3 luku

Daavidin pojat. Abner luopuu Iisbosetista ja menee Daavidin puolelle. Jooab surmaa Abnerin. Daavid suree Abnerin kuolemaa.

1. Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä tuli pitkälliseksi. Mutta Daavid vahvistui vahvistumistaan, Saulin suku heikontui heikontumistaan.

1. Ja pitkällinen sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella; mutta David kasvoi ja menestyi, ja Saulin huone hävisi ja väheni.

1. JA pitkällinen sota oli Saulin ja Dawidin huonen waihella mutta Dawid caswoi ja menestyi ja Saulin huone häwis ja wäheni.

1 Now there was long war between the house of Saul and the house of David. And David grew stronger and stronger, but the house of Saul grew weaker and weaker.

1. Now there was long war between the house of Saul and the house of David: but David waxed stronger and stronger, and the house of Saul waxed weaker and weaker.

1. Og der var en langvarig Krig imellem Sauls Hus og imellem Davids Hus; men David blev bestandig stærkere, men Sauls Hus blev bestandig svagere.

1. Och det var ett långt örlig emellan Sauls hus och Davids hus; men David gick och förkofrades, och Sauls hus gick tillbaka och förminskades.

1. Ja Sauli ja Taweti suggu wahhel olli pitkalinne södda; agga Tawet sai ikka peäle kangemaks, ja Sauli suggu läks ikka alwemaks.

1. Tarp Sauliaus ir Dovydo namų karas buvo ilgas; Dovydas vis stiprėjo, o Sauliaus namai silpnėjo.

1. Und es war ein langer Streit zwischen dem Hause Sauls und dem Hause Davids. David aber nahm immer mehr zu, und das Haus Saul nahm immer mehr ab.

1. Or il y eut une longue guerre entre la maison de Saül et la maison de David; mais David allait se fortifiant, et la maison de Saül allait s'affaiblissant.

1. Y HUBO luenga guerra entre la casa de Saul, y la casa de David: mas David se iba fortificando, y la casa de Saul iba en diminución.

1 En er was een lange krijg tussen het huis van Saul, en tussen het huis van David. Doch David ging en werd sterker; maar die van het huis van Saul gingen en werden zwakker.

1. I była długa wojna między domem Saulowym i między domem Dawidowym. Wszakże Dawid postępował, i zmacniał się; ale dom Saulów schodził i niszczał.

1. Sok ideig tartó hadakozás lőn a Saul háznépe között és a Dávid háznépe között. Dávid pedig mind feljebb-feljebb emelkedik és erősbödik vala; a Saul háza pedig alább-alább száll és fogy vala.

1 И была продолжительная распря между домом Сауловым и домом Давидовым. Давид все более и более усиливался, а дом Саулов более и более ослабевал.

1. І тяглась довго незгода між домом Сауловим і домом Давидовим; та Давид усе більш та більш убивавсь у потугу, дом же Саулів усе слабшав.

2. Ja Daavidille syntyi poikia Hebronissa. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam.

2. Ja Davidille syntyi lapsia Hebronissa; hänen esikoisensa oli Amnon Ahinoamista Jisreeliläisestä.

2. JA Dawidille syndyi Hebronis lapsia hänen esicoisens oli Amnon Ahinoamist sijtä Jesreelitist.

2 And sons were born to David in Hebron: and his firstborn was Amnon, of Ahinoam the Jezreelitess,

2. And unto David were sons born in Hebron: and his firstborn was Amnon, of Ahinoam the Jezreelitess;

2. Og Sønner bleve fødte for David i Hebron, og hans førstefødte var Amnon af Ahinoam, den isreelitiske;

2. Och David vordo födde bara i Hebron: hans förstfödde son Ammon, utaf Ahinoam den Jisreelitiskon;

2. Ja Tawetile sündisid poiad Ebronis, ja ta essimenne poeg olli Amnon, Ahinoamist sest Isreelinaesest.

2. Hebrone Dovydas susilaukė sūnų: pirmagimis Amnonas iš jezreelietės Ahinoamos;

2. Und es wurden David Kinder geboren zu Hebron: Sein erstgeborener Sohn: Amnon, von Ahinoam, der Jesreelitin;

2. Et il naquit des fils à David, à Hébron; son premier-né fut Amnon, d'Achinoam de Jizréel;

2. Y nacieron hijos a David en Hebrón. Su primogénito fué Amnón de Aquinoam Jezraelita.

2 En David werden zonen geboren te Hebron. Zijn eerstgeborene nu was Amnon, van Ahinoam, de Jizreelietische;

2. I narodziło się Dawidowi w Hebronie synów. A był pierworodny jego Amnon z Achinoamy Jezreelitki;

2. Fiai születének Dávidnak [1†] Hebronban, kik között elsőszülött vala Ammon, a [2†] Jezréelből való Ahinoámtól;

2 И родились у Давида сыновей в Хевроне. Первенец его был Амнон от Ахиноамы Изреелитянки,

2. І народились Давидові сини в Гебронї: перворідень його був Амнон від Ахиноами з Езрееля;

3. Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo; kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, Maakan, poika.

3. Toinen Kileab Abigailista Nabalin emännästä, joka oli Karmelista; kolmas Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tyttären Gessurista;

3. Toinen Chileab Abigailist Nabalin emännäst joca oli Carmelist. Colmas Absalom Maachan poica Thalmain Cuningan tyttären Gessurist

3 and his second, Chileab, of Abigail the wife of Nabal the Carmelite and the third, Absalom the son of Maacah the daughter of Talmai king of Geshur,

3. And his second, Chileab, of Abigail the wife of Nabal the Carmelite; and the third, Absalom the son of Maacah the daughter of Talmai king of Geshur;

3. og hans anden var Kileab af Abigail, Karmeliteren Nabals Hustru; og den tredje var Absalom, en Søn af Maaka, der var en Datter af Thalmaj, Kongen i Gesur;

3. Den andre Chileab, utaf Abigail, Nabals hustru den Carmelitens; den tredje Absalom, Maachas son, Thalmai dotters, Konungens i Gesur;

3. Ja temma teine poeg Kileab, Abigailist Karmelimehhe Nabali naesest, ja kolmas Absalom, Maakast Kesuri kunninga Talmai tütrest.

3. antrasis­Kileabas iš karmeliečio Nabalo našlės Abigailės; trečiasis­Abšalomas, Gešūro karaliaus Talmajo dukters Maakos sūnus;

3. der zweite Chileab, von Abigail, Nabals Weib, des Karmeliten; der dritte: Absalom, der Sohn Maachas, der Tochter Thalmais, des Königs zu Gessur;

3. Le second fut Kiléab, d'Abigaïl, de Carmel, qui avait été femme de Nabal; le troisième, Absalom, fils de Maaca, fille de Thalmaï, roi de Gueshur;

3. Su segundo fué Queleab de Abigail, la mujer de Nabal, el del Carmelo; el tercero, Absalom, hijo de Maaca, hija de Tolmai rey de Gessur;

3 En zijn tweede was Chileab, van Abigail, de huisvrouw van Nabal, den Karmeliet; en de derde, Absalom, de zoon van Maacha, de dochter van Thalmai, koning van Gesur;

3. Wtóry po nim był Helijab z Abigaili, żony przedtem Nabalowej z Karmelu, a trzeci Absalom, syn Moachy, córki Tolmaja króla Giessur;

3. A második pedig Kileáb, a Kármelbeli Nábál feleségétől, Abigailtól való, és a harmadik [3†] Absolon, a Máákha fia, a ki a Gessurbeli Thalmai király leánya vala;

3 а второй сын его – Далуиа от Авигеи, бывшей жены Навала, Кармилитянки; третий – Авессалом, сын Маахи, дочери Фалмая, царя Гессурского;

3. А другий Далуя від Абигеї, жінки Кармелїя Набала; третий Авессалом, син Маахи, дочки царя Талмая Гессурського;

4. Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika.

4. Neljäs Adonia Haggitin poika; viides Sephatja Abitalin poika;

4. Neljäs Adonia Hagithin poica. Wijdes SaphatJa Abithalin poica.

4 and the fourth, Adonijah the son of Haggith and the fifth, Shephatiah the son of Abital,

4. And the fourth, Adonijah the son of Haggith; and the fifth, Shephatiah the son of Abital;

4. og den fjerde var Adonja, Hagiths Søn; og den femte var Safatja, Abitals Søn;

4. Den fjerde Adonia, Haggiths son; den femte SephatJa, Abitals son;

4. Ja neljas olli Adonia, Aggiti poeg, ja wies Sewatja, Abitali poeg.

4. ketvirtasis­Adonijas, Hagitos sūnus; penktasis­Šefatija, Abitalės sūnus,

4. der vierte: Adonia, der Sohn der Haggith; der fünfte: Sephatja, der Sohn der Abital;

4. Le quatrième, Adonija, fils de Hagguith; le cinquième, Shéphatia, fils d'Abital;

4. El cuarto, Adonías, hijo de Haggit; el quinto, Safatias, hijo de Abital;

4 En de vierde, Adonia, de zoon van Haggith; en de vijfde Sefatja, de zoon van Abital;

4. A czwarty Adonijasz, syn Hagity, a piąty Sefatyjasz, syn Abitali;

4. És a negyedik [4†] Adónia, Haggitnak fia, és az ötödik Sefátia, Abitál fia,

4 четвертый – Адония, сын Аггифы; пятый – Сафатия, сын Авиталы;

4. Четвертий Адонїя, син Аггити; пятий Сафатія, син Авитали;

5. Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.

5. Kuudes Jitream Eglasta Davidin emännästä; nämä syntyivät Davidille Hebronissa.

5. Cuudes Jethream Eglast Dawidin emännäst. Nämät synnyit Dawidille Hebronis.

5 and the sixth, Ithream, of Eglah, David's wife. These were born to David in Hebron.

5. And the sixth, Ithream, by Eglah David's wife. These were born to David in Hebron.

5. og den sjette var Jethream af Egla, Davids Hustru. Disse bleve fødte for David i Hebron.

5. Den sjette Jithream, utaf Egla, Davids hustru. Desse äro födde David i Hebron.

5. Ja kues Itream Eglast, kes ka Taweti naene: need on Tawetile sündinud Ebronis.

5. ir šeštasis­Itramas iš Dovydo žmonos Eglos. Šitie gimė Dovydui Hebrone.

5. der sechste: Jethream, von Egla, dem Weib Davids. Diese sind David geboren zu Hebron.

5. Et le sixième, Jithréam, d'Égla, femme de David. Ceux-là naquirent à David, à Hébron.

5. El sexto, Jetraam de Egla mujer de David: estos nacieron a David en Hebrón.

5 En de zesde, Jithream, van Egla, Davids huisvrouw. Dezen zijn David geboren te Hebron.

5. A szósty Jetraam z Egli, żony Dawidowej. Cić się urodzili Dawidowi w Hebronie.

5. A hatodik Ithreám, Eglától, Dávid feleségétől való: ezek születtek Dávidnak Hebronban.

5 шестой – Иефераам от Эглы, жены Давидовой. Они родились у Давидав Хевроне.

5. Шестий Етераам, від жони Давидової Егли. Сї породились Давидові в Гебронї.

6. Niin kauan kuin oli sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä, piti Abner voimakkaasti Saulin suvun puolta.

6. Kuin sota oli Saulin huoneeen ja Davidin huoneen vaiheella, vahvisti Abner itsensä Saulin huoneessa.

6. COsca sota Dawidin ja Saulin huonen waihella oli wahwisti Abner Saulin huonetta.

6 And it happened, while there was war between the house of Saul and the house of David, that Abner made himself strong in the house of Saul.

6. And it came to pass, while there was war between the house of Saul and the house of David, that Abner made himself strong for the house of Saul.

6. Og det skete, da der var Krig imellem Sauls Hus og Davids Hus, at Abner blev vældig i Sauls Hus.

6. Som nu örlig var emellan Sauls hus och Davids hus, förstärkte Abner Sauls hus.

6. Ja se sündis, kui se södda olli Sauli ja Taweti suggu wahhel, siis kinnitas Abner ennast Sauli suggu heaks.

6. Vykstant karui tarp Sauliaus namų ir Dovydo namų, Abneras buvo žymiausias tarp Sauliaus šalininkų.

6. Als nun der Streit war zwischen dem Hause Sauls und dem Hause Davids, stärkte Abner das Haus Sauls.

6. Or, pendant qu'il y eut guerre entre la maison de Saül et la maison de David, Abner soutenait la maison de Saül.

6. Y como había guerra entre la casa de Saul, y la de David, aconteció que Abner se esforzaba por la casa de Saul.

6 Terwijl die krijg was tussen het huis van Saul, en tussen het huis van David, zo geschiedde het, dat Abner zich sterkte in het huis van Saul.

6. I stało się, gdy była wojna między domem Saulowym i między domem Dawidowym, a Abner się mężnie zastawiał o dom Saulowy.

6. Míg a hadakozás tartott a Saul házanépe és a Dávid házanépe között, Abner igen ragaszkodék a Saul házanépéhez.

6 Когда была распря между домом Саула и домом Давида, то Авенир поддерживал дом Саула.

6. Покіль тяглась незгода між домом Сауловим і домом Давидовим, стояв Абенир твердо за дом Саулів.

7. Saulilla oli ollut sivuvaimo, nimeltä Rispa, Aijan tytär. Ja Iisboset sanoi Abnerille: Miksi olet mennyt minun isäni sivuvaimon tykö?

7. Ja Saulilla oli ollut jalkavaimo, Ritspa nimeltä, Aijan tytär, ja (Isboset) sanoi Abnerille: miksis olet mennyt isäni jalkavaimon tykö?

7. Ja Saulilla oli yxi jalcawaimo Rizpa nimeldä Ajan tytär. Ja Isboseth sanoi Abnerille: mixis macat minun Isäni jalcawaimon cansa?

7 Now Saul had a concubine whose name was Rizpah, the daughter of Aiah. And (Ish-bosheth) said to Abner, Why have you gone in to my father's concubine?

7. And Saul had a concubine, whose name was Rizpah, the daughter of Aiah: and Ishbosheth said to Abner, Wherefore hast thou gone in unto my father's concubine?

7. Og Saul havde en Medhustru, hvis Navn var Rizpa, Ajas Datter; og Isboseth sagde til Abner: Hvi gik du ind til min Faders Medhustru?

7. Och Saul hade ena frillo benämnd Rizpa, Aja dotter; och Isboseth sade till Abner: Hvi sofver du när mins faders frillo?

7. Ja Saulil olli liignaene olnud, Ritspa nimmi Aja tüttar; ja Isboset ütles Abneri wasto: Mikspärrast heidad sa mo issa lianaese jure?

7. Saulius turėjo sugulovę Ricpą, Ajo dukterį. Kartą Sauliaus sūnus Išbošetas tarė Abnerui: ‘‘Kodėl tu įėjai pas mano tėvo sugulovę?’‘

7. Und Saul hatte ein Kebsweib, die hieß Rizpa, eine Tochter Ajas. Und Is-Boseth sprach zu Abner: Warum hast du dich getan zu meines Vaters Kebsweib?

7. Et Saül avait eu une concubine qui s'appelait Ritspa, fille d'Ajja; et Ishbosheth dit à Abner: Pourquoi es-tu venu vers la concubine de mon père?

7. Y Saul había tenido una concubina que se llamaba Resfa, hija de Aja: e Is-boset dijo a Abner: ¿Por qué has entrado a la concubina de mi padre?

7 Saul nu had een bijwijf gehad, welker naam was Rizpa, dochter van Aja; en Isboseth zeide tot Abner: Waarom zijt gij ingegaan tot mijns vaders bijwijf?

7. (A Saul miał założnicę, której imię było Resfa, córka Aje,)że rzekł Izboset do Abnera: Czemuś wszedł do założnicy ojca mojego?

7. Vala pedig Saulnak egy ágyasa, kinek neve vala [5†] Rizpa, Ajának leánya; és monda Isbóset Abnernek: Miért mentél be az én atyámnak ágyasához?

7 У Саула была наложница, по имени Рицпа, дочь Айя. И сказал Иевосфей Авениру: зачем ты вошел к наложнице отца моего?

7. У Саула ж та була наложниця на імя Рицпа, дочка Айя. І поспитав ув Абенира Саулів син Евостей: Чому ввійшов єси до наложницї панотця мого?

8. Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja sanoi: Olenko minä koiranpää, Juudasta kotoisin? Kun minä nytkin osoitan laupeutta isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, niin sinä kuitenkin nyt syytät minua rikoksen teosta naiselle.

8. Niin Abner vihastui suuresti Isbosetin sanoista ja sanoi: olenko minä koiran pää, joka Juudaa vastaan tein tänäpänä laupiuden sinun isäs Saulin huoneelle, ja hänen veljillensä ja ystävillensä, ja en ole antanut sinua Davidin käsiin! ja sinä soimaat minua tänäpänä vaimon tähden pahantekiäksi?

8. Nijn Abner wihastui suurest Isbosethin sanoista ja sanoi: olengo minä coiran pää joca Judat wastan tein laupiuden sinun Isäs Saulin huonelle ja hänen weljillens ja ystäwillens ja en ole andanut sinua Dawidin käsijn ja sinä soimat minua tänäpän waimon tähden pahantekiäxi?

8 Then Abner was very angry for the words of Ish-bosheth and said, Am I a dog's head that belongs to Judah? This day I show kindness to the house of Saul your father, to his brothers and to his friends and have not delivered you into the hand of David and yet you charge me this day with a fault concerning this woman.

8. Then was Abner very wroth for the words of Ishbosheth, and said, Am I a dog's head, which against Judah do shew kindness this day unto the house of Saul thy father, to his brethren, and to his friends, and have not delivered thee into the hand of David, that thou chargest me to day with a fault concerning this woman?

8. Da optændtes Abners Vrede saare over Isboseths Ord, og han sagde: Er jeg et Hundehoved, som holder med Juda? i Dag viser jeg Miskundhed imod din Fader Sauls Hus, imod hans Brødre og imod hans Venner, og har ikke overgivet dig i Davids Haand, og du irettesetter mig for Misgerningen med Kvinden i Dag!

8. Då vardt Abner ganska vred af denna Isboseths ord, och sade: Är jag då ett hundahufvud, jag som emot Juda gör barmhertighet på dins faders Sauls hus, och på hans bröder och vänner, och hafver icke gifvit dig i Davids händer; och du räknar mig i dag en ogerning till för en qvinnos skull?

8. Ja Abneri wihha süttis pöllema Isboseti könne pärrast ja ütles: Kas ma siis koera Pea ollen, kes Juda-rahwa pärralt? weel tännapä teen ma head so issa Sauli suggule, ta wendadele ja ta söbradele, ma polle sind ka mitte Taweti kätte ärraannud; ja sa arwad tänna se naese pärrast üllekohto süüd mo peäle?

8. Abneras labai supyko dėl tų Išbošeto žodžių ir tarė: ‘‘Ar aš esu šuns galva? Aš buvau prieš Judą, kad iki šios dienos daryčiau gera tavo tėvo Sauliaus namams, jo broliams bei draugams, ir neatidaviau tavęs į Dovydo rankas, o tu dabar mane apkaltinai dėl tos moters.

8. Da ward Abner sehr zornig über die Worte Is-Boseths und sprach: Bin ich denn ein Hundskopf, der ich wider Juda an dem Hause Sauls, deines Vaters, und an seinen Brüdern und Freunden Barmherzigkeit tue und habe dich nicht in Davids Hände gegeben? Und du rechnest mir heute eine Missetat zu um ein Weib?

8. Et Abner fut fort irrité des paroles d'Ishbosheth, et lui dit: Suis-je une tête de chien, moi qui, contre Juda, use aujourd'hui de bonté envers la maison de Saül, ton père, et envers ses frères et ses amis, et qui ne t'ai point livré entre les mains de David, que tu me recherches aujourd'hui pour le péché d'une femme?

8. Y Abner se enojó en gran manera por las palabras de Is-boset, y dijo: ¿Soy yo cabeza de los perros de Judá? Yo he hecho hoy misericordia con la casa de Saul tu padre, con sus hermanos, y con sus amigos, y no te he entregado en las manos de David, y tú me has hecho hoy cargo del pecado de una mujer.

8 Toen ontstak Abner zeer over Isboseths woorden, en zeide: Ben ik dan een hondskop, ik, die tegen Juda, aan het huis van Saul, uw vader, aan zijn broederen en aan zijn vrienden, heden weldadigheid doe, en u niet overgeleverd heb in Davids hand, dat gij heden aan mij onderzoekt de ongerechtigheid ener vrouw?

8. I rozgniewał się Abner bardzo o one słowa Izbosetowe, i rzekł: Izalim ja psia głowa, którym przeciw Judzie dziś uczynił miłosierdzie nad domem Saula, ojca twego, i nad bracią jego, i nad przyjaciółmi jego, i nie wydałem cię w rękę Dawidowę, a ty d ziś szukasz na mnie nieprawości tej niewiasty?

8. Felette igen megharaguvék azért Abner az Isbóset szaván, és monda: Ebfej vagyok-é én, ki Júdával tart? Én most nagy irgalmasságot [6†] cselekedtem a te atyádnak, Saulnak házával, az ő atyjafiaival és rokonságaival, és nem adtalak téged Dávidnak kezébe; és te mégis ez asszonynak vétkét reám fogod most.

8 Авенир же сильно разгневался на слова Иевосфея и сказал: разве я –собачья голова? Я против Иуды оказал ныне милость дому Саула, отцатвоего, братьям его и друзьям его, и не предал тебя в руки Давида, а ты взыскиваешь нынена мне грех из-за женщины.

8. За се питаннє розсердивсь Абенир вельми, та й каже: Хиба ж я песя голова? Воюючи проти Юди вчинив я милосердє домові Саула, батька твого, ріднї його й приятелям його й не віддав тебе Давидові в руки, а ти дорікаєш оце менї за жінку!

9. Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vasta, jos minä en tee Daavidille, niinkuin Herra on hänelle vannonut:

9. Jumala tehköön Abnerin kanssa sen ja sen, jos minä en tee, niinkuin Herra on vannonut Davidille:

9. Jumala tehkön Abnerin cansa sen ja sen jos en minä tee nijncuin HERra on wannonut Dawidille.

9 God do so to Abner and more also, if, as Jehovah has sworn to David, I do not even so to him,

9. So do God to Abner, and more also, except, as the LORD hath sworn to David, even so I do to him;

9. Gud gøre Abner nu og i Fremtiden saa og saa! som Herren har tilsvoret David, saaledes vil jeg gøre imod ham:

9. Gud göre med Abner det och det, om jag icke gör, såsom Herren David svorit hafver;

9. Jummal tehko Abnerile nenda ja nenda weel peälegi temmale, kui minna ei wötta mitte töeste tehha, nenda kui Jehowa Tawetile on wandunud:

9. Tegul Dievas padaro Abnerui tai ir dar daugiau, jei aš nepadarysiu, ką Viešpats prisiekė Dovydui:

9. Gott tue Abner dies und das, wenn ich nicht tue, wie der HERR dem David geschworen hat,

9. Que Dieu punisse sévèrement Abner, si je ne fais à David tout ce que l'Éternel lui a juré,

9. Así haga Dios a Abner, y así le añada, que como ha jurado Jehová a David, así haga yo con él:

9 God doe Abner zo, en doe hem zo daartoe! Voorzeker, gelijk als de HEERE aan David gezworen heeft, dat ik even alzo aan hem zal doen.

9. To niech uczyni Bóg Abnerowi, i to niech mu przyczyni, jeźliże, jako przysiągł Pan Dawidowi, nie pomogę do tego.

9. Úgy cselekedjék Isten Abnerrel most és ezután is, hogy a mint [7†] megesküdött az Úr Dávidnak, én is a szerint cselekeszem [8†] vele:

9 То и то пусть сделает Бог Авениру и еще больше сделает ему! Как клялся Господь Давиду, так и сделаю ему:

9. Нехай удїє Господь Абенирові сяк і так - як поклявся Давидові Господь, те я й учиню йому:

10. minä otan pois kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen Israeliin ja Juudaan, Daanista aina Beersebaan asti.

10. Että minä otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylennän Davidin istuimen Israelin ja Juudan ylitse, Danista Bersebaan asti.

10. Että minä otan Cuningan waldacunnan Saulin huonest pois ja ylönnän Dawidin istuimen Israelin ja Judan ylidzen Danist BerSeban asti.

10 to transfer the kingdom from the house of Saul and to set up the throne of David over Israel and over Judah, from Dan even to Beer-sheba.

10. To translate the kingdom from the house of Saul, and to set up the throne of David over Israel and over Judah, from Dan even to Beersheba.

10. Jeg vil føre Kongedømmet fra Sauls Hus og oprejse Davids Trone over Israel og over Juda fra Dan og indtil Beersaba.

10. Att riket skall tagas ifrån Sauls hus; och Davids stol skall uppsätter varda öfver Israel och Juda, ifrå Dan allt intill BerSaba.

10. Et ma se kunningrigi Sauli suggu käest ärrasadan, ja Taweti aujärre kinnitan Israeli ülle ja Juda ülle Tanist Peersabast sadik.

10. atimti karalystę iš Sauliaus namų ir įtvirtinti Dovydą karaliumi Izraeliui ir Judui nuo Dano iki Beer Šebos’‘.

10. daß das Königreich vom Hause Saul genommen werde und der Stuhl Davids aufgerichtet werde über Israel und Juda von Dan bis gen Beer-Seba.

10. En transportant la royauté de la maison de Saül dans la sienne, et en établissant le trône de David sur Israël et sur Juda, depuis Dan jusqu'à Béer-Shéba.

10. Y que yo traspase el reino de la casa de Saul, y confirme la silla de David sobre Israel, y sobre Judá, desde Dan hasta Beer-seba.

10 Overbrengende het koninkrijk van het huis van Saul, en oprichtende den stoel van David over Israel en over Juda, van Dan tot Ber-seba toe.

10. Aby przeniesione było królestwo od domu Saulowego, a wystawiona stolica Dawidowa nad Izraelem, i nad Judą od Dan aż do Beerseba.

10. Hogy elveszem a királyságot Saulnak házától, és megerősítem Dávidnak székét az Izráel és a Júda felett, Dántól fogva [9†] mind Bersebáig.

10 отниму царство от дома Саулова и поставлю престол Давида над Израилем и над Иудою, от Дана до Вирсавии.

10. Одійму царство домові Сауловому, та й поставлю престол Давидові над Ізраїлем й над Юдою від Дана аж до Берсабії.

11. Eikä hän enää voinut vastata Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi häntä.

11. Ja ei hän taitanut Abneria enää vastata yhtään sanaa; sillä hän pelkäsi häntä.

11. Ja ei hän taitanut händä enämbi wastata yhtän sana sillä hän pelkäis händä.

11 And he could not answer Abner another word because he feared him.

11. And he could not answer Abner a word again, because he feared him.

11. Da kunde han ikke svare Abner et Ord igen, fordi han frygtede for ham.

11. Och han kunde icke mer svara honom ett ord; ty han fruktade honom.

11. Ja ta ei woinud ühte sannagi ennam Abnerile kosta, et ta tedda kartis.

11. Išbošetas negalėjo nė žodžio atsakyti Abnerui, nes jo bijojo.

11. Da konnte er fürder ihm kein Wort mehr antworten, so fürchtete er sich vor ihm.

11. Et Ishbosheth n'osa répondre un mot à Abner, parce qu'il le craignait.

11. Y él no pudo responder palabra a Abner porque tenía temor de él.

11 En hij kon Abner verder niet een woord antwoorden, omdat hij hem vreesde.

11. I nie mógł nic więcej odpowiedzieć Abnerowi, przeto że się go bał.

11. És nem felelhete semmit erre Abnernek, mivelhogy igen fél vala tőle.

11 И не мог Иевосфей возразить Авениру, ибо боялся его.

11. І не зваживсь Евостей відказати нї слова Абенирові, бо боявсь його.

12. Mutta Abner lähetti paikalla sanansaattajat Daavidin luo sanomaan: Kenenkä on maa? ja vielä näin: Tee liitto minun kanssani; ja katso, minun käteni on oleva sinun kanssasi ja on kääntävä koko Israelin sinun puolellesi.

12. Ja Abner lähetti sanansaattajat edellänsä Davidin tykö, sanoen: kenenkä maa oma on? ja sanoi: tee liitto minun kanssani, ja katso, minun käteni on sinun kanssas, kääntämään kaikkea Israelia sinun tykös.

12. JA Abner lähetti sanan edelläns Dawidille sanoden: kenengä maa oma on? ja sanoi: tee lijttos minun cansani ja cadzo minun käten on sinun cansas käändämän caicke Israeli sinun tygös.

12 And Abner sent messengers to David in his place, saying, Whose is the land? (And) saying, Make your league with me, and behold, my hand will be with you to bring about all Israel to you.

12. And Abner sent messengers to David on his behalf, saying, Whose is the land? saying also, Make thy league with me, and, behold, my hand shall be with thee, to bring about all Israel unto thee.

12. Og Abner sendte Bud for sig til David og lod sige: Hvem hører Landet til? og han lod sige: Gør Pagt med mig, og se, min Haand skal være med dig til at vende al Israel om til dig.

12. Och Abner sände båd för sig till David, och lät säga honom: Hvem hörer landet till? Och sade: Gör ditt förbund med mig; si, min hand skall vara med dig, så att jag vill vända till dig hela Israel.

12. Ja Abner läkkitas Käskusid ennese eest Taweti jure, kes piddid ütlema: Kelle pärralt on se Ma? ja käskis weel öölda: Te omma seädus minnoga, wata, siis peab mo kässi soga ollema, et ma keik Israeli so pole pöran.

12. Abneras per pasiuntinius sakė Dovydui: ‘‘Kam priklauso šita žemė? Sudaryk sąjungą su manimi, ir mano ranka bus su tavimi ir atves pas tave visą Izraelį’‘.

12. Und Abner sandte Boten zu David für sich und ließ ihm sagen: Wes ist das Land? Und sprach: Mache einen Bund mit mir; siehe, meine Hand soll mit dir sein, daß ich zu dir kehre das ganze Israel.

12. Abner envoya donc des messagers à David, pour dire de sa part: A qui appartient le pays? en ajoutant: Traite alliance avec moi; et voici, ma main sera avec toi, pour réunir à toi tout Israël.

12. Y envió Abner mensajeros a David de su parte, diciendo: ¿Cúya es la tierra? Y que le dijesen: Haz alianza conmigo, y, he aquí que mi mano será contigo para volver a tí a todo Israel.

12 Toen zond Abner boden voor zich tot David, zeggende: Wiens is het land? zeggende wijders: Maak uw verbond met mij, en zie, mijn hand zal met u zijn, om gans Israel tot u om te keren.

12. A tak wyprawił Abner posły do Dawida od siebie, mówiąc: Czyjaż jest ziemia? i żeby mówili: Uczyó przymierze twoje ze mną, a oto ręka moja będzie z tobą, aby obrócon był do ciebie wszystek Izrael.

12. Követeket külde azért Abner Dávidhoz maga helyett ilyen izenettel: Vajjon kié az ország? Azt mondván: Tégy frigyet velem, és ímé az én erőm is te melletted lesz, hogy az egész Izráelt hozzád hajtsam.

12 И послал Авенир от себя послов к Давиду, сказать: чья эта земля? Иеще сказать: заключи союз со мною, и рука моя будет с тобою, чтобы обратить к тебе весьнарод Израильский.

12. От і шле Абенир посли до Давида в Геброн, сказати йому: Чия ж се земля? і дальше сказати: Вчини зо мною вмову, й рука моя буде з тобою й приверну до тебе всього Ізраїля.

13. Hän vastasi: Hyvä, minä teen liiton sinun kanssasi. Yhtä minä kuitenkin vaadin sinulta: älä astu minun kasvojeni eteen tuomatta Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet astuaksesi minun kasvojeni eteen.

13. Hän sanoi: oikein, minä teen liiton sinun kanssas; mutta yhtä anon minä sinulta, sanoen: ei pidä sinun tuleman minun näkyviini ennen kuin sinä tuot Mikalin Saulin tyttären minun tyköni, tullessas katsomaan kasvojani.

13. Hän sanoi: oikein minä teen lijton sinun cansas mutta yhtä anon minä sinulda ettes tule minun näkywini ennen cuins tuot Michalin Saulin tyttären minun tygöni tullesas cadzoman minun caswojani.

13 And he said, Well! I will make a league with you, but one thing I require of you. That is, you will not see my face unless you first bring Michal, Saul's daughter, when you come to see my face.

13. And he said, Well; I will make a league with thee: but one thing I require of thee, that is, Thou shalt not see my face, except thou first bring Michal Saul's daughter, when thou comest to see my face.

13. Og han sagde: Godt, jeg vil gøre en Pagt med dig, dog begærer jeg een Ting af dig, nemlig: Du skal ikke se mit Ansigt, uden du farst fører Mikal, Sauls Datter, til mig, naar du kommer for at se mit Ansigt.

13. Han sade: Ja väl, jag vill göra förbund med dig; men ett beder jag af dig, att du icke ser mitt ansigte, förra än du förer till mig Michal, Sauls dotter, när du kommer till att se mitt ansigte.

13. Ja Tawet ütles: Se on hea, ma tahhan soga seädust tehha; agga ühhe asja pallun ma sult ja ütlen: Sa ei pea mitte mo silmi nähha sama, kui sa ei sata Sauli tüttart Mikali mo kätte, enne kui sa tulled mo silmad waatma.

13. Dovydas atsakė: ‘‘Gerai, aš sudarysiu sąjungą su tavimi, bet su viena sąlyga: tu neišvysi mano veido, jei ateidamas neatvesi Sauliaus dukters Mikalės’‘.

13. Er sprach: Wohl, ich will einen Bund mit dir machen. Aber eins bitte ich von dir, daß du mein Angesicht nicht sehest, du bringst denn zuvor Michal, Sauls Tochter, wenn du kommst, mein Angesicht zu sehen.

13. Et David répondit: C'est bien; je traiterai alliance avec toi; je te demande seulement une chose; c'est que tu ne voies point ma face, que tu ne m'aies d'abord ramené Mical, fille de Saül, quand tu viendras me voir.

13. Y él dijo: Bien. Yo haré contigo alianza: mas una cosa te pido; y es, que no me vengas a ver sin que primero traigas a Micol la hija de Saul, cuando vinieres a verme.

13 En hij zeide: Wel, ik zal een verbond met u maken; doch een ding begeer ik van u, zeggende: Gij zult mijn aangezicht niet zien, tenzij dat gij Michal, Sauls dochter, te voren inbrengt, als gij komt om mijn aangezicht te zien.

13. Któremu odpowiedział: Dobrze, uczynię z tobą przymierze. A wszakże o jedno cię proszę, mianowicie, abyś nie przychodził przed oblicze moje, aż mi pierwej przywiedziesz Michol, córkę Saulowę, gdy będziesz chciał przyjść, abyś widział twarz moję.

13. Kinek felele Dávid: Jó, én frigyet kötök veled. De mindazáltal egyet kérek tőled, mondván: Addig ne lássad az én arczomat, míg el nem hozod nékem Mikált, [10†] a Saul leányát, mikor ide akarsz jőni, hogy arczomat lássad.

13 И сказал Давид : хорошо, я заключу союз с тобою, только прошу тебя об одном, именно – ты не увидишь лица моего, если не приведешь с собою Мелхолы, дочери Саула, когда придешь увидеться со мною.

13. І відказав той: Добре, вчиню з тобою вмову, тільки вимагаю від тебе одного, от чого: не побачиш лиця мого, як не приведеш Саулової дочки Мелхоли, як сам прибудеш, щоб бачитись зо мною.

14. Sitten Daavid lähetti sanansaattajat Iisbosetin, Saulin pojan, luo sanomaan: Anna minulle vaimoni Miikal, jonka minä olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla.

14. Lähetti myös David sanansaattajat Isbosetin Saulin pojan tykö ja antoi hänelle sanoa: anna minulle minun emäntäni Mikal, jonka minä kihlasin minulleni sadalla Philistealaisten esinahalla.

14. LÄhetti myös Dawid sanan Isbosethille Saulin pojalle ja andoi hänelle sanoa: anna minulle minun emändän Michal jonga minä kihlaisin minulleni sadalla Philisterein esinahalla.

14 And David sent messengers to Ish-bosheth, Saul's son, saying, Deliver to me my wife Michal whom I betrothed to me for a hundred foreskins of the Philistines.

14. And David sent messengers to Ishbosheth Saul's son, saying, Deliver me my wife Michal, which I espoused to me for an hundred foreskins of the Philistines.

14. Og David sendte Bud til Isboseth, Sauls Søn, og lod sige: Giv mig min Hustru Mikal, som jeg trolovede mig for hundrede Filisters Forhud.

14. Sände ock David båd till Isboseth, Sauls son, och lät säga honom: Få mig mina hustru Michal, den jag mig fast hafver med hundrade Philisteers förhudar.

14. Tawet läkkitas ka Käskusid Isboseti Sauli poia jure, kes piddid ütlema: Anna mo naene Mikal , kedda ma saa Wilistide eestnahhaga ennesele ollen ärrakihlanud.

14. Dovydas siuntė pasiuntinius pas Sauliaus sūnų Išbošetą ir sakė: ‘‘Atiduok mano žmoną Mikalę, kurią gavau už šimtą filistinų odelių’‘.

14. Auch sandte David Boten zu Is-Boseth, dem Sohn Sauls, und ließ ihm sagen: Gib mir mein Weib Michal, die ich mir verlobt habe mit hundert Vorhäuten der Philister.

14. Alors David envoya des messagers à Ishbosheth, fils de Saül, pour lui dire: Rends-moi ma femme Mical, que j'ai épousée pour cent prépuces de Philistins.

14. Después de esto David envió mensajeros a Is-boset, hijo de Saul, diciendo: Restitúyeme a mi mujer Micol, la cual yo desposé conmigo por cien prepucios de Filisteos.

14 Ook zond David boden tot Isboseth, den zoon van Saul, zeggende: Geef mij mijn huisvrouw Michal, die ik mij met honderd voorhuiden der Filistijnen ondertrouwd heb.

14. I wyprawił Dawid posły do Izboseta syn Saulowego, mówiąc: Wydaj mi żonę moję Michol, którąm sobie poślubił stem nieobrzezek Filistyóskich.

14. És követeket külde Dávid Isbósethez, a Saul fiához, kik ezt mondják: Add vissza az én feleségemet, Mikált, kit én száz [11†] Filiszteus előbőrével jegyeztem el magamnak.

14 И отправил Давид послов к Иевосфею, сыну Саулову, сказать: отдай жену мою Мелхолу, которую я получил за сто краеобрезаний Филистимских.

14. І послав Давид посли ще й до Саулового сина Евостея з вимаганнєм: Оддай менї жону мою Мелхолу, що висватав я за сотню Филистійських передних шкірок.

15. Iisboset lähetti ottamaan hänet hänen mieheltään Paltielilta, Laiksen pojalta.

15. Isboset lähetti matkaan ja antoi ottaa hänen mieheltänsä Paltielilta Laiksen pojalta pois.

15. Isboseth lähetti matcaan ja andoi hänen otetta mieheldäns Paltielildä Laixen pojalda pois.

15 And Ish-bosheth sent and took her from her husband, even from Paltiel the son of Laish.

15. And Ishbosheth sent, and took her from her husband, even from Phaltiel the son of Laish.

15. Og Isboseth sendte hen og tog hende fra Manden, fra Paltiel, Lais Søn.

15. Isboseth sände åstad, och lät taga henne ifrå mannen Phaltiel, Lais son.

15. Ja Isboset läkkitas ja wöttis tedda se mehhe käest, Paltieli Laisi poia käest ärra.

15. Išbošetas pasiuntė ir paėmė ją iš jos vyro, Laišo sūnaus Paltielio.

15. Is-Boseth sandte hin und ließ sie nehmen von dem Mann Paltiel, dem Sohn des Lais.

15. Et Ishbosheth l'envoya prendre à son mari Paltiel, fils de Laïsh.

15. Entónces Is-boset envió, y quitóla a su marido Faltiel, hijo de Lais.

15 Isboseth dan zond heen, en nam haar van den man, van Paltiel, den zoon van Lais.

15. Przetoż posłał Izboset, i wziął ją od męża, od Faltejela, syna Laisowego.

15. Elkülde azért Isbóset, és elvéteté őt az ő férjétől Páltieltől, [12†] Láis fiától.

15 И послал Иевосфей и взял ее от мужа, от Фалтия, сына Лаишева.

15. І послав Евостей, одняти її в її супруга Фалтія Лайшенка.

16. Ja hänen miehensä lähti hänen mukanaan ja seurasi häntä aina Bahurimiin asti, itkien lakkaamatta. Niin Abner sanoi hänelle: Mene tiehesi, palaja takaisin. Ja hän palasi takaisin.

16. Ja hänen miehensä meni hänen kanssansa, hän kävi ja itki hänen jälissänsä hamaan Bahurimiin asti. Niin sanoi Abner hänelle: palaja ja mene matkaas. Ja hän palasi.

16. Ja hänen miehens meni hänen cansans ja itki hänen jälisäns haman Bahurimin asti. Nijn sanoi Abner hänelle: palaja ja mene matcaas. Ja hän palais.

16 And her husband went with her, weeping as he went and followed her to Bahurim. Then Abner said to him, Go, return and he returned.

16. And her husband went with her along weeping behind her to Bahurim. Then said Abner unto him, Go, return. And he returned.

16. Og hendes Mand gik med hende, gik og græd bag hende, indtil Bahurim, da sagde Abner til ham: Gak bort, vend tilbage; og han vendte tilbage.

16. Och hennes man gick med henne, och gret efter henne, allt intill Bahurim. Då sade Abner till honom: Vänd om, och gack dina färde. Och han vände om igen.

16. Ja temma mees läks temmaga ja käis ühtepuhko nuttes ta järrel Pahhurimist sadik; siis ütles Abner ta wasto: Minne ärra taggasi, ja ta läks taggasi.

