3 luku

Jooram Israelin kuninkaana. Hänen ja Joosafatin sotaretki Mooabiin. Elisan ennustus.

1. Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta.

1. Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta.

1. JOram Ahabin poica tuli Israelin Cuningaxi Samarias cahdexandenatoistakymmendenä Josaphatin Judan Cuningan wuonna ja hallidzi caxitoistakymmendä wuotta.

1 Now Jehoram the son of Ahab began to reign over Israel in Samaria in the eighteenth year of Jehoshaphat king of Judah and reigned twelve years.

1. Now Jehoram the son of Ahab began to reign over Israel in Samaria the eighteenth year of Jehoshaphat king of Judah, and reigned twelve years.

1. Og Joram, Akabs Søn, blev Konge over Israel i Samaria i det attende Josafats, Judas Konges, Aar og regerede tolv Aar.

1. Joram, Achabs son, vardt Konung öfver Israel i Samarien, uti adertonde årena Josaphats, Juda Konungs; och regerade i tolf år;

1. Ja Ahabi poeg Joram sai kunningaks Israeli ülle Samarias, Juda kunninga Josawati kahheksateistkümnemal aastal, ja wallitses kaksteistkümmend aastat.

1. Ahabo sūnus Jehoramas pradėjo valdyti Izraelį Samarijoje aštuonioliktaisiais Judo karaliaus Juozapato metais ir karaliavo dvylika metų.

1. Joram, der Sohn Ahabs, ward König über Israel zu Samaria im achtzehnten Jahr Josaphats, des Königs Juda's, und regierte zwölf Jahre.

1. Joram, fils d'Achab, devint roi d'Israël, à Samarie, la dix-huitième année de Josaphat, roi de Juda, et il régna douze ans.

1. Y JORAM, hijo de Acab, comenzó a reinar en Samaria sobre Israel el año diez y ocho de Josafat rey de Judá; y reinó doce años.

1 Joram nu, de zoon van Achab, werd koning over Israel te Samaria, in het achttiende jaar van Josafat, den koning van Juda, en hij regeerde twaalf jaren.

1. A Joram, syn Achaba, począł królować nad Izraelem w Samaryi roku ośmnastego Jozafata, króla Judzkiego, a królował dwanaście lat.

1. Jórám [1†] pedig, az Akháb [2†] fia kezde uralkodni Izráelen Samariában Josafátnak, a Júda királyának tizennyolczadik esztendejében, és uralkodék tizenkét esztendeig.

1 Иорам, сын Ахава, воцарился над Израилем в Самарии в восемнадцатый год Иосафата, царя Иудейского, и царствовал двенадцать лет,

1. Йорам Ахабенко зробивсь царем Ізрайлевим у Самариї у вісїмнайцятому роцї Йосафатовому, царя Юдиного, та й царював дванайцять год.

2. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä, sillä hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt.

2. Ja teki pahaa Herran edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli.

2. Ja teki paha HERran edes waan ei cuitengan nijncuin hänen Isäns ja äitins: sillä hän häwitti Baalin padzat jotca hänen Isäns tehnyt oli.

2 And he did what was evil in the sight of Jehovah, but not like his father and like his mother, for he put away the pillar of Baal that his father had made.

2. And he wrought evil in the sight of the LORD; but not like his father, and like his mother: for he put away the image of Baal that his father had made.

2. Og han gjorde, det, som var ondt for Herrens Øjne, dog ikke som hans Fader og hans Moder; thi han borttog den Baals Støtte, som hans Fader lod gøre.

2. Och gjorde det ondt varför Herranom, dock icke såsom hans fader och hans moder; ty han kastade bort Baals stöder, som hans fader hade göra låtit.

2. Ja teggi kurja Jehowa silma ees, agga mitte nenda kui ta issa ja kui ta emma: sest temma satis ärra Paali ebbausso-samba, mis ta issa olli teinud.

2. Jis darė pikta Viešpaties akyse, tačiau ne taip, kaip jo tėvas ir motina. Jis pašalino Baalo atvaizdą, kurį buvo padaręs jo tėvas.

2. Und er tat, was dem HERRN übel gefiel; doch nicht wie sein Vater und seine Mutter. Denn er tat weg die Säule Baals, die sein Vater machen ließ.

2. Il fit ce qui est mauvais aux yeux de l'Éternel, non pas pourtant comme son père et sa mère; car il ôta la statue de Baal que son père avait faite.

2. E hizo lo malo en los ojos de Jehová, aunque no como su padre y su madre; porque quitó las estatuas de Baal, que su padre había hecho.

2 En hij deed dat kwaad was in de ogen des HEEREN, doch niet gelijk zijn vader en gelijk zijn moeder; want hij deed dat opgerichte beeld van Baal weg, hetwelk zijn vader gemaakt had.

2. I czynił złe przed oczyma Paóskiemi, acz nie tak jako ojciec jego, i jako matka jego. Albowiem wyrzucił słupy Baalowe, których był naczynił ojciec jego.

2. És gonoszul cselekedék az Úrnak szemei előtt, de nem annyira, mint az ő atyja és anyja; mert elrontá a Baál képét, [3†] a melyet az ő atyja készíttetett volt.

2 и делал неугодное в очах Господних, хотя не так, как отец его и мать его: он снял статую Ваала, которую сделал отец его;

2. І чинив він таке, що було Господеві не до вподоби, однакже не так, як його батько й мати, бо він звалив стовпи Баалові, що поставляв отець його;

3. Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä; siitä hän ei luopunut.

3. Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä.

3. Mutta cuitengin hän pysyi Jerobeamin Nebathin pojan synneis joca Israelin saatti syndiä tekemän ja ei luopunut nijstä.

3 Nevertheless he clung to the sins of Jeroboam the son of Nebat, with which he made Israel to sin; he did not depart from there.

3. Nevertheless he cleaved unto the sins of Jeroboam the son of Nebat, which made Israel to sin; he departed not therefrom.

3. Dog blev han hængende ved Jeroboams, Nebats Søns, Synder, som han kom Israel til at synde med, han veg ikke fra nogen af dem.

3. Men han blef vid Jerobeams, Nebats sons, synder, hvilken kom Israel till att synda; och trädde intet derifrå.

3. Agga ta jäi Nebati poia Jarobeami pattude külge kinni, kes Israeli satis patto teggema; ei ta neist ärra ei lahkund.

3. Tačiau jis laikėsi nuodėmių Nebato sūnaus Jeroboamo, kuris įtraukė Izraelį į nuodėmę; jis neatsitraukė nuo jų.

3. Aber er blieb hangen an den Sünden Jerobeams, des Sohnes Nebats, der Israel sündigen machte, und ließ nicht davon.

3. Seulement il demeura dans les péchés de Jéroboam, fils de Nébat, qui avait fait pécher Israël. Il ne s'en détourna point.

3. Mas llegóse a los pecados de Jeroboam, hijo de Nabat, que hizo pecar a Israel; y no se apartó de ellos.

3 Evenwel hing hij de zonden van Jerobeam, den zoon van Nebat, aan, die Israel deed zondigen; hij week daarvan niet af.

3. Wszakże w grzechach Jeroboama, syna Nabatowego, który przywiódł do grzechu Izraela, trwał a nie odstąpił od nich.

3. De mindazáltal követé Jeroboámnak, [4†] a Nébát fiának bűneit, a ki vétekbe ejtette volt az Izráelt, és el nem távozék azoktól.

3 однако же грехов Иеровоама, сына Наватова, который ввел в грех Израиля, он держался, не отставал от них.

3. Та все ж держався він твердо гріхів Еробоама Набатенка, що доводив до них Ізраїля, і не покидав їх.

4. Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen oinaan villat.

4. Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa.

4. MUtta Mesalla Moabiterein Cuningalla oli paljo lambaita ja hän andoi Israelin Cuningalle weron sata tuhatta caridzata ja satatuhatta oinasta willoinens.

4 Now Mesha king of Moab was a sheep breeder. And he rendered to the King of Israel the wool of a hundred thousand lambs and of a hundred thousand rams.

4. And Mesha king of Moab was a sheepmaster, and rendered unto the king of Israel an hundred thousand lambs, and an hundred thousand rams, with the wool.

4. Og Mesa, Moabiternes Konge, havde meget Kvæg, og han betalte Israels Konge hundrede Tusin de Lam og hundrede Tusinde Vædre med Ulden.

4. Men Mesa, de Moabiters Konung, hade mång får, och han skattade Israels Konunge ull af hundradetusend lamb, och af hundradetusend vädrar.

4. Ja Moabi kunningas Mesa kaswatas paljo lojuksid ja maksis Israeli kunningale saddatuhhat talle ja saddatuhhat jära willaga.

4. Moabo karalius Meša buvo avių augintojas. Jis kasmet duodavo Izraelio karaliui duoklę šimtą tūkstančių ėriukų ir šimto tūkstančių avių vilnų.

4. Mesa aber, der Moabiter König, hatte viele Schafe und zinste dem König Israels Wolle von hunderttausend Lämmern und hunderttausend Widdern.

4. Or Mésha, roi de Moab, avait de grands troupeaux; et il payait au roi d'Israël un tribut de cent mille agneaux et cent mille béliers avec leur laine.

4. Entónces Mesa rey de Moab era pastor, y pagaba al rey de Israel cien mil corderos, y cien mil carneros con sus vellocinos.

4 Mesa nu, de koning der Moabieten, was een veehandelaar, en bracht op aan den koning van Israel honderd duizend lammeren, en honderd duizend rammen met de wol.

4. A Meza, król Moabski, miał dosyć bydła, a dawał królowi Izraelskiemu sto tysięcy jagniąt, i sto tysięcy baranów z wełną ich.

4. És Mésának, a Moáb királyának nagyon sok juha volt, és az Izráel királyának adóban százezer bárány és százezer kos gyapját fizette.

4 Меса, царь Моавитский, был богат скотом и присылалцарю Израильскому по сто тысяч овец и по сто тысяч неостриженных баранов.

4. Меса ж, царь Моабіїв, мав великі стада й вистачав цареві Ізрайлевому раз-по-раз по сотнї тисяч овець і по сотнї тисяч баранів із рунами.

5. Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaasta.

5. Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.

5. Cosca Ahab oli cuollut luowui Moabiterein Cuningas Israelin Cuningast.

5 But it happened, when Ahab was dead, that the king of Moab rebelled against the King of Israel.

5. But it came to pass, when Ahab was dead, that the king of Moab rebelled against the king of Israel.

5. Men det skete, der Akab var død, da faldt Moabiternes Konge af fra Israels Konge.

5. Då nu Achab var död, föll de Moabiters Konung af ifrån Israels Konung.

5. Ja se sündis, kui Ahab olli ärrasurnud, et Moabi kunningas Israeli kunningast ärratagganes.

5. Ahabui mirus, Moabo karalius sukilo prieš Izraelio karalių.

5. Da aber Ahab tot war, fiel der Moabiter König ab vom König Israels.

5. Mais, aussitôt qu'Achab fut mort, le roi de Moab se révolta contre le roi d'Israël.

5. Mas muerto Acab, el rey de Moab se rebeló contra el rey de Israel.

5 Maar het geschiedde, als Achab gestorven was, dat de koning der Moabieten van den koning van Israel afviel.

5. I stało się, gdy umarł Achab, że odstąpił król Moabski od króla Izraelskiego.

5. De mikor meghalt Akháb, a Moáb királya [5†] elszakadt az Izráel királyától.

5 Но когда умер Ахав, царь Моавитский отложился от царя Израильского.

5. Як же вмер Ахаб, відпав царь Моабійський від царя Ізрайлевого.

6. Siihen aikaan lähti kuningas Jooram Samariasta ja katsasti kaiken Israelin.

6. Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,

6. Sijhen aican läxi Cuningas Joram Samariast ja luki caiken Israelin.

6 And king Jehoram went out of Samaria at that time and mustered all Israel.

6. And king Jehoram went out of Samaria the same time, and numbered all Israel.

6. Da drog Kong Joram ud paa den samme Dag af Samaria og mønstrede al Israel.

6. Då drog ut på den tiden Konung Joram af Samarien, och skickade hela Israel;

6. Ja kunningas Joram läks wälja selsammal päwal Samariast ja lugges ärra keik Israeli.

6. Tada karalius Jehoramas išėjo iš Samarijos ir suskaičiavo visą Izraelį.

6. Da zog zur selben Zeit aus der König Joram von Samaria und ordnete das ganze Israel

6. C'est pourquoi le roi Joram sortit en ce jour de Samarie, et fit le dénombrement de tout Israël.

6. Y salió entónces de Samaria el rey Joram, y reconoció a todo Israel:

6 Zo toog de koning Joram ter zelfder tijd uit Samaria, en monsterde gans Israel.

6. Wyciągnął tedy król Joram dnia onego z Samaryi, i obliczył wszystkiego Izraela.

6. Kiméne azért Jórám király azon a napon Samariából, és megszámlálá az egész Izráelt;

6 И выступил царь Иорам в то время из Самарии и сделал смотр всем Израильтянам;

6. І вирушив царь Йорам того часу з Самариї та й перегледїв усього Ізраїля;

7. Ja hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö minun kanssani sotaan Mooabia vastaan? Hän vastasi: Lähden; minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!

7. Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.

7. Ja lähetti Josaphatille Judan Cuningalle sanoman: Moabiterein Cuningas on luopunut minusta tule sotiman minun cansani Moabitereitä wastan. Hän sanoi: minä tulen minä olen nijncuin sinä ja minun Canssan nijncuin sinun Canssas ja minun hewoisen nijncuin sinun hewoises.

7 And he went and sent to Jehoshaphat the king of Judah, saying, The king of Moab has rebelled against me. Will you go with me against Moab to battle? And he said, I will go up. I am as you are, my people as your people, my horses as your horses.

7. And he went and sent to Jehoshaphat the king of Judah, saying, The king of Moab hath rebelled against me: wilt thou go with me against Moab to battle? And he said, I will go up: I am as thou art, my people as thy people, and my horses as thy horses.

7. Og han drog hen og sendte til Josafat, Kongen i Juda, og lod sige: Moabiternes Konge er falden af fra mig, vil du drage med mig imod Moabiterne til Krigen? Og han sagde: Jeg vil drage op, jeg vil være som du, mit Folk som dit Folk, mine Heste som dine Heste.

7. Och sände bort till Josaphat, Juda Konung, och lät säga honom: De Moabiters Konung är affallen ifrå mig. Kom med mig till att strida emot de Moabiter. Han sade: Jag vill uppkomma; jag är såsom du, och mitt folk såsom ditt folk, och mine hästar såsom dine hästar;

7. Ja ta läks, ja läkkitas Juda kunninga Josawati jure ja ütles: Moabi kunningas on minnust ärratagganend, kas sa tahhad moga tulla Moabi wasto söddima? ja temma ütles: Ma tahhan üllestulla, ma ollen nenda kui sinna, minno rahwas on nenda kui so rahwas, mo hobbosed nenda kui so hobbosed.

7. Jis siuntė pas Judo karalių Juozapatą, sakydamas: ‘‘Moabo karalius sukilo prieš mane. Ar eisi su manimi kariauti prieš Moabą?’‘ Juozapatas sakė: ‘‘Eisiu. Aš­kaip ir tu, mano tauta­kaip ir tavo tauta, mano žirgai­kaip ir tavo žirgai’‘.

7. und sandte hin zu Josaphat, dem König Juda's, und ließ ihm sagen: Der Moabiter König ist von mir abgefallen; komm mit mir, zu streiten wider die Moabiter! Er sprach: Ich will hinaufkommen; ich bin wie du, und mein Volk wie dein Volk, und meine Rosse wie deine Rosse.

7. Et il envoya vers Josaphat, roi de Juda, pour lui dire: Le roi de Moab s'est révolté contre moi. Viendras-tu avec moi à la guerre contre Moab? Et il répondit: J'y monterai; dispose de moi comme de toi, de mon peuple comme de ton peuple, de mes chevaux comme de tes chevaux.

7. Y fué, y envió a Josafat rey de Judá, diciendo: El rey de Moab se ha rebelado contra mí: ¿irás tú conmigo a la guerra contra Moab? Y él respondió: Si iré, porque como yo, así tú: y como mi pueblo, así también tu pueblo: como mis caballos, así también tus caballos.

7 En hij ging heen, en zond tot Josafat, den koning van Juda, zeggende: De koning der Moabieten is van mij afgevallen, zult gij met mij trekken in den oorlog tegen de Moabieten? En hij zeide: Ik zal opkomen; zo zal ik zijn, gelijk gij zijt, zo mijn volk als uw volk, zo mijn paarden als uw paarden.

7. A wyszedłszy posłał do Jozafata, króla Judzkiego, mówiąc: Król Moabski odstąpił odemnie; pociągnieszże zemną przeciw Moabowi na wojnę? I odpowiedział: Pociągnę. Jakom ja, tak ty; jako lud mój, tak lud twój; jako konie moje, tak konie twoje.

7. És elméne, és külde követeket Josafáthoz, Júda királyához, ezt izenvén néki: A Moáb királya [6†] elszakadt tőlem; eljösz-é velem a Moáb ellen a hadba? Felele: Felmegyek, úgy én, mint te; úgy az én népem, mint a te néped; úgy az én lovam, mint a te lovaid.

7 и пошел и послал к Иосафату, царю Иудейскому, сказать: царь Моавитский отложился от меня, пойдешь ли со мной на войну против Моава? Он сказал: пойду; как ты, так и я, как твой народ, так и мой народ; как твои кони, так и мои кони.

7. А Йосафатові, цареві Юдиному, повелїв з'ясити: Царь Моабіїв одпав од мене; чи не схочеш ійти зо мною воювати Моабіїв? Той відказав: Добре! Як ти, так і я; як твій люд, так і мій; як твої конї, так і мої конї.

8. Ja Joosafat kysyi: Mitä tietä meidän on sinne mentävä? Hän vastasi: Edomin erämaan tietä.

8. Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä.

8. Ja sanoi: cuta tietä meidän pitä sinne waeldaman? Hän wastais: Edomin corwen tietä.

8 And he said, Which way will we go up? And he answered, The way of the wilderness of Edom.

8. And he said, Which way shall we go up? And he answered, The way through the wilderness of Edom.

8. Og han sagde: Ad hvilken Vej skulle vi drage op? og han sagde: Ad Vejen igennem Edoms Ørk.

8. Och sade: Hvilken vägen vilje vi draga ditupp? Han sade: Den vägen igenom Edoms öken.

8. Ja ta ütles: Mis teed peame siñna üllesminnema? ja ta ütles: Edomi körwe teed.

8. Jis klausė: ‘‘Kuriuo keliu eisime?’‘ Tas atsakė: ‘‘Edomo dykumos keliu’‘.

8. Und er sprach: Welchen Weg wollen wir hinaufziehen? Er sprach: Den Weg durch die Wüste Edom.

8. Et il dit: Par quel chemin monterons-nous? Et Joram répondit: Par le chemin du désert d'Édom.

8. Y dijo: ¿Por qué camino iremos? Y él respondió: Por el camino del desierto de Idumea.

8 En hij zeide: Door welken weg zullen wij optrekken? Hij dan zeide: Door den weg der woestijn van Edom.

8. Zatem rzekł: Którąż drogą pociągniemy? I odpowiedział: Drogą puszczy Edomskiej.

8. És monda: Mely úton menjünk fel? Felele: Az Edom pusztájának útján.

8 И сказал: какою дорогою идти нам? Он сказал: дорогою пустыни Едомской.

8. І питає він: По якій дорозї двинемо? Відказав: По дорозї через степ Едомський.

9. Niin Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Mutta kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan eikä ollut vettä sotajoukolle eikä juhdille, jotka seurasivat heitä,

9. Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat,

9. JA nijn läxi Israelin Cuningas Judan Cuningas ja Edomin Cuningas. Ja cosca he olit waeldanet ymbäri seidzemen päiwän matcan ei ollut sotawäellä ja juhdilla jotca heidän cansans olit wettä.

9 So the King of Israel went and the king of Judah and the king of Edom. And they made a circuit of seven days' journey and there was no water for the army, nor for the beasts that followed them.

9. So the king of Israel went, and the king of Judah, and the king of Edom: and they fetched a compass of seven days' journey: and there was no water for the host, and for the cattle that followed them.

9. Saa droge Israels Konge og Judas Konge og Edoms Konge af Sted, og da de havde draget syv Dages Rejse omkring, var der ikke Vand for Hæren og for Lastdyrene, som vare i Følge med dem.

9. Alltså drogo åstad Israels Konung, Juda Konung, och Edoms Konung. Och som de omkringdragit hade sju dagsresor, hade hären, och de öker, som med dem voro, intet vatten.

9. Siis läks Israeli kunningas ja Juda kunningas ja Edomi kunningas, ja kui nemmad seitsme päwa teed said ümberkäinud, siis ei olnud wet söawäel egga lojustel, mis nende järrel käisid.

9. Izraelio, Judo ir Edomo karaliai išėjo kartu. Septintą dieną jiems pritrūko vandens kariuomenei ir gyvuliams.

9. Also zog hin der König Israels, der König Juda's und der König Edoms. Und da sie sieben Tagereisen zogen, hatte das Heer und das Vieh, das unter ihnen war kein Wasser.

9. Ainsi le roi d'Israël partit, avec le roi de Juda et le roi d'Édom; et, faisant le tour, ils marchèrent pendant sept jours; mais l'eau manqua pour le camp et pour les bêtes qui suivaient.

9. Y partióse el rey de Israel, y el rey de Judá, y el rey de Idumea: y como anduvieron rodeando por el desierto siete dias de camino, faltóles el agua para el ejército, y para las bestias, que los seguían.

9 Alzo toog de koning van Israel heen, en de koning van Juda, en de koning van Edom; en als zij zeven dagreizen omgetogen waren, zo had het leger en het vee, dat hen navolgde, geen water.

9. A tak wyciągnął król Izraelski i król Judzki, i król Edomski. A gdy krążyli drogą siedm dni, nie dostało wody wojsku, ani bydłu, które szło z nimi.

9. És elméne az Izráel királya és Júda királya és az Edom [7†] királya; és mikor hét napig bolyongtak az úton, nem volt vize sem a tábornak, sem a velök volt barmoknak.

9 И пошел царь Израильский, и царь Иудейский, и царь Едомский, и шли они обходом семь дней, и не было воды для войска и дляскота, который шел за ними.

9. От і двинули царь Ізрайлїв, царь Юдейський і царь Едомський, і йшли вони обходом сїм день, і не стало води війську й скоту, що йшов за ними.

10. sanoi Israelin kuningas: Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!

10. Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.

10. Silloin sanoi Israelin Cuningas: woi cosca HERra on cudzunut nämät oclme Cuningasta andaxens heitä Moabiterein käsijn.

10 And the King of Israel said, Alas! For Jehovah has called these three kings together to deliver them into the hand of Moab.

10. And the king of Israel said, Alas! that the LORD hath called these three kings together, to deliver them into the hand of Moab!

10. Da sagde Israels Konge: Ak, at Herren har kaldet disse tre Konger for at give dem i Moabs Haand!

10. Då sade Israels Konung: Ack, ve! Herren hafver dessa tre Konungar församlat, på det han skall gifva dem uti de Moabiters händer.

10. Ja Israeli kunningas ütles: Oh wist on Jehowa needsinnatsed kolm kunningast kutsnud, et ta neid Moabide kätte piddi andma.

10. Izraelio karalius sakė: ‘‘Vargas! Viešpats sukvietė šituos tris karalius, kad atiduotų į Moabo rankas’‘.

10. Da sprach der König Israels: O wehe! der HERR hat diese drei Könige geladen, daß er sie in der Moabiter Hände gebe.

10. Alors le roi d'Israël dit: Hélas! l'Éternel a sûrement appelé ces trois rois pour les livrer entre les mains de Moab

10. Entónces el rey de Israel dijo: ¡Ay! que ha llamado Jehová estos tres reyes para entregarlos en manos de los Moabitas.

10 Toen zeide de koning van Israel: Ach, dat de HEERE deze drie koningen geroepen heeft, om die in der Moabieten hand te geven!

10. I rzekł król Izraelski: Ach, ach! Albowiem wezwał Pan tych trzech królów, aby je podał w ręce Moabskie.

10. Akkor monda az Izráel királya: Jaj, jaj; az Úr azért hívta egybe e három királyt, hogy a Moáb kezébe adja őket!

10 И сказал царь Израильский: ах! созвал Господь трех царей сих, чтобы предать их в руку Моава.

10. І промовив царь Ізрайлїв: Ой лишенько! скликав Господь сї три царі докупи, щоб їх подати Моабові на поталу.

11. Mutta Joosafat sanoi: Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, kysyäksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta? Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille.

11. Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään Herran prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle.

11. Mutta Josaphat sanoi: ongo täsä yhtän HERran Prophetata kysyäxem hänen cauttans neuwoa HERralda. Silloin wastais yxi Israelin Cuningan palwelioist ja sanoi: täsä on Elisa Saphatin poica joca caasi wettä Elian kätten päälle.

11 But Jehoshaphat said, Is there not here a prophet of Jehovah, that we may inquire of Jehovah by him? And one of the King of Israel's servants answered and said, Elisha the son of Shaphat is here, who poured water on the hands of Elijah.

11. But Jehoshaphat said, Is there not here a prophet of the LORD, that we may enquire of the LORD by him? And one of the king of Israel's servants answered and said, Here is Elisha the son of Shaphat, which poured water on the hands of Elijah.

11. Og Josafat sagde: Er her ingen Herrens Profet, at vi kunne adspørge Herren ved ham? Da svarede en af Israels Konges Tjenere og sagde: Her er Elisa, Safats Søn, som øste Vand paa Elias's Hænder.

11. Men Josaphat sade: Är här ingen Herrans Prophet, att vi måge genom honom fråga Herran? Då svarade en ibland Israels Konungs tjenare, och sade: Här är Elisa, Saphats son, hvilken göt vatten på Elia händer.

11. Ja Josawat ütles: Eks siin ei olle üks Jehowa prohwet, et meie temmalt Jehowa sanna küssime? ja üks Israeli kunninga sullastest wastas ja ütles: Siin on Sawati poeg Elisa, kes Elia kätte peäle wet wallas.

11. Juozapatas paklausė: ‘‘Ar čia nėra Viešpaties pranašo, per kurį galėtume paklausti Viešpaties?’‘ Vienas Izraelio karaliaus tarnas atsakė: ‘‘Čia yra Šafato sūnus Eliziejus, kuris pildavo Elijui ant rankų vandenį’‘.

11. Josaphat aber sprach: Ist kein Prophet des HERRN hier, daß wir den HERRN durch ihn ratfragen? Da antwortete einer unter den Knechten des Königs Israels und sprach: Hier ist Elisa, der Sohn Saphats, der Elia Wasser auf die Hände goß.

11. Et Josaphat dit: N'y a-t-il point ici quelque prophète de l'Éternel, afin que nous consultions l'Éternel par son moyen? Un des serviteurs du roi d'Israël répondit, et dit: Élisée, fils de Shaphat, qui versait l'eau sur les mains d'Élie, est ici.

11. Mas Josafat dijo: ¿No hay aquí profeta de Jehová, para que consultemos a Jehová por él? Y uno de los siervos del rey de Israel respondió, y dijo: Aquí está Eliseo, hijo de Safat, que daba agua a manos a Elías.

11 En Josafat zeide: Is hier geen profeet des HEEREN, dat wij door hem den HEERE mochten vragen? Toen antwoordde een van de knechten des konings van Israel, en zeide: Hier is Elisa, de zoon van Safat, die water op Elia's handen goot.

