2 luku

Elia nousee taivaaseen. Elisa tulee hänen seuraajakseen. Elisa parantaa veden Jerikossa. Pojat, jotka pilkkaavat profeettaa, saavat rangaistuksen.

1. Silloin, kun Herra oli vievä Elian tuulispäässä taivaaseen, kulkivat Elia ja Elisa Gilgalista.

1. Niin tapahtui, kuin Herra tahtoi Elian tuulispäässä ottaa ylös taivaasen, kävivät Elia ja Elisa Gilgalissa.

1. COsca HERra tahdoi Elian tuules otta ylös taiwasen käwit Elia ja Elisa Gilgalist.

1 And it happened, when Jehovah would take up Elijah by a whirlwind into heaven, that Elijah went with Elisha from Gilgal.

1. And it came to pass, when the LORD would take up Elijah into heaven by a whirlwind, that Elijah went with Elisha from Gilgal.

1. Og det skete, der Herren vilde hente Elias op til Himmelen i en Storm, da gik Elias og Elisa fra Gilgal.

1. Då nu Herren ville upptaga Elia i vädret till himmelen, gick Elia och Elisa från Gilgal.

1. Ja se sündis kui Jehowa tahtis Elia kanges tules ülles taewa wia, siis läksid Elias ja Elisa Kilgalist ärra.

1. Elijui ir Eliziejui einant iš Gilgalo, Viešpats buvo numatęs paimti Eliją viesulu į dangų.

1. Da aber der HERR wollte Elia im Wetter gen Himmel holen, gingen Elia und Elisa von Gilgal.

1. Lorsque l'Éternel enleva Élie aux cieux dans un tourbillon, Élie et Élisée venaient de Guilgal.

1. Y ACONTECIÓ que cuando quiso Jehová alzar a Elías en el torbellino al cielo, Elías venía con Eliseo de Gálgala.

1 Het geschiedde nu, als de HEERE Elia met een onweder ten hemel opnemen zou, dat Elia met Elisa ging van Gilgal.

1. I stało się, gdy miał wziąć Pan Elijasza w wichrze do nieba, że wyszedł Elijasz z Elizeuszem z Galgal.

1. És lőn mikor az Úr Illést fel akará vinni a szélvész által mennyekbe: elméne Illés és [1†] Elizeus Gilgálból.

1 В то время, как Господь восхотел вознести Илию в вихре на небо, шел Илия с Елисеем из Галгала.

1. Того часу, як Господь схотїв взяти Ілию у вихрі на небо, йшов Ілия з Елисеєм із Галгалу.

2. Ja Elia sanoi Elisalle: Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti. Mutta Elisa vastasi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Ja he menivät Beeteliin.

2. Ja Elia sanoi Elisalle: istus tässä, sillä Herra on minun lähettänyt Beteliin. Mutta Elisa sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja he tulivat alas Beteliin.

2. Ja Elia sanoi Elisalle: wijwys täsä sillä HERra on minun lähettänyt BethElijn. Mutta Elisa sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä luowu sinusta. Ja he tulit alas BethElin.

2 And Elijah said to Elisha, I beseech you, remain here for Jehovah has sent me as far as Bethel. And Elisha said, As Jehovah lives and as your soul lives, I will not leave you. So they went down to Bethel.

2. And Elijah said unto Elisha, Tarry here, I pray thee; for the LORD hath sent me to Bethel. And Elisha said unto him, As the LORD liveth, and as thy soul liveth, I will not leave thee. So they went down to Bethel.

2. Og Elias sagde til Elisa: Kære, bliv her; thi Herren sendte mig til Bethel; men Elisa sagde: Saa vist som Herren lever og din Sjæl lever, jeg forlader dig ikke; og de kom ned til Bethel.

2. Och Elia sade till Elisa: Käre, blif här; ty Herren hafver sändt mig till BethEl; men Elisa sade: Så sant som Herren lefver, och din själ, jag öfvergifver dig icke. Och de kommo ned till BethEl.

2. Ja Elias ütles Elisa wasto: Et jä seie, sest Jehowa on mind Peteli läkkitanud; agga Elisa ütles: Ni töeste kui Jehowa ellab ja so hing ellab, ei jätta ma sind mitte mahha; ja nemmad läksid alla Peteli.

2. Elijas tarė Eliziejui: ‘‘Pasilik čia, nes Viešpats mane siunčia į Betelį’‘. Bet Eliziejus atsakė: ‘‘Kaip gyvas Viešpats ir gyva tavo siela, aš tavęs nepaliksiu’‘. Jie nuėjo į Betelį.

2. Und Elia sprach zu Elisa: Bleib doch hier; denn der HERR hat mich gen Beth-El gesandt. Elisa aber sprach: So wahr der HERR lebt und deine Seele, ich verlasse dich nicht. Und da sie hinab gen Beth-El kamen,

2. Et Élie dit à Élisée: Je te prie, demeure ici; car l'Éternel m'envoie jusqu'à Béthel. Mais Élisée dit: L'Éternel est vivant, et ton âme est vivante! je ne te quitterai point. Ainsi ils descendirent à Béthel.

2. Y dijo Elías a Eliseo: Quédate ahora aquí, porque Jehová me ha enviado a Betel. Y Eliseo dijo: Vive Jehová, y vive tu alma, que no te dejaré. Y descendieron a Betel.

2 En Elia zeide tot Elisa: Blijf toch hier, want de HEERE heeft mij naar Beth-el gezonden. Maar Elisa zeide: Zo waarachtig als de HEERE leeft en uw ziel leeft, ik zal u niet verlaten! Alzo gingen zij af naar Beth-el.

2. I rzekł Elijasz do Elizeusza: Proszę siedź tu; bo mię Pan posłał aż do Betel. I rzekł Elizeusz: Jako żywy Pan, i jako żywa dusza twoja, że się ciebie nie puszczę. I przyszli do Betel.

2. És monda Illés Elizeusnak: Maradj itt, kérlek, mert az Úr Béthelbe küldött engem. És felele Elizeus: Él az Úr, és a te lelked, hogy el nem hagylak téged! És mikor lemenének Béthel felé:

2 И сказал Илия Елисею: останься здесь, ибо Господь посылает меня в Вефиль. Но Елисей сказал: жив Господь и жива душа твоя! не оставлю тебя. И пошли они в Вефиль.

2. І сказав Ілия до Елисея: Зостанься тут, бо Господь послав мене в Бетель. Та Елисей відказав: Так певно, як Господь живе, не покину тебе. От і пійшли вони в Бетель.

3. Niin Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa sinun herrasi pois sinun pääsi ylitse? Hän vastasi: Tiedän kyllä; olkaa vaiti.

3. Silloin kävivät prophetain pojat, jotka Betelissä olivat, Elisan tykö ja sanoivat hänelle: tiedätkös Herran tänäpänä ottavan sinulta pois isäntäs sinun pääs päältä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän, olkaat ääneti!

3. Silloin käwit Prophetain pojat cuin BethElis olit Elisan tygö ja sanoit hänelle: tiedäckös HERran tänäpän ottawan sinuldas pois sinun Isändäs sinun pääs pääldä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän olcat äneti.

3 And the sons of the prophets who were at Bethel came out to Elisha and said to him, Do you know that Jehovah will take away your master from your head today? And he said, Yes, I know it; hold your* peace.

3. And the sons of the prophets that were at Bethel came forth to Elisha, and said unto him, Knowest thou that the LORD will take away thy master from thy head to day? And he said, Yea, I know it; hold ye your peace.

3. Da gik Profeternes Børn, som vare i Bethel, ud til Elisa og sagde til ham: Ved du, at Herren i Dag vil tage din Herre fra dit Hoved? og han sagde: Jeg ved det ogsaa, tier!

3. Då gingo de Propheters söner, som i BethEl voro, ut till Elisa, och sade till honom: Vetst du ock, att Herren varder i denna dag tagandes din herra ifrå ditt hufvud? Han sade: Jag vet det ock väl; tiger man stilla.

3. Ja prohwetide lapsed, mis Petelis, tullid wälja Elisa jure ja ütlesid ta wasto: Kas sa tead, et Jehowa tänna so issanda so Pea peält ärrawöttab? ja ta ütles: Kül minna ka tean, olge wait.

3. Pranašų sūnūs, kurie buvo Betelyje, atėję pas Eliziejų, klausė: ‘‘Ar žinai, kad šiandien Viešpats paims tavo valdovą nuo tavęs?’‘ Tas atsakė: ‘‘Aš žinau, tylėkite’‘.

3. gingen der Propheten Kinder, die zu Beth-El waren, heraus zu Elisa und sprachen zu ihm: Weißt du auch, daß der HERR wird deinen Herrn heute von deinen Häupten nehmen? Er aber sprach: Ich weiß es auch wohl; schweigt nur still.

3. Et les fils des prophètes qui étaient à Béthel sortirent vers Élisée, et lui dirent: Sais-tu qu'aujourd'hui l'Éternel va t'enlever ton maître? Et il dit: Je le sais bien aussi; taisez-vous!

3. Y saliendo los hijos de los profetas, que estaban en Betel, a Eliseo, dijéronle: ¿Sabes cómo Jehová quitará hoy a tu señor de tu cabeza? Y él dijo: Si, yo lo sé: callád.

3 Toen gingen de zonen der profeten, die te Beth-el waren, tot Elisa uit, en zeiden tot hem: Weet gij, dat de HEERE heden uw heer van uw hoofd wegnemen zal? En hij zeide: Ik weet het ook wel, zwijgt gij stil.

3. Tedy wyszli synowie proroccy, którzy byli w Betel, do Elizeusza, i rzekli do niego: Wieszże, iż dziś Pan weźmie od ciebie pana twego? A on rzekł: Wiemci; milczcie tylko.

