Jobin kirja
1091
vänvaloon.
12 Mutta viisaus - mistä se löy-
tyy, ja missä on ymmärryksen
asuinpaikka?
13 Ei tunne ihminen sille vertaa,
eikä sitä löydy elävien maasta.
14 Syvyys sanoo: 'Ei se ole mi-
nussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole
minunkaan tykönäni.'
15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla
kullalla, eikä sen hintaa punnita
hopeassa.
16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta,
ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
17 Ei vedä sille vertoja kulta ei-
kä lasi, eivät riitä sen vaihtohin-
naksi aitokultaiset kalut.
18 Koralleja ja kristalleja ei sen
rinnalla mainita, ja viisauden
omistaminen on helmiä kalliimpi.
19 Ei vedä sille vertoja Etiopian
topaasi, ei korvaa sitä puhdas
kulta.
20 Mistä siis tulee viisaus ja
missä on ymmärryksen asuin-
paikka?
21 Se on peitetty kaiken elävän
silmiltä, salattu taivaan linnuilta-
kin.
22 Manala ja kuolema sanovat:
'Korvamme ovat kuulleet siitä
vain kerrottavan.'
23 Jumala tietää tien sen luok-
se, hän tuntee sen asuinpaikan.
24 Sillä hän katsoo maan ääriin
saakka, hän näkee kaiken, mitä
taivaan alla on.
25 Kun hän antoi tuulelle voi-
man ja määräsi mitalla vedet,
26 kun hän sääti lain sateelle ja
ukkospilvelle tien,
27 silloin hän sen näki ja ilmoit-
ti, toi sen esille ja sen myös
tutki.
28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Kat-
so, Herran pelko - se on viisaut-
ta, ja pahan karttaminen on
ymmärrystä.'
29 luku
Jobin loppupuhe: Hän muistelee
entisiä onnellisia aikoja, jolloin
hän nautti kaikkien kunnioitusta
sorrettujen auttajana ja murheel-
listen lohduttajana.
1 Job jatkoi lausuen mietelmi-
ään ja sanoi:
2 Oi, jospa olisin, niinkuin olin
ammoin kuluneina kuukausina,
niinkuin niinä päivinä, joina Ju-
mala minua varjeli,
3 jolloin hänen lamppunsa loisti
