Chebarin wirran tykönä ja istuin heidän tygöns cusa he istuit ja olin siellä heidän cansans seidzemen päiwä rascasa murhesa.

15 Then I came to those of the captivity at Tel-abib, who dwelt by the river Chebar and to where they dwelt. And I sat there overwhelmed among them seven days.

15. Then I came to them of the captivity at Telabib, that dwelt by the river of Chebar, and I sat where they sat, and remained there astonished among them seven days.

15. Og jeg kom til de bortførte til Tel-Abib, til dem, som boede ved Floden Kebar, og der, hvor de boede, blev jeg siddende i syv Dage, stum midt iblandt dem.

15. Och jag kom till de fångar, som bodde vid den älfvena Chebar, i skördatidenom, och satte mig när dem som der såto, och blef der med dem i sju dagar ganska sorgfull.

15. Ja ma tullin nende wangide jure Telabibi, kes Kebari jöe jures ellasid, ja ma istusin senna, ja nemmad ellasid seäl; ja ma jäin senna seitse päwa kui ärraehmatud nende sekka.

15. Aš atėjau į Tel Abibą pas tremtinius, kurie gyveno prie Kebaro upės. Ten sėdėjau septynias dienas tarp jų labai susirūpinęs.

15. Und ich kam zu den Gefangenen, die am Wasser Chebar wohnten, gen Thel-Abib, und setzte mich zu ihnen, die da saßen, und blieb daselbst unter ihnen sieben Tage ganz traurig.

15. Et je vins à Thel-Abib auprès de ceux qui avaient été transportés, qui demeuraient vers le fleuve du Kébar. Je me tins où ils se tenaient. Je restai là sept jours au milieu d'eux dans un morne silence.

15. Y vine a los trasportados en Telabib, que moraban junto al río de Cobar; y asenté donde ellos estaban asentados: allí asenté siete dias atónito entre ellos.

15 En ik kwam tot de weggevoerden te Tel-abib, die aan de rivier Chebar woonden, en ik bleef daar zij woonden; ja, ik bleef daar verbaasd in het midden van hen zeven dagen.

15. I przyszedłem do pojmanych do Telabib, którzy mieszkali przy rzece Chebar, i siadłem gdzie oni mieszkali, a siedziałem tam siedm dni w pośrodku ich, zdumiawszy się.

15. És eljuték Tél-Ábibba a foglyokhoz, a kik lakoznak vala a Kébár folyó mellett, és leülék, ők is ott ülvén; és ott ülék hét nap némán [5†] ő közöttük.

15 И пришел я к переселенным в Тел-Авив, живущим при реке Ховаре, иостановился там, где они жили, и провел среди них семь дней в изумлении.

15. І прибув я так до переселенцїв у Тель-Абиб, і осїв там, де вони жили, та й провів між ними сїм день, у безтямі.

16. Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana:

16. Ja kuin ne seitsemän päivää olivat kuluneet, tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:

16. JA cosca ne seidzemen päiwä olit culunet tapahdui HERran sana minulle: ja sanoi:

16 And it happened at the end of seven days, that the word of Jehovah came to me, saying,

16. And it came to pass at the end of seven days, that the word of the LORD came unto me, saying,

16. Om det skete, der syv Dage vare til Ende, da kom Herrens Ord til mig saaledes:

16. Och då de sju dagar framledne voro, skedde Herrans ord till mig, och sade:

16. Ja se sündis seitsme päwa pärrast, et Jehowa sanna mo kätte sai sedda wisi:

16. Septynioms dienoms praėjus, Viešpats kalbėjo man:

16. Und da die sieben Tage um waren, geschah des HERRN Wort zu mir und sprach:

16. Au bout de sept jours, la parole de l'Éternel me fut adressée, en ces mots:

16. Y aconteció que al cabo de los siete dias fué a mi palabra de Jehová, diciendo:

16 Het gebeurde nu ten einde van zeven dagen, dat het woord des HEEREN tot mij geschiedde, zeggende:

16. A gdy minęło siedm dni, było słowo Paóskie do mnie mówiące:

16. És lőn hét nap mulva az Úr szava hozzám, mondván:

16 По прошествии же семи дней было ко мне слово Господне:

16. А по семи днях надійшло до мене слово Господнє:

17. Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.

17. Sinä ihmisen lapsi, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi; sinun pitää kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitä minun puolestani.

17. Sinä ihmisen lapsi minä olen pannut sinun Israelin huonen wartiaxi sinun pitä cuuleman sanan minun suustani ja waraman heitä minun puolestani.

17 Son of man, I have made you a watchman to the house of Israel. Therefore hear the word at my mouth and give them warning from me.

17. Son of man, I have made thee a watchman unto the house of Israel: therefore hear the word at my mouth, and give them warning from me.

17. Du Menneskesøn! jeg har sat dig til en Vægter for Israels Hus, og du skal høre Ord af. min Mund og advare dem paa mine Vegne.