11. Ale Jozafat rzekł: Niemaszże tu proroka Paóskiego, żebyśmy się poradzili Pana przezeó? I odpowiedział jeden z sług króla Izraelskiego, a rzekł: Jest tu Elizeusz, syn Safata, który nalewał wody na ręce Eliaszowe.

11. És monda Josafát: Nincs itt az Úr prófétái közül egy sem, hogy általa tanácsot kérhetnénk az Úrtól? És felele egy az Izráel királyának szolgái közül, és monda: Itt van Elizeus, a Sáfát fia, a ki Illésnek kezeire vizet tölt vala.

11 И сказал Иосафат: нет ли здесь пророка Господня, чтобы нам вопросить Господа чрез него? И отвечал один из слуг царя Израильского и сказал: здесь Елисей, сын Сафатов, который подавал воду на руки Илии.

11. Йосафат же каже: Чи нема тут якого пророка Господнього, щоб нам поспитати Господа через його? І відказав один ізміж слуг царя Ізрайлевого: Є тут Елисей Сафатенко, що (вслуговуючи) подавав Ілиї воду на руки.

12. Joosafat sanoi: Hänellä on Herran sana. Niin Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.

12. Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.

12. Josaphat sanoi: hänen tykönäns on HERran sana. Ja Israelin Cuningas ja Josaphat ja Edomin Cuningas menit hänen tygöns.

12 And Jehoshaphat said, The word of Jehovah is with him. So the King of Israel and Jehoshaphat and the king of Edom went down to him.

12. And Jehoshaphat said, The word of the LORD is with him. So the king of Israel and Jehoshaphat and the king of Edom went down to him.

12. Og Josafat sagde: Herrens Ord er hos ham; saa droge Israels Konge og Josafat og Edoms Konge ned til ham.

12. Josaphat sade: Herrans ord är när honom. Alltså drogo neder till honom Israels Konung, och Josaphat, och Edoms Konung.

12. Ja Josawat ütles: Jehowa sanna on temmal; ja Israeli kunningas, ja Josawat ja Edomi kunningas läksid alla ta jure.

12. Juozapatas atsakė: ‘‘Viešpaties žodis yra su juo’‘. Izraelio karalius, Juozapatas ir Edomo karalius nuėjo pas jį.

12. Josaphat sprach: Des HERRN Wort ist bei ihm. Also zogen sie zu ihm hinab der König Israels und Josaphat und der König Edoms.

12. Et Josaphat dit: La parole de l'Éternel est avec lui. Alors le roi d'Israël, Josaphat et le roi d'Édom descendirent vers lui.

12. Y Josafat dijo: Este tendrá palabra de Jehová. Y descendieron a él el rey de Israel, y Josafat, y el rey de Idumea,

12 En Josafat zeide: Des HEEREN woord is bij hem. Zo togen tot hem af de koning van Israel, en Josafat, en de koning van Edom.

12. Tedy rzekł Jozafat: U tegoć jest słowo Paóskie. I szli do niego król Izraelski, i Jozafat, i król Edomski.

12. És monda Josafát: Nála van az Úrnak [8†] beszéde. És alámenének hozzá az Izráel királya és Josafát és az Edom királya.

12 И сказал Иосафат: есть у него слово Господне. И пошли к нему царь Израильский, и Иосафат, и царь Едомский.

12. І каже Йосафат: У сього є слово Господнє. От і пійшли до його царь Ізраїлський, та Йосафат, та царь Едомський.

13. Ja Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettain tykö. Israelin kuningas sanoi hänelle: Ei niin! Sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin.

13. Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.

13. SIlloin sanoi Elisa Israelin Cuningalle: mitä sinun on minun cansan tekemist? mene pois sinun Isäs Prophetain tygö ja sinun äitis Prophetain tygö. Israelin Cuningas sanoi hänelle: Ei sillä HERra on cudzunut nämät colme Cuningasta andaxens heitä Moabiterein käsijn.

13 And Elisha said to the King of Israel, What have I to do with you? You get to the prophets of your father and to the prophets of your mother. And the King of Israel said to him, No, for Jehovah has called these three kings together to deliver them into the hand of Moab.

13. And Elisha said unto the king of Israel, What have I to do with thee? get thee to the prophets of thy father, and to the prophets of thy mother. And the king of Israel said unto him, Nay: for the LORD hath called these three kings together, to deliver them into the hand of Moab.

13. Da sagde Elisa til Israels Konge: Hvad har jeg at gøre med dig? gak til din Faders Profeter og til din Moders Profeter; og Israels Konge sagde til ham: Nej; thi Herren har kaldet disse tre Konger for at give dem i Moabs Haand.

13. Då sade Elisa till Israels Konung: Hvad hafver du med mig skaffa? Gack bort till dins faders Propheter, och till dine moders Propheter. Israels Konung sade till honom: Nej; ty Herren hafver församlat dessa tre Konungar, på det han skall gifva dem uti de Moabiters händer.

13. Ja Elisa ütles Israeli kunninga wasto: mis mul on teggemist sinnoga? minne omma issa prohwetide jure ja omma emma prohwetide jure; ja Israeli kunningas ütles temmale: Ei mitte, sest Jehowa on needsinnatsed kolm kunningast kutsunud, et ta neid Moabide kätte tahhab anda.

13. Eliziejus kalbėjo Izraelio karaliui: ‘‘Ką aš turiu bendro su tavimi? Eik pas savo tėvo ir motinos pranašus!’‘ Izraelio karalius jam atsakė: ‘‘Ne! Juk Viešpats sukvietė šituos tris karalius, kad juos atiduotų į Moabo rankas’‘.

13. Elisa aber sprach zum König Israels: Was hast du mit mir zu schaffen? gehe hin zu den Propheten deines Vaters und zu den Propheten deiner Mutter! Der König Israels sprach zu ihm: Nein! denn der HERR hat diese drei Könige geladen, daß er sie in der Moabiter Hände gebe.

13. Mais Élisée dit au roi d'Israël: Qu'y a-t-il entre moi et toi? Va-t'en vers les prophètes de ton père et vers les prophètes de ta mère! Et le roi d'Israël répondit: Non! car l'Éternel a appelé ces trois rois pour les livrer entre les mains de Moab.

13. Entónces Eliseo dijo al rey de Israel: ¿Qué tengo yo contigo? Vé a los profetas de tu padre, y a los profetas de tu madre. Y el rey de Israel le respondió: No así: porque ha juntado Jehová estos tres reyes para entregarlos en manos de los Moabitas.

13 Maar Elisa zeide tot den koning van Israel: Wat heb ik met u te doen? Ga heen tot de profeten uws vaders, en tot de profeten uwer moeder. Doch de koning van Israel zeide tot hem: Neen, want de HEERE heeft deze drie koningen geroepen, om die in der Moabieten hand te geven.

13. I rzekł Elizeusz do króla Izraelskiego: Co mnie i tobie? Idź do proroków ojca twego, i do proroków matki twej. I rzekł mu król Izraelski: Nie mów tak; bo Pan powołał tych trzech królów, aby je podał w ręce Moabowe.

13. És monda Elizeus az Izráel királyának: Mi közöm van hozzád? Menj a te atyádnak és [9†] anyádnak prófétáihoz! És monda néki az Izráel királya: Ne utasíts el; mert az Úr gyűjtötte össze ezt a három királyt, hogy a Moáb kezébe adja őket.

13 И сказал Елисей царю Израильскому: что мне и тебе? пойди к пророкам отца твоего и к пророкам матери твоей. И сказал ему царь Израильский: нет, потому что Господь созвал сюда трех царей сих, чтобы предать их в руку Моава.

13. Елисей ж сказав цареві Ізрайлевому: Що між мною й тобою? Іди до пророків отця твого та до пророків матері твоєї. Царь же Ізрайлїв каже йому: Чи вже ж Господь скликав сї три царі, щоб їх подати Моабові на поталу?

14. Elisa sanoi: Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, niin minä tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua.

14. Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua.

14. Elisa sanoi: nijn totta cuin HERra Zebaoth elä jonga edes minä seison jollen minä cadzois Josaphati Judan Cuningast en minä cadzatais sinun päälles engä tottelis sinua.

14 And Elisha said, As Jehovah of hosts lives, before whom I stand, surely, were it not that I regard the presence of Jehoshaphat the king of Judah, I would not look toward you, nor see you.

14. And Elisha said, As the LORD of hosts liveth, before whom I stand, surely, were it not that I regard the presence of Jehoshaphat the king of Judah, I would not look toward thee, nor see thee.

14. Og Elisa sagde: Saa vist som den Herre Zebaoth lever, for hvis Ansigt jeg staar, dersom jeg ikke ansaa Josafats, Judas Konges, Person, da vilde jeg ikke vende Øjet til dig eller anse dig.

14. Elisa sade: Så sant som Herren Zebaoth lefver, för hvilkom jag står, om jag icke ansåge Josaphat, Juda Konung, jag ville icke anse dig eller akta dig.

14. Ja Elisa ütles: Ni töeste kui wäggede Jehowa ellab, kelle ees ma seisan, töeste, kui ma Juda kunninga Josawatist ei peaks luggu, ei ma holiks sinnust egga ma wataks so peäle.

