Jobin kirja
1086
etelään, en häntä näe.
10 Sillä hän tietää, kussa minä
kuljen. Jos hän tutkisi minut,
kullan kaltaisena minä selviäisin.
11 Hänen askeleissaan on mi-
nun jalkani pysynyt, hänen tie-
tänsä olen noudattanut siltä
poikkeamatta.
12 Hänen huultensa käskystä en
ole luopunut, hänen suunsa sa-
nat minä olen kätkenyt tarkem-
min kuin omat päätökseni.
13 Mutta hän pysyy samana,
kuka voi häntä estää? Mitä hän
tahtoo, sen hän tekee.
14 Niin, hän antaa täydellisesti
minulle määrätyn osan, ja sel-
laista on hänellä vielä tallella
paljon.
15 Sentähden valtaa minut kau-
hu hänen kasvojensa edessä;
kun sitä ajattelen, peljästyn hän-
tä.
16 Jumala on lannistanut minun
rohkeuteni, Kaikkivaltias on mi-
nut kauhistuttanut.
17 Sillä en menehdy pimeän
tähden, en oman itseni tähden,
jonka pimeys peittää.
24 luku
Jobin puheen jatkoa: Jumala
sallii köyhiä ja vähäväkisiä sor-
rettavan; jumalattomat saavat
rankaisematta tehdä pahoja töi-
tään.
1 Miksi ei Kaikkivaltias ole va-
rannut tuomion aikoja, ja miksi
eivät saa ne, jotka hänet tunte-
vat, nähdä hänen päiviänsä?
2 Jumalattomat siirtävät rajoja,
ryöstävät laumoja ja laskevat ne
laitumelle.
3 Orpojen aasin he vievät, otta-
vat pantiksi lesken lehmän.
4 He työntävät tieltä köyhät,
kaikkien maan kurjain täytyy pii-
leskellä.
5 Katso, nämä ovat kuin villiaa-
sit erämaassa: lähtevät työhönsä
saalista etsien, aro on heidän
lastensa leipä.
6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa
ruuakseen, ja jumalattoman viini-
tarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7 Alastomina, ilman vaatteita, he
viettävät yönsä, eikä heillä ole
peittoa kylmässä.
8 He ovat likomärkiä vuorilla
vuotavasta sateesta, ja vailla