17. Du menniskobarn, jag hafver satt dig till en väktare öfver Israels hus; du skall höra ordet af minom mun, och göra dem ena förvarning på mina vägnar.

17. Innimesse poeg, ma ollen sind pannud wahhimehheks Israeli suggu ülle, et sa pead minno suust sanna kuulma, ja neid maenitsema minno polest.

17. ‘‘Žmogaus sūnau, Aš paskyriau tave sargybiniu Izraelio namams. Ką išgirsi iš manęs, pranešk jiems mano vardu.

17. Du Menschenkind, ich habe dich zum Wächter gesetzt über das Haus Israel; du sollst aus meinem Munde das Wort hören und sie von meinetwegen warnen.

17. Fils de l'homme, je t'ai établi sentinelle sur la maison d'Israël; tu écouteras la parole de ma bouche, et tu les avertiras de ma part.

17. Hijo del hombre, yo te he puesto por atalaya a la casa de Israel: oirás, pues, tú la palabra de mi boca, y amonestarlos has de mi parte.

17 Mensenkind! Ik heb u tot een wachter gesteld over het huis Israels; zo zult gij het woord uit Mijn mond horen, en hen van Mijnentwege waarschuwen.

17. Synu człowieczy! Dałem cię stróżem domowi Izraelskiemu, abyś słysząc słowo z ust moich napomniał ich odemnie.

17. Embernek fia! [6†] őrállóul adtalak én téged Izráel házának, hogy ha szót hallasz számból, intsd meg őket az én nevemben.

17 сын человеческий! Я поставил тебя стражем дому Израилеву, и тыбудешь слушать слово из уст Моих, и будешь вразумлять их от Меня.

17. Сину чоловічий! я поставив тебе сторожем дому Ізрайлевого, й ти будеш дослуховатись слів із уст моїх і врозумляти їх від мене.

18. Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

18. Kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.

18. JOs minä sanon jumalattomalle: sinun pitä totisest cuoleman ja et sinä wara händä etkä sano hänelle sitä että jumalatoin lackais hänen jumalattomasta menostans ja sais elä: nijn pitä sen jumalattoman cuoleman hänen syndeins tähden mutta hänen werens tahdon minä waatia sinun kädestäs.

18 When I say to a wicked man, You will surely die and you give him no warning, nor speak to warn the wicked man from his wicked way, to save his life, the same wicked man will die in his iniquity, but I will require his blood at your hand.

18. When I say unto the wicked, Thou shalt surely die; and thou givest him not warning, nor speakest to warn the wicked from his wicked way, to save his life; the same wicked man shall die in his iniquity; but his blood will I require at thine hand.

18. Naar jeg sige til den ugudelige: Du skal visselig dø, og du ikke advarer ham og ikke taler for at advare den ugudelige for hans ugudelige Vej, for at frelse hans Liv: Da skal den ugudelige selv dø i sin Misgerning, og jeg vil kræve hans. Blod af din Haand.

18. Om jag säger dem ogudaktiga: Du måste döden dö; och du förvarar honom icke, och säger honom det icke, att den ogudaktige tager sig vara för sitt ogudaktiga väsende, på det han må blifva lefvandes; så skall den ogudaktige dö för sina synders skull, men hans blod vill jag kräfva utu dine hand.

18. Kui ma ütlen öäla wasto: Sa pead armota surrema; ja sinna ei maenitse tedda, ja ei rägi mitte, et sa wöttaksid sedda öälat maenitseda, et ta pöraks ärra omma öäla tee peält, et sa saaksid tedda ellus piddada: siis peab seamma öäl kül surrema omma üllekohto pärrast, agga sinno käest tahhan ma temma werd küssida.

18. Jei Aš sakysiu nedorėliui: ‘Tu mirsi’, bet tu neįspėsi jo ir nepamokysi, kad jis paliktų savo nedorą kelią ir išliktų gyvas, nedorėlis mirs dėl savo nusikaltimų, bet jo kraujo pareikalausiu iš tavo rankų.

18. Wenn ich dem Gottlosen sage: Du mußt des Todes sterben, und du warnst ihn nicht und sagst es ihm nicht, damit sich der Gottlose vor seinem gottlosen Wesen hüte, auf daß er lebendig bleibe: so wird der Gottlose um seiner Sünde willen sterben; aber sein Blut will ich von deiner Hand fordern.

18. Quand je dirai au méchant: "Tu mourras! " si tu ne l'avertis pas, si tu ne lui parles pas, pour avertir le méchant de se détourner de sa mauvaise voie, afin de sauver sa vie, ce méchant-là mourra dans son iniquité; mais je redemanderai son sang de ta main.

18. Cuando yo dijere al impío: Muerte morirás; y tú no le amonestares, ni le hablares, para que el impío sea amonestado de su mal camino, para que viva, el impío morirá por su maldad: mas su sangre demandaré de tu mano.

18 Als Ik tot den goddeloze zeg: Gij zult den dood sterven, en gij waarschuwt hem niet, en spreekt niet, om den goddeloze van zijn goddelozen weg te waarschuwen, opdat gij hem in het leven behoudt; die goddeloze zal in zijn ongerechtigheid sterven, maar zijn bloed zal Ik van uw hand eisen.

