Jobin kirja
1090
hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Jos hän kokoaa hopeata
kuin multaa ja kasaa vaatteita
kuin savea,
17 kasatkoon: vanhurskas pukee
ne päällensä, ja viaton perii ho-
pean.
18 Hän rakentaa talonsa niin-
kuin kointoukka, se on kuin suo-
jus, jonka vartija kyhää.
19 Rikkaana hän menee levolle:
'Ei häviä mitään'; hän avaa sil-
mänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Kauhut yllättävät hänet kuin
tulvavedet, yöllä tempaa hänet
mukaansa rajuilma.
21 Itätuuli vie hänet, niin että
hän menee menojaan, ja puhal-
taa hänet pois paikaltansa.
22 Jumala ampuu häneen nuo-
lensa säälimättä; hänen täytyy
paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 Silloin paukutetaan hänelle
kämmeniä ja vihelletään hänelle
hänen asuinpaikaltansa.
28 luku
Jobin puheen jatkoa: Ihminen
tutkii maan uumenia, mutta vii-
saus pysyy häneltä salattuna;
sen tuntee Jumala yksin; juman-
pelko on oikea viisaus.
1 Hopeallakin on suonensa ja
löytöpaikkansa kullalla, joka
puhdistetaan;
2 rauta otetaan maasta, ja ki-
vestä sulatetaan vaski.
3 Tehdään loppu pimeydestä, ja
tutkitaan tyystin kivi, jonka synk-
kä pilkkopimeä peittää.
4 Kaivos louhitaan syvälle maan
asujain alle; unhotettuina he
riippuvat siellä ilman jalan tukea,
heiluvat kaukana ihmisten ilmoil-
ta.
5 Maasta kasvaa leipä, mutta
maan uumenet mullistetaan kuin
tulen voimalla.
6 Sen kivissä on safiirilla sijansa,
siellä on kultahiekkaa.
7 Polkua sinne ei tiedä kotka,
eikä haukan silmä sitä havaitse.
8 Sitä eivät astu ylväät eläimet,
ei leijona sitä kulje.
9 Siellä käydään käsiksi kovaan
kiveen, ja vuoret mullistetaan
juuriaan myöten.
10 Kallioihin murretaan käytäviä,
ja silmä näkee kaikkinaiset kal-
leudet.
11 Vesisuonet estetään tihku-
masta, ja salatut saatetaan päi-