3. Kijövének a próféták fiai, a kik Béthelben valának, Elizeushoz, és mondának néki: Nem tudod-é, hogy e mai napon az Úr elragadja a te uradat tőled? És monda: Tudom én is, hallgassatok.

3 И вышли сыны пророков, которые в Вефиле, к Елисею и сказали ему:знаешь ли, что сегодня Господь вознесет господина твоего над главою твоею? Он сказал: я также знаю, молчите.

3. І повиходили сини (ученики) пророцькі, що були в Бетелї, до Елисея та й кажуть йому: Чи знаєш, що Господь сьогоднї вознесе пана твого над головою твоєю? Відказав він: І я се знаю; мовчіть!

4. Ja Elia sanoi hänelle: Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon. Mutta hän vastasi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Ja he tulivat Jerikoon.

4. Ja Elia sanoi hänelle: Elisa, viivys tässä, sillä Herra on minun lähettänyt Jerihoon. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja niin he tulivat Jerihoon.

4. Ja Elia sanoi hänelle: Elisa wijwys täsä sillä HERra on minun lähettänyt Jerihoon. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä luowu sinusta.

4 And Elijah said to him, Elisha, I beseech you, remain here because Jehovah has sent me to Jericho. And he said, As Jehovah lives and as your soul lives, I will not leave you. So they came to Jericho.

4. And Elijah said unto him, Elisha, tarry here, I pray thee; for the LORD hath sent me to Jericho. And he said, As the LORD liveth, and as thy soul liveth, I will not leave thee. So they came to Jericho.

4. Og Elias sagde til ham: Elisa, kære, bliv her, thi Herren har sendt mig til Jeriko; men han sagde: Saa vist som Herren lever, og din Sjæl lever, jeg forlader dig ikke; og de kom til Jeriko.

4. Och Elia sade till honom: Elisa, käre, blif här; ty Herren hafver sändt mig till Jericho. Han sade: Så sant som Herren lefver, och din själ, jag öfvergifver dig icke. Och de kommo till Jericho.

4. Ja Elias ütles temmale: Elisa, et jä seie, sest Jehowa on mind läkkitand Jeriko; ja temma ütles: Ni töeste kui Jehowa ellab ja so hing ellab, ei ma jätta sind mitte mahha; ja nemmad tullid Jeriko.

4. Elijas sakė jam: ‘‘Eliziejau, pasilik čia, nes Viešpats mane siunčia į Jerichą’‘. Tas atsakė: ‘‘Kaip gyvas Viešpats ir gyva tavo siela, aš tavęs nepaliksiu’‘. Jie atėjo į Jerichą.

4. Und Elia sprach zu ihm: Elisa, bleib doch hier; denn der HERR hat mich gen Jericho gesandt. Er aber sprach: So wahr der HERR lebt und deine Seele, ich verlasse dich nicht. Und da sie gen Jericho kamen,

4. Élie lui dit: Élisée, je te prie, demeure ici; car l'Éternel m'envoie à Jérico. Mais il répondit: L'Éternel est vivant et ton âme est vivante! je ne te quitterai point. Ainsi ils vinrent à Jérico.

4. Y Elías le volvió a decir: Eliseo, quédate aquí ahora, porque Jehová me ha enviado a Jericó. Y él dijo: Vive Jehová, y vive tu alma, que no te dejaré. Y vinieron a Jericó.

4 En Elia zeide tot hem: Elisa, blijf toch hier, want de HEERE heeft mij naar Jericho gezonden. Maar hij zeide: Zo waarachtig als de HEERE leeft en uw ziel leeft, ik zal u niet verlaten! Alzo kwamen zij te Jericho.

4. Znowu rzekł mu Elijasz: Elizeuszu, proszę siedź tu; bo mię Pan posłał do Jerycha. A on odpowiedział: Jako żywy Pan, i jako żywa dusza twoja, że się ciebie nie puszczę. A tak przyszli do Jerycha.

4. És monda néki Illés: Elizeus! Maradj itt, kérlek; mert az Úr engem Jérikhóba [2†] küldött. Ő azonban monda: Él az Úr és a te lelked, hogy el nem hagylak téged. És mikor elmenének Jérikhóba:

4 И сказал ему Илия: Елисей, останься здесь, ибо Господь посылает меня в Иерихон. И сказал он: жив Господь и жива душа твоя! не оставлю тебя. И пришли в Иерихон.

4. І рече йому Ілия: Елисею, зостанься тут, бо Господь посилає мене в Ерихон. Він же відказав: Так певно, як Господь живе, й так вірно, як ти живеш, я не покину тебе. От і пійшли вони в Ерихон.

5. Niin Jerikossa olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse? Hän vastasi: Tiedän kyllä; olkaa vaiti.

5. Niin tulivat prophetain pojat, jotka Jerihossa olivat, Elisan tykö ja sanoivat hänelle: tiedätkös Herran tänäpänä ottavan sinulta pois isäntäs sinun pääs päältä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän, olkaat ääneti!

5. Ja cuin he tulit Jerihoon. Tulit Prophetain pojat cuin Jerihos olit Elisan tygö ja sanoit hänelle: tiedäckös HERran tänäpän ottawan sinuldas pois sinun Isändäs sinun pääs pääldä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän olcat äneti.

5 And the sons of the prophets who were at Jericho came near to Elisha and said to him, Do you know that Jehovah will take away your master from your head today? And he answered, Yes, I know it; hold your* peace.

5. And the sons of the prophets that were at Jericho came to Elisha, and said unto him, Knowest thou that the LORD will take away thy master from thy head to day? And he answered, Yea, I know it; hold ye your peace.

5. Og Profeternes Børn, som vare i Jeriko, gik frem til Elisa og sagde til ham: Ved du, at Herren i Dag vil tage din Herre fra dit Hoved og han sagde: Jeg ved det ogsaa, tier!

5. Då gingo de Propheters söner, som i Jericho voro, till Elisa, och sade till honom: Vetst du ock, att Herren varder i denna dag tagandes din herra ifrå ditt hufvud? Han sade: Jag vet det ock väl; tiger man stilla.

5. Ja prohwetide lapsed, mis Jerikus, tullid Elisa jure ja ütlesid ta wasto: Kas sa tead, et Jehowa tänna so issandat so Pea peält ärrawöttab? ja ta ütles: Kül ma ka tean, olge wait.

5. Pranašų mokiniai, kurie buvo Jeriche, atėję pas Eliziejų, klausė: ‘‘Ar žinai, kad šiandien Viešpats paims tavo valdovą nuo tavęs?’‘ Tas atsakė: ‘‘Aš žinau, tylėkite!’‘

5. traten der Propheten Kinder, die zu Jericho waren, zu Elisa und sprachen zu ihm: Weißt du auch, daß der HERR wird deinen Herrn heute von deinen Häupten nehmen? Er aber sprach: Ich weiß es auch wohl; schweigt nur still.

5. Et les fils des prophètes qui étaient à Jérico s'approchèrent d'Élisée, et lui dirent: Sais-tu qu'aujourd'hui l'Éternel va t'enlever ton maître? Et il répondit: Je le sais bien aussi; taisez-vous!

5. Y llegáronse los hijos de los profetas, que estaban en Jericó, a Eliseo, y dijéronle: ¿Sabes cómo Jehová quitará hoy a tu señor de tu cabeza? Y él respondió: Si, yo lo sé: callád.

5 Toen traden de zonen der profeten, die te Jericho waren, naar Elisa toe, en zeiden tot hem: Weet gij, dat de HEERE heden uw heer van uw hoofd wegnemen zal? En hij zeide: Ik weet het ook wel, zwijgt gij stil.

5. Tedy przystąpiwszy synowie proroccy, którzy byli w Jerychu, do Elizeusza, rzekli do niego: Wieszże, że dziś Pan weźmie pana twego od ciebie? A on rzekł: Wiemci; milczcie.

5. A próféták fiai, a kik Jérikhóban valának, Elizeushoz jövének, és mondának néki: Nem tudod-é, hogy e mai napon az Úr a te uradat elragadja tőled? És ő monda: Én is tudom, hallgassatok.

5 И подошли сыны пророков, которые в Иерихоне, к Елисею и сказали ему:знаешь ли, что сегодня Господь берет господина твоего и вознесет над главою твоею? Он сказал: я также знаю, молчите.

5. І повиходили сини пророків, що були в Ерохонї до Елисея, та й промовили до його: Чи знаєш, що Господь сьогоднї вознесе твого пана над головою твоєю? Відказав він: І я се знаю; мовчіть!

6. Ja Elia sanoi hänelle: Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille. Mutta hän vastasi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Niin he kulkivat molemmat yhdessä.

6. Ja Elia sanoi hänelle: istus tässä, sillä Herra on minun lähettänyt Jordaniin. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja he kävivät molemmin.

6. Ja Elia sanoi hänelle: oles täsä sillä HERra on minun lähettänyt Jordanijn. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä luowu sinusta.

6 And Elijah said to him, I beseech you, remain here because Jehovah has sent me to the Jordan. And he said, As Jehovah lives and as your soul lives, I will not leave you. And the two went on.

6. And Elijah said unto him, Tarry, I pray thee, here; for the LORD hath sent me to Jordan. And he said, As the LORD liveth, and as thy soul liveth, I will not leave thee. And they two went on.

6. Og Elias sagde til ham: Kære, bliv her, thi Herren har sendt mig til Jordanen; men han sagde: Saa vist som Herren lever, og din Sjæl lever, jeg forlader dig ikke; og de gik begge sammen.

6. Och Elia sade till honom: Käre, blif här; förty Herren hafver sändt mig till Jordan. Han sade: Så sant som Herren lefver, och din själ, jag öfvergifver dig icke. Och de gingo både tillsamman.