18. Gdybym Ja rzekł niepobożnemu: Śmiercią umrzesz, a nie napomniałbyś go, i nie mówiłbyś, abyś go odwiódł od niezbożnej drogi jego, tak, żebyś go przy żywocie zachował, tedy onci niezbożny w nieprawości swojej umrze; ale krwi jego z ręki twojej szukać będę.

18. Ha ezt mondom a hitetlennek: Halálnak halálával halsz meg, és te őt meg nem inted és nem szólasz, hogy visszatérítsd a hitetlent az ő gonosz útjáról, hogy éljen: az a gonosztevő az ő vétke miatt hal meg, de vérét a te [7†] kezedből kívánom meg.

18 Когда Я скажу беззаконнику: „смертью умрешь!", а ты не будешь вразумлять его и говорить, чтобы остеречь беззаконника отбеззаконного пути его, чтобы он жив был, то беззаконник тот умрет в беззаконии своем, и Я взыщу кровь его от рук твоих.

18. Коли я перекажу тобою безбожникові: Ти згинеш, а ти не станеш врозумляти його й говорити, остерегаючи безбожника від ледачої стежки, щоб йому жити, то беззаконник той умре в своїх проступках, я ж доправлятись буду крові його з рук твоїх.

19. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

19. Mutta jos sinä varaat sitä jumalatointa, ja ei hän käänny jumalattomuudestansa ja jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman; mutta sinä olet sielus vapahtanut.

19. Mutta jos sinä warat sitä jumalatoinda ja ei hän käänny hänen jumalattomasta menostans ja teistäns: nijn pitä hänen syndeins tähden cuoleman: mutta sinä olet wapahtanut sinun sielus.

19 Yet if you warn the wicked man and he does not turn from his wickedness, nor from his wicked way, he will die in his iniquity, but you have delivered your soul.

19. Yet if thou warn the wicked, and he turn not from his wickedness, nor from his wicked way, he shall die in his iniquity; but thou hast delivered thy soul.

19. Men naar du har advaret den ugudelige, og han dog ikke omvender sig fra sin Ugudelighed og fra sin ugudelige Vej, da skal han dø i sin Misgerning, men du har din Sjæl frelst.

19. Men om du förvarar den ogudaktiga, och han icke omvänder sig ifrå sitt gudaktiga väsende och vägar, så skall han för sina synders skull dö; men du hafver friat dina själ.

19. Ja kui sinna sedda öälat maenitsed, ja temma ei pöra ommast öälussest egga omma öäla tee peält: siis peab sesamma omma üllekohto pärrast surrema, agga sinna olled omma hinge peästnud.

19. Jei tu įspėsi nedorėlį, bet jis neatsivers nuo savo nedorybių ir nepakeis savo kelių, jis mirs dėl savo nusikaltimų, bet tu išgelbėsi savo sielą.

19. Wo du aber den Gottlosen warnst und er sich nicht bekehrt von seinem gottlosen Wesen und Wege, so wird er um seiner Sünde willen sterben; aber du hast deine Seele errettet.

19. Si, au contraire, tu avertis le méchant et qu'il ne se détourne point de sa méchanceté ni de sa mauvaise voie, il mourra dans son iniquité, mais toi tu sauveras ton âme.

19. Y si tú amonestares al impío, y él no se convertiere de su impiedad, y de su mal camino, él morirá por su maldad; y tú escapaste tu alma.

19 Doch als gij den goddeloze waarschuwt, en hij zich van zijn goddeloosheid en van zijn goddelozen weg niet bekeert, hij zal in zijn ongerechtigheid sterven; maar gij hebt uw ziel bevrijd.

19. Lecz jeźlibyś ty napomniał niezbożnego, a nie odwróciłby się od niezbożności swej, i od drogi swej niezbożnej, tedy onci w nieprawości swojej umrze; ale ty duszę swoję wybawisz.

19. De ha te megintetted a hitetlent, és ő meg nem tért hitetlenségéből és gonosz útjáról: ő az ő vétke miatt meghal, de te [8†] megmentetted a te lelkedet.

19 Но если ты вразумлял беззаконника, а он не обратился от беззакония своего и от беззаконного пути своего, то он умрет в беззаконии своем, а ты спас душу твою.

19. Коли ж ти остерігав безбожника, а він не навернувся від безбожностї своєї й не покинув беззаконної дороги своєї, так він умре в проступку свойму, а ти врятував душу твою.

20. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee — kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta — mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

20. Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin minä sallin hänen loukata itsensä, ja hänen pitää kuoleman; sentähden, ettes ole häntä varannut, pitää hänen synteinsä tähden kuoleman, ja hänen entistä vanhurskauttansa, jonka hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.

20. Ja jos se wanhurscas luopu hänen wanhurscaudestans ja teke paha nijn minä sallin hänen loucata idzens ja hänen pitä cuoleman. Sentähden ettes ole händä warannut pitä hänen syndeins tähden cuoleman ja hänen endistä wanhurscauttans cuin hän tehnyt on ei pidä muistettaman:

20 Again, when a righteous man turns from his righteousness and commits unrighteousness and I lay a stumbling block before him, he will die. Because you have not given him warning, he will die in his sin and his righteous deeds which he has done will not be remembered, but I will require his blood at your hand.

20. Again, When a righteous man doth turn from his righteousness, and commit iniquity, and I lay a stumblingblock before him, he shall die: because thou hast not given him warning, he shall die in his sin, and his righteousness which he hath done shall not be remembered; but his blood will I require at thine hand.

20. Og naar en retfærdig vender sig bort fra sin Retfærdighed og gør Uret, og jeg lægger Anstød for hans Ansigt, skal han dø; fordi du ikke har advaret ham, skal han dø i sin Synd, og harls retfærdige Gerninger, som han har gjort, -skulle ikke ihukommes; og hans Blod vil jeg kræve af din Haand.

20. Och om en rättfärdig vänder sig ifrå sine rättfärdighet, och gör det ondt är, så skall jag låta honom stöta sig, så att han måste dö; ty efter du icke hafver förvarat honom, skall han för sina synders skull dö, och hans rättfärdighet, som han gjort hafver, skall icke ansedd varda; men hans blod skall jag äska utu dine hand.

20. Ja kui üks öige ommast öigussest pörab, ja teeb köwwerust, siis pannen minna tem̃a ette kommistust, et ta peab surrema; kui sinna ei olle tedda mitte maenitsend, siis peab ta surrema om̃a patto pärrast, ja tem̃a öige teggude peäle, mis ta teinud, ei pea mötteldama, ja tem̃a werd tahhan ma sinno käest küssida.

20. Jei teisusis, nusigręžęs nuo teisumo, darys pikta, Aš padėsiu jam kelyje suklupimo akmenį, ir jis mirs. Jei nebūsi įspėjęs jo, jis mirs dėl savo nuodėmės ir jo teisių darbų nebus atsiminta, bet jo kraujo pareikalausiu iš tavo rankų.

20. Und wenn sich ein Gerechter von seiner Gerechtigkeit wendet und tut Böses, so werde ich ihn lassen anlaufen, daß er muß sterben. Denn weil du ihn nicht gewarnt hast, wird er um seiner Sünde willen sterben müssen, und seine Gerechtigkeit, die er getan, wird nicht angesehen werden; aber sein Blut will ich von deiner Hand fordern.

20. De même, si le juste se détourne de sa justice, et fait le mal, je mettrai une pierre d'achoppement devant lui, et il mourra. Et c'est parce que tu ne l'auras pas averti, qu'il mourra dans son péché, et qu'il ne sera plus fait mention des choses justes qu'il avait faites; mais je redemanderai son sang de ta main.

20. Y cuando el justo se apartare de su justicia, e hiciere maldad, y yo pusiere tropiezo delante de él, él morirá, porque tú no le amonestaste: en su pecado morirá, ni sus justicias que hizo vendrán en memoria: mas su sangre demandaré de tu mano.

20 Als ook een rechtvaardige zich van zijn gerechtigheid afkeert, en onrecht doet, en Ik een aanstoot voor zijn aangezicht leg, hij zal sterven; omdat gij hem niet gewaarschuwd hebt, zal hij in zijn zonde sterven, en zijn gerechtigheden, die hij gedaan heeft, zullen niet gedacht worden; maar zijn bloed zal Ik van uw hand eisen.

20. Także jeźliby się odwrócił sprawiedliwy od sprawiedliwości swojej, a czyniłby nieprawość, a Jabym położył zawadę przed nim, i takby umarł, a tybyś go nie napomniał: w grzechu swym umrze, a nie przyjdą na pamięć sprawiedliwości jego, które czynił, lecz krwi jego z ręki twojej szukać będę.

20. És ha elfordul az igaz az ő igazságától, [9†] és cselekszik álnokságot, és én vetek eléje botránkozást: ő meg fog halni; ha meg nem intetted őt, vétke miatt hal meg és elfelejtetnek igazságai, a melyeket cselekedett; de vérét a te kezedből kívánom meg.

20 И если праведник отступит от правды своей и поступит беззаконно, когда Я положу пред ним преткновение, и он умрет, то, если ты не вразумлял его, он умрет за грех свой, и не припомнятся ему праведные дела его, какие делал он; и Я взыщу кровь его от рук твоих.

20. І коли праведник одступить од праведностї своєї та й укоїть беззаконність, як я положу йому спотичку, й він умре, - то, коли ти не остерігав його, він умре за свій гріх, і йому не згадаються праведні вчинки його, які вчинив, - від тебе ж буду я доправлятись крові його.

21. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut.

21. Mutta jos sinä varaat vanhurskasta, ettei hän syntiä tekisi, ja ei hän myös syntiä tee, niin pitää hänen totisesti elämän, että hän on neuvon ottanut; olet sinä myös sielus vapahtanut.

