Jobin kirja
1098
heisiinsa.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastas-
sa on ilmetty viisaus, vain Juma-
la voi hänet torjua, ei ihminen.'
14 Minua vastaan hän ei ole
todisteita tuonut, enkä käy hä-
nelle vastaamaan teidän puheil-
lanne.
15 He ovat kauhistuneet, eivät
enää vastaa; sanat puuttuvat
heiltä.
16 Odottaisinko minä, kun he
eivät puhu, kun he siinä seisovat
enää vastaamatta?
17 Vastaanpa minäkin osaltani,
minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Sillä minä olen sanoja täyn-
nä, henki rinnassani ahdistaa
minua.
19 Katso, minun rintani on kuin
viini, jolle ei reikää avata, se on
pakahtumaisillaan niinkuin nuo-
rella viinillä täytetyt leilit.
20 Tahdon puhua, saadakseni
helpotusta, avata huuleni ja vas-
tata.
21 En pidä kenenkään puolta
enkä ketään ihmistä imartele.
22 Sillä en osaa imarrella; silloin
Luojani ottaisi minut kohta pois.
33 luku
Elihun ensimmäisen puheen jat-
koa: Job on väärässä väittäes-
sään Jumalan kohtelevan häntä,
viatonta ihmistä, vihollisenaan;
Jumala tarkoittaa ihmisen paras-
ta, tahtoo kasvattaa häntä ja
pelastaa hänet.
1 Mutta kuule nyt, Job, minun
puhettani, ja ota korviisi kaikki
minun sanani.
2 Katso, minä olen avannut
suuni, kieleni puhuu suulakeni
alla.
3 Vilpittömästä sydämestä lähte-
vät sanani; mitä tietävät, sen
huuleni suoraan sanovat.
4 Jumalan henki on minut luo-
nut, ja Kaikkivaltiaan henkäys
elävöittää minut.
5 Vastaa minulle, jos taidat; va-
rustaudu minua vastaan, nouse
taisteluun.
6 Katso, Jumalan edessä minä
olen samanlainen kuin sinä:
hyppysellinen savea olen minä-
kin.
7 Katso, ei käy minusta kauhu,
joka sinut peljästyttää, eikä mi-
nun painoni ole raskaana ylläsi.