6. Ja Elias ütles temmale: Et jä seie, sest Jehowa on mind Jordani jure läkkitand; ja temma ütles: Ni töeste kui Jehowa ellab ja so hing ellab, ei ma jätta sind mitte mahha; ja nemmad läksid mollemad.

6. Tada Elijas jam tarė: ‘‘Pasilik čia, nes Viešpats mane siunčia prie Jordano’‘. Tas atsakė: ‘‘Kaip gyvas Viešpats ir gyva tavo siela, aš tavęs nepaliksiu’‘. Juodu ėjo toliau.

6. Und Elia sprach zu ihm: Bleib doch hier; denn der HERR hat mich gesandt an den Jordan. Er aber sprach: So wahr der HERR lebt und deine Seele, ich verlasse dich nicht. Und sie gingen beide miteinander.

6. Et Élie lui dit: Je te prie, demeure ici; car l'Éternel m'envoie jusqu'au Jourdain. Mais il répondit: L'Éternel est vivant et ton âme est vivante! je ne te quitterai point. Ainsi ils s'en allèrent tous deux.

6. Y Elías le dijo: Ruégote que te quedes aquí: porque Jehová me ha enviado al Jordán. Y él dijo: Vive Jehová, y vive tu alma, que no te dejaré. Y así fueron ellos ambos.

6 En Elia zeide tot hem: Blijf toch hier, want de HEERE heeft mij naar de Jordaan gezonden. Maar hij zeide: Zo waarachtig als de HEERE leeft en uw ziel leeft, ik zal u niet verlaten! En zij beiden gingen henen.

6. Jeszcze mu rzekł Elijasz: Proszę siedź tu; bo mię Pan posłał do Jordanu. Który odpowiedział: Jako żywy Pan, jako żywa i dusza twoja, że się ciebie nie puszczę.

6. Azután monda néki Illés: Maradj itt, kérlek, mert az Úr engem a Jordán mellé küldött. De ő felele: Él az Úr és a te lelked, hogy el nem hagylak téged. És elmenének együtt mindketten.

6 И сказал ему Илия: останься здесь, ибо Господь посылает меня к Иордану. И сказал он: жив Господь и жива душа твоя! не оставлю тебя. И пошли оба.

6. І рече Ілия до його: Зостанься ж тут, бо Господь послав мене на Йордань. Він же відказує: Так певно, як Господь живе, й як ти живеш, не покину тебе! От і пійшли вони обидва.

7. Mutta myös profeetanoppilaita lähti matkaan viisikymmentä miestä, ja he asettuivat syrjään jonkun matkan päähän näiden kahden pysähtyessä Jordanille.

7. Mutta viisikymmentä miestä prophetain pojista meni pois ja jäivät kauvas seisomaan heidän kohdallansa; vaan he seisoivat ynnä Jordanin tykönä.

7. Ja he käwit molemmin. Mutta wijsikymmendä miestä Prophetain pojista menit pois ja jäit cauwas seisoman ja he seisoit ynnä Jordanin tykönä.

7 And fifty men of the sons of the prophets went and stood opposite them afar off. And the two stood by the Jordan.

7. And fifty men of the sons of the prophets went, and stood to view afar off: and they two stood by Jordan.

7. Og halvtredsindstyve Mænd af Profeternes Børn gik frem og stode tværs overfor langtfra; men de stode begge ved Jordanen.

7. Men femtio män af Propheternas söner gingo bort, och blefvo ståndande tvärt öfver, långt ifrå dem; men de både stodo vid Jordan.

7. Ja wiiskümmend meest prohwetide lastest läksid ka ja seisid kaugel nende kohhal, ja need mollemad seisid Jordani äres.

7. Penkiasdešimt vyrų, pranašų sūnų, ėjo ir sustoję stebėjo iš tolo, o juodu nuėjo iki Jordano.

7. Aber fünfzig Männer unter der Propheten Kindern gingen hin und traten gegenüber von ferne; aber die beiden standen am Jordan.

7. Et cinquante hommes d'entre les fils des prophètes vinrent, et se tinrent à distance, vis-à-vis d'eux, tandis qu'ils s'arrêtaient tous deux au bord du Jourdain.

7. Y vinieron cincuenta varones de los hijos de los profetas, y paráronse delante desde léjos: y los dos pararon junto al Jordán.

7 En vijftig mannen van de zonen der profeten gingen henen, en stonden tegenover van verre; en die beiden stonden aan de Jordaan.

7. I szli obadwaj. A pięćdziesiąt mężów synów prorockich szli, i stanęli naprzeciwko z daleko; ale oni obaj stanęli nad Jordanem.

7. Ötven férfiú pedig a próféták fiai közül utánok menvén, velök szemben messze megállának, mikor ők ketten a Jordán mellett megállottak.

7 Пятьдесят человек из сынов пророческих пошли и стали вдали напротив их, а они оба стояли у Иордана.

7. Пятьдесять же чоловіка синів пророцьких пійшли на бік та й стояли оддалеки їх, вони ж оба станули над Йорданню.

8. Niin Elia otti vaippansa, kääri sen kokoon ja löi veteen; ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten.

8. Niin otti Elia hameensa ja kääri kokoon, ja löi veteen, ja vesi hajosi molemmille puolille, niin että he molemmat kävivät kuivina sen lävitse.

8. NIin otti Elia hamens ja käärei cocoon ja löi weteen ja wesi hajois molemmille puolille nijn että molemmat käwit cuiwana sen läpidze.

8 And Elijah took his mantle and wrapped it together and struck the waters and they were divided here and there, so that the two went over on dry ground.

8. And Elijah took his mantle, and wrapped it together, and smote the waters, and they were divided hither and thither, so that they two went over on dry ground.

8. Da tog Elias sin Kappe og svøbte den sammen og slog Vandet, og det skiltes ad til begge Sider, og de gik begge igennem paa det tørre.

8. Då tog Elia sin mantel, och svepte honom ihop, och slog i vattnet, och det delade sig på båda sidor; så att de både gingo torre derigenom.

8. Ja Elias wöttis omma pitka kue ja mässis sedda kokko, ja löi sedda wet, ja se lahkus ühhest ärra muist siñna, muist tenna, ja need mollemad läksid kuiwalt läbbi.

8. Elijas, paėmęs savo apsiaustą, suvyniojo jį ir juo sudavė per vandenį. Vanduo persiskyrė, ir juodu perėjo sausuma.

8. Da nahm Elia seinen Mantel und wickelte ihn zusammen und schlug ins Wasser; das teilte sich auf beiden Seiten, daß die beiden trocken hindurchgingen.

8. Alors Élie prit son manteau, le plia et en frappa les eaux, qui se partagèrent çà et là; et ils passèrent tous deux à sec.

8. Y tomando Elías su manto, doblóle, e hirió las aguas, las cuales se partieron a la una parte y a la otra: y pasaron ambos en seco.

8 Toen nam Elia zijn mantel, en wond hem samen, en sloeg het water, en het werd herwaarts en derwaarts verdeeld; en zij beiden gingen er door op het droge.

8. A wziąwszy Elijasz płaszcz swój, zwinął go, a uderzył nim wody, i rozdzieliły się tam i sam, tak iż przeszli obaj po suszy.

8. És fogá Illés az ő palástját, és összehajtva azt, megüté azzal a [3†] vizet; és az kétfelé válék; úgy hogy mind a ketten szárazon menének át rajta.

8 И взял Илия милоть свою, и свернул, и ударил ею по воде, и расступилась она туда и сюда, и перешли оба посуху.

8. І взяв Елия гуню свою, згорнув її та й ударив по водї, й розступилась вода на обидва боки, так що вони обидва перейшли по сусї.

9. Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi. Elisa sanoi: Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa.

9. Ja kuin he tulivat ylitse, sanoi Elia Elisalle: ano, mitä minun pitää sinulle tekemän, ennenkuin minä otetaan pois sinulta. Elisa sanoi: että kaksi osaa hengestäs olis minun kanssani.

9. Ja cosca he tulit ylidze sanoi Elia Elisalle: ano mitä minun pitä sinulle tekemän ennencuin minä otetan pois sinulda. Elisa sanoi: että sinun henges olis minun cansani caxikertaisest.

9 And it happened, when they were gone over, that Elijah said to Elisha, Ask what I will do for you before I am taken from you. And Elisha said, I beseech you, let a double portion of your spirit is upon me.

9. And it came to pass, when they were gone over, that Elijah said unto Elisha, Ask what I shall do for thee, before I be taken away from thee. And Elisha said, I pray thee, let a double portion of thy spirit be upon me.

9. Og det skete, der de kom over, da sagde Elias til Elisa: Bed, hvad jeg skal gøre for dig, før jeg tages fra dig; og Elisa sagde: Kæere, at der maa være to Dele af din Aand over mig!

9. Och då de öfver kommo, sade Elia till Elisa: Bed hvad jag dig göra skall, förr än jag varder ifrå dig tagen. Elisa sade: Att din ande varder öfver mig, till att tala dubbelt så mycket.

9. Ja se sündis, kui nemmad läbbi läksid, siis ütles Elias Elisa wasto: Pallu, mis ma sulle pean teggema, ennekui mind so jurest ärrawoetakse; ja Elisa ütles: Ma pallun, et kaks ossa sinno waimust mulle saaks.

9. Kitoje Jordano pusėje Elijas tarė Eliziejui: ‘‘Ko norėtum, kad padaryčiau prieš tai, kai būsiu paimtas nuo tavęs?’‘ Eliziejus atsakė: ‘‘Prašau, kad tavo dvasios būtų dvigubai ant manęs’‘.

9. Und da sie hinüberkamen, sprach Elia zu Elisa: Bitte, was ich dir tun soll, ehe ich von dir genommen werde. Elisa sprach: Daß mir werde ein zwiefältig Teil von deinem Geiste.