21. Mutta hänen werens tahdon minä kysyä sinun kädestäs. Mutta jos sinä warat wanhurscasta ettei hän syndiä tekis ja ei hän myös syndi tee: nijn pitä hänen elämän: ja että sinä waraisit händä olet sinä myös sinun sielus wapahtanut.

21 Nevertheless if you warn the righteous man, that the righteous man not sin and he does not sin, he will surely live, because he took warning and you have delivered your soul.

21. Nevertheless if thou warn the righteous man, that the righteous sin not, and he doth not sin, he shall surely live, because he is warned; also thou hast delivered thy soul.

21. Men naar du har advaret den retfærdige, at den retfærdige ikke maa synde, og han ikke synder, da skal han visselig leve; thi han lod sig advare; og du har din Sjæl frelst.

21. Men om du förvarar den rättfärdiga att han icke syndar, och han syndar också intet, så skall han lefva; ty han hafver tagit sig der vara före, och du hafver friat dina själ.

21. Agga kui sinna sedda öiget maenitsed, et se öige ei pea mitte patto teggema, ja temma ei te ka patto; siis peab ta töeste ellusse jäma, sest ta on maenitsust wötnud, ja sinna olled omma hinge peästnud.

21. Jei tu įspėsi teisųjį, kad jis nenusikalstų, ir jis nenusikals, jis išliks gyvas, nes paklausė įspėjimo, ir tu išgelbėsi savo sielą’‘.

21. Wo du aber den Gerechten warnst, daß er nicht sündigen soll, und er sündigt auch nicht, so soll er leben, denn er hat sich warnen lassen; und du hast deine Seele errettet.

21. Si, au contraire, tu avertis le juste de ne pas pécher, et qu'il ne pèche pas, il vivra certainement, parce qu'il s'est laissé avertir, et toi, tu sauveras ton âme.

21. Y si al justo amonestares, para que el justo no peque, y no pecare, viviendo vivirá, porque fué amonestado; y tú escapaste tu alma.

21 Doch als gij den rechtvaardige waarschuwt, opdat de rechtvaardige niet zondige, en hij niet zondigt; hij zal zekerlijk leven, omdat hij gewaarschuwd is; en gij hebt uw ziel bevrijd.

21. Ale jeźlibyś ty napomniał sprawiedliwego, aby nie zgrzeszył ten sprawiedliwy, i nie grzeszyłby, zaiste żyć będzie, bo napomnienie przyjął, a ty duszę swoję wybawisz.

21. Ha pedig te megintetted azt az igazat, hogy az igaz ne vétkezzék, és ő nem vétkezik többé: élvén él, mert engedett az intésnek, és te a te lelkedet megmentetted.

21 Если же ты будешь вразумлять праведника, чтобы праведник не согрешил, и он не согрешит, то и он жив будет, потому что был вразумлен, и ты спас душу твою.

21. Коли ж ти остерігати меш праведника, щоб праведник не согрішив, та й він не согрішить, то й він жити ме за те, що дав себе врозумити, й ти спас душу твою.

22. Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: Nouse ja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua.

22. Ja siellä tuli Herran käsi minun päälleni ja sanoi minulle: nouse ja mene ulos kedolle, siellä tahdon minä puhua sinun kanssas.

22. JA siellä tuli HERran käsi minun päälleni ja sanoi minulle: Nouse ja mene kedolle siellä tahdon minä puhua sinun cansas.

22 And the hand of Jehovah was there upon me and he said to me, Arise, go forth into the plain and I will talk with you there.

22. And the hand of the LORD was there upon me; and he said unto me, Arise, go forth into the plain, and I will there talk with thee.

22. Og Herrens Haand var over mig der; og han sagde til mig: Staa op, gak ud i Dalen, og der vil jeg tale med dig.

22. Och dersammastäds kom Herrans hand öfver mig, och sade till mig: Statt upp, och gack ut i markena, der vill jag tala med dig.

22. Ja seäl sai Jehowa kässi mo peäle, ja ta ütles mo wasto: Touse ülles, minne wälja senna orko, ja seäl tahhan ma sinnoga räkida.

22. Viešpaties ranka buvo ant manęs ir Jis tarė: ‘‘Eik į lygumą, ten Aš kalbėsiu su tavimi’‘.

22. Und daselbst kam des HERRN Hand über mich, und er sprach zu mir: Mache dich auf und gehe hinaus ins Feld; da will ich mit dir reden.

22. Là encore la main de l'Éternel fut sur moi, et il me dit: Lève-toi, va dans la vallée; là je te parlerai.

22. Y fué allí la mano de Jehová sobre mí, y díjome: Levántate, y sal al campo; y allí hablaré contigo.

22 En de hand des HEEREN was daar op mij, en Hij zeide tot mij: Maak u op, ga uit in de vallei, en Ik zal daar met u spreken.

