HISTORIA SUSANNASTA JA DANIELISTA
2918
emme voittaneet; sillä hän oli
meitä väkevämpi, ja lykkäsi oven
auki, ja hyppäsi pois.
40. Mutta hänen me kiinni
otimme ja kysyimme, kuka se
nuori mies oli, vaan ei hän tah-
tonut meille sanoa. Sen me to-
distamme.
41. Ja kansa uskoi ne kaksi,
niinkuin tuomarit ja ylimmäiset
kansan seassa, ja tuomitsi Su-
sannan kuolemaan.
42. Mutta hän huusi suurella
äänellä ja sanoi: Herra ijankaik-
kinen Jumala, joka kaikki salai-
suudet tunnet, ja kaikki asiat
tiedät, ennen kuin ne tapahtuvat!
43. Sinä tiedät, että nämät vää-
rin minua vastaan todistaneet
ovat. Ja nyt katso, minun pitää
kuoleman, vaikka minä viatoin
olen siinä, jota he minun päälle-
ni: häpiällisesti valhetelleet ovat.
44. Ja Jumala kuuli hänen huu-
tonsa.
45. Ja kuin hän kuolemaan vie-
tiin, kehoitti Jumala yhden nuo-
rukaisen sydämen, jonka nimi oli
Daniel, hän huusi korkiasti:
46. Minä tahdon olla viatoin tä-
män veressä.
47. Ja kaikki kansa kääntyi hä-
nen puoleensa, ja kysyivät hä-
neltä, mitä hän niillä sanoilla
ajattelis?
48. Mutta hän astui heidän kes-
kellensä, ja sanoi: oletteko te
Israelissa niin tyhmät, että te
tuomitsette Israelin tyttären, en-
nenkuin te asian tutkitte ja to-
den tiedätte?
49. Palatