Jobin kirja
1089
visti kiitävän lohikäärmeen.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan
hänen tekojensa äärten häämö-
tystä, ja kuinka hiljainen onkaan
kuiskaus, jonka hänestä kuu-
lemme! Mutta kuka käsittää hä-
nen väkevyytensä jylinän?
27 luku
Jobin puheen jatkoa: Puhtaalla
omallatunnolla hän pitää kiinni
vanhurskaudestaan; ystäviä, jotka
ovat tulleet hänen vihollisikseen,
odottaa jumalattoman kohtalo.
1 Job jatkoi lausuen julki mie-
telmiään ja sanoi:
2 Niin totta kuin Jumala elää,
joka on ottanut minulta oikeute-
ni, ja Kaikkivaltias, joka on sie-
luni murehuttanut:
3 niin kauan kuin minussa vielä
henkeä on ja Jumalan henkäystä
sieraimissani,
4 eivät minun huuleni puhu pe-
tosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Pois se! En myönnä teidän oi-
keassa olevan. Siihen asti kun-
nes henkeni heitän, en luovu
hurskaudestani.
6 Minä pidän kiinni vanhurskau-
destani, en hellitä; yhdestäkään
elämäni päivästä omatuntoni ei
minua soimaa.
7 Käyköön viholliseni niinkuin
jumalattoman ja vastustajani
niinkuin väärän.
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun
Jumala katkaisee hänen elämän-
sä, kun hän tempaa pois hänen
sielunsa?
9 Kuuleeko Jumala hänen huu-
tonsa, kun ahdistus häntä koh-
taa?
10 Tahi saattaako hän iloita
Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa
joka aika?
11 Minä opetan teille, mitä te-
kee Jumalan käsi; en salaa, mitä
Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Katso, itse olette kaikki sen
nähneet; miksi te turhia kuvitte-
lette?
13 Tämä on jumalattoman ihmi-
sen osa, Jumalan varaama, tä-
mä on perintöosa, jonka väkival-
taiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Jos hänellä on paljonkin lap-
sia, ovat ne miekan omia; eikä
hänen jälkeläisillään ole leipää
ravinnoksi.
15 Jotka häneltä jäävät, ne
saattaa rutto hautaan, eivätkä