22. I była tam nademną ręka Paóska, i rzekł do mnie: Wstawszy wyjdź w pole, a tam się z tobą rozmówię.

22. És lőn ott az Úrnak keze rajtam, és monda nékem: Kelj fel, menj ki a völgybe, és ott szólok veled.

22 И была на мне там рука Господа, и Он сказал мне: встань и выйди вполе, и Я буду говорить там с тобою.

22. І була там на менї рука Господня, і він сказав менї: Устань, ійди в поле, а там буду говорити з тобою.

23. Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni.

23. Ja minä nousin ja menin ulos kedolle, ja katso, siellä seisoi Herran kunnia, niinkuin se kunnia, jonka minä Kebarin virran tykönä ennen nähnyt olin; ja minä lankesin maahan kasvoilleni,

23. Ja minä nousin ja menin kedolle ja cadzo nijn siellä seisoi HERran cunnia nijncuin minä sen Chebarin wirran tykönä ennen nähnyt olin ja minä langeisin maahan minun caswoilleni.

23 Then I arose and went forth into the plain. And behold, the glory of Jehovah stood there, as the glory which I saw by the river Chebar and I fell on my face.

23. Then I arose, and went forth into the plain: and, behold, the glory of the LORD stood there, as the glory which I saw by the river of Chebar: and I fell on my face.

23. Og jeg stod op og gik ud i Dalen, og se, der stod Herrens Herlighed ligesom den Herlighed, hvilken jeg havde set ved Floden Kebar; og jeg faldt paa mit Ansigt.

23. Och jag stod upp, och gick ut i markena, och si, då stod der Herrans härlighet, lika som jag henne vid älfvena Chebar sett hade; och jag föll neder uppå mitt ansigte.

23. Ja ma tousin ülles, ja läksin senna orko, ja wata, seäl seisis Jehowa au, nenda kui se au, mis ma näggin Kebari jöe äres, ja ma heitsin silmili mahha.

23. Aš išėjau į lygumą. Čia buvo Viešpaties šlovė, kaip ją mačiau prie Kebaro upės. Aš kritau veidu žemėn.

23. Und ich machte mich auf und ging hinaus ins Feld; und siehe, da stand die Herrlichkeit des HERR daselbst, gleichwie ich sie am Wasser Chebar gesehen hatte; und ich fiel nieder auf mein Angesicht.

23. Je me levai donc, et je sortis dans la vallée, et voici, la gloire de l'Éternel se tenait là, telle que je l'avais vue près du fleuve du Kébar. Alors je tombai sur ma face.

23. Y levantéme, y salí al campo; y he aquí que allí estaba la gloria de Jehová, como la gloria que había visto junto al río de Cobar; y caí sobre mi rostro.

23 En ik maakte mij op, en ging uit in de vallei, en ziet, de heerlijkheid des HEEREN stond aldaar, gelijk de heerlijkheid, die ik gezien had bij de rivier Chebar; en ik viel op mijn aangezicht.

23. A tak wstawszy szedłem w pole, a oto chwała Paóska stała tam, jako chwała, którąm widział u rzeki Chebar, i upadłem na oblicze moje.

23. Fölkelék azért és kimenék a völgybe és ímé ott áll vala az Úrnak dicsősége, hasonlatos ahhoz a dicsőséghez, a melyet a Kébár folyó mellett láttam, [10†] és orczámra esém.

23 И встал я, и вышел в поле; и вот, там стояла слава Господня, как слава, которую видел я при реке Ховаре; и пал я на лице свое.

23. І рушив я та й пійшов у поле, і ось, стояла там велич Господня, - така велич, яку бачив я на річцї Хеварі, і я впав на лице своє.

24. Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteli minua ja sanoi minulle: Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi.

24. Ja tulin virvoitetuksi hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni, ja puhui minun kanssani, ja sanoi minulle: mene ja sulje itses huoneeses.

24. Ja minä tulin wirwotetuxi ja seisoin minun jalgoillani ja hän puhui minun cansani ja sanoi minulle: Mene ja sulje idzes sinun huoneses.

24 Then the Spirit entered into me and set me upon my feet. And he spoke with me and said to me, Go, shut yourself within your house.

24. Then the spirit entered into me, and set me upon my feet, and spake with me, and said unto me, Go, shut thyself within thine house.

24. Og der kom Aand i mig og rejste mig op paa mine Fødder, og han talte med mig og sagde til mig: Gak hen, luk dig inde i dit Hus!

24. Och jag vardt vederqvickt, och stod upp på mina fötter; och han talade med mig, och sade till mig: Gack, och innelyck dig uti dino huse.

24. Ja minno sisse tulli üks waim, ja panni mind mo jalge peäle seisma, ja temma räkis minnoga ja ütles mo wasto: Minne, panne ennast lukko tahha omma kotta.

24. Dvasia įėjo į mane, pastatė mane ant kojų ir įsakė: ‘‘Eik ir užsirakink savo namuose.

24. Und ich ward erquickt und trat auf meine Füße. Und er redete mit mir und sprach zu mir: Gehe hin und verschließ dich in deinem Hause!