9. Quand ils eurent passé, Élie dit à Élisée: Demande ce que tu veux que je fasse pour toi, avant que je sois enlevé d'avec toi. Élisée ré-pondit: Que j'aie, je te prie, une double portion de ton esprit.

9. Y como hubieron pasado, Elías dijo a Eliseo: Pide lo que quieres que haga por tí, ántes que sea quitado de contigo. Y dijo Eliseo: Ruégote que las dos partes de tu espíritu sean sobre mí.

9 Het geschiedde nu, als zij overgekomen waren, dat Elia zeide tot Elisa: Begeer wat ik u doen zal, eer ik van bij u weggenomen worde. En Elisa zeide: Dat toch twee delen van uw geest op mij zijn!

9. A gdy przeszli, rzekł Elijasz do Elizeusza: Żądaj, czego chcesz, abym ci uczynił pierwej niż będę wzięty od ciebie. Tedy rzekł Elizeusz: Proszę niech będzie dwójnasobny duch twój we mnie;

9. És mikor általmentek, monda Illés Elizeusnak: Kérj tőlem, mit cselekedjem veled, mielőtt tőled elragadtatom. És monda Elizeus: Legyen, kérlek, a te benned való léleknek kettős mértéke én rajtam.

9 Когда они перешли, Илия сказал Елисею: проси, что сделать тебе, прежде нежели я буду взят от тебя. И сказал Елисей: дух, который в тебе, пусть будет на мне вдвойне.

9. Як перейшли, промовив Ілия до Елисея: Проси, що тобі вчинити, перш нїж буду взятий від тебе. Відказав Елисей: Нехай би у менї було удвоє духа, що в тобі.

10. Hän vastasi: Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää täyttämättä.

10. Hän sanoi: sinä olet anonut kovaa asiaa; mutta kuitenkin, jos näet minun kuin minä sinulta otetaan pois, se tapahtuu niin sinulle, mutta jos et näe, niin ei se tapahdu.

10. Hän sanoi: sinä olet anonut cowa asiata mutta cuitengin jos sinä näet minun cosca minä sinulda otetan pois nijn se tapahtu mutta jos et sinä näe nijn ei se tapahdu.

10 And he said, You have asked a hard thing. (Nevertheless), if you see me when I am taken from you, it will be so to you, but if not, it will not be so.

10. And he said, Thou hast asked a hard thing: nevertheless, if thou see me when I am taken from thee, it shall be so unto thee; but if not, it shall not be so.

10. Og han sagde: Du har bedet om en svar Ting; dog, dersom du ser mig, naar jeg tages fra dig, skal det ske dig saa, men hvis ikke, da sker det ikke.

10. Han sade: Du hafver bedit en svår ting; dock, om du ser mig, när jag varder ifrå dig tagen, så sker det; hvar ock icke, så sker det intet.

10. Ja temma ütles: Sa olled ühhe raske asja pallunud, kui sa mind nääd ärrawoetawa ennese jurest, siis sünnib sulle nenda; agga kui mitte, siis ei sünni se.

10. Elijas atsakė: ‘‘Prašai sunkaus dalyko. Jei matysi, kai mane paima, bus tai tau, bet jei nematysi­nebus’‘.

10. Er sprach: Du hast ein Hartes gebeten. Doch, so du mich sehen wirst, wenn ich von dir genommen werde, so wird's ja sein; wo nicht, so wird's nicht sein.

10. Et Élie dit: Tu demandes une chose difficile. Si tu me vois enlever d'avec toi, il t'arrivera ainsi; sinon, cela n'arrivera pas.

10. Y él le dijo: Cosa dificil has pedido. Si me vieres, cuando fuere quitado de tí, serte ha hecho así: mas si no, no.

10 En hij zeide: Gij hebt een harde zaak begeerd; indien gij mij zult zien, als ik van bij u weggenomen worde, het zal u alzo geschieden; doch zo niet, het zal niet geschieden.

10. Ale mu on odpowiedział: Trudnejś rzeczy pożądał; wszakże ujrzyszli mię, gdy będę wzięty od ciebie, tak ci się stanie; ale jeźli nie ujrzysz, nie stanieć się.

10. És ő monda: Nehéz dolgot kértél; mégis, ha majd meglátándasz engem, mikor tőled elragadtatom, meglesz, a mit kérsz: ha pedig meg nem látándasz, nem lesz meg.

10 И сказал он: трудного ты просишь. Если увидишь, как я буду взят от тебя, то будет тебе так, а если не увидишь, не будет.

10. І сказав той: Важкого просиш. Та коли бачити меш, як я буду взятий від тебе, так воно й станеться; коли ж не побачиш, то не станеться.

11. Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen.

11. Ja tapahtui kuin he ynnä kävivät ja puhuivat keskenänsä, katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heidät toinen toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispäässä taivaasen.

11. Ja cosca he ynnä käwit ja puhuit keskenäns cadzo/nijn tulit tuliset waunut tulisten hewoisten cansa ja eroitti heidän toinen toisestans. Ja Elia meni ylös tules taiwasen.

11 And it happened, as they still went on and talked, that, behold, (there appeared) a chariot of fire and horses of fire, which divided them both apart. And Elijah went up by a whirlwind into heaven.

11. And it came to pass, as they still went on, and talked, that, behold, there appeared a chariot of fire, and horses of fire, and parted them both asunder; and Elijah went up by a whirlwind into heaven.

11. Og det skete, der de gik videre og talte, se, da kom der en gloende Vogn og gloende Heste, og de gjorde Skilsmisse imellem dem begge, og Elias for op i en Storm til Himmelen.

11. Och vid de gingo tillsamman och talade, si, då kom en brinnande vagn med brinnande hästar, och skiljde dem båda ifrå hvarannan; och Elia for så upp i vädret till himmelen.

11. Ja se sündis, kui nemmad ühte järge käisid ja räkisid, wata, siis olli seäl üks tulline wanker ja tullised hobbosed, ja need lahhutasid need mollemad ühhest ärra, ja Elias läks kanges tules ülles taewa.

11. Jiems besikalbant ir einant toliau, pasirodė ugninis vežimas bei ugniniai žirgai ir perskyrė juodu. Taip Elijas buvo paimtas viesulu į dangų.

11. Und da sie miteinander gingen und redeten, siehe, da kam ein feuriger Wagen mit feurigen Rossen, die schieden die beiden voneinander; und Elia fuhr also im Wetter gen Himmel.

11. Et comme ils continuaient leur chemin et s'entretenaient en marchant, voici, un char de feu, et des chevaux de feu les séparèrent l'un de l'autre. Et Élie monta aux cieux dans un tourbillon.

11. Y aconteció, que yendo ellos hablando, he aquí que un carro de fuego con caballos de fuego apartó a los dos, y Elías subió al cielo en un torbellino.

11 En het gebeurde, als zij voortgingen, gaande en sprekende, ziet, zo was er een vurige wagen met vurige paarden, die tussen hen beiden scheiding maakten. Alzo voer Elia met een onweder ten hemel.

11. I stało się, gdy oni przecię szli rozmawiając, oto wóz ognisty, i konie ogniste rozłączyły obydwóch. I wstąpił Elijasz w wichrze do nieba.

11. És lőn, a mikor menének és menvén beszélgetének, ímé egy tüzes szekér tüzes lovakkal elválasztá őket egymástól. És felméne [4†] Illés a szélvészben az égbe.

11 Когда они шли и дорогою разговаривали, вдруг явилась колесница огненная и кони огненные, и разлучили их обоих, и понесся Илия в вихре на небо.

11. Тим часом, як вони в такій розмові йшли далїй, зявилась несподївано поломяна колесниця з поломяними кіньми. Вони їх розлучили, й понесли Ілию в бурі на небо.

12. Kun Elisa sen näki, huusi hän: Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet! Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi.

12. Mutta Elisa näki sen ja huusi: minun isäni, minun isäni, Israelin vaunu ja hänen ratsasmiehensä! ja ei häntä enää nähnyt. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia,

12. MUtta Elisa näki sen ja huusi: minun Isän minun Isän Israelin waunu ja hänen radzasmiehens ja ei händä enä nähnyt. Ja hän tartui waatteisijns ja rewäis ne cahtia.

12 And Elisha saw it and he cried, My father, my father, the chariots of Israel and the horsemen of it! And he saw him no more. And he took hold of his own clothes and tore them in two pieces.

12. And Elisha saw it, and he cried, My father, my father, the chariot of Israel, and the horsemen thereof. And he saw him no more: and he took hold of his own clothes, and rent them in two pieces.

12. Og Elisa saa det, og han raabte: Min Fader, min Fader, Israels Vogne og hans Ryttere! og han saa ham ikke ydermere, og han tog fat i sine Klæder og rev dem i to Stykker.

12. Men Elisa såg det, och ropade: Min fader, min fader, Israels vagn, och hans resenärar; och såg honom intet mer. Och han fattade sin kläder, och ref dem i tu stycker;

12. Ja Elisa näggi sedda ja temma kissendas: Mo issa , mo issa, Israeli söawankrid ja temma rüütlid! ja ta ei näinud tedda teps, ja ta hakkas ennese ridist kinni ja kärristas neid löhki kahheks tükkiks.

12. Eliziejus tai matė ir šaukė: ‘‘Mano tėve, mano tėve! Izraelio kovos vežimai ir jo raiteliai!’‘ Ir jis daugiau jo nebematė. Tuomet jis persiplėšė drabužius.