16. Jos vyras ją lydėjo verkdamas iki Bahurimo. Abneras jam pasakė: ‘‘Grįžk!’‘, ir jis grįžo.

16. Und ihr Mann ging mit ihr und weinte hinter ihr bis gen Bahurim. Da sprach Abner zu ihm: Kehre um und gehe hin! Und er kehrte um.

16. Et son mari s'en alla avec elle, pleurant en la suivant jusqu'à Bachurim. Puis Abner lui dit: Va, retourne-t'en! Et il s'en retourna.

16. Y su marido fué con ella llorando por el camino en pos de ella hasta Bajurim: y Abner le dijo: Anda, vuélvete. Entónces él se volvió.

16 En haar man ging met haar, al gaande en wenende achter haar, tot Bahurim toe. Toen zeide Abner tot hem: Ga weg, keer weder. En hij keerde weder.

16. Tedy szedł z nią mąż jej, a idąc za nią, płakał jej aż do Bachurym; i rzekł do niego Abner: Idź, a wróć się; i wrócił się.

16. És vele ment az ő férje is, sírva követvén őt Bahurimig; és ott mondá néki Abner: Eredj, menj vissza; és haza tére.

16 Пошел с нею и муж ее и с плачем провожал ее до Бахурима; но Авенир сказал ему: ступай назад. И он возвратился.

16. Супруг її проводжав її плачучи до Багуриму; та Абенир сказав йому: Ійди до дому! І вернувся він до дому.

17. Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa sanoen: Jo kauan olette halunneet saada Daavidin kuninkaaksenne.

17. Ja Abner puhui Israelin vanhimmille ja sanoi: te olette jo kauvan aikaa halunneet Davidia kuninkaaksenne.

17. JA Abner puhui Israelin wanhimmille ja sanoi: te oletta jo cauwan aica halannet Dawidit teidän Cuningaxen/

17 And Abner had communication with the elders of Israel, saying, In times past you* sought for David to be king over you*.

17. And Abner had communication with the elders of Israel, saying, Ye sought for David in times past to be king over you:

17. Og Abner talede med de Ældste af Israel, og han sagde: I have tilforn søgt David, at han skulde være Konge over eder.

17. Och Abner hade ett tal med de äldsta i Israel, och sade: I hafven länge tillförene åstundat David, att han måtte vara Konung öfver eder.

17. Ja Abner räkis Israeli wannemattega ja ütles: Teie ollete jo eile ja enne püüdnud Taweti ennastele kunningaks sada.

17. Abneras kalbėjo Izraelio vyresniesiems: ‘‘Jau seniai jūs norėjote turėti Dovydą karaliumi.

17. Und Abner hatte eine Rede mit den Ältesten in Israel und sprach: Ihr habt schon längst nach David getrachtet, daß er König wäre über euch.

17. Or Abner parla aux anciens d'Israël et dit: Vous désiriez autrefois d'avoir David pour votre roi.

17. Y habló Abner con los ancianos de Israel, diciendo: Ayer y anteayer procurabais que David fuese rey sobre vosotros;

17 Abner nu had woorden met de oudsten van Israel, zeggende: Gij hebt David te voren lang tot een koning over u begeerd.

17. Uczynił potem Abner rzecz do starszych Izraelskich mówiąc: Przeszłych czasów szukaliście Dawida, aby był królem nad wami.

17. Annakutána Abner szóla az Izráel véneinek, [13†] mondván: Immár régtől fogva kivántátok Dávidot, hogy királyotok legyen néktek:

17 И обратился Авенир к старейшинам Израильским, говоря: и вчера и третьего дня вы желали, чтобы Давид был царем над вами,

17. Увійшов же Абенир у переговори з громадськими мужами в Ізраїлї й говорив: Давно вже ви бажали собі Давида царем;

18. Niin pankaa se nyt toimeen, sillä Herra on sanonut Daavidille näin: 'Palvelijani Daavidin kädellä minä vapautan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien heidän vihollistensa käsistä.'

18. Niin tehkäät nyt se; sillä Herra on sanonut Davidista; minä vapahdan minun kansani Israelin palveliani Davidin käden kautta Philistealaisten kädestä ja kaikkein heidän vihollistensa kädestä.

18. Nijn tehkät nyt se: sillä HERra on sanonut Dawidist: minä wapadan minun Canssani Israelin minun palweliani Dawidin käden cautta Philisterein kädest ja caickein heidän wiholistens kädest.

18 Now then do it, for Jehovah has spoken of David, saying, By the hand of my servant David I will save my people Israel out of the hand of the Philistines and out of the hand of all their enemies.

18. Now then do it: for the LORD hath spoken of David, saying, By the hand of my servant David I will save my people Israel out of the hand of the Philistines, and out of the hand of all their enemies.

18. Saa gører det nu; thi Herren sagde til David: Jeg vil frelse Israel, mit Folk, ved Davids, min Tjeners Haand, af Filisternes Haand og af alle deres Fjenders Haand.

18. Så görer ock så nu; förty Herren hafver sagt om David: Jag skall frälsa mitt folk Israel, genom min tjenares Davids hand, utu de Philisteers hand, och utur alla deras fiendars hand.

18. Siis tehke sedda nüüd; sest Jehowa on Taweti pärrast räkinud ja öölnud: Taweti mo sullase käe läbbi tahhan ma omma Israeli-rahwast ärrapeästa Wilistide käest ja keikide nende waenlaste käest.

18. Dabar padarykite tai, nes Viešpats kalbėjo Dovydui: ‘Savo tarno Dovydo ranka išgelbėsiu savo tautą Izraelį iš filistinų ir iš visų jo priešų’ ‘‘.

18. So tut's nun; denn der HERR hat von David gesagt: Ich will mein Volk Israel erretten durch die Hand Davids, meines Knechtes, von der Philister Hand und aller seiner Feinde Hand.

18. Maintenant donc, faites-le; car l'Éternel a parlé à David et a dit: C'est par David, mon serviteur, que je délivrerai mon peuple d'Israël de la main des Philistins et de la main de tous ses ennemis.

18. Ahora pues, hacédlo; porque Jehová ha hablado a David, diciendo: Por la mano de mi siervo David libraré a mi pueblo Israel de mano de los Filisteos, y de mano de todos sus enemigos.

18 Zo doet het nu; want de HEERE heeft tot David gesproken, zeggende: Door de hand van David, Mijn knecht, zal Ik Mijn volk Israel verlossen van de hand der Filistijnen, en van de hand van al hun vijanden.

18. Przetoż teraz uczyócie tak; bo Pan rzekł o Dawidzie, mówiąc: Przez rękę Dawida, sługi mego, wybawię lud mój Izraelski z ręki Filistyóskiej, i z ręki wszystkich nieprzyjaciół jego.

18. Azért most vigyétek véghez; mert az Úr szólott Dávidnak, ezt mondván: Az én szolgámnak, Dávidnak keze által szabadítom meg az én népemet Izráelt a Filiszteusok kezéből, és minden ellenségeinek kezéből.

18 теперь сделайте это , ибо Господь сказал Давиду: „рукою раба Моего Давида Я спасу народ Мой Израиля от руки Филистимлян и от руки всех врагов его".

18. Вчинїте ж се тепер, обітував бо Давидові Господь: Рукою раба мого визволю я люд мій Ізраїля з рук Филистіїв і всїх ворогів його.

19. Abner puhui tämän myös benjaminilaisille, ja Abner meni ja puhui Daavidillekin Hebronissa, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat.

19. Puhui myös Abner BenJaminin korvain kuullen, ja meni myös puhumaan Davidin korville Hebroniin kaikkia mikä Israelille ja kaikelle BenJaminin huoneelle kelpasi.

19. Puhui myös Abner BenJaminin corwain cuullen ja meni myös puhuman Dawidin corwille Hebronijn caickia cuin Israelille ja caikelle BenJaminin huonelle kelpais.

19 And Abner also spoke in the ears of Benjamin. And Abner also went to speak in the ears of David in Hebron all that seemed good to Israel and to the whole house of Benjamin.

19. And Abner also spake in the ears of Benjamin: and Abner went also to speak in the ears of David in Hebron all that seemed good to Israel, and that seemed good to the whole house of Benjamin.

19. Og Abner talede ogsaa for Benjamins Øren, og Abner gik ogsaa hen at tale for Davids Øren i Hebron alt det, som var godt for Israels Øjne og for hele Benjamins Huses Øjne.

19. Talade ock Abner för BenJamins öron; och gick desslikes bort till att tala för Davids öron i Hebron, allt det Israel och hela BenJamins hus täcktes.

19. Ja Abner räkis ka Penjamini laste kuuldes; ja Abner läks ka Ebroni Taweti körwade ette räkima keik, mis Israeli melest ja keige Penjamini suggu melest hea olli.

19. Abneras taip pat kalbėjo ir Benjaminui. Po to Abneras vyko pas Dovydą į Hebroną pranešti jam, kas atrodė priimtina Izraeliui ir Benjamino namams.

19. Auch redete Abner vor den Ohren Benjamins und ging auch hin, zu reden vor den Ohren Davids zu Hebron alles, was Israel und dem ganzen Hause Benjamin wohl gefiel.

19. Et Abner parla de même à ceux de Benjamin; puis il alla dire à David, à Hébron, ce qui avait été approuvé par Israël et par toute la maison de Benjamin.

19. Y habló también Abner en oidos de Benjamín: y también fué Abner a decir a David a Hebrón todo el parecer de los de Israel, y de toda la casa de Benjamín.

19 En Abner sprak ook voor de oren van Benjamin. Voorts ging Abner ook heen, om te Hebron voor Davids oren te spreken alles, wat goed was in de ogen van Israel, en in de ogen van het ganse huis van Benjamin.

19. To też mówił Abner i do Benjamióczyków. Potem odszedł Abner, aby mówił z Dawidem w Hebronie wszystko, co dobrego było w oczach Izraela, i w oczach wszystkiego domu Benjaminowego.

19. Azután szóla Abner a Benjámin nemzetségével is, és elméne Abner Dávidhoz is Hebronba, hogy megjelentse néki mindazt, a mi tetszenék Izráel népének és Benjámin egész nemzetségének.

19 То же говорил Авенир и Вениамитянам. И пошел Авенир в Хеврон, чтобыпересказать Давиду все, чего желали Израиль и весь дом Вениаминов.

19. Так само промовляв Абенир і Беняминїям. І пустивсь Абенир в Геброн, щоб переказати Давидові все, чого бажав Ізраїль і ввесь рід Беняминів.

20. Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin, mukanaan kaksikymmentä miestä, laittoi Daavid pidot Abnerille ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan.

20. Kuin Abner tuli Davidin tykö Hebroniin ja kaksikymmentä miestä hänen kanssansa, teki David pidot Abnerille ja niille miehille, jotka hänen kanssansa olivat.

20. COsca Abner tuli Dawidin tygö Hebronijn ja caxikymmendä miestä hänen cansans teki Dawid heille pidon.

20 So Abner came to David to Hebron and twenty men with him. And David made Abner and the men who were with him a feast.

20. So Abner came to David to Hebron, and twenty men with him. And David made Abner and the men that were with him a feast.

20. Og Abner kom til David i Hebron og tyve Mænd med ham; da gjorde David Abner og de Mænd, som vare med ham, et Gæstebud.

20. Då nu Abner kom till David i Hebron, och tjugu män med honom, gjorde David dem ett gästabåd.

20. Kui Abner Taweti jure tulli Ebroni ja kakskümmend meest temmaga, siis teggi Tawet jodud Abnerile ja neile meestele, kes temmaga.

20. Abneras atėjo pas Dovydą į Hebroną su dvidešimt vyrų. Dovydas suruošė Abnerui ir jo palydovams puotą.

20. Da nun Abner gen Hebron zu David kam und mit ihm zwanzig Mann, machte ihnen David ein Mahl.

20. Abner vint donc vers David à Hébron, et vingt hommes avec lui; et David fit un festin à Abner et aux hommes qui étaient avec lui.

20. Vino pues Abner a David en Hebrón, y con él veinte hombres: y David hizo banquete a Abner, y a los que con él habían venido.

20 En Abner kwam tot David te Hebron, en twintig mannen met hem. En David maakte Abner, en den mannen, die met hem waren, een maaltijd.

20. Gdy tedy przeszedł Abner do Dawida do Hebronu, a z nim dwadzieścia mężów, sprawił Dawid na Abnera, i na męże, którzy z nim byli, ucztę.

20. Mikor pedig eljutott Abner Dávidhoz Hebronba és ő vele együtt húsz ember, megvendégelé Dávid Abnert és a vele volt embereket.

20 И пришел Авенир к Давиду в Хеврон и с ним двадцать человек, и сделал Давид пир для Авенира и людей, бывших с ним.

20. Як же прибув Абенир у товаристві двайцятьох мужів громадських до Давида в Геброн, справив Давид Абенирові й бувшим із ним бенкет.

21. Ja Abner sanoi Daavidille: Minä nousen ja menen kokoamaan kaiken Israelin herrani, kuninkaan, luo, että he tekisivät liiton sinun kanssasi ja sinä saisit hallittaviksesi kaikki, joita haluat. Niin Daavid päästi Abnerin menemään, ja hän lähti rauhassa.

21. Ja Abner sanoi Davidille: minä nousen ja menen kokoomaan kaiken Israelin herrani kuninkaan tykö, että he tekisivät liiton sinun kanssas, ja sinä olisit kuningas niinkuin sinun sielus halajaa. Niin David päästi Abnerin menemään rauhassa.

21. Ja Abner sanoi Dawidille: minä nousen ja menen cococoman caiken Israelin minun Herrani Cuningan tygö että he tekisit lijton sinun cansas ja sinä olisit Cuningas nijncuin sinun sielus halaja. Nijn Dawid päästi Abnerin menemän rauhas.

21 And Abner said to David, I will arise and go and will gather all Israel to my lord the king that they may make a covenant with you and that you may reign over all that your soul desires. And David sent Abner away and he went in peace.

21. And Abner said unto David, I will arise and go, and will gather all Israel unto my lord the king, that they may make a league with thee, and that thou mayest reign over all that thine heart desireth. And David sent Abner away; and he went in peace.

21. Og Abner sagde til David: Jeg vil gøre mig rede og gaa hen og samle al Israel til min Herre Kongen, at de skulle gøre en Pagt med dig, og du skal være Konge over alt det, som din Sjæl; begærer; saa lod David Abner fare, og han gik bort med Fred.