24. Et l'Esprit entra en moi et me fit tenir sur mes pieds; puis il me parla et me dit: Va et t'enferme dans ta maison.

24. Entónces entró espíritu en mí, y me afirmó sobre mis piés, y me habló, y díjome: Entra, y enciérrate dentro de tu casa.

24 Toen kwam de Geest in mij, en stelde mij op mijn voeten, en Hij sprak met mij, en Hij zeide tot mij: Ga, besluit u binnen in uw huis.

24. Tedy duch wstąpił w mię, a postawiwszy mię na nogi moje mówił do mnie, i rzekł mi: Wnijdź, zamknij się w domu swym.

24. És jöve belém a lélek, és állata engem lábaimra, és szóla hozzám és monda nékem: Menj be és zárd be magadat a te házadban.

24 И вошел в меня дух, и поставил меня на ноги мои, и Он говорил сомною, и сказал мне: иди и запрись в доме твоем.

24. І ввійшов дух у мене, й поставив мене на ноги, й він говорив ізо мною та й сказав менї: Ійди та заприся в домівцї твоїй.

25. Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa.

25. Ja sinä ihmisen lapsi, katso, nuorat pitää pantaman sinun päälles, ja he sitovat sinun niillä, ettei sinun pidä pääsemän heiltä.

25. JA sinä ihmisen lapsi cadzo sitet pitä pandaman sinun päälles ja he sitowat sinun nijllä ettei sinun pidä pääsemän heildä.

25 But you, son of man, behold, they will lay bands upon you and will bind you with them and you will not escape from them.

25. But thou, O son of man, behold, they shall put bands upon thee, and shall bind thee with them, and thou shalt not go out among them:

25. Og du Menneskesøn! se, de skulle lægge Reb paa dig og binde dig med dem, at du ikke kan gaa ind midt ihlandt dem.

25. Och du menniskobarn, si, man skall lägga hand uppå dig, och binda dig dermed, att du icke skall komma ifrå dem.

25. Ja sinna innimesse poeg, wata, nemmad pannewad köisi so külge, ja sidduwad nendega sind kinni, et sa ei woi wäljamiñna nende sekka.

25. Žmogaus sūnau, tu būsi surištas ir negalėsi vaikščioti tarp žmonių.

25. Und du, Menschenkind, siehe, man wird dir Stricke anlegen und dich damit binden, daß du nicht ausgehen sollst unter sie.

25. Fils de l'homme, voici, on mettra sur toi des cordes et on t'en liera, afin que tu ne puisses sortir au milieu d'eux.

25. Y tú, o! hijo del hombre, he aquí que pondrán sobre tí cuerdas, y con ellas te ligarán: no salgas pues entre ellos.

25 Want u aangaande, mensenkind, ziet, zij zouden dikke touwen aan u leggen, en zij zouden u daarmede binden; daarom zult gij niet uitgaan in het midden van hen.

25. Bo oto na cię, synu człowieczy! włożą powrozy, i zwiążą cię niemi, a nie będziesz mógł wynijść między nich.

25. És te, oh embernek fia, ímé köteleket vetnek reád és azokkal megkötöznek téged, és ki nem mehetsz közikbe;

25 И ты, сын человеческий, – вот, возложат на тебя узы, и свяжут тебя ими, и не будешь ходить среди них.

25. І ось, ти сину чоловічий, на тебе наложять поворози, і звяжуть тебе ними, й ти не будеш нї виходити нї ввіходити.

26. Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku.

26. Ja minä tahdon sinun kieles antaa tarttua suus lakeen, niin että sinun pitää tuleman mykäksi, ja ei enään taitaman nuhdella heitä; sillä se on vastahakoinen huone.

26. Ja minä tahdon sinun kieles anda tarttua sinun suus lakeen nijn että sinun pitä tuleman mykäxi ja ei enä taitaman nuhdella heitä.

26 And I will make your tongue cling to the roof of your mouth, that you will be mute and will not be a reprover to them, for they are a rebellious house.

26. And I will make thy tongue cleave to the roof of thy mouth, that thou shalt be dumb, and shalt not be to them a reprover: for they are a rebellious house.

26. Og jeg vil lade din Tunge hænge ved din Gane, at du skal være stum og ikke være dem en Mand, som straffer; thi de ere et genstridigt Hus.

26. Och jag skall låta dina tungo låda vid din gom, så att du skall varda en dumbe, och intet mer kunna straffa dem; ty det är ett ohörsamt folk.

26. Ja so keelt tahhan ma kinnipanna so sulae külge, et sa pead suud kinnipiddama, ja ei pea mitte neile nomiaks ollema: sest nemmad on üks wastopannia suggu.

26. Tapsi nebyliu, nebegalėsi įspėti tų maištingų žmonių.

26. Und ich will dir die Zunge an deinem Gaumen kleben lassen, daß du verstummen sollst und nicht mehr sie Strafen könnest; denn es ist ein ungehorsames Haus.