14. Tuomet Eliziejus tarė: ‘‘Kaip gyvas kareivijų Viešpats, kuriam tarnauju, jei ne Judo karalius Juozapatas, aš nežiūrėčiau ir nekreipčiau dėmesio į tave.

14. Elisa sprach: So wahr der HERR Zebaoth lebt, vor dem ich stehe, wenn ich nicht Josaphat, den König Juda's, ansähe, ich wollte dich nicht ansehen noch achten.

14. Alors Élisée dit: L'Éternel des armées, devant qui je me tiens, est vivant! si je n'avais égard à Josaphat, roi de Juda, je ne ferais point attention à toi, et je ne te regarderais pas.

14. Y Eliseo dijo: Vive Jehová de los ejércitos en cuya presencia estoy, que sino tuviese respeto al rostro de Josafat rey de Judá, no mirara a tí, ni te viera.

14 En Elisa zeide: Zo waarachtig als de HEERE der heirscharen leeft, voor Wiens aangezicht ik sta, zo ik niet het aangezicht van Josafat, den koning van Juda, opnam, ik zou u niet aanschouwen, noch u aanzien!

14. I odpowiedział Elizeusz: Jako żywy Pan zastępów, przed którego obliczem stoję, że gdybym się nie oglądał na Jozafata, króla Judzkiego, nie dbałbym na cię, anibym na cię wejrzał.

14. És monda Elizeus: Él a Seregek Ura, a ki előtt állok, ha nem nézném Josafátnak, a Júda királyának személyét, bizony téged nem [10†] néznélek, és rád sem tekintenék;

14 И сказал Елисей: жив Господь Саваоф, пред Которым я стою! Если бы я не почитал Иосафата, царя Иудейского, то не взглянул бы на тебя и не видел бы тебя;

14. І рече Елисей: Так певно, як живе Господь Саваот, що в його службі стою, коли б я не вважав на Йосафата, царя Юдиного, так на тебе я б не споглянув і не позирнув.

15. Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja. Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä,

15. Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran käsi hänen päällensä;

15. Tuocat minulle candelen soittaja: ja cosca soittaja soitti tuli HERran käsi hänen päällens.

15 But now bring me a minstrel. And it happened, when the minstrel played, that the hand of Jehovah came upon him.

15. But now bring me a minstrel. And it came to pass, when the minstrel played, that the hand of the LORD came upon him.

15. Saa henter mig nu en Harpespiller; og det skete, der Harpespilleren legede paa Harpen, da kom Herrens Aand over ham.

15. Så låter nu en spelman komma hit. Och då spelmannen spelade på strängerna, kom Herrans hand öfver honom;

15. Siis toge mulle nüüd üks mängimees; ja se sündis, kui se mängimees kannelt löi, siis sai Jehowa kässi ta peäle.

15. Dabar atveskite man arfininką’‘. Arfininkui skambinant, Viešpaties ranka prisilietė prie jo

15. So bringet mir nun einen Spielmann! Und da der Spielmann auf den Saiten spielte, kam die Hand des HERRN auf ihn,

15. Mais maintenant, amenez-moi un joueur de harpe. Et comme le joueur de harpe jouait, la main de l'Éternel fut sur Élisée.

15. Mas ahora traédme un tañedor. Y tañendo el tañedor, la mano de Jehová fué sobre él,

15 Nu dan, brengt mij een speelman. En het geschiedde, als de speelman op de snaren speelde, dat de hand des HEEREN op hem kwam.

15. Przetoż teraz przywiedźcie mi na harfie grającego. A gdy on gracz grał, była nad nim ręka Paóska.

15. Hozzatok ide egy énekest. És mikor énekelt előtte az éneklő, az Úrnak keze lőn ő rajta.

15 теперь позовите мне гуслиста. И когда гуслист играл на гуслях, тогдарука Господня коснулась Елисея,

15. Тепер же покличте менї грача на гуслах. І як той дзвонив у струни, найшла на його рука Господня.

16. ja hän sanoi: Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen.

16. Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan!

16. Ja hän sanoi: näitä sano HERra tehkät cuoppia sinne ja tänne tähän ojaan:

16 And he said, Jehovah says thus, Make this valley full of trenches.

16. And he said, Thus saith the LORD, Make this valley full of ditches.

16. Og han sagde: Saa siger Herren: Gører Grøfter ved Grøfter i denne Dal;

16. Och han sade: Detta säger Herren: Görer grafver vid denna bäcken här och der.

16. Ja ta ütles: Nenda ütleb Jehowa, tehke seie orko kaewandikkud senna ja tenna.

16. ir jis kalbėjo: ‘‘Taip sako Viešpats: ‘Iškaskite šiame slėnyje daug griovių’.

16. und er sprach: So spricht der HERR: Macht hier und da Gräben an diesem Bach!

16. Et il dit: Ainsi a dit l'Éternel: Qu'on fasse des fossés par toute cette vallée.

16. Y dijo: Así dijo Jehová: Hacéd en este valle muchas acequias;

16 En hij zeide: Zo zegt de HEERE: Maakt in dit dal vele grachten.

16. I rzekł: Tak mówi Pan: Poczyócie w tym potoku gęste doły.

16. És monda: Ezt mondja az Úr: Csináljatok itt és ott e patakon árkokat;

16 и он сказал: так говорит Господь: делайте на сей долине рвы за рвами,

16. І він промовив: Тако глаголе Господь: Копайте по сїй долинї рови за ровами;

17. Sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä laakso tulee vettä täyteen; ja te saatte juoda, sekä te että teidän karjanne ja juhtanne.

17. Sillä näin sanoo Herra: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne.

17. Sillä näin sano HERra: ei teidän pidä tuulda ja sadetta näkemän ja cuitengin pitä ojan wettä täynnä oleman nijn että te ja teidän Canssan ja teidän juhtan saawat juoda.

17 For Jehovah says thus, You* will not see wind, neither will you* see rain, yet that valley will be filled with water and you* will drink, both you* and your* cattle and your* beasts.

17. For thus saith the LORD, Ye shall not see wind, neither shall ye see rain; yet that valley shall be filled with water, that ye may drink, both ye, and your cattle, and your beasts.

17. thi saa siger Herren: I skulle ikke se Vejr, ikke heller se Regn, alligevel skal denne Dal blive fuld af Vand, at I skulle drikke, baade I og eders Kvæg og eders Lastdyr.

17. Förty så säger Herren: I skolen intet väder eller regn se; likväl skall bäcken varda full med vatten, så att I, och edart folk, och edra öker skola få dricka.

17. Sest nenda ütleb Jehowa: Teie ei sa tuult nähha egga wihma nähha, siiski peab se org täis wet sama, et teie sate jua, ja teie weiksed ja teie lojuksed.

17. Nes taip sako Viešpats: ‘Jūs nepastebėsite nei vėjo, nei lietaus, tačiau šitas slėnis prisipildys vandens; galėsite gerti jūs ir jūsų gyvuliai’.

17. Denn so spricht der HERR: Ihr werdet keinen Wind noch Regen sehen; dennoch soll der Bach voll Wasser werden, daß ihr und euer Gesinde und euer Vieh trinket.

17. Car ainsi parle l'Éternel: Vous ne verrez ni vent ni pluie, et cette vallée se remplira d'eaux et vous boirez, vous, vos troupeaux et vos bêtes.

17. Porque Jehová ha dicho así: No veréis viento, ni veréis lluvia, y este valle será lleno de agua, y beberéis vosotros, y vuestras bestias y vuestros ganados.

17 Want zo zegt de HEERE: Gijlieden zult geen wind zien, en gij zult geen regen zien; nochtans zal dit dal met water vervuld worden, zodat gij zult drinken, gij en uw vee, en uw beesten.

17. Albowiem tak mówi Pan: Nie ujrzycie wiatru, ani ujrzycie deszczu, wszakże ten potok będzie pełen wody, tak, że pić będziecie wy, i stada wasze, i bydła wasze.

17. Mert ezt mondja az Úr: Nem láttok sem szelet, sem esőt, és mégis e patak megtelik vízzel, hogy ihattok mind ti, mind a ti nyájatok és barmaitok.

17 ибо так говорит Господь: не увидите ветра и не увидите дождя, а долина сия наполнится водою, которую будете пить вы и мелкий и крупный скот ваш;

17. Так бо глаголе Господь: Не бачити мете нї вітру, нї дощу, а ся долина сповниться водою, так що й ви й скотина ваша пити мете;

18. Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia: hän antaa Mooabin teidän käsiinne,

18. Ja tämä on vähä Herran edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne;

18. Wielä sijttengin tämä on yxi pieni asia HERran edes waan hän anda myös Moabiterit teidän käsijn.

18 And this is but a light thing in the sight of Jehovah. He will also deliver the Moabites into your* hand.

18. And this is but a light thing in the sight of the LORD: he will deliver the Moabites also into your hand.

18. Og dette er en ringe Ting for Herrens Øjne; han skal ogsaa give Moab i eders Haand,

18. Dertill är detta en ringa ting för Herranom; han skall ock gifva de Moabiter i edra händer;

18. Segi on kerge assi Jehowa melest; temma tahhab ka need Moabid teie kätte anda.

18. Negana to, Viešpats dar atiduos Moabą į jūsų rankas.

18. Dazu ist das ein Geringes vor dem HERRN; er wird auch die Moabiter in eure Hände geben,

18. Et c'est peu de chose aux yeux de l'Éternel: Il livrera encore Moab entre vos mains.

18. Y esto es cosa ligera en los ojos de Jehová: dará también a los Moabitas en vuestras manos.

18 Daartoe is dat slecht in de ogen des HEEREN, Hij zal ook de Moabieten in ulieder hand geven.

18. Aleć to jeszcze mała w oczach Paóskich; albowiem da i Moabity w ręce wasze.

18. Kevés pedig még ez az Úr szemei előtt, hanem a Moábot is [11†] kezetekbe adja.

18 но этого мало пред очами Господа; Он и Моава предаст в рукиваши,

18. Та се ще мала річ у Господа: він подасть вам і Моабіїв на поталу,

19. ja niin te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat.

19. Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä.

19. Nijn että te lyötte caicki wahwat Caupungit ja caicki walitut Caupungit ja te caadatte caicki hywät puut ja tukidzette caicki wesilähtet ja turmelette caicki hywät pellot kiwillä.

19 And you* will kill* every fortified city and every choice city and will fell every good tree and stop all fountains of water and mar every good piece of land with stones.

19. And ye shall smite every fenced city, and every choice city, and shall fell every good tree, and stop all wells of water, and mar every good piece of land with stones.

19. Og I skulle nedslaa alle faste Stæder og alle udvalgte Stæder og fælde alle gode Træer og tilstoppe alle Vandkilder, og I skulle fordærve alle gode Stykker Land med Stene.

19. Så att I skolen slå alla fasta städer, och alla utvalda städer, och skolen omkullhugga all god trä, och skolen förstoppa alla vattubrunnar, och skolen förderfva alla goda åkrar med stenar.

19. Ja teie peate keik tuggewad liñnad ja keik parremad liñnad mahhalöma, ja keik head puud ärraraiuma ja keik wee-kaewud kinnikatma, ja keik head pöllud kiwwidega ärraraiskama.

19. Jūs užimsite visus žymesniuosius ir sustiprintus miestus, iškirsite geriausius medžius, užversite vandens šaltinius ir derlingą žemę užteršite akmenimis’‘.

19. daß ihr schlagen werdet alle festen Städte und alle auserwählten Städte und werdet fällen alle guten Bäume und werdet verstopfen alle Wasserbrunnen und werdet allen guten Acker mit Steinen verderben.

19. Et vous frapperez toutes les villes fortes et toutes les villes principales; vous abattrez tous les bons arbres, vous boucherez toutes les sources d'eau, et vous couvrirez de pierres tous les meilleurs champs.

19. Y heriréis a toda ciudad fortalecida, y a toda villa escogida, y todos buenos árboles talaréis, y todas las fuentes de aguas cegaréis, y toda tierra fértil destruiréis con piedras.

19 En gij zult alle vaste steden, en alle uitgelezene steden slaan, en zult alle goede bomen vellen, en zult alle waterfonteinen stoppen; en alle goede stukken lands zult gij met stenen verderven.

19. I poburzycie wszystkie miasta obronne, i każde miasto wyborne, a wszystkie drzewa dobre podrąbicie, i wszystkie źródła wód zatkacie, i każdą rolę dobrą kamieniem zawalicie.

19. És megvesztek minden kulcsos várost és minden szép várost, és minden jótermő fát kivagdaltok, és minden kútfőt betöltötök, és minden jó szántóföldet behánytok kövekkel.

19 и вы поразите все города укрепленные и все города главные, и все лучшие деревья срубите, и все источники водные запрудите, и все лучшие участки полевые испортите каменьями.

19. І ви збурите всї утверджені городи й всї головні городи, позрубуєте всї плодющі дерева, позабиваєте всї криничні джерела, й всяке добре поле попсуєте каміннєм.

20. Ja katso, seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, tuli vettä Edomista päin, niin että maa tuli vettä täyteen.

20. Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä.

20. Ja amulla ruocauhrin ajalla cadzo silloin tuli wesi Edomin tietä myöden ja täytti maan wedellä.

20 And it happened in the morning, about the time of offering the oblation, that, behold, there came water by the way of Edom and the country was filled with water.

20. And it came to pass in the morning, when the meat offering was offered, that, behold, there came water by the way of Edom, and the country was filled with water.

20. Og det skete om Morgenen ved Madofferets Tid, se, da kom der Vand ad Vejen fra Edom, og Landet fyldtes med Vandet.

20. Om morgonen, då man spisoffer offrade, si, då kom ett vatten på den vägen ifrån Edom, och fyllde landet med vatten.

20. Ja se sündis hom̃iko, kui roa-ohwer ohwerdati, wata, siis tulli wessi Edomi teed möda, ja se Ma sai täis wet.

20. Rytą, kai paprastai aukojama duonos auka, pasirodė vanduo iš Edomo pusės ir pripildė visą slėnį.

20. Des Morgens aber, zur Zeit, da man Speisopfer opfert, siehe, da kam ein Gewässer des Weges von Edom und füllte das Land mit Wasser.

20. Le matin donc, à l'heure où l'on offre l'oblation, il arriva qu'on vit des eaux venir par le chemin d'Édom, et le pays fut rempli d'eaux.

20. Y aconteció, que por la mañana cuando se ofrece el sacrificio, he aquí, vinieron aguas de camino de Idumea, y la tierra fué llena de aguas.

20 En het geschiedde des morgens, als men het spijsoffer offert, dat er, ziet, water door den weg van Edom kwam, en het land met water vervuld werd.

20. I stało się rano, kiedy ofiarowana bywa ofiara śniedna, oto wody przychodziły drogą Edomską, i napełniła się ziemia wodami.

20. És lőn reggel, [12†] a mikor áldozatot szoktak tenni, ímé vizek jőnek vala Edom útjáról, és megtelék a föld vízzel.

20 Поутру, когда возносят хлебное приношение, вдруг полилась вода по пути от Едома, и наполнилась земля водою.

20. І ось на завтра уранцї, о тій добі, як приносять хлїбову жертву, ринула разом вода дорогою Едомською, й земля сповнилась водою.

21. Kun kaikki mooabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle.

21. Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille.

21. COsca caicki Moabiterit cuulit että Cuningat olit mennet sotiman heitä wastan cudzuit he cocoon caicki miehet jotca olit ijälliset sotaan ja sen ylidzen ja menit rajoillen.

21 Now when all the Moabites heard that the kings came up to fight against them, they gathered themselves together, all that were able to put on armor and upward and stood on the border.

21. And when all the Moabites heard that the kings were come up to fight against them, they gathered all that were able to put on armour, and upward, and stood in the border.

21. Og der alle Moabiterne hørte, at Kongerne vare dragne op til at stride imod dem, da bleve de sammenkaldte, baade alle, som ombandt Bælte, og de, som vare ældre, og de opstillede sig ved Landemærket.

21. Då nu de Moabiter hörde, att Konungarna drogo upp till att strida emot dem, kallade de tillhopa alla, som vuxne voro att bära vapen, och derutöfver, och drogo intill gränson.

21. Kui keik Moabid kuulsid, et need kunningad üllestulnud nende wasto söddima, siis hüti kokko keik, kes joudsid wööd wöle panna, ja kes weel sedda wannemad ollid, ja nemmad seisid raia peäl.

21. Moabitai, išgirdę, kad karaliai atėjo kariauti prieš juos, surinko visus vyrus, jaunus ir senus, galinčius nešioti ginklą, ir sustojo krašto pasienyje.

21. Da aber alle Moabiter hörten, daß die Könige heraufzogen, wider sie zu streiten, beriefen sie alle, die zur Rüstung alt genug und darüber waren, und traten an die Grenze.

21. Or tous les Moabites, ayant appris que les rois étaient montés pour leur faire la guerre, s'étaient assemblés à cri public, depuis l'âge où l'on ceint le baudrier et au-dessus; et ils se tenaient sur la frontière.

21. Y todos los de Moab, como oyeron que los reyes subían a pelear contra ellos, juntáronse desde todos los que ceñían talabarte arriba, y pusiéronse a los términos.

21 Toen nu al de Moabieten hoorden, dat koningen opgetogen waren, om tegen hen te strijden, zo werden zij samen geroepen, van al degenen af, die den gordel aangordden en daarboven, en zij stonden aan de landpale.

21. Tedy wszyscy Moabitowie usłyszawszy, że ciągną królowie walczyć przeciwko nim, zwołali wszystkie, którzy tak starzy byli, że pas przypasać mogli, i wyżej; a stanęli na granicach.

21. Mikor pedig meghallotta az egész Moáb, hogy feljöttek a királyok ő ellenök harczolni, egybegyűlének mindnyájan, a kik fegyvert foghattak, és megállottak az ő tartományuk határán.

21 Когда Моавитяне услышали, что идут цари воевать с ними, тогдасобраны были все, начиная от носящего пояс и старше, истали на границе.

21. Як довідалися ж Моабії, що царі наступають їх воювати, то й скликали всїх, що годились до зброї, та й уставились на гряницї.

22. Mutta varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, näkivät mooabilaiset, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri.

22. Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri,

22. Mutta cosca he amulla warhain nousit ja Auringo nousi weden ylidze nijn näit Moabiterit että wesi oli heitä wastan punainen nijncuin weri.

22 And they rose up early in the morning and the sun shone upon the water and the Moabites saw the water opposite them as red as blood.