12. Elisa aber sah es und schrie: Vater, mein Vater, Wagen Israels und seine Reiter! und sah ihn nicht mehr. Und er faßte sein Kleider und zerriß sie in zwei Stücke

12. Et Élisée, le regardant, criait: Mon père, mon père, char d'Israël et sa cavalerie! Et il ne le vit plus; et, saisissant ses vêtements, il les déchira en deux pièces.

12. Y viéndolo Eliseo, clamaba: Padre mío, padre mío, carro de Israel y su gente de a caballo. Y nunca más le vió: y trabando de sus vestidos, rompiólos en dos partes.

12 En Elisa zag het, en hij riep: Mijn vader, mijn vader, wagen Israels en zijn ruiteren! En hij zag hem niet meer; en hij vatte zijn klederen en scheurde ze in twee stukken.

12. Co Elizeusz widząc, wołał: Ojcze mój, ojcze mój! Wozie Izraelski i jazdo jego. I nie widział go więcej. A pochwyciwszy szaty swe rozdarł je na dwie części.

12. Elizeus pedig ezt látván, kiált vala: Édes atyám, édes atyám! [5†] Izráel szekerei és lovagjai! És nem látá őt többé. És vevé a maga ruháit, és két részre szakasztá azokat,

12 Елисей же смотрел и воскликнул: отец мой, отец мой, колесница Израиля и конница его! И не видел его более. И схватил он одежды свои и разодрал их на две части.

12. Вбачаючи се, Елисей закричав: Батеньку мій, батеньку! ой колеснице Ізрайлева й візниче його! Та не бачив його більш. І вхопив одежу свою та й роздер надвоє.

13. Sitten hän otti maasta Elian vaipan, joka oli pudonnut hänen päältään, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle.

13. Ja otti Elian hameen ylös, joka häneltä pudonnut oli, palasi ja seisoi Jordanin rannalla;

13. Ja otti Elian hamen ylös joca häneldä pudonnut oli palais ja meni Jordanin randaan.

13 He also took up the mantle of Elijah that fell from him and went back and stood by the bank of the Jordan.

13. He took up also the mantle of Elijah that fell from him, and went back, and stood by the bank of Jordan;

13. Og han tog Elias's Kappe op, som var falden af ham, og vendte tilbage og stod ved Jordanens Bred.

13. Och tog upp Elia mantel, som ifrå honom fallen var, och vände om, och gick till Jordans strand;

13. Ja ta wöttis Elia pitka kue ülles, mis ta seljast olli mahhalangenud, ja läks taggasi ja seisis Jordani äres,

13. Eliziejus, pakėlęs Elijo apsiaustą, kuris nuo jo nukrito, sugrįžęs atsistojo ant Jordano kranto.

13. und hob auf den Mantel Elia's, der ihm entfallen war, und kehrte um und trat an das Ufer des Jordans

13. Puis il releva le manteau qu'Élie avait laissé tomber de dessus lui; et il s'en retourna, et s'arrêta sur le bord du Jourdain.

13. Y alzando el manto de Elías, que se le había caido, volvióse, y paróse a la orilla del Jordán.

13 Hij hief ook Elia's mantel op, die van hem afgevallen was, en keerde weder, en stond aan den oever van de Jordaan.

13. I podniósł płaszcz Elijaszowy, który był spadł z niego, a wróciwszy się, stanął nad brzegiem Jordanu. A tak wziąwszy płaszcz Elijaszowy, który był spadł z niego, uderzył nim wody, mówiąc: Gdzież jest Pan, Bóg Elijaszowy?

13. És felemelé az Illés palástját, a mely róla leesett, és visszatért, és megállott a Jordán partján.

13 И поднял милоть Илии, упавшую с него, и пошел назад, и стал на берегу Иордана;

13. І підняв Ілиїну гуню, що впала з його, й вернувсь та й став на березї Йорданї.

14. Ja hän otti Elian vaipan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja sanoi: Missä on Herra, Elian Jumala? Kun hän siis löi veteen, jakaantui se kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli.

14. Ja otti Elian hameen, joka häneltä pudonnut oli, löi veteen ja sanoi: kussa on nyt Herra Elian Jumala? ja löi veteen, niin vesi hajosi molemmille puolille, ja Elisa kävi ylitse.

14. Ja otti sen hamen joca Elialda pudonnut oli löi weteen ja sanoi: cusa on nyt HERra Elian Jumala? Ja löi weteen nijn wesi hajois molemmille puolille ja Elisa käwi ylidzen.

14 And he took the mantle of Elijah that fell from him and struck the waters and said, Where is Jehovah, the God of Elijah? And when he also had struck the waters, they were divided here and there and Elisha went over.

14. And he took the mantle of Elijah that fell from him, and smote the waters, and said, Where is the LORD God of Elijah? and when he also had smitten the waters, they parted hither and thither: and Elisha went over.

14. Og han tog Elias's Kappe, som var falden af ham, og slog Vandet og sagde: Hvor er Herren, Elias's Gud? ja hvor er han og han slog Vandet, og det skiltes ad til begge Sider, og Elisa gik over.

14. Och tog den samma Elia mantel, som ifrå honom fallen var, och slog i vattnet, och sade: Hvar är nu Herren, Elia Gud? och slog i vattnet; så delade det sig på båda sidor, och Elisa gick derigenom.

14. Ja wöttis Elia pitka kue, mis ta seljast olli mahhalangenud, ja löi sedda wet ja ütles: Kus on Jehowa Elia Jum̃al? nenda löi temma ka sedda wet, ja se lahkus ühhest ärra muist senna muist tenna, ja Elisa läks läbbi.

14. Jis paėmė nuo Elijo nukritusį apsiaustą ir, sudavęs juo per vandenį, tarė: ‘‘Kur yra Viešpats, Elijo Dievas?’‘ Kai jis sudavė per vandenį, vanduo persiskyrė, ir Eliziejus perėjo.

14. und nahm den Mantel Elia's, der ihm entfallen war, und schlug ins Wasser und sprach: Wo ist nun der HERR, der Gott Elia's? und schlug ins Wasser; da teilte sich's auf beide Seiten, und Elisa ging hindurch.

14. Et il prit le manteau qu'Élie avait laissé tomber de dessus lui; il en frappa les eaux et dit: Où est l'Éternel, le Dieu d'Élie? Lui aussi il frappa les eaux, qui se partagèrent çà et là, et Élisée passa.

14. Y tomando el manto de Elías, que se le había caido, hirió las aguas, y dijo: ¿Dónde está Jehová el Dios de Elías, también él? Y como hirió las aguas, fueron partidas de la una parte y de la otra, y Eliseo pasó.

14 En hij nam den mantel van Elia, die van hem afgevallen was, en sloeg het water, en zeide: Waar is de HEERE, de God van Elia? Ja, Dezelve? En hij sloeg het water, en het werd herwaarts en derwaarts verdeeld, en Elisa ging er door.

14. A tak i on uderzył nim wody, a rozdzieliły się tam i sam, i przeszedł Elizeusz.

14. És vevé az Illés palástját, a mely róla leesett, és azzal megüté [6†] a vizet, és monda: Hol van az Úr, az Illés Istene? És mikor ő is megütötte a vizet, kétfelé válék az; és általméne Elizeus.

14 и взял милоть Илии, упавшую с него, и ударил ею по воде, и сказал: где Господь, Бог Илии, – Он Самый? И ударил по воде, и она расступилась туда и сюда, и перешел Елисей.

14. І взяв гуню Ілиїну, що з його впала, й вдарив нею по водї, та вода не розступилась. І сказав він: Де ж є Бог Ілиїн? І вдарив вдруге по водї, й вона розступилась сюди й туди, й перейшов Елисей.

15. Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat syrjästä näkivät sen, sanoivat he: Elian henki on laskeutunut Elisaan. Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan.

15. Kuin prophetain pojat, jotka toisella puolella Jerihossa olivat, näkivät hänen, sanoivat he: Elian henki lepää Elisan päällä, ja kävivät häntä vastaan ja kumarsivat maahan asti,

15. COsca Prophetain pojat jotca ylidze toisella puolella Jerihos olit näit hänen sanoit he: Elian hengi lepä Elisan päällä ja käwit händä wastan ja cumarsit maahan asti.

15 And when the sons of the prophets who were at Jericho opposite him saw him, they said, The spirit of Elijah rests on Elisha. And they came to meet him and bowed themselves to the ground before him.

15. And when the sons of the prophets which were to view at Jericho saw him, they said, The spirit of Elijah doth rest on Elisha. And they came to meet him, and bowed themselves to the ground before him.

15. Og der Profeternes Børn, som vare i Jeriko tværs overfor, saa det, da sagde de: Elias's Aand hviler paa Elisa; og de gik ham i Møde, og de bøjede sig ned for ham imod Jorden.

15. Och då Propheternas söner, som i Jericho tvärsöfver voro, sågo honom, sade de: Elia ande blifver på Elisa; och gingo emot honom, och tillbådo på jordena;

15. Ja prohwetide lapsed, mis Jerikus, näggid tedda seält kohhalt ja ütlesid: Elia waim hingab Elisa peäl; ja nemmad tullid ta wasto ja kummardasid temma ette mahha,

15. Pranašų sūnūs, kurie buvo kitoje pusėje, Jeriche, jį pamatę, sakė: ‘‘Elijo dvasia nužengė ant Eliziejaus’‘. Atėję jo pasitikti, jie nusilenkė prieš jį iki žemės

15. Und da ihn sahen der Propheten Kinder, die gegenüber zu Jericho waren, sprachen sie: Der Geist Elia's ruht auf Elisa; und gingen ihm entgegen und fielen vor ihm nieder zur Erde

15. Quand les fils des prophètes qui étaient à Jérico, vis-à-vis, l'eurent vu, ils dirent: L'esprit d'Élie repose maintenant sur Élisée. Et ils vinrent au-devant de lui, se prosternèrent en terre devant lui, et lui dirent:

15. Y viéndolo los hijos de los profetas, que estaban en Jericó, de la otra parte, dijéron: El espíritu de Elías reposó sobre Eliseo. Y viniéronle a recibir, e inclináronse a él en tierra,

15 Als nu de kinderen der profeten, die tegenover te Jericho waren, hem zagen, zo zeiden zij: De geest van Elia rust op Elisa; en zij kwamen hem tegemoet, en bogen zich voor hem neder ter aarde.