26. J'attacherai ta langue à ton palais, pour que tu sois muet et que tu ne puisses les reprendre, car c'est une maison rebelle.

26. Y haré apegar tu lengua a tu paladar, y serás mudo, porque no los reprendas; porque son casa rebelde.

26 En Ik zal uw tong aan uw gehemelte doen kleven, dat gij stom worden zult, en zult hun niet zijn tot een bestraffenden man; want zij zijn een wederspannig huis.

26. A Ja uczynię, że język twój przylgnie do podniebienia twego, i będziesz niemy, a nie będziesz im mężem strofującym, przeto, że są domem odpornym.

26. Nyelvedet pedig én ragasztom ínyedhez, és néma leszel, hogy ne légy közöttök feddőző férfiú, [11†] mert ők pártos ház.

26 И язык твой Я прилеплю к гортани твоей, и ты онемеешь, и не будешь обличителем их, ибо они мятежный дом.

26. І прилїплю язика тобі до гортанї, і занїмієш та й не будеш їм дорікати, вони бо - дом ворохобний.

27. Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku.

27. Mutta kuin minä puhun sinun kanssas, niin tahdon minä avata sinun suus, että sinun heille sanoman pitää: näin sanoo Herra, Herra: joka kuulee, se kuulkaan, ja joka hylkää, se hyljätkään; sillä se on tottelematoin huone.

27. Sillä se on cowacorwainen Canssa. Mutta cosca minä puhun sinun cansas nijn tahdon minä awata sinun suus että sinun heille sanoman pitä: Näitä sano HERra HERra joca sen cuule hän cuulcan: Joca sen cadzo ylön cadzocan: Sillä se on tottelematoin Canssa.

27 But when I speak with you, I will open your mouth and you will say to them, The lord Jehovah says thus. He who hears, let him hear and he who forbears, let him forbear, for they are a rebellious house.

27. But when I speak with thee, I will open thy mouth, and thou shalt say unto them, Thus saith the Lord GOD; He that heareth, let him hear; and he that forbeareth, let him forbear: for they are a rebellious house.

27. Men naar jeg taler til dig, vil jeg aabne din Mund, og du skal sige til dem: Saa siger den Herre, Herre: Hvo, der vil høre, han høre! og hvo, der vil lade være, han lade være! thi de ere et genstridigt Hus.

27. Men när jag talar med dig, så vill jag öppna dig munnen, att du till dem säga skall: Detta säger Herren Herren: den det hörer, han höret; den det låter, han låtet; ty det är ett ohörsamt folk.

27. Ja kui ma soga rägin, siis tahhan ma so suud lahtitehha, et sa pead nende wasto räkima: Nenda ütleb Issand Jehowa: Kes kuleb, se kuulgo, ja kes ei wötta kuulda, se lasko seista; sest se on üks wastopannia suggu.

27. Kai Aš kalbėsiu su tavimi, atversiu tavo burną, ir tu jiems sakysi: ‘Taip sako Viešpats’. Tada, kas klausys, teklauso, o kas neklausys, teneklauso, nes jie yra maištingi žmonės’‘.

27. Wenn ich aber mit dir reden werde, will ich dir den Mund auftun, daß du zu ihnen sagen sollst: So spricht der HERR HERR! Wer's hört, der höre es; wer's läßt, der lasse es; denn es ist ein ungehorsames Haus.

27. Mais quand je te parlerai, j'ouvrirai ta bouche, et tu leur diras: Ainsi a parlé le Seigneur, l'Éternel. Que celui qui voudra écouter, écoute, et que celui qui ne le voudra pas, n'écoute pas; car c'est une maison rebelle.

27. Mas cuando yo te hubiere hablado, yo abriré tu boca, y decirles has: Así dijo el Señor Jehová: el que oye, oiga; y el que cesa, cese; porque casa rebelde son.

27 Maar als Ik met u spreken zal, zal Ik uw mond opendoen, en gij zult tot hen zeggen: Zo zegt de Heere HEERE, wie hoort, die hore, en wie het laat, die late het; want zij zijn een wederspannig huis.

27. Ale gdy z tobą mówić będę, otworzę usta twoje; tedy rzeczesz do nich: Tak mówi panujący Pan: Kto chce słuchać, niech słucha, a kto nie chce, niech nie słucha, gdyż domem odpornym są.

27. Mikor pedig szólok veled, megnyitom a te szádat, és mondjad nékik: Így szól az Úr Isten; a ki hallja, hallja, a ki nem akarja, nem hallja, mert [12†] ők pártos ház.

27 А когда Я буду говорить с тобою, тогда открою уста твои, и ты будешь говорить им: „так говорит Господь Бог!" кто хочет слушать, слушай; а кто не хочет слушать, не слушай: ибо они мятежный дом.

27. А як я схочу говорити з тобою, тодї відчиню уста тобі, й будеш говорити до них: Так говорить Господь Бог! Хто схоче слухати, - слухай, а хто не схоче слухати, нехай не слухає; вони ж бо дом непокірливий.