21. Och Abner sade till David: Jag vill stå upp, och gå bort till att församla hela Israel till min herra Konungen, och att de skola göra ett förbund med dig; på det du må vara en Konung, såsom din själ det begärar. Så lät då David Abner gå ifrå sig med frid.

21. Ja Abner ütles Taweti wasto: Ma tahhan kätte wötta ja ärraminna ja keik Israeli omma issanda kunninga jure kogguda, et nemmad soga seädust tewad, et sa kui kunningas saad wallitseda keikis, nenda kui so hing himmustab; ja Tawet laskis Abneri miñna, ja ta läksrahhoga ärra.

21. Abneras tarė Dovydui: ‘‘Aš surinksiu pas tave, mano valdove, visą Izraelį, kad jie sudarytų su tavimi sutartį ir tu jiems karaliautum, kaip geidžia tavo širdis’‘. Dovydas išleido Abnerą.

21. Und Abner sprach zu David: Ich will mich aufmachen und hingehen, daß ich das ganze Israel zu meinem Herrn, dem König, sammle und daß sie einen Bund mit dir machen, auf daß du König seist, wie es deine Seele begehrt. Also ließ David Abner von sich, daß er hinginge mit Frieden.

21. Puis Abner dit à David: Je me lèverai, et je m'en irai rassembler tout Israël auprès du roi, mon seigneur, pour qu'ils traitent alliance avec toi, et tu régneras comme ton âme le souhaite. Et David renvoya Abner qui s'en alla en paix.

21. Y dijo Abner a David: Yo me levantaré, e iré, y juntaré a mi señor el rey todo Israel, para que hagan contigo alianza, y tú reines sobre todo lo que desea tu alma. Y David envió a Abner, y él se fué en paz.

21 Toen zeide Abner tot David: Ik zal mij opmaken, en heengaan, en vergaderen gans Israel tot mijn heer, den koning, dat zij een verbond met u maken, en gij regeert over alles, wat uw ziel begeert. Alzo liet David Abner gaan, en hij ging in vrede.

21. I rzekł Abner do Dawida: Wstanę, a pójdę, abym zebrał do króla, pana mego, wszystkiego Izraela, którzy z tobą uczynią przymierze; a będziesz królował nad wszystkimi, jako żąda dusza twoja. A tak odprawił Dawid Abnera, który odszedł w pokoju.

21. Ennekutána monda Abner Dávidnak: Felkelek és elmegyek, hogy az egész Izráelt ide gyűjtsem az én uram eleibe, a király eleibe, a kik frigyet kössenek te veled, és uralkodjál mindeneken úgy, a mint szívednek tetszik. És visszabocsátá Dávid Abnert, és elméne békével.

21 И сказал Авенир Давиду: я встану и пойду и соберу к господину моему царю весь народ Израильский, и они вступят в завет с тобою, и будешь царствовать над всеми, как желает душа твоя. И отпустилДавид Авенира, и он ушел с миром.

21. І каже Абенир Давидові: Я виберусь і пійду та поскуплюю докупи ввесь Ізраїль, щоб учинили вмову з моїм паном, тодї ти будеш царем так широко, як схоче душа твоя. І відпустив Давид Абенира, й він відійшов з упокоєм у дорогу.

22. Katso, silloin Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista; mutta Abner ei ollut enää Daavidin luona Hebronissa, sillä tämä oli päästänyt hänet menemään, ja hän oli lähtenyt rauhassa.

22. Ja katso, Davidin palveliat ja Joab tulivat sotaväen tyköä ja toivat kanssansa suuren saaliin; mutta Abner ei ollut silloin Davidin tykönä Hebronissa, sillä hän oli päästänyt hänen menemään rauhassa.

22. JA cadzo Dawidin palweliat ja Joab tulit sotawäen tykö ja toit cansans suuren saalin mutta Abner ei ollut silloin Dawidin tykönä Hebronis waan hän oli päästänyt hänen menemän rauhas.

22 And behold, the servants of David and Joab came from a foray and brought in a great spoil with them, but Abner was not with David in Hebron, for he had sent him away and he had gone in peace.

22. And, behold, the servants of David and Joab came from pursuing a troop, and brought in a great spoil with them: but Abner was not with David in Hebron; for he had sent him away, and he was gone in peace.

22. Og se, Davids Tjenere og Joab kom fra Hæren, og de førte meget Rov med sig; men Abner var ikke hos David i Hebron, thi han havde ladet ham fare, og han var gaaet bort med Fred.

22. Och si, Davids tjenare och Joab kommo ifrå krigsfolket, och hade ett stort rof med sig; men Abner var icke nu qvar när David i Hebron, utan han hade låtit honom ifrå sig, så att han med frid bortgången var.

22. Ja wata, Taweti sullased ja Joab tulli söa-wäe hulgast ärra ja töid ennestega suurt saki, ja Abner ei olnud ennam Taweti jures Ebronis, sest ta olli tedda lasknud miñna, et ta rahhoga ärraläinud.

22. Tuo metu Dovydo tarnai ir Joabas grįžo iš karo žygio ir parsigabeno didelį grobį, bet Abnero nebebuvo pas Dovydą Hebrone; jis buvo išvykęs ramybėje.

22. Und siehe, die Knechte Davids und Joab kamen von einem Streifzuge und brachten mit sich große Beute. Abner aber war nicht mehr bei David zu Hebron, sondern er hatte ihn von sich gelassen, daß er mit Frieden weggegangen war.

22. Et voici, les gens de David revenaient avec Joab de faire une incursion, et amenaient avec eux un grand butin. Or Abner n'était plus avec David à Hébron; car il l'avait renvoyé, et il s'en était allé en paix.

22. Y he aquí los siervos de David y Joab, que venían del campo, y traían consigo gran presa. Y Abner ya no estaba con David en Hebrón, que ya él le había despedido, y él se había ido en paz.

22 En ziet, Davids knechten en Joab kwamen van een bende, en brachten met zich een groten roof. Abner nu was niet bij David te Hebron; want hij had hem laten gaan, en hij was gegaan in vrede.

22. A oto, słudzy Dawidowi i Joab wracali się z wojny, korzyści wielkie z sobą prowadząc, ale Abnera już nie było u Dawida w Hebronie: bo go był odprawił, i odszedł był w pokoju.

22. És ímé a Dávid szolgái és Joáb jőnek vala a táborból, és sok prédát hoznak magukkal, de Abner nem volt már Dávidnál Hebronban, mert elbocsátotta őt és békével elment vala.

22 И вот, слуги Давидовы с Иоавом пришли из похода и принесли с собоюмного добычи; но Авенира уже не было с Давидом в Хевроне, ибо Давид отпустил его, и он ушел с миром.

22. Аж ось несподївано прийшли Давидові військові з Йоабом з одного походу додому й принесли велику здобич, тим часом як Абенира не було вже в Давида в Гебронї, сей бо одпустив його з упокоєм.

23. Kun Jooab ja kaikki sotaväki, joka oli hänen kanssaan, tulivat, kerrottiin Jooabille: Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo, ja hän päästi hänet menemään, ja hän lähti rauhassa.

23. Kuin Joab ja kaikki sotajoukko olivat tulleet, sanottiin Joabille, sanoen: Abner Nerin poika on tullut kuninkaan tykö, ja hän on päästänyt hänet rauhassa menemään.

23. Cosca Joab ja caicki sotajoucko olit tullet sanottin hänelle: Abner Nerin poica on tullut Cuningan tygö ja hän on päästänyt hänen rauhas menemän.

23 When Joab and all the army that was with him came, they told Joab, saying, Abner the son of Ner came to the king and he has sent him away and he has gone in peace.

23. When Joab and all the host that was with him were come, they told Joab, saying, Abner the son of Ner came to the king, and he hath sent him away, and he is gone in peace.

23. Der Joab og den ganske Hær, som var med ham, vare komne, da gav de Joab til Kende og sagde: Abner, Ners Søn, var kommen til Kongen, og han lod ham fare, og han er gaaet bort med Fred.

23. Då nu Joab, och hela hären med honom, var kommen, vardt honom sagdt, att Abner, Ners son, var kommen till Konungen, och han hade låtit honom ifrå sig, så att han var med frid bortgången.

23. Kui Joab ja keik se wäggi, mis temmaga olli, senna tullid, siis andsid nemmad Joabile teäda ja ütlesid: Neri poeg Abner tulli kunninga jure, ja ta laskis tedda miñna, et ta rahhoga ärraläks.

23. Joabui, sugrįžusiam su kariuomene, buvo pranešta: ‘‘Buvo atvykęs Nero sūnus Abneras pas karalių, ir šis išleido jį eiti ramybėje’‘.

23. Da aber Joab und das ganze Heer mit ihm war gekommen, ward ihm angesagt, daß Abner, der Sohn Ners, zum König gekommen war und hatte er ihn von sich gelassen, daß er mit Frieden war weggegangen.

23. Joab, et toute l'armée qui était avec lui, revint donc; et on fit rapport à Joab en ces mots: Abner, fils de Ner, est venu vers le roi, qui l'a laissé partir, et il s'en est allé en paix.

23. Y como Joab y todo el ejército que con él estaba vinieron, fué dado aviso a Joab, diciendo: Abner, hijo de Ner, ha venido al rey: y él le ha enviado, y se fué en paz.

23 Als nu Joab en het ganse heir, dat met hem was, aankwamen, zo gaven zij Joab te kennen, zeggende: Abner, de zoon van Ner, is gekomen tot den koning, en hij heeft hem laten gaan, en hij is gegaan in vrede.

23. Joab tedy i wszystko wojsko, które z nim było, przyszli tam; i dano znać Joabowi, mówiąc: Był tu Abner, syn Nera, u króla; ale go odprawił, i odszedł w pokoju.

23. Joáb pedig és az egész sereg, mely ő vele vala, a mint megérkezének, értesíték Joábot e dolog felől, mondván: Ide jött Abner, Nérnek fia a királyhoz, és visszabocsátá őt, és békével hazatére.

23 Когда Иоав и все войско, ходившее с ним, пришли, то Иоаву рассказали: приходил Авенир, сын Ниров, к царю, и тот отпустил его, и он ушел смиром.

23. Як же вернувсь додому Йоаб із усїм військом, переказують Йоабові: Абенир Ниренко гостював у Давида, і він одспустив його з упокоєм.

24. Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: Mitä olet tehnyt? Katso, Abner tuli sinun luoksesi; miksi päästit hänet menemään menojansa?

24. Niin meni Joab kuninkaan tykö ja sanoi: mitäs olet tehnyt? Katso, Abner on tullut sinun tykös: miksis olet hänen päästänyt vapaasti menemään?

24. Nijn meni Joab Cuningan tygö ja sanoi: mitäs tehnyt olet? cadzo Abner on tullut sinun tygös mixis olet hänen päästänyt menemän?

24 Then Joab came to the king and said, What have you done? Behold, Abner came to you. Why is it that you have sent him away and he has gone?

24. Then Joab came to the king, and said, What hast thou done? behold, Abner came unto thee; why is it that thou hast sent him away, and he is quite gone?

24. Da kom Joab til Kongen og sagde: Hvad har du gjort? se, Abner er kommen til dig; hvorfor lod du ham fare, saa at han er gaaet frit bort

24. Så gick Joab in till Konungen, och sade: Hvad hafver du gjort? Si, Abner är kommen till dig: Hvi hafver du släppt honom ifrå dig, så att han är bortgången?

24. Ja Joab läks kunninga jure ja ütles: Mis olled sa teinud? wata Abner on so jure tulnud, mikspärrast olled sa tedda lasknud miñna, et ta keelmatta ärraläinud?

24. Joabas, atėjęs pas karalių, klausė: ‘‘Ką padarei? Abneras buvo atėjęs pas tave. Kodėl jį išleidai?

24. Da ging Joab zum König hinein und sprach: Was hast du getan? Siehe, Abner ist zu dir gekommen; warum hast du ihn von dir gelassen, daß er ist weggegangen?

24. Et Joab vint vers le roi, et dit: Qu'as-tu fait? Voici, Abner est venu vers toi; pourquoi l'as-tu renvoyé, et s'en est-il allé ainsi?

24. Entónces Joab vino al rey, y le dijo: ¿Qué has hecho? He aquí, habíase venido Abner a tí: ¿por qué pues le dejaste que se fuese?

24 Toen ging Joab tot den koning in, en zeide: Wat hebt gij gedaan? Zie, Abner is tot u gekomen; waarom nu hebt gij hem laten gaan, dat hij zo vrij is weggegaan?

24. Przetoż wszedłszy Joab do króla, rzekł: Cóżeś uczynił? Oto, przyszedł był Abner do ciebie; przeczżeś go puścił, aby zaś odszedł.

24. Beméne azért Joáb a királyhoz és monda: Mit cselekedtél? Ímé Abner hozzád jött, miért bocsátád el őt, hogy elmenjen?

24 И пришел Иоав к царю и сказал: что ты сделал? Вот, приходил к тебе Авенир; зачем ты отпустил его, и он ушел?

24. І прийшов Йоаб до царя й каже: Що ти вчинив? Оце гостював у тебе Абенир, на що ж ти відпустив його звідсї?

25. Etkö ymmärrä, että Abner, Neerin poika, tuli pettämään sinua ja urkkimaan lähtöäsi ja tuloasi ja kaikkea, mitä teet?

25. Etkös tunne Abneria Nerin poikaa? Hän on tullut sinua pettämään tiedustellaksensa ulos- ja sisällekäymistäs ja koetellaksensa kaikkia, mitäs teet.

25. Etkös tunne Abneri Nerin poica: hän on tullut sinua pettämän tiedustellaxens sinun ulos ja sisälle käymistäs ja coetellaxens mitäs teet.

25 You know Abner the son of Ner, that he came to deceive you and to know your going out and your coming in and to know all that you do.

25. Thou knowest Abner the son of Ner, that he came to deceive thee, and to know thy going out and thy coming in, and to know all that thou doest.

25. Du kender jo Abner, Ners Søn; thi han er kommen for at bedrage dig og for at vide din Udgang og din Indgang og at vide alt det, du gør.