22. And they rose up early in the morning, and the sun shone upon the water, and the Moabites saw the water on the other side as red as blood:

22. Og der de stode aarle op om Morgenen, og Solen gik op over Vandet, da saa Moabiterne tværs overfor, at Vandet var rødt som Blod.

22. Och som de om morgonen bittida uppstode, och solen uppgick öfver vattnet, tyckte de Moabiter, att vattnet emot dem var rödt såsom blod;

22. Ja kui nemmad hom̃iko warra üllestousid ja päike paistis wee peäle, siis näggid Moabid enneste kohhalt wet punnase ollewad kui werri,

22. Anksti rytą atsikėlę, saulei šviečiant, moabitai pamatė vandenį, raudoną kaip kraujas,

22. Und da sie sich des Morgens früh aufmachten und die Sonne aufging über dem Gewässer, deuchte die Moabiter das Gewässer ihnen gegenüber rot zu sein wie Blut;

22. Et, le matin, à leur lever, comme le soleil se levait sur les eaux, les Moabites virent vis-à-vis d'eux les eaux rouges comme du sang.

22. Y como se levantaron por la mañana, y el sol salió sobre las aguas, vieron los de Moab desde léjos las aguas bermejas como sangre.

22 En toen zij zich des morgens vroeg opmaakten, en de zon over dat water oprees, zagen de Moabieten dat water tegenover rood, gelijk bloed.

22. A wstawszy rano, gdy słoóce weszło nad temi wodami, ujrzeli Moabczycy naprzeciw sobie wody czerwone jako krew,

22. És mikor felkeltek reggel, és a nap feljött a vizekre, úgy láták a Moábiták, mintha ő ellenökbe az a víz vereslenék, mint a vér.

22 Поутру встали они рано, и когда солнце воссияло над водою, Моавитянам издали показалась эта вода красною, как кровь.

22. Уранцї ж рано, як сонце заблисло над водою, показалась Моабіям вода червоною наче кров.

23. Ja he sanoivat: Se on verta; varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Ja nyt saaliin ryöstöön, Mooab!

23. Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!

23. Ja sanoit: se on weri Cuningat owat tapellet keskenäns miecalla ja yxi on lyönyt toisen cuoliaxi nyt sijs Moab mene saalille.

23 And they said, This is blood. The kings are surely destroyed and they have struck each man his fellow. Now therefore, Moab, to the spoil.

23. And they said, This is blood: the kings are surely slain, and they have smitten one another: now therefore, Moab, to the spoil.

23. Og de sagde: Det er Blod, Kongerne have aldeles ødelagt hverandre, og den ene har slaget den anden; op nu, Moab! efter Bytte.

23. Och de sade: Det är blod; Konungarna hafva slagits inbördes med svärd, och den ene hafver slagit den andra. Nu Moab, statt upp, och tag byte.

23. Ja ütlesid: Se on werri; need kunningad on issekeskes ennast moögaga ärraraiskanud ja teine teist mahhalönud; ja nüüd Moab tötta sagile.

23. ir tarė: ‘‘Tai kraujas! Tikrai karaliai bus susikovę tarp savęs ir vienas kitą išžudę. Dabar prie grobio, Moabai!’‘

23. und sie sprachen: Es ist Blut! Die Könige haben sich mit dem Schwert verderbt, und einer wird den andern geschlagen haben. Hui, Moab, mache dich nun auf zur Ausbeute!

23. Et ils dirent: C'est du sang! Certainement, les rois se sont entre-tués, et chacun a frappé son compagnon. Maintenant donc, Moabites, au butin!

23. Y dijeron: Sangre es esta de espada. Los reyes se han revuelto, y cada uno ha muerto a su compañero. Ahora pues, a la presa Moab.

23 En zij zeiden: Dit is bloed; de koningen hebben voorzeker zich met het zwaard verdorven, en hebben de een den ander verslagen; nu dan aan den buit, gij Moabieten!

23. I rzekli: Krew jest; pewnie się pobili królowie, i pobici są jeden od drugiego. A tak teraz do łupu, o Moabczycy!

23. És mondának: Vér ez! Megvívtak a királyok egymással, és megölte egyik a másikát. Prédára most, Moáb!

23 И сказали они: это кровь; сразились цари между собою и истребилидруг друга; теперь на добычу, Моав!

23. І гукали вони: Се кров! Певно царі вдарили один на одного та й зробили різанину проміж себе. Нуже тепер на здобич, Моабії!

24. Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, nousivat israelilaiset ja voittivat mooabilaiset, niin että nämä pakenivat heitä. Ja he hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset.

24. Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin,

24. Mutta cosca he tulit Israelin leirijn nousi Israel ja löi Moabitereit ja ne pakenit heitä mutta he tulit sisälle ja löit Moabin.

24 And when they came to the camp of Israel, the Israelites rose up and killed* the Moabites, so that they fled before them and they went forward into the land slaying the Moabites.

24. And when they came to the camp of Israel, the Israelites rose up and smote the Moabites, so that they fled before them: but they went forward smiting the Moabites, even in their country.

24. Der de kom til Israels Lejr, da stod Israel op og slog Moab, og de flyede for deres Ansigt, og de kom ind i Landet og sloge Moab.

24. Men då de kommo till Israels lägre, reste Israel upp, och slog de Moabiter, och de flydde för dem; men de kommo in, och slogo Moab;

24. Ja nemmad tullid Israeli leri, ja Israeli mehhed wotsid kätte ja löid Moabid mahha, ja need pöggenesid nende eest ärra; ja nemmad häwwitasid se Ma ärra ja löid Moabid mahha.

24. Bet, jiems atėjus prie Izraelio stovyklos, izraelitai taip sumušė moabitus, kad jie bėgo, o tie vijosi ir mušė juos.

24. Aber da sie zum Lager Israels kamen, machte sich Israel auf und schlug die Moabiter; und sie flohen vor ihnen. Aber sie kamen hinein und schlugen Moab.

24. Ainsi, ils vinrent au camp d'Israël; mais les Israélites se levèrent et battirent les Moabites, qui s'enfuirent devant eux; puis ils avancèrent dans le pays, et frappèrent Moab.

24. Y como llegaron al campo de Israel, levantáronse los Israelitas, e hirieron a los de Moab, los cuales huyeron delante de ellos, e hiriéronlos: e hirieron a los de Moab.

24 Maar als zij aan het leger van Israel kwamen, maakten zich de Israelieten op, en sloegen de Moabieten; en zij vloden van hun aangezicht; ja, zij kwamen in het land, slaande ook de Moabieten.

24. A gdy przyszli do obozu Izraelskiego, powstali Izraelczycy, i porazili Moabczyki, którzy uciekali przed nimi, a oni je bili, i porazili Moabczyki;

24. De mikor az Izráel táborához jutottak, felkeltek az Izráeliták, és megverték a [13†] Moábitákat, és azok megfutamodtak előttök; betörtek hozzájok és leverték Moábot.

24 И пришли они к стану Израильскому. И встали Израильтяне и стали бить Моавитян, и те побежали от них, а они продолжали идти на них и бить Моавитян.

24. І наближилися до Ізраїлського табору. І вирушили Ізрайлитяне та й ударили на Моабіїв так, що ті кинулись навтеки перед ними; вони ж усе вганяли за ними та й побили Моабіїв.

25. Ja he hävittivät kaupungit, kaikille hyville peltopalstoille heitti kukin heistä kiven, täyttäen ne; he tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa jäivät kivet paikoilleen. Ja linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä.

25. Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen.

25. Cukistit Caupungin ja idzecukin heitti kiwens caickin hywijn peldoin ja täytit ne ja tukidzit caicki wesilähtet ja caasit caicki hywät puut sijhenasti cuin Kirharasethijn waiwoin kiwiä jäit ja he pijritit sen lingoilla ja löit hänen.

25 And they beat down the cities. And on every good piece of land they cast every man his stone and filled it. And they stopped all the fountains of water and felled all the good trees, until in Kir-hareseth (only) they left the stones of it. However the slingers went about it and killed* it.

25. And they beat down the cities, and on every good piece of land cast every man his stone, and filled it; and they stopped all the wells of water, and felled all the good trees: only in Kirharaseth left they the stones thereof; howbeit the slingers went about it, and smote it.

25. Og de nedbrøde Stæderne og hver kastede sin Sten paa alle gode Stykker Land og fyldte dem og tilstoppede alle Vandkilder og fældede alle gode Træer, indtil ikkun Stenene i Kir-Hareseth bleve tilovers af den; og Slyngekasterne omringede den og sloge den.

25. Bröto städerna neder, och hvar och en kastade sin sten på alla goda åkrar, och uppfyllde dem, och förstoppade alla vattubrunnar, och fällde all god trä, tilldess att allenast stenarna i tegelmuren qvare blefvo; och de kringhvärfde staden med slungor, och slogo honom.

25. Ja need liñnad kiskusid nemmad mahha, ja iggamees wiskas omma kiwwi igga hea pöllo peäle ja täitsid neid, ja keik wee-kaewud matsid nemmad kinni ja keik head puud raiusid nemmad ärra, senni kui nemmad agga Areseti liñna kiwwid mürisse ükspäines jällejätsid; ja need, kes lingoga wiskasid, tullid temma ümber ja piddid sedda mahhalöma.