15. Co widząc synowie proroccy, którzy byli w Jerycho, stojąc na przeciwko, rzekli: Odpoczął duch Elijaszowy nad Elizeuszem; a wyszedłszy przeciwko niemu pokłonili mu się aż do ziemi.

15. És mikor látták őt a próféták fiai, a kik átellenben Jérikhónál valának, mondának: Az Illés [7†] lelke megnyugodt Elizeuson. És eleibe menének néki, és meghajták magokat ő előtte a földig;

15 И увидели его сыны пророков, которые в Иерихоне, издали, и сказали: опочил дух Илии на Елисее. И пошли навстречу ему, и поклонились ему до земли,

15. І побачили сини пророків, що були в Ерихонї навпроти, та й промовили: Дух Ілиїн опочив на Елисеї. І пійшли зустріч йому, й вклонились перед ним до землї;

16. Ja he sanoivat hänelle: Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä; menkööt he etsimään sinun isäntääsi. Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon. Hän vastasi: Älkää lähettäkö.

16. Ja sanoivat hänelle: katso, sinun palvelioissas on viisikymmentä vahvaa miestä, anna heidän mennä etsimään isäntääsi, jos Herran henki on ottanut hänen ja heittänyt jollekulle vuorelle, taikka johonkuhun laaksoon. Hän sanoi: älkäät antako mennä!

16. Ja sanoit hänelle: cadzo sinun palwelioisas on wijsikymmendä wahwa miestä anna heidän mennä edzimän sinun Isändätäs jos HERran hengi on ottanut hänen ja heittänyt jolleculle wuorelle taicka johongun laxoon. Hän sanoi: älkät andaco mennä.

16 And they said to him, Behold now, there are fifty strong men with your servants. Please let them go and seek your master, lest the Spirit of Jehovah has taken him up and cast him upon some mountain, or into some valley. And he said, You* will not send.

16. And they said unto him, Behold now, there be with thy servants fifty strong men; let them go, we pray thee, and seek thy master: lest peradventure the Spirit of the LORD hath taken him up, and cast him upon some mountain, or into some valley. And he said, Ye shall not send.

16. Og de sagde til ham: Kære se, her er halvtredsindstyve Mænd iblandt dine Tjenere, stærke Folk; lad dem dog gaa og lede efter din Herre, maaske Herrens Aand har optaget ham og kastet ham paa et af Bjergene eller i en af Dalene; men han sagde: Lader dem ikke gaa!

16. Och sade till honom: Si, ibland dina tjenare äro femtio starke män; låt dem gå och söka din herra; tilläfventyrs Herrans Ande hafver tagit honom, och kastat honom någorstäds uppå ett berg, eller någorstäds uti en dal. Han sade: Låter intet gå.

16. Ja ütlesid temma wasto: Et wata, so sullasid on wiiskümmend meest, wahwad mehhed, et mingo need ja otsigo so issandat, ehk wahhest on Jehowa waim tedda ärrawinud ja tedda wiskanud ühhe mäe peäle ehk ühte orko; ja temma ütles: Ärge laske mitte miñna.

16. ir jam tarė: ‘‘Pas mus yra penkiasdešimt tvirtų vyrų, tavo tarnų. Tegu jie nueina ieškoti Elijo. Gal Viešpaties Dvasia, paėmusi jį, numetė ant kokio kalno ar į slėnį?’‘ Jis atsakė: ‘‘Nesiųskite’‘.

16. und sprachen zu ihm: Siehe, es sind unter deinen Knechten fünfzig Männer, starke leute, die laß gehen und deinen Herrn suchen; vielleicht hat ihn der Geist des HERRN genommen und irgend auf einen Berg oder irgend in ein Tal geworfen. Er aber sprach: Laßt ihn gehen!

16. Voici, il y a parmi tes serviteurs cinquante hommes vaillants; nous te prions qu'ils s'en aillent chercher ton maître, de peur que l'Esprit de l'Éternel, l'ayant enlevé, ne l'ait jeté dans quelque montagne ou dans quelque vallée. Et il répondit: N'y envoyez point.

16. Y dijéronle: He aquí, hay con tus siervos cincuenta varones fuertes, vayan ahora, y busquen a tu señor, quizá le ha levantado el Espíritu de Jehová, y le ha echado en algún monte, o en algún valle. Y él les dijo. No enviéis.

16 En zij zeiden tot hem: Zie nu, er zijn bij uw knechten vijftig dappere mannen; laat hen toch heengaan, en uw heer zoeken, of niet misschien de Geest des HEEREN hem opgenomen, en op een der bergen, of in een der dalen hem geworpen heeft. Doch hij zeide: Zendt niet.

16. I rzekli do niego: Oto teraz jest przy sługach twych pięćdziesiąt mężów mocnych. Proszę niech idą, a niech szukają Pana twego; by go snać nie zaniósł Duch Paóski, a nie porzucił go na której górze, albo w której dolinie. Ale im on rzekł: Nie posyłajcie.

16. És mondának néki: Ímé a te szolgáid között van ötven ember, erős férfiak, küldd el őket, hadd keressék meg a te uradat, hátha az Úrnak lelke ragadta el őt, és letette őt valamelyik hegyen, vagy völgyben. De ő monda: Ne küldjetek.

16 и сказали ему: вот, есть у нас , рабов твоих, человек пятьдесят, люди сильные; пусть бы они пошли и поискали господина твоего; может быть, унес его Дух Господень и поверг его на одной из гор, или на одной из долин. Он же сказал: не посылайте.

16. І промовили до його: Ось у нас тут, у твоїх рабів, пятьдесять кріпких мужів; нехай йдуть та шукають пана твого; може дух Господень занїс його та покинув на котрій горі, або на якій долинї. Він же сказав: Не посилайте.

17. Mutta he pyysivät häntä pyytämällä, kyllästyksiin asti, kunnes hän sanoi: Lähettäkää sitten. Niin he lähettivät viisikymmentä miestä; ja nämä etsivät kolme päivää, mutta eivät löytäneet häntä.

17. Mutta he vaativat häntä siihenasti, että hän häpesi, ja sanoi: antakaat mennä! Ja he lähettivät matkaan viisikymmentä miestä, ja he etsivät kolme päivää ja ei löytäneet häntä,

17. Mutta he waadeit händä sijhenasti että hän häpeis ja sanoi: mengän. Ja he lähetit matcaan wijsikymmendä miestä ja he edzeit colme päiwä ja ei löytänet händä.

17 And when they urged him till he was ashamed, he said, Send. Therefore they sent fifty men. And they sought three days, but did not find him.

17. And when they urged him till he was ashamed, he said, Send. They sent therefore fifty men; and they sought three days, but found him not.

17. Men de nødte ham, indtil han bluedes derved og sagde: Lader dem gaa; og de udsendte halvtredsindstyve Mænd, og de ledte i tre Dage, men de fandt ham ikke.

17. Men de nödgade honom, tilldess han skämdes, och sade: Låter gå dem. Och de sände åstad femtio män; och de sökte honom i tre dagar, och funno honom intet;

17. Ja nemmad käisid ta peäle, kunni ta hakkas häbbenema, siis ütles ta: Läkkitage siis; ja nemmad läkkitasid wiiskümmend meest, ja need otsisid kolm päwa, ja ei leidnud tedda mitte.

17. Jiems primygtinai prašant, Eliziejus sutiko. Jie išsiuntė penkiasdešimt vyrų, kurie ieškojo tris dienas, bet jo nerado.

17. Aber sie nötigten ihn, bis daß er nachgab und sprach: Laßt hingehen! Und sie sandte hin fünfzig Männer und suchten ihn drei Tage; aber sie fanden ihn nicht.

17. Mais ils le pressèrent jusqu'à l'embarrasser; il leur dit donc: Envoyez-y! Alors ils envoyèrent cinquante hommes, qui cherchèrent trois jours et ne le trouvèrent pas.

17. Mas ellos le importunaron hasta que avergonzándose dijo: Enviád. Entónces ellos enviaron cincuenta hombres, los cuales le buscaron tres dias, mas no le hallaron.

17 Maar zij hielden bij hem aan tot schamens toe; en hij zeide: Zendt. En zij zonden vijftig mannen, die drie dagen zochten, doch hem niet vonden.

17. A gdy naó nalegali aż do uprzykrzenia, rzekł: Poślijcież. A tak posłali onych pięćdziesiąt mężów, którzy szukając przez trzy dni nie znaleźli go.

17. De azok kényszerítették őt egész a megszégyenülésig, és monda: Hát küldjetek el! És elküldék az ötven férfiút, de harmadnapig keresvén sem találák meg őt.

17 Но они приступали к нему долго, так что наскучили ему, и он сказал: пошлите. И послали пятьдесят человек, и искали три дня, и не нашли его,

17. Як же вони всиловувались аж надто, сказав він: То посилайте. І послали вони пятьдесять чоловіка, й шукали три днї, та не знайшли.

18. Kun he tulivat takaisin hänen luoksensa, hänen ollessaan Jerikossa, sanoi hän heille: Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?

18. Ja tulivat jälleen hänen tykönsä, ja hän asui Jerihossa; ja hän sanoi heille: enkö minä sanonut teille, ettei teidän pitänyt menemän?

18. Ja tulit jällens hänen tygöns (ja hän oli Jerihos) ja sanoi heille: engö minä sanonut teille ettei teidän pitänyt menemän?

18 And they came back to him while he remained at Jericho. And he said to them, Did I not say to you*, Do not go?

18. And when they came again to him, (for he tarried at Jericho,) he said unto them, Did I not say unto you, Go not?

18. Da kom de tilbage til ham, medens han var bleven i Jeriko; og han sagde til dem: Sagde jeg ej til eder, at I ikke skulde gaa?

18. Och kommo åter till honom; och han blef i Jericho, och sade till dem: Sade jag icke eder, att I icke skullen gå?

18. Ja nemmad tullid ta jure taggasi, sest ta olli Jeriko jänud; ja temma ütles nende wasto: Eks ma üttelnud teile, ärge minge mitte.

18. Jiems sugrįžus į Jerichą, Eliziejus jiems tarė: ‘‘Argi aš jums nesakiau: ‘Neikite’?’‘

18. Und kamen wieder zu ihm, da er noch zu Jericho war; und er sprach zu ihnen: Sagte ich euch nicht, ihr solltet nicht hingehen?

18. Et ils revinrent vers Élisée, qui était demeuré à Jérico; et il leur dit: Ne vous avais-je pas dit: N'y allez pas?

18. Y como volvieron a él, que se había quedado en Jericó, él les dijo: ¿No os dije yo que no fueseis?

18 Toen kwamen zij weder tot hem, daar hij te Jericho gebleven was; en hij zeide tot hen: Heb ik tot ulieden niet gezegd: Gaat niet?

18. A gdy się wrócili do niego, (a on mieszkał w Jerycho,)rzekł do nich: Azażem wam nie mówił: Nie chodźcie?

18. És mikor visszajöttek ő hozzá, mert Jérikhóban lakott, monda nékik: Nem mondottam-é, hogy ne menjetek el?

18 и возвратились к нему, между тем как он оставался в Иерихоне, и сказал им: не говорил ли я вам: не ходите?

18. І вернулись до його, покіль він гаявсь у Ерихонї. І сказав їм: Чи я ж вам не казав, щоб не ходили?

19. Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia.

19. Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: katso, tässä kaupungissa on hyvä asua, niinkuin meidän herramme näkee; mutta vesi on paha ja maa hedelmätöin.

19. JA ne miehet cuin Caupungis olit sanoit Elisalle cadzo täsä Caupungis on hywä asua nijncuin meidän Herram näke mutta täsä on paha wesi ja hedelmätöin maa.

19 And the men of the city said to Elisha, Behold now, the situation of this city is pleasant, as my lord sees, but the water is bad and the ground barren.

19. And the men of the city said unto Elisha, Behold, I pray thee, the situation of this city is pleasant, as my lord seeth: but the water is naught, and the ground barren.

19. Og Mændene i Staden sagde til Elisa: Kære, se, her er godt at bo i Staden, ligesom min Herre ser; men Vandet er slet, og Landet volder utidige Fødsler.

19. Och männerna i stadenom sade till Elisa: Si, det är godt att bo i denna staden, såsom min herre ser; men här är ondt vatten, och landet ofruktsamt.

19. Ja selle liñna mehhed ütlesid Elisa wasto: Et wata, selle liñna paik on hea, nenda kui mo issand nääb, agga se wessi on pahha, ja se Ma on sant.

19. Jericho gyventojai sakė Eliziejui: ‘‘Miestas geroje vietoje, kaip tu pats matai, bet vanduo blogas ir žemė nederlinga’‘.

19. Und die Männer der Stadt sprachen zu Elisa: Siehe, es ist gut wohnen in dieser Stadt, wie mein Herr sieht; aber es ist böses Wasser und das Land unfruchtbar.

19. Et les gens de la ville dirent à Élisée: Voici, le séjour de cette ville est bon, comme mon seigneur le voit; mais les eaux sont mauvaises, et le pays est stérile.

19. Y los varones de la ciudad dijeron a Eliseo: He aquí, la habitación de esta ciudad es buena, como mi señor ve, mas las aguas son malas, y la tierra enferma.

19 En de mannen der stad zeiden tot Elisa: Zie toch, de woning dezer stad is goed, gelijk als mijn heer ziet; maar het water is kwaad, en het land onvruchtbaar.

19. Rzekli też mężowie onego miasta do Elizeusza: Wej, oto mieszkanie miasta tego jest dobre, jako panie mój widzisz; ale wody złe i ziemia niepłodna.

19. És mondának a város férfiai Elizeusnak: Ímé e város jó lakóhely volna, a mint uram magad látod; de a vize ártalmas, és a föld gyümölcsét meg nem érleli.

19 И сказали жители того города Елисею: вот, положение этого города хорошо, как видит господин мой; но вода нехороша и земля бесплодна.

19. І казали міські люде Елисеєві: Гарний видом сей город, як сам бачиш, добродїю, та вода непогожа, й земля не родить.

20. Hän sanoi: Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja. Ja he toivat sen hänelle.

20. Hän sanoi: tuokaat minulle uusi astia ja pankaat suolaa siihen! Ja he toivat sen hänelle.

20. Hän sanoi: tuocat minulle usi astia ja pangat suola sijhen ja he toit hänelle.

20 And he said, Bring me a new jar and put salt in it. And they brought it to him.

20. And he said, Bring me a new cruse, and put salt therein. And they brought it to him.

20. Og han sagde: Henter mig en ny Skaal og lægger Salt derudi; og de hentede det til ham.

20. Han sade: Tager mig hit ett nytt kärile, och lägger salt deruti. Och de gjorde så.

20. Ja temma ütles: Wötke ja toge mulle üks uus kaus ja pange sola siñna sisse; ja nemmad töid temmale.

20. Eliziejus atsakė: ‘‘Atneškite man naują dubenį ir įberkite į jį druskos’‘. Ir jie atnešė jam.

20. Er sprach: Bringet mir her eine neue Schale und tut Salz darein! Und sie brachten's ihm.

20. Et il dit: Apportez-moi un vase neuf, et mettez-y du sel. Et ils le lui apportèrent.

20. Entónces él dijo: Traédme una botija nueva, y ponéd en ella sal; y trajéronsela.

20 En hij zeide: Brengt mij een nieuwe schaal, en legt er zout in. En zij brachten ze tot hem.

20. Tedy rzekł: Przynieście mi baókę nową, a włóżcie w nię soli. I przynieśli mu.

20. És monda: Hozzatok nékem egy új csészét, és tegyetek sót belé. És elhozák néki.

20 И сказал он: дайте мне новую чашу и положите туда соли. И дали ему.

20. І промовив він: Принесїть менї нову посудину й вкиньте соли туди. Як же ж вони принесли,

21. Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa.

21. Niin hän meni ulos vesihuokoin tykö ja heitti suolaa niihin, sanoen: näin sanoo Herra: minä olen tämän veden parantanut, ei kuolema, taikka hedelmättömyys pidä heistä tästedes tuleman.

21. Nijn hän meni ulos wesicaiwoin tygö ja heitti suola nijhin sanoden: nijn sano HERra: minä olen tämän weden parandanut ei yxikän cuolema taicka hedelmättömys pidä heistä tästedes tuleman.

21 And he went forth to the spring of the waters and cast salt in it and said, Jehovah says thus, I have healed these waters. There will not be from there any more death or barren land.

21. And he went forth unto the spring of the waters, and cast the salt in there, and said, Thus saith the LORD, I have healed these waters; there shall not be from thence any more death or barren land.

21. Da gik han ud til Vandets Udspring, og han kastede Saltet deri og sagde: Saa sagde Herren: Jeg har gjort dette Vand sundt, at der skal ingen Død eller Ufrugtbarhed ydermere komme deraf.

21. Då gick han ut till vattukällona, och kastade saltet deruti, och sade: Så säger Herren: Jag hafver gjort detta vattnet helbregda; ingen död eller ofruktsamhet skall härefter komma deraf.

21. Ja ta läks wälja hallika jure, ja wiskas senna sisse sola ja ütles: Nenda ütleb Jehowa, ma ollen sedda wet terweks teinud, seält ei pea mitte ennam surma egga sedda, mis se Ma sandiks teeb, wäljatullema.

21. Nuėjęs prie vandens šaltinio, jis įmetė į jį druskos ir sakė: ‘‘Taip sako Viešpats: ‘Aš pagydžiau šitą vandenį. Jis nebebus priežastimi nei mirties, nei nevaisingumo’ ‘‘.

21. Da ging er hinaus zu der Wasserquelle und warf das Salz hinein und sprach: So spricht der HERR: Ich habe dies Wasser gesund gemacht; es soll hinfort kein Tod noch Unfruchtbarkeit daher kommen.

21. Puis il sortit vers la source des eaux, et il y jeta du sel et dit: Ainsi a dit l'Éternel: Je rends saines ces eaux; elles ne causeront plus ni mort, ni stérilité.

21. Y saliendo él a los manaderos de las aguas, echó dentro la sal, y dijo: Así dijo Jehová: Yo sané estas aguas: y no habrá más en ellas muerte, ni enfermedad.

21 Toen ging hij uit tot de waterwel, en wierp het zout daarin, en zeide: Zo zegt de HEERE: Ik heb dit water gezond gemaakt, er zal geen dood noch onvruchtbaarheid meer van worden.

21. A poszedłszy do źródła wód, wrzucił tam soli, i rzekł: Tak mówi Pan: Uzdrowiłem te wody; nie będzie więcej stamtąd śmierci, ani niepłodności.

21. Ő pedig kiment a forráshoz, és bele veté a sót, [8†] és monda: Ezt mondja az Úr: Meggyógyítottam e vizeket; nem származik ezután azokból halál és idétlen termés.

21 И вышел он к истоку воды, и бросил туда соли, и сказал: так говорит Господь: Я сделал воду сию здоровою, не будет от нее впредь ни смерти, ни бесплодия.

21. Пійшов він до криничаного жерела, вкинув соли, й рече: Так говорить Господь: Я зробив сю воду здоровою, тепер уже не буде від неї нї смертї, нї невроджаю.

22. Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.

22. Niin parani vesi tähän päivään asti Elisan sanan jälkeen, jonka hän puhui.

22. Nijn parani wesi tähän päiwän asti Elisan sanan jälken jonga hän puhui.

22 So the waters were healed to this day, according to the word of Elisha which he spoke.

22. So the waters were healed unto this day, according to the saying of Elisha which he spake.

22. Saa blev Vandet sundt indtil denne Dag, efter Elisas Ord, som han talte.

22. Alltså vardt vattnet helbregda allt intill denna dag, efter Elisa ord, som han talade.

22. Ja se wessi sai terweks tännapäwani Elisa sanna järrele, mis ta räkis.

22. Vanduo yra sveikas iki šios dienos, kaip Eliziejus pasakė.

22. Also ward das Wasser gesund bis auf diesen Tag nach dem Wort Elisas, das er redete.

22. Et les eaux ont été saines jusqu'à ce jour, selon la parole qu'Élisée avait prononcée.

22. Y fueron sanas las aguas hasta hoy, conforme a la palabra que habló Eliseo.

22 Alzo werd dat water gezond, tot op dezen dag, naar het woord van Elisa, dat hij gesproken had.

22. A tak uzdrowione są one wody aż do dnia tego, według słowa Elizeuszowego, które był powiedział.

22. És egészségesekké lőnek a vizek mind e mai napig, Elizeus beszéde szerint, a melyet szólott.

22 И вода стала здоровою до сего дня, по слову Елисея, которое он сказал.

22. Так і зробилась вода погожою по сей день, по слову, що промовив Елисей.

23. Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!

23. Ja hän meni sieltä ylös Beteliin, ja hänen mennessänsä tiellä, tulivat pienet pojat kaupungista ja pilkkasivat häntä, sanoen hänelle: tule ylös paljaspää, tule ylös paljaspää!

23. JA hän meni sieldä BethElijn ja hänen mennesäns tiellä tulit pienet pojat Caupungist ja pilckaisit händä sanoden: tule ylös paljas pää tule ylös paljas pää.

23 And he went up from there to Bethel. And as he was going up by the way, there came out young lads out of the city and mocked him and said to him, Go up, you baldheaded; go up, you baldheaded.

23. And he went up from thence unto Bethel: and as he was going up by the way, there came forth little children out of the city, and mocked him, and said unto him, Go up, thou bald head; go up, thou bald head.

23. Og han gik derfra op til Bethel; men der han gik op paa Vejen, da kom der smaa Drenge ud af Staden og spottede ham og sagde til ham: Kom op, du skaldede! kom op, du skaldede!

23. Och han gick upp till BethEl; och vid han var på vägen ditåt, kommo små piltar utaf staden, och begabbade honom, och sade till honom: Du skallote, kom upp; du skallote, kom upp.

23. Ja ta läks seält ülles Peteli, ja kui ta olli sedda teed üllesminnemas, siis tullid pissikessed poisid liñnast wälja, ja pilkasid tedda ja ütlesid temmale: Tulle ülles sa paljas Pea, tulle ülles sa paljas Pea.

23. Iš Jericho jis ėjo į Betelį. Jam einant keliu, maži vaikai, išėję iš miesto, tyčiojosi iš jo ir šaukė: ‘‘Eik aukštyn, pliki! Eik aukštyn, pliki!’‘

23. Und er ging hinauf gen Beth-El. Und als er auf dem Wege hinanging, kamen kleine Knaben zur Stadt heraus und spotteten sein und sprachen zu ihm: Kahlkopf, komm herauf! Kahlkopf, komm herauf!

23. Et de là il monta à Béthel. Et comme il montait par le chemin, il sortit de la ville de jeunes garçons qui se moquaient de lui, et disaient: Monte, chauve; monte, chauve!

23. Después subió de allí a Betel: y subiendo por el camino, salieron los muchachos de la ciudad burlando de él, y diciéndole: Calvo, sube, calvo, sube.

23 En hij ging van daar op naar Beth-el. Als hij nu den weg opging, zo kwamen kleine jongens uit de stad; die bespotten hem, en zeiden tot hem: Kaalkop, ga op, kaalkop, ga op!

23. Potem szedł stamtąd do Betel. A gdy szedł drogą, dzieci małe wyszły z miasta, i naśmiewały się z niego, i mówiły mu: Idźże łysy, idźże łysy!

23. Felméne azután onnét Béthelbe; és mikor az úton felfelé méne, apró gyermekek jövének ki a városból, a kik őt csúfolják vala, ezt mondván: Jőjj fel, kopasz, jőjj fel, kopasz!

23 И пошел он оттуда в Вефиль. Когда он шел дорогою, малые дети вышли из города и насмехались над ним и говорили ему: иди, плешивый! иди, плешивый!

23. Звідти ж пійшов він у Бетель. Як же він ійшов дорогою, повибігали малі дїти з городу та й сьміялись із його, покликуючи: Ходи лисий, ходи лисий!

24. Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi.

24. Ja hän käänsi itsensä, ja kuin hän heidät näki, kirosi hän heitä Herran nimeen. Niin tuli kaksi karhua metsästä ja repeli heistä kaksi poikaa viidettäkymmentä kuoliaaksi.

24. Ja hän käänsi idzens ja cuin hän heidän näki kirois hän heitä HERran nimeen. Nijn tuli caxi carhua medzästä ja repelit caxi poica wijdettäkymmendä cuoliaxi.

24 And he looked behind him and saw them and cursed them in the name of Jehovah. And there came out two female-bears out of the wood and tore forty-two lads of them.

24. And he turned back, and looked on them, and cursed them in the name of the LORD. And there came forth two she bears out of the wood, and tare forty and two children of them.

24. Og han vendte sig om, og der han saa dem, da bandede han dem i Herrens Navn; da kom der to Bjørne ud af Skoven og sønderreve af dem to og fyrretyve Børn.

24. Och han vände sig om; och då han såg dem, bannade han dem i Herrans Namn. Då kommo två björnar utu skogenom, och refvo två och fyratio piltar ihjäl.

24. Ja kui ta taggasi watis ja neid näggi, siis wandus ta neid ärra Jehowa nimmel; ja # kaks karro tullid metsast wälja, ja kiskusid neist löhki kaks poise wietkümmend.

24. Atsigręžęs jis pažiūrėjo į juos ir prakeikė juos Viešpaties vardu. Dvi lokės atbėgo iš miško ir sudraskė keturiasdešimt du vaikus.

24. Und er wandte sich um; und da er sie sah, fluchte er ihnen im Namen des HERRN. Da kamen zwei Bären aus dem Walde und zerrissen der Kinder zweiundvierzig.

24. Et, se retournant, il les vit et les maudit au nom de l'Éternel. Alors deux ours sortirent de la forêt, et déchirèrent quarante-deux de ces enfants.

24. Y él mirando atrás, viólos y maldíjolos en el nombre de Jehová: y salieron dos osas del monte, y despedazaron de ellos cuarenta y dos muchachos.

24 En hij keerde zich achterom, en hij zag ze, en vloekte hen, in den Naam des HEEREN. Toen kwamen twee beren uit het woud, en verscheurden van dezelve twee en veertig kinderen.

24. Który obejrzawszy się, ujrzał je, i złorzeczył im w imieniu Paóskiem. Przetoż wyszedłszy dwie niedźwiedzice z lasu, rozdrapały z nich czterdzieści i dwoje dzieci.

24. És hátratekintvén és meglátván őket, megátkozá őket az Úr nevében, és az erdőből két [9†] nőstény medve jövén ki, szétszaggata közülök negyvenkét gyermeket.

24 Он оглянулся и увидел их и проклял их именем Господним. И вышли две медведицы из леса и растерзали из них сорок два ребенка.

24. Він же обернувсь і, побачивши їх, прокляв їх імям Господнїм. І вийшли дві ведмедицї з гаю та й роздерли сорок і двоє дїтей.

25. Sieltä hän meni Karmel-vuorelle ja palasi sieltä Samariaan.

25. Sieltä hän meni Karmelin vuorelle, ja palasi sieltä sitten Samariaan.

25. Sieldä hän meni Carmelin wuorelle ja sijtte palais sieldä Samariaan.

25 And he went from there to Mount Carmel and from there he returned to Samaria.

25. And he went from thence to mount Carmel, and from thence he returned to Samaria.

25. Og han gik derfra til Bjerget Karmel, og han vendte tilbage derfra til Samaria.

25. Dädan gick han upp på Carmels berg, och vände sedan om dädan till Samarien igen.

25. Ja ta läks seält ärra Karmeli mäe peäle, ja seält läks ta taggasi Samaria.

25. Iš čia jis nuėjo į Karmelio kalną, o iš ten grįžo į Samariją.

25. Von da ging er auf den Berg Karmel und kehrte um von da gen Samaria.

25. De là il se rendit au mont Carmel, d'où il revint à Samarie.

25. De allí fué al monte de Carmelo, y de allí volvió a Samaria.

25 En hij ging van daar naar den berg Karmel; en van daar keerde hij weder naar Samaria.

25. I szedł stamtąd na górę Karmel, a z onąd zasię wrócił się do Samaryi.

25. Onnét azután felment a [10†] Kármel hegyére; onnét pedig Samariába tért vissza.

25 Отсюда пошел он на гору Кармил, а оттуда возвратился в Самарию.

25. Звідти подався він на Кармель-гору, а відсї вернувсь в Самарию.