25. Känner du icke Abner, Ners son? Ty han är kommen till att bedraga dig, att han må bespeja din utgång och ingång, och få veta allt det du gör.

25. Sa tunned Neri poia Abneri, sest ta on tulnud sind melitama, ja et ta teäda saaks so wäljaminnemist ja so sissetullemist, ja moistaks, mis sa igganes teed.

25. Argi tu nepažįsti Nero sūnaus Abnero, kad jis atėjo tavęs apgauti ir sužinoti tavo įėjimą, tavo išėjimą ir visa, ką tu darai?’‘

25. Kennst du Abner, den Sohn Ners, nicht? Denn er ist gekommen, dich zu überreden, daß er erkennt deinen Ausgang und Eingang und erführe alles, was du tust.

25. Tu connais Abner, fils de Ner; c'est pour te tromper qu'il est venu, pour reconnaître tes démarches, et pour savoir tout ce que tu fais.

25. ¿Sabes tú que Abner, hijo de Ner, es venido para engañarte, y saber tu salida y tu entrada, y por entender todo lo que tú haces?

25 Gij kent Abner, den zoon van Ner; dat hij gekomen is om u te overreden, en om te weten uw uitgang en uw ingang, ja, om te weten alles, wat gij doet.

25. Znasz Abnera, syna Nerowego, gdyż przyszedł, aby cię zdradził, i żeby wiedział wyjście twoje, i wejście twoje, aby się wywiedział o wszystkiem, co ty czynisz.

25. Ismered-é Abnert, a Nér fiát? Csak azért jött volt ide, hogy megcsalhasson, és kikémlelje a te kijövésedet és bemenésedet, és megtudjon mindent, a mit te cselekszel.

25 Ты знаешь Авенира, сына Нирова: он приходил обмануть тебя, узнать выход твой и вход твой и разведать все, что ты делаешь.

25. Хиба тобі не в догад, що Абенир Ниренко приходив, щоб тебе перехитрити й взнати виходи й входи твої, та розвідати все, що ти чиниш.

26. Sitten Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin jälkeen, ja he palauttivat hänet takaisin Boor-Siirasta; eikä Daavid tiennyt siitä mitään.

26. Ja kuin Joab läksi Davidin tyköä, lähetti hän sanansaattajat Abnerin perään, ja he toivat hänen Borhasirasta; ja ei David siitä mitään tietänyt.

26. JA cosca Joab läxi Dawidin tykö lähetti hän sanan Abnerin perän että he toisit hänen Borhasirast ja ei Dawid sijtä mitän tietänyt.

26 And when Joab came out from David, he sent messengers after Abner and they brought him back from the well of Sirah, but David knew it not.

26. And when Joab was come out from David, he sent messengers after Abner, which brought him again from the well of Sirah: but David knew it not.

26. Og der Joab gik ud fra David, da sendte han Bud efter Abner, og de hentede ham tilbage fra Brønden Sira; men David vidste det ikke.

26. Och som Joab utgick ifrån David, sände han båd efter Abner, att de skulle hem ta honom igen ifrå BorHasira; och David visste der intet af.

26. Ja Joab läks Taweti jurest wälja, ja läkkitas Käskusid Abneri järrele, ja need töid tedda Sira kaewo jurest taggasi, ja Tawet ei teädnud sedda mitte.

26. Joabas, išėjęs iš Dovydo, siuntė vyrus paskui Abnerą; tie sugrąžino jį nuo Siros šulinio. Dovydas apie tai nieko nežinojo.

26. Und da Joab von David ausging, sandte er Boten Abner nach, daß sie ihn wiederum holten von Bor-Hassira; und David wußte nichts darum.

26. Puis Joab, ayant quitté David, envoya après Abner des gens qui le ramenèrent de la fosse de Sira, sans que David le sût.

26. Y saliéndose Joab de con David, envió mensajeros tras Abner, los cuales le volvieron desde el pozo de Sira, sin saberlo David.

26 En Joab ging uit van David, en zond Abner boden na, die hem wederom haalden van den bornput van Sira; maar David wist het niet.

26. Tedy odszedłszy Joab od Dawida, wyprawił posły za Abnerem, którzy go wrócili od studni Syra, o czem Dawid nie wiedział.

26. És kimenvén Joáb Dávidtól, követeket külde Abner után, kik visszahozák őt a Sira kútjától; Dávid azonban nem tudja vala.

26 И вышел Иоав от Давида и послал гонцов вслед за Авениром; и возвратили они его от колодезя Сира, без ведома Давида.

26. І вийшовши Йоаб від Давида, послав гонцїв за Абениром, і завернули його від криницї Сири, а Давид про се й не знав.

27. Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet syrjään porttiholvin keskelle, muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli — hänen veljensä Asaelin veren kostoksi.

27. Kuin Abner tuli Hebroniin jälleen, vei Joab hänet keskelle porttia puhutellaksensa häntä erinänsä, ja pisti siellä häntä vatsaan, niin että hän kuoli, veljensä Asahelin veren tähden.

27. Cosca Abner tuli Hebronijn jällens wei Joab hänen keskelle porttia puhutellaxens händä erinäns ja pisti siellä händä wadzaan nijn että hän cuoli hänen weljens Asahelin weren tähden.

27 And when Abner was returned to Hebron, Joab took him aside into the midst of the gate to speak with him quietly and killed* him there in the body, so that he died, for the blood of Asahel his brother.

27. And when Abner was returned to Hebron, Joab took him aside in the gate to speak with him quietly, and smote him there under the fifth rib, that he died, for the blood of Asahel his brother.

27. Der Abner kom tilbage til Hebron, da ledte Joab ham til Side midt i Porten for at tale med ham i Stilhed og stak ham der i Underlivet, saa at han døde, for hans Broder Asaels Blods Skyld.

27. Som nu Abner igenkom till Hebron, hade Joab honom midt uti porten, att han skulle tala med honom enskildt; och stack honom der i buken, så att han blef död, för hans broders Asahels blods skull.

27. Kui Abner jälle Ebroni taggasi sai, siis wiis Joab tedda körwale kesk paika wärrawa alla, et ta piddi sallaja temmaga könnelema; ja ta pistis omma wenna Asaeli werre pärrast tedda seäl wiendamast küljeluust läbbi, et ta surri.

27. Abnerui sugrįžus į Hebroną, Joabas pasivedė jį nuošaliai į tarpuvartę, tarsi norėdamas slaptai pasikalbėti, ir keršydamas už savo brolio Asaelio kraują dūrė jam į pilvą taip, kad jis mirė,

27. Als nun Abner wieder gen Hebron kam, führte ihn Joab mitten unter das Tor, daß er heimlich mit ihm redete, und stach ihn daselbst in den Bauch, daß er starb, um seines Bruders Asahel Bluts willen.

27. Abner étant donc revenu à Hébron, Joab le tira à part, en dedans de la porte, comme pour lui parler en secret, et là il le frappa au ventre; et Abner mourut ainsi, à cause du sang d'Asaël, frère de Joab.

27. Y como Abner volvió a Hebrón, Joab le apartó al medio de la puerta hablando con él blandamente como de secreto, y allí le hirió junto a la quinta costilla por la muerte de Asael su hermano, y murió.

27 Als nu Abner weder te Hebron kwam, zo leidde Joab hem ter zijde af in het midden der poort, om in de stilte met hem te spreken; en hij sloeg hem aldaar aan de vijfde rib, dat hij stierf, om des bloeds wil van zijn broeder Asahel.

27. A gdy się wrócił Abner do Hebronu, odwiódł go Joab w pośród bramy, aby z nim po cichu (osobno) mówił, i przebił go tam pod piąte żebro, że umarł dla krwi Asaela, brata swego.

27. Visszajövén Abner Hebronba, félreszólítá őt Joáb a kapu között, mintha titokban akarna vele beszélni, és általüté [14†] ott őt az ötödik oldalbordájánál, és meghala Asáelnek, [15†] a Joáb atyjafiának véréért.

27 Когда Авенир возвратился в Хеврон, то Иоав отвел его внутрь ворот, как будто для того, чтобы поговорить с ним тайно, и там поразил его в живот. И умер Авенир за кровь Асаила, брата Иоавова.

27. Як же вернувсь Абенир у Геброн, одвів його Йоаб на бік у середину воріт, нїби на те, щоб із ним тайно поговорити, й тут кольнув його в живіт. І вмер Абенир за кров Асаїла, брата Йоабового.

28. Kun Daavid sitten sai sen kuulla, sanoi hän: Abnerin, Neerin pojan, vereen olen viaton minä ja minun kuninkuuteni Herran edessä iankaikkisesti.

28. Kuin David sai sen tietää, sanoi hän: minä olen viatoin ja minun valtakuntani Herran edessä ijankaikkisesti Abnerin Nerin pojan verestä.

28. Cosca Dawid nämät sai tietä sanoi hän: minä olen wiatoin ja minun waldacundan HERran edes ijancaickisest Abnerin Nerin pojan werestä.

28 And afterward, when David heard it, he said, I and my kingdom are guiltless before Jehovah until everlasting of the blood of Abner the son of Ner.

28. And afterward when David heard it, he said, I and my kingdom are guiltless before the LORD for ever from the blood of Abner the son of Ner:

28. Der David siden hørte det, da sagde han: Jeg og mit Rige er uskyldig for Herren evindeligt i Abners, Ners Søns, Blod.

28. När nu David detta hörde, sade han: Jag är oskyldig, och mitt rike, för Herranom evinnerliga, för Abners, Ners sons, blod;

28. Kui Tawet sedda pärrast sai kuulda, siis ütles temma: Ma ollen ilmasüta ja mo kunningriik Jehowa ees iggawest; Neri poia Abneri werre polest.

28. Dovydas, tai išgirdęs, tarė: ‘‘Aš ir mano karalystė esame nekalti prieš Viešpatį dėl Nero sūnaus Abnero kraujo.

28. Da das David hernach erfuhr, sprach er: Ich bin unschuldig und mein Königreich vor dem HERRN ewiglich an dem Blut Abners, des Sohnes Ners;

28. Et David l'apprit ensuite, et dit: Je suis innocent, moi et mon royaume, devant l'Éternel, à jamais, du sang d'Abner, fils de Ner.

28. Cuando David supo esto después, dijo: Yo soy limpio, y mi reino, delante de Jehová, para siempre, de la sangre de Abner, hijo de Ner:

28 Als David dat daarna hoorde, zo zeide hij: Ik ben onschuldig, en mijn koninkrijk, bij den HEERE, tot in eeuwigheid, van het bloed van Abner, den zoon van Ner.

28. Co gdy potem usłyszał Dawid, rzekł: Nie jestem winien, ani królestwo moje, przed Panem aż na wieki krwi Abnera, syna Nerowego.

28. Mely dolgot minekutána megtudott Dávid, monda: [16†] Ártatlan vagyok én és az én országom mindörökké az Úr előtt, Abnernek, a Nér fiának vérétől.

28 И услышал после Давид об этом и сказал: невинен я и царство мое вовек пред Господом в крови Авенира, сына Нирова;

28. Як же сказано про се Давидові, то він заговорив: Не винен я й царство моє перед Господом за кров Абенира Ниренка;

29. Tulkoon se Jooabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä perheen päälle, älköötkä Jooabin suvusta loppuko vuotoa tai pitalia sairastavat, kainalosauvoilla kulkijat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olijat.

29. Mutta tulkoon se Joabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä huoneen, ja älköön puuttuko Joabin huoneessa se, jolla juoksu ja spitali on, ja joka sauvalla käy ja miekalla kaatuu, ja jolta leipä puuttuu.

29. Mutta tulcon se Joabin pään päälle ja caiken hänen Isäns huonen ja älkön puuttuco Joabin huones se jolla juoxu ja spitali on ja joca sauwalla käy ja miecalla caatu ja jolda leipä puuttu.

29 Let it fall upon the head of Joab and upon all his father's house. And let there not fail from the house of Joab one who has a discharge, or who is a leper, or who leans on a staff, or who falls by the sword, or who lacks bread.

29. Let it rest on the head of Joab, and on all his father's house; and let there not fail from the house of Joab one that hath an issue, or that is a leper, or that leaneth on a staff, or that falleth on the sword, or that lacketh bread.

29. Det skal blive paa Joabs Hoved og paa hele hans Faders Hus, og Joabs Hus skal aldrig være fri for den, som har Flod og er spedalsk, og som holder sig ved Stav, og som falder ved Sværdet og har Mangel paa Brød.

29. Men det komme öfver Joabs hufvud, och öfver hela hans faders hus; och vände icke åter i Joabs hus, den som en etterflöd och spitelsko hafver, och den som sländo håller, och den genom svärd faller och den som bröd fattas.

29. Se jägo Joabi Pea peäle ja keige ta issa suggu peäle, et Joabi suggust ei ial ärra ei kau se, kelle lihha joseb, ei se kes piddalitöbbine, egga se kes keppi warral käib ja moöga läbbi langeb ja kel leiba pudub.

29. Tas kraujas tekrinta ant Joabo ir jo tėvo namų; Joabo giminėje tegul netrūksta paliegėlių, raupsuotų, luošų, karuose žūstančių ir badaujančių’‘.

29. es falle aber auf das Haupt Joabs und auf seines Vaters ganzes Haus, und müsse nicht aufhören im Hause Joabs, der einen Eiterfluß und Aussatz habe und am Stabe gehe und durchs Schwert falle und an Brot Mangel habe.

29. Que ce sang retombe sur la tête de Joab, et sur toute la maison de son père! Et que la maison de Joab ne soit jamais sans quelque homme ayant un flux, ou la lèpre, ou qui s'appuie sur un bâton, ou qui tombe par l'épée, ou qui manque de pain!

29. Caiga sobre la cabeza de Joab, y sobre toda la casa de su padre; que nunca falte de la casa de Joab hombre que padezca flujo, ni leproso, ni quien ande con bordón, ni quien muera a cuchillo, ni quien tenga falta de pan.

29 Het blijve op het hoofd van Joab, en op het ganse huis zijns vaders; en er worde van het huis van Joab niet afgesneden, die een vloed hebbe, en melaats zij, en zich aan den stok houde, en door het zwaard valle, en broodsgebrek hebbe!

29. Niechaj przyjdzie na głowę Joabowę, i na wszystek dom ojca jego, i niech nie ustaje z domu Joabowego płynienie nasienia cierpiący, i trędowaty, i o kiju chodzący, i od miecza upadający, i nie mający chleba.

29. Szálljon ez Joábnak [17†] fejére, és az ő atyjának egész háznépére; és el ne fogyjon a Joáb házából a folyásos, a bélpoklos, a mankón járó, és a ki fegyver miatt vész el, és a kenyér nélkül szűkölködő.

29 пусть падет она на голову Иоава и на весь дом отца его; пусть никогда не остается дом Иоава без семеноточивого, или прокаженного, или опирающегося на посох, или падающего от меча, или нуждающегося в хлебе.

29. Нехай вона впаде на голову Йоабову і всю родину батька його, й нехай у родинї в його не переводяться нїколи такі, що недугують течивом або проказою, такі, що ходять на деревяній нозї, що падають од меча або седять без хлїба!

30. Näin Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin, sentähden että tämä oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.

30. Ja näin tappoivat Joab ja hänen veljensä Abisai Abnerin, että hän löi kuoliaaksi Asahelin heidän veljensä sodassa Gibeonin tykönä.

30. Ja näin tapoit Joab ja hänen weljens Abisai Abnerin että hän löi cuoliaxi Asahelin heidän weljens sodas Gibeonin tykönä.

30 So Joab and Abishai his brother killed Abner because he had killed their brother Asahel at Gibeon in the battle.

30. So Joab and Abishai his brother slew Abner, because he had slain their brother Asahel at Gibeon in the battle.

30. Thi Joab og hans Broder Abisaj havde slaget Abner ihjel, fordi han slog Asael, deres Broder, ihjel ved Gibeon i Krigen.

30. Alltså dråpo Joab och hans broder Abisai Abner, derföre att han slog deras broder Asahel ihjäl, i stridene vid Gibeon.

30. Ja Joab ja ta wend Abisai ollid Abneri ärratapnud, sepärrast et ta nende wenna Asaeli Kibeonisse siñna taplussesse olli ärrasurmanud.

30. Joabas ir jo brolis Abišajas nužudė Abnerą dėl to, kad Abneras buvo nužudęs jų brolį Asaelį mūšyje Gibeone.

30. Also erwürgten Joab und Abisai Abner, darum daß er ihren Bruder Asahel getötet hatte im Streit zu Gibeon.

30. Ainsi Joab et Abishaï, son frère, tuèrent Abner, parce qu'il avait tué Asaël, leur frère, près de Gabaon, dans le combat.

30. Así que Joab y Abisaí su hermano mataron a Abner, porque él había muerto a Asael hermano de ellos en la batalla en Gabaón.

30 Alzo hebben Joab en zijn broeder Abisai Abner doodgeslagen, omdat hij hun broeder Asahel te Gibeon in den strijd gedood had.

30. A tak Joab i Abisaj, brat jego, zabili Abnera, przeto iż on też był zabił Asaela, brata ich, w bitwie u Gabaona.

30. Joáb pedig és Abisai, az ő atyjafia azért ölék meg Abnert, mivelhogy megölte vala az ő atyjokfiát, Asáelt Gibeonban [18†] a harczon.

30 Иоав же и брат его Авесса убили Авенира за то, что он умертвил брата их Асаила в сражении у Гаваона.

30. Йоаб же й брат його Авесса стратили Абенира за те, що вбив їх брата Асаїла в бою під Габаоном.

31. Mutta Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli hänen kanssaan: Reväiskää vaatteenne ja kääriytykää säkkeihin ja pitäkää valittajaiset Abnerille. Ja kuningas Daavid kulki paarien perässä.

31. Mutta David sanoi Joabille ja kaikelle kansalle, jotka olivat hänen kanssansa: reväiskää vaatteenne rikki, ja puettakaat teitänne säkeillä, ja valittakaat Abnerin tähden. Ja kuningas David kävi paarien perässä.

31. Mutta Dawid sanoi Joabille ja caikelle Canssalle jotca olit hänen cansans: rewäiskät teidän waatten ricki ja puettacat teitän säkeillä ja parcucat Abnerin tähden. Ja Cuningas käwi paarein peräs.

31 And David said to Joab and to all the people who were with him, Tear your* clothes and gird yourselves with sackcloth and mourn before Abner. And king David followed the funeral.

31. And David said to Joab, and to all the people that were with him, Rend your clothes, and gird you with sackcloth, and mourn before Abner. And king David himself followed the bier.

31. Og David sagde til Joab og til alt Folket, som var med ham: Sønderriver eders Klæder og binder Sæk om eder og gaar sørgende foran Abner; og Kong David gik efter Ligbaaren.

31. Men David sade till Joab, och allt folket som med honom var: Rifver edor kläder sönder, och drager säcker uppå eder, och jämrer eder för Abners skull. Och Konungen gick efter bårena.

31. Ja Tawet ütles Joabi wasto ja keige se rahwa wasto, mis temma jures: Kärristage ommad rided löhki ja pange kottirided ennese ümber, ja tehke kaebdust Abneri pärrast; ja kunningas Tawet isse käis surno-rami tagga.

31. Dovydas įsakė Joabui ir visiems žmonėms: ‘‘Perplėškite savo drabužius, užsidėkite ašutines ir raudokite Abnero’‘. Karalius Dovydas ėjo paskui karstą.

31. David aber sprach zu Joab und allem Volk, das mit ihm war: Zerreißt eure Kleider und gürtet Säcke um euch und tragt Leid um Abner! Und der König ging dem Sarge nach.

31. Mais David dit à Joab et à tout le peuple qui était avec lui: Déchirez vos vêtements et ceignez-vous de sacs, et menez deuil sur Abner. Et le roi David marcha derrière le cercueil.

31. Entónces David dijo a Joab, y a todo el pueblo que con él estaba: Rompéd vuestros vestidos, y ceños de sacos, y hacéd llanto delante de Abner: y el rey iba detrás de las andas.

31 David dan zeide tot Joab en tot al het volk, dat bij hem was: Scheurt uw klederen, en gordt zakken aan, en weeklaagt voor Abner henen; en de koning David ging achter de baar.

31. Rzekł potem Dawid do Joaba i do wszystkiego ludu, który był z nim: Porozdzierajcie odzienia wasze a opaszcie się w wory, i płaczcie nad Abnerem. A król Dawid szedł za marami.

31. Monda pedig Dávid Joábnak és mind az egész népnek, mely vele vala: Szaggassátok meg [19†] ruháitokat, és öltözzetek zsákba, és sírjatok Abner előtt! Dávid király pedig megy vala a koporsó után;

31 И сказал Давид Иоаву и всем людям, бывшим с ним: раздерите одеждываши и оденьтесь во вретища и плачьте над Авениром. И царь Давид шел за гробом его .

31. І повелїв Давид Йоабові й усїм прибічникам його: Пороздирайте одежу на собі й йдїте голосючи перед Абениром. Та й царь Давид ійшов за марами.

32. Ja he hautasivat Abnerin Hebroniin; ja kuningas korotti äänensä ja itki Abnerin haudalla, ja kaikki kansa itki.

32. Ja he hautasivat Abnerin Hebronissa, ja kuningas koroitti äänensä ja itki Abnerin haudan tykönä; itki myös kaikki kansa.

32. Cosca he hautaisit Abnerin Hebronis corgotti Cuningas änens ja itki Abnerin haudan tykönä itki myös caicki Canssa.

32 And they buried Abner in Hebron. And the king lifted up his voice and wept at the grave of Abner and all the people wept.

32. And they buried Abner in Hebron: and the king lifted up his voice, and wept at the grave of Abner; and all the people wept.

32. Og de begrove Abner i Hebron; og Kongen opløftede sin Røst og græd ved Abners Grav, og alt Folket græd.

32. Och då de begrofvo Abner i Hebron, upphof Konungen sina röst, och gret vid Abners graf; gret ock desslikes allt folket.

32. Ja kui nemmad Abneri Ebroni mahhamatsid, siis töstis kunningas omma heäle ja nuttis Abneri haua jures, ja keik rahwas nutsid ka.

32. Jie palaidojo Abnerą Hebrone, ir karalius balsiai verkė prie jo kapo, verkė ir visi žmonės.

32. Und da sie Abner begruben zu Hebron, hob der König seine Stimme auf und weinte bei dem Grabe Abners, und weinte auch alles Volk.

32. Et quand ils eurent enseveli Abner à Hébron, le roi éleva la voix et pleura près du tombeau d'Abner; et tout le peuple pleura aussi.

32. Y sepultaron a Abner en Hebron: y alzando el rey su voz, lloró al sepulcro de Abner: y todo el pueblo también lloró.

32 Als zij nu Abner te Hebron begroeven, zo hief de koning zijn stem op, en weende bij Abners graf; ook weende al het volk.

32. A gdy pogrzebli Abnera w Hebronie, podniósł król głos swój, i płakał nad grobem Abnerowym; płakał też wszystek lud.

32. És eltemeték Abnert Hebronban. Akkor felkiálta a király, és igen síra az Abner koporsója felett, és síra az egész nép is.

32 Когда погребали Авенира в Хевроне, то царь громко плакал над гробом Авенира; плакал и весь народ.

32. І як поховали Абенира в Гебронї, то плакав Давид над гробом Абенировим у голос і плакав так само ввесь люд.

33. Ja kuningas viritti itkuvirren Abnerista ja sanoi: Pitikö Abnerin kuolla, niinkuin kuolee houkka?

33. Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: onko Abner kuollut, niinkuin tyhmä kuolee?

33. Ja Cuningas walitti Abnerita ja sanoi: Abner ei ole cuollut nijncuin tyhmä cuole:

33 And the king lamented for Abner and said, Should Abner die as a fool dies?

33. And the king lamented over Abner, and said, Died Abner as a fool dieth?

33. Og Kongen sang en Klagesang over Abner og sagde: Mon Abner skulde dø, som en Daare dør?

33. Och Konungen beklagade sig öfver Abner, och sade: Abner är icke död såsom en dåre dör.

33. Ja kunningas laulis nuttes Abneri pärrast ja ütles: Kas Abner on surnud, kui üks jölle surreb?

33. Karalius raudojo dėl Abnero, sakydamas: ‘‘Ar Abneras turėjo mirti tokia mirtimi?

33. Und der König klagte um Abner und sprach: Mußte Abner sterben, wie ein Ruchloser stirbt?

33. Et le roi fit une complainte sur Abner, et dit: Abner devait-il mourir comme meurt un méchant?

33. Y endechando el rey al mismo Abner, decía: ¿Murió Abner como muere el insensato?

33 En de koning maakte een klage over Abner, en zeide: Is dan Abner gestorven, als een dwaas sterft?

33. A tak lamentując król nad Abnerem, rzekł: Izali tak miał umrzeć Abner, jako umiera nikczemnik?

33. És a király gyászdalt szerezvén Abner felett, monda: Gaz halállal kelle kimulnia [20†] Abnernek?

33 И оплакал царь Авенира, говоря: смертью ли подлого умирать Авениру?

33. І оплакуючи Абенира та нарікаючи, промовляв він: Чи то ж смерттю підляки вмірати було Абенирові?

34. Eivät olleet sinun kätesi sidotut eivätkä jalkasi vaskikahleisiin pannut. Sinä kaaduit, niinkuin kaadutaan vilpillisten käden kautta. Niin kaikki kansa itki häntä vielä enemmän.

34. Sinun kätes ei olleet sidotut, sinun jalkas ei olleet vaskikahleissa: sinä olet kaatunut, niinkuin se, joka pahantekiäin edessä lankee. Ja kaikki kansa itki vielä enemmin häntä.

34. Sinun kätes ei ollet sidotut sinun jalcas ei ollet rautacahleis: sinä olet caatunut nijncuin se joca pahantekiän edes lange. Ja Canssa itkit wielä enämmin händä.

34 Your hands were not bound, nor your feet put into fetters. As a man falls before the sons of iniquity, so did you fall. And all the people wept again over him.

34. Thy hands were not bound, nor thy feet put into fetters: as a man falleth before wicked men, so fellest thou. And all the people wept again over him.

34. Dine Hænder vare ikke bundne, og dine Fødder ikke lagte i Kobberlænker, du er falden, som man falder for uretfærdige Folk; - da blev alt Folket ved at græde over ham.

34. Dina händer voro intet bundna; dina fötter voro intet satte i fjettrar; du äst fallen, såsom man faller för arga skalkar. Då begret folket honom än mer.

34. Sinno käed polle mitte kinniseutud olnud, ja so jallad polle ka mitte waskahhelattega kinnipandud olnud: sa olled langend, otsego kegi pöraste innimeste ette langeb. Ja keik rahwas wötsid weel ennam tedda nutta.

34. Tavo rankos nebuvo surištos ir kojos nebuvo sukaustytos grandinėmis. Tu kritai, kaip žmogus krinta nuo piktadario’‘. Ir visi žmonės vėl verkė jo.

34. Deine Hände waren nicht gebunden, deine Füße waren nicht in Fesseln gesetzt; du bist gefallen, wie man vor bösen Buben fällt. Da beweinte ihn alles Volk noch mehr.

34. Tes mains ne furent point liées, ni tes pieds mis dans les fers. Tu es tombé comme on tombe devant les méchants! Et tout le peuple recommença à pleurer sur lui.

34. Tus manos no eran atadas, ni tus piés ligados con grillos. Como los que caen delante de los hijos de iniquidad, así caiste. Y añadieron todo el pueblo a llorar sobre él.

34 Uw handen waren niet gebonden, noch uw voeten in koperen boeien gedaan, maar gij zijt gevallen, gelijk men valt voor het aangezicht van kinderen der verkeerdheid. Toen weende het ganse volk nog meer over hem.

34. Ręce twoje nie były związane, a nogi twoje nie były pętami obciążone; poległeś jako ten, który pada przed synami niezbożnymi. Tedy tem więcej wszystek lud płakał nad nim.

34. A te kezeid nem voltak megkötve, sem lábaid békóba verve; de úgy vesztél el, mint álnok ember [21†] miatt szokott elveszni az ember! És siratá őt ismét az egész nép.

34 Руки твои не были связаны, и ноги твои не в оковах, и ты пал, как падают от разбойников. И весь народ стал еще более плакать над ним.

34. Руки тобі не звязано, ноги тобі не сковано, й поляг ти, як полягають хиба від розбійників. І плакав по йому ще більш увесь люд.

35. Ja kaikki kansa tuli, kun vielä oli päivä, vaatimaan, että Daavid söisi jotakin; mutta Daavid vannoi ja sanoi: Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos minä maistan leipää tai muuta, ennenkuin aurinko laskee.

35. Ja kaikki kansa tuli Davidin kanssa rualle, kuin vielä valkia päivä oli; ja David vannoi ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos minä leipää taikka jotakin muuta maistan, ennenkuin aurinko laskee.

35. COsca caicki Canssa tulit Dawidin cansa rualle ja wielä walkia päiwä oli wannoi Dawid ja sanoi: Jumala tehkön minulle sen ja sen jos minä leipä taicka jotakin muuta maistan ennencuin Auringo laske.

35 And all the people came to cause David to eat bread while it was yet day, but David swore, saying, God do so to me and more also, if I taste bread, or anything else, till the sun is down.

35. And when all the people came to cause David to eat meat while it was yet day, David sware, saying, So do God to me, and more also, if I taste bread, or ought else, till the sun be down.

35. Der alt Folket kom ind for at faa David til at æde Brød, medens det endnu var Dag, da svor David og sagde: Gud gøre mig nu og fremdeles saa og saa, om jeg smager Brød eller nogen Ting, førend Solen gaar ned!

35. Då nu allt folket kom in med David till att äta, och ännu bittida dags var, svor David, och sade: Gud göre mig det och det, om jag bröd eller något annat smakar, förrän solen nedergår.

35. Ja keik rahwas tullid Tawetile leiba pakkuma süa, kui alles walge olli; agga Tawet wandus ja ütles: Nenda tehko Jummal mulle ja nenda weel peälegi, kui ma, enne kui pääw saab loja läinud, leiba ehk mingisuggust muud suhho pistan.

35. Žmonės bandė prikalbėti Dovydą valgyti tą dieną, bet Dovydas prisiekė: ‘‘Tegul Dievas padaro man tai ir dar daugiau, jei aš, prieš saulei nusileidžiant, paragaučiau duonos ar ko nors kito’‘.

35. Da nun alles Volk hineinkam, mit David zu essen, da es noch hoch am Tage war, schwur David und sprach: Gott tue mir dies und das, wo ich Brot esse oder etwas koste, ehe die Sonne untergeht.

35. Puis tout le peuple vint pour faire prendre quelque nourriture à David, pendant qu'il était encore jour; mais David fit serment et dit: Que Dieu me punisse sévèrement, si avant que le soleil soit couché, je goûte du pain ou quelque autre chose.

35. Y como todo el pueblo viniese a dar de comer pan a David, siendo aun de día, David juró, diciendo: Así me haga Dios, y así me añada, si ántes que se ponga el sol yo gustare pan, o otra cualquiera cosa.

35 Daarna kwam al het volk, om David brood te doen eten, als het nog dag was; maar David zwoer, zeggende: God doe mij zo, en doe er zo toe, indien ik voor het ondergaan der zon brood of iets smake!

35. Potem przyszedł wszystek lud prosić Dawida, aby jadł chleb, gdy jeszcze był jasny dzieó: ale przysiągł Dawid, mówiąc: To mi niech uczyni Bóg, i to niech przyczyni, jeźli przed zajściem słoóca skosztuję chleba, albo czego innego.

35. Előjöve pedig mind az egész nép, hogy enni adjanak Dávidnak, mikor még a nap fenn vala, de megesküvék Dávid, ezt mondván: Úgy [22†] cselekedjék én velem az Isten most és ezután is, hogy míg a nap le nem megy, sem kenyeret, sem egyebet nem eszem.

35 И пришел весь народ предложить Давиду хлеба, когда еще продолжался день; но Давид поклялся, говоря: то и то пусть сделает со мноюБог и еще больше сделает, если я до захождения солнца вкушу хлеба или чего-нибудь.

35. Ще був ясний день, як прийшов люд силувати Давида, щоб чого небудь попоїв. Давид же заклявсь: Щоб менї Господь те й те вдїяв та ще й причинив, коли їсти му хлїб або що небудь, покіль зайде сонце!

36. Kun kaikki kansa sai kuulla sen, miellytti se heitä, samoinkuin kaikki muu, mitä kuningas teki, oli kaikelle kansalle mieleen.

36. Ja kaikki kansa ymmärsi sen, ja se kelpasi heille, ja kaikki se hyvä minkä kuningas oli tehnyt kaiken kansan silmäin edessä.

36. Ja caicki Canssa ymmärsi sen ja se kelpais heille caicki se hywä cuin Cuningas oli tehnyt Canssan silmäin edes.

36 And all the people took notice of it and it pleased them, as whatever the king did pleased all the people.

36. And all the people took notice of it, and it pleased them: as whatsoever the king did pleased all the people.

36. Da forstod alt Folket det, og det syntes godt for deres Øjne; ligesom alt, hvad Kongen gjorde, syntes godt for alt Folkets Øjne.

36. Och allt folket visste det, och det behagade dem väl allt det goda, som Konungen gjorde för hela folksens ögon.

36. Kui keik rahwas sedda tundsid, siis olli se hea nende melest; nenda kui keik, mis kunningas teggi, keige se rahwa melest hea olli.

36. Tauta sužinojo, ir tai jiems patiko, kaip patikdavo viskas, ką darė karalius.

36. Und alles Volk erkannte es, und gefiel ihnen auch wohl, wie alles, was der König tat, dem ganzen Volke wohl gefiel;

36. Et tout le peuple l'entendit, et l'approuva; et tout le peuple trouva bon tout ce que fit le roi.

36. Así entendió todo el pueblo, y les plugo en sus ojos; porque todo lo que el rey hacía parecía bien en ojos de todo el pueblo.

36 Als al het volk dit vernam, zo was het goed in hun ogen, alles, zoals de koning gedaan had, was goed in de ogen van het ganse volk.

36. Co gdy wszystek lud obaczył, podobało się im to; a wszystko cokolwiek czynił król, podobało się w oczach wszystkiego ludu.

36. Mely dolgot mikor az egész község megértett, igen tetszék nékik; valamint a többi dolga is, a mit a király cselekeszik vala, igen tetszék nékik.

36 И весь народ узнал это, и понравилось ему это, как и все, что делал царь, нравилось всему народу.

36. Як довідавсь про се ввесь народ, то вподобав собі вельми, та й усе також, що царь чинив, подобалось людові.

37. Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, että Abnerin, Neerin pojan, surma ei ollut lähtenyt kuninkaasta.

37. Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, ettei se ollut kuninkaalta, että Abner Nerin poika oli tapettu.

37. Ja caicki Canssa ja coco Israel ymmärsit sinä päiwänä ettei se ollut Cuningalda että Abner Nerin poica oli tapettu.

37 So all the people and all Israel understood that day that it was not of the king to kill Abner the son of Ner.

37. For all the people and all Israel understood that day that it was not of the king to slay Abner the son of Ner.

37. Og alt Folket og hele Israel kendte paa den samme Dag, at det ikke var udgaaet fra Kongen at lade Abner, Ners Søn, slaa ihjel.

37. Och allt folket och hela Israel märkte på den dagen, att det var icke af Konungenom, att Abner, Ners son, vardt dräpen.

37. Ja keik rahwas ja keik Israel said teäda sel päwal, et se ei olnud mitte kunninga polest, et Neri poeg Abner olli ärrasurmatud.

37. Tą dieną visa Izraelio tauta suprato, kad tai buvo ne karaliaus sumanymas nužudyti Nero sūnų Abnerą.

37. und alles Volk und ganz Israel merkten des Tages, daß es nicht vom König war, daß Abner, der Sohn Ners, getötet ward.

37. Ainsi, en ce jour-là, tout le peuple et tout Israël connut que ce n'était point par ordre du roi qu'on avait fait mourir Abner, fils de Ner.

37. Y todo el pueblo, y aun todo Israel entendieron aquel día, que no había venido del rey, que Abner, hijo de Ner, muriese.

37 En al het volk en gans Israel merkten te dienzelven dage, dat het van den koning niet was, dat men Abner, den zoon van Ner, gedood had.

37. I poznał wszystek Izrael dnia onego, że nie z naprawy królewskiej zabity był Abner, syn Nera.

37. És megértette azon a napon az egész nép és az egész Izráel, hogy nem a királytól [23†] volt, hogy Abnert, a Nér fiát megölték.

37 И узнал весь народ и весь Израиль в тот день, что не от царя произошло умерщвление Авенира, сына Нирова.

37. І впевнився люд і ввесь Ізраїль того дня, що вбито Абенира Ниренка не по царському наказові.

38. Ja kuningas sanoi palvelijoilleen: Ettekö tiedä, että ruhtinas ja suuri mies on tänä päivänä kaatunut Israelissa?

38. Ja kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedä, että tänäpänä on yksi päämies, ja tosin suuri mies kaatunut Israelissa?

38. Ja Cuningas sanoi palwelioillens: ettäkö te tiedä että tänäpän on yxi päämies ja tosin suuri mies caatunut Israelis?

38 And the king said to his servants, Do you* not know that there is a prince and a great man fallen this day in Israel?

38. And the king said unto his servants, Know ye not that there is a prince and a great man fallen this day in Israel?

38. Og Kongen sagde til sine Tjenere: Vide I ikke, at der paa denne Dag er falden en Fyrste og en stor Mand i Israel?

38. Och Konungen sade till sina tjenare: Veten I icke, att på denna dag är en Förste och stor man fallen i Israel?

38. Ja kunningas ütles omma sullaste wasto: Eks teie tea, et sel päwal üks würst ja suur mees Israelis on langenud?

38. Karalius tarė savo tarnams: ‘‘Argi nežinote, kad šiandien Izraelyje žuvo kunigaikštis ir garbingas žmogus?

38. Und der König sprach zu seinen Knechten: Wisset ihr nicht, daß auf diesen Tag ein Fürst und Großer gefallen ist in Israel?

38. Et le roi dit à ses serviteurs: Ne savez-vous pas qu'un capitaine, et un grand capitaine, est tombé aujourd'hui en Israël?

38. Entónces el rey dijo a sus siervos: ¿No sabéis que ha caido hoy en Israel un príncipe, y grande?

38 Voorts zeide de koning tot zijn knechten: Weet gij niet, dat te dezen dage een vorst, ja, een grote in Israel gevallen is?

38. I rzekł król do sług swoich: Azaż nie wiecie, że hetman, a bardzo wielki, poległ dziś w Izraelu?

38. Monda pedig a király az ő szolgáinak: Nem tudjátok-é, hogy [24†] nagy fejedelem esett ma el az Izráelben?

38 И сказал царь слугам своим: знаете ли, что вождь и великий муж пал в этот день в Израиле?

38. І сказав царь прибічникам своїм: Чи знаєте, що того дня полїг воєначальник і великий муж ув Ізраїлї?

39. Mutta minä olen vielä heikko, vaikka olen voideltu kuninkaaksi, ja nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaiset minun hillitä. Herra maksakoon sille, joka tekee pahaa, hänen pahuutensa mukaan.

39. Ja minä olen vielä heikko ja voideltu kuningas, mutta ne miehet ZeruJan pojat ovat kovemmat minua: Herra maksakoon sille, joka pahaa tekee, hänen pahuutensa jälkeen!

39. Ja minä olen wielä heicko ja woideltu Cuningas mutta ne miehet ZeruJan pojat owat

39 And I am this day weak, though anointed king and these men the sons of Zeruiah are too hard for me. Jehovah reward the evildoer according to his wickedness.

39. And I am this day weak, though anointed king; and these men the sons of Zeruiah be too hard for me: the LORD shall reward the doer of evil according to his wickedness.

39. Og jeg er endnu svag, skønt jeg er salvet til Konge; men disse Mænd, Zerujas Børn, ere stærkere end jeg; Herren skal betale den, som gjorde det onde, efter hans Ondskab.

39. Och jag är ännu späd, och en smord Konung; men de män ZeruJa söner äro mig allt för hårde; Herren vedergälle honom, som illa gör, efter hans ondsko.

39. Ja minna ollen tännapä alles nödder, ja hilja woitud kunningas, ja needsinnatsed mehhed Seruja poiad on kangemad mind: # Jehowa maksko selle kätte, kes kurja teeb; ta kurjust möda.

39. Aš šiandien dar esu silpnas, nors pateptas karaliumi; šitie vyrai, Cerujos sūnūs, yra per stiprūs man. Viešpats tegul atlygina piktadariui už jo piktadarystę!’‘

39. Ich aber bin noch zart und erst gesalbt zum König. Aber die Männer, die Kinder der Zeruja, sind mir verdrießlich. Der HERR vergelte dem, der Böses tut, nach seiner Bosheit.

39. Et je suis encore faible aujourd'hui, bien que j'aie été oint roi; mais ces gens, les fils de Tséruja, sont trop puissants pour moi. Que l'Éternel rende à celui qui a fait le mal, selon sa malice!

39. Que yo ahora aun soy tierno rey ungido: y estos hombres, los hijos de Sarvia, muy duros me son: Jehová dé el pago al que mal hace, conforme a su malicia.

39 Maar ik ben heden teder, en gezalfd ten koning, en deze mannen, de zonen van Zeruja, zijn harder dan ik; de HEERE zal den boosdoener vergelden naar zijn boosheid.

39. A ja dziś jako nowy, i dopiero pomazany król; ci zasię mężowie, synowie Sarwii, srożsi są niżli ja; niechże odda Pan czyniącemu złe według złości jego.

39. Én pedig ma erőtelen, [25†] noha felkent király vagyok; ezek pedig a Sérujának fiai hatalmasabbak nálamnál. De fizessen meg az Úr annak, a ki [26†] gonoszt cselekeszik, az ő gonoszsága szerint.

39 Я теперь еще слаб, хотя и помазан на царство, а эти люди, сыновья Саруи, сильнее меня; пусть же воздаст Господь делающему злое по злобе его!

39. Я ж іще слабий, хоч і помазано мене на царство; тим часом сї люде, сини Саруїні, переважують мене; нехай же Господь одплатить по заслузї тому, хто чинить ледарство!