Jobin kirja
1096
20 jos hänen lanteensa eivät
minua siunanneet eikä hän saa-
nut lämmitellä minun karitsaini
villoilla,
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle,
kun näin puoltani pidettävän
portissa,
22 niin irtautukoon olkapääni
hartiastani, ja murtukoon käsi-
varteni sijoiltansa.
23 Sillä silloin olisi minun peljät-
tävä turmiota Jumalalta, enkä
kestäisi hänen valtasuuruutensa
edessä.
24 Jos minä panin uskallukseni
kultaan ja sanoin hienolle kullal-
le: 'Sinä olet minun turvani',
25 jos iloitsin siitä, että rikkau-
teni oli suuri ja että käteni oli
saanut paljon hankituksi,
26 jos katsellessani aurinkoa,
kuinka se loisti, ja kuuta, joka
ylhänä vaelsi,
27 sydämeni antautui salaa vie-
teltäväksi ja käteni niille suudel-
mia heitti,
28 niin olisi sekin raskaasti ran-
gaistava rikos, sillä minä olisin
kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 Olenko iloinnut vihamieheni
vahingosta, riemusta hykähtänyt,
kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 En ole sallinut suuni syntiä
tehdä, kiroten vaatia hänen hen-
keänsä.
31 Eikö täydy minun talonväkeni
myöntää, että kukin on saanut
lihaa yllin kyllin?
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä
ulkona viettää; minä pidin oveni
auki tielle päin.
33 Olenko ihmisten tavoin pei-
tellyt rikkomuksiani, kätkenyt po-
veeni pahat tekoni,
34 säikkyen suurta joukkoa ja
kaiken heimon ylenkatsetta pel-
jäten, niin että pysyin hiljaa,
ovestani ulkonematta?
35 Oi, jospa joku kuuntelisi mi-
nua! Katso, tuossa on puumerk-
kini! Kaikkivaltias vastatkoon mi-
nulle! Jospa saisin riitapuoleni
kirjoittamaan syytekirjan!
36 Totisesti, olkapäälläni sitä
kantaisin, sitoisin sen päähäni
seppeleeksi.
37 Tekisin hänelle tilin kaikista
askeleistani ja astuisin hänen
eteensä niinkuin ruhtinas.
38 Jos peltoni huusi minua vas-
taan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 jos kulutin sen voiman mak-
samatta ja saatoin sen haltijat
huokaamaan,