25. Jie sugriovė miestus ir ant derlingos žemės kiekvienas numetė po akmenį, vandens šaltinius užvertė ir geriausius medžius iškirto; išliko tik akmenys Kir Haresete. Mėtytojai apsupo jį ir sugriovė.

25. Die Städte zerbrachen sie, und ein jeglicher warf seine Steine auf alle guten Äcker und machten sie voll und verstopften die Wasserbrunnen und fällten alle guten Bäume, bis daß nur die Steine von Kir-Hareseth übrigblieben; und es umgaben die Stadt die Schleuderer und warfen auf sie.

25. Ils détruisirent les villes, jetèrent chacun des pierres dans les meilleurs champs, et les remplirent; ils bouchèrent toutes les sources d'eau, et abattirent tous les bons arbres, jusqu'à ne laisser que les pierres à Kir-Haréseth, que les tireurs de fronde environnèrent et battirent.

25. Y asolaron las ciudades, y en todas las heredades fértiles echó cada uno su piedra, e hinchiéronlas, y taparon todas las fuentes de las aguas, y derribaron todos los buenos árboles, hasta que en Kirjareset solamente dejaron sus piedras, porque los honderos la cercaron, y la hirieron.

25 De steden nu braken zij af, en een iegelijk wierp zijn steen op alle goede stukken lands, en zij vulden ze, en stopten alle waterfonteinen, en velden alle goede bomen, totdat zij in Kir-hareseth alleen de stenen daarvan lieten overblijven; en de slingeraars omsingelden en sloegen hen.

25. I miasta poburzyli, i na każde pole wyborne rzucił każdy kamieó swój, i zarzucili je, i wszystkie żródła wód pozatykali, i wszystkie drzewa dobre podrąbali, tak, że tylko zaniechali kamienia w murze Kichareset. A obległszy je ci, co byli z procami dobywali go.

25. És városaikat lerontották, és a jó szántóföldekre kiki követ [14†] hányt, és elborították azt kövekkel, és minden kútfőt behánytak, és minden jótermő fát kivágtak, úgy hogy csak Kir-Haréset kőfalait hagyták fenn; de körülvevék azt is a parittyások, és lerontották.

25 И города разрушили, и на всякий лучший участок в поле бросили каждый по камню и закидали его; и все протоки вод запрудили и все дерева лучшие срубили, так что оставались только каменья в Кир-Харешете. И обступили его пращники и разрушили его.

25. І поруйнували городи, усе ж добре поле попсували, кидаючи кожен чоловік по каменеві, й позабивали всї водяні джерела, та й повирубували все плодюще дерево, так що тільки каміннє осталось в Кир-Харешетї. А пращовики обступили та й зруйнували його.

26. Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa tappiolle taistelussa, otti hän mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan luo; mutta he eivät voineet.

26. Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet.

26. Cosca Moabiterein Cuningas näki sodan olewan ylön wäkewän händä wastan otti hän seidzemen sata miestä tygöns jotca wedit miecan ulos carataxens Edomin Cuningan päälle waan ei he woinet.

26 And when the king of Moab saw that the battle was too hard for him, he took with him seven hundred men that drew sword to break through to the king of Edom, but they could not.

26. And when the king of Moab saw that the battle was too sore for him, he took with him seven hundred men that drew swords, to break through even unto the king of Edom: but they could not.

26. Og Moabs Konge saa, at Krigen var ham for stærk, da tog han syv Hundrede Mænd til sig, som kunde uddrage Sværd, for at bryde igennem til Kongen af Edom; men de kunde ikke.

26. Då de Moabiters Konung såg att striden vardt honom för stark, tog han sjuhundrade män till sig, som svärd utdrogo, till att slå ut emot Edoms Konung; men de kunde icke.

26. Ja kui Moabi kunningas näggi, et se taplus woimust ta peäle sai, siis wöttis ta ennesega seitsesadda mees, kes moöka wäljatombasid, et ta piddi Edomi kunninga wäest läbbi tungima, agga nemmad ei woinud mitte.

26. Kai Moabo karalius pamatė, kad karas jam per sunkus, pasiėmė septynis šimtus vyrų, ginkluotų kardais, ir norėjo prasilaužti pas Edomo karalių, bet neįstengė.

26. Da aber der Moabiter König sah, daß ihm der Streit zu stark war, nahm er siebenhundert Mann zu sich, die das Schwert auszogen, durchzubrechen wider den König Edoms; aber sie konnten nicht.

26. Et le roi de Moab, voyant qu'il n'était pas le plus fort, prit avec lui sept cents hommes tirant l'épée, pour pénétrer jusqu'au roi d'Édom; mais ils ne le purent.

26. Y cuando el rey de Moab vió que la batalla le vencía, tomó consigo setecientos varones, que sacaban espada, para romper contra el rey de Idumea, mas no pudieron.

26 Doch als de koning der Moabieten zag, dat hem de strijd te sterk was, nam hij tot zich zevenhonderd mannen, die het zwaard uittogen, om door te breken tegen den koning van Edom; maar zij konden niet.

26. Tedy widząc król Moabski, że przemagało przeciw niemu wojsko, wziął z sobą siedm set mężów dobywających miecza, żeby się przebił przez wojsko króla Edomskiego, ale nie mogli.

26. Látván pedig a Moáb királya, hogy legyőzettetik a viadalban, maga mellé vett hétszáz fegyverfogó férfiút, hogy keresztül törjenek az Edom királyához; de nem bírtak.

26 И увидел царь Моавитский, что битва одолевает его, и взял с собою семьсот человек, владеющих мечом, чтобы пробиться к царю Едомскому; но не могли.

26. І побачив царь Моабійський, що мусить полягти в бою, й взяв із собою сїмсот чоловіка взброєних мечами, щоб пробитись до царя Едомського; та не вдалось їм се.

27. Niin hän otti poikansa, esikoisensa, joka oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.

27. Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa.

27. Silloin otti hän hänen ensimäisen poicans joca hänen siaans piti Cuningaxi tuleman ja uhrais sen polttouhrixi muurin päälle. Silloin tuli Israel sangen wihaisexi nijn että he menit pois hänen tyköäns ja palaisit omalle maallens.

27 Then he took his eldest son who should have reigned instead of him and offered him for a burnt offering upon the wall. And there was great wrath against Israel and they departed from him and returned to their own land.

27. Then he took his eldest son that should have reigned in his stead, and offered him for a burnt offering upon the wall. And there was great indignation against Israel: and they departed from him, and returned to their own land.

27. Da tog han sin Søn den førstefødte, som skulde blevet Konge i hans Sted, og ofrede ham til Brændoffer paa Muren; da brød der en stor Vrede løs over Israel, og de droge fra ham og kom tilbage til deres Land.

27. Då tog han sin första son, som i hans stad skulle Konung vordit, och offrade honom till ett bränneoffer på muren. Då kom en stor vrede öfver Israel; så att de drogo ifrå honom, och vände till landet igen.

27. Siis sai ta selle Edomi kunninga essimesse poia kätte, kes ta assemele piddi kunningaks sama ja ohwerdas tedda pölletamisse-ohwriks müri peäl; ja suur kange wihha tulli Israeli peäle, ja nemmad läksid ta kallalt ärra ja tullid taggasi omma male.

27. Tada jis paėmė savo pirmagimį sūnų, kuris turėjo karaliauti jo vietoje, ir aukojo kaip deginamąją auką ant miesto sienos. Kilo didelis pasipiktinimas prieš Izraelį. Ir jie atsitraukė nuo jo ir grįžo į savo kraštą.

27. Da nahm er seinen ersten Sohn, der an seiner Statt sollte König werden, und opferte ihn zum Brandopfer auf der Mauer. Da kam ein großer Zorn über Israel, daß sie von ihm abzogen und kehrten wieder in ihr Land.

27. Alors il prit son fils aîné, qui devait régner à sa place, et il l'offrit en holocauste sur la muraille. Et il y eut chez les Israélites une grande indignation. Ainsi ils se retirèrent de lui, et s'en retournèrent en leur pays.

27. Entónces arrebató a su primogénito, que había de reinar en su lugar, y sacrificóle en holocausto sobre el muro, y hubo grande enojo en Israel, y retiráronse de él, y volviéronse a su tierra.

27 Toen nam hij zijn eerstgeboren zoon, die in zijn plaats koning zou worden, en offerde hem ten brandoffer op den muur. Daaruit werd een zeer grote toorn in Israel; daarom trokken zij van hem af, en keerden weder in hun land.

27. Przetoż pojmawszy syna jego pierworodnego, który miał królować miasto niego, ofiarował go całopaleniem na murze. I stało się zagniewanie wielkie, przeciw Izraelowi, i odciągnęli od niego, a wrócili się do ziemi swej.

27. Akkor vevé az ő elsőszülött fiát, a ki ő helyette uralkodandó volt, és égőáldozatul megáldozá [15†] a kőfalon. Mely dolog felett az Izráel népe igen felháborodék, és elmenének onnét, és megtérének az ő földjökbe.

27 И взял он сына своего первенца, которому следовало царствовать вместо него, и вознес его во всесожжение на стене. Это произвело большое негодование в Израильтянах, и они отступили от него и возвратились в свою землю.

27. І взяв він свого перворідня, що мав царювати після його, та й принїс його у всепаленнє на мурі. Се роздратувало так Ізраїля, що вони відступились від його та й вернулись у свою землю.