Jobin kirja
1092
pääni päällä ja minä hänen va-
lossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Jospa olisin niinkuin kukois-
tukseni päivinä, jolloin Jumalan
ystävyys oli majani yllä,
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä
minun kanssani ja poikani minua
ympäröivät,
6 jolloin askeleeni kylpivät ker-
massa ja kallio minun vierelläni
vuoti öljyvirtoja!
7 Kun menin kaupunkiin portti-
aukealle, kun asetin istuimeni to-
rille,
8 niin nuorukaiset väistyivät
nähdessään minut, vanhukset
nousivat ja jäivät seisomaan,
9 päämiehet lakkasivat puhu-
masta ja panivat kätensä suul-
leen.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja
heidän kielensä tarttui suula-
keen.
11 Sillä kenen korva minusta
kuuli, hän ylisti minua onnelli-
seksi, kenen silmä minut näki,
hän minusta todisti;
12 minä näet pelastin kurjan,
joka apua huusi, ja orvon, jolla
ei auttajaa ollut.
13 Menehtyväisen siunaus tuli
minun osakseni, ja lesken sydä-
men minä saatoin riemuitse-
maan.
14 Vanhurskaudella minä vaate-
tin itseni, ja se verhosi minut;
oikeus oli minulla viittana ja
päähineenä.
15 Minä olin sokean silmä ja
ontuvan jalka.
16 Minä olin köyhien isä, ja tun-
temattoman asiaa minä tarkoin
tutkin.
17 Minä särjin väärintekijän leu-
kaluut ja tempasin saaliin hänen
hampaistansa.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä
saan kuolla, ja minä lisään päi-
väni paljoiksi kuin hiekka.
19 Onhan juureni vedelle avoin-
na, ja kaste yöpyy minun oksil-
lani.
20 Kunniani uudistuu alati, ja
jouseni nuortuu minun kädessä-
ni.'
21 He kuuntelivat minua ja
odottivat, olivat vaiti ja vartoivat
neuvoani.
22 Puhuttuani eivät he enää sa-
naa sanoneet, vihmana vuoti
puheeni heihin.
23 He odottivat minua niinkuin
sadetta ja avasivat suunsa niin-
kuin kevätkuurolle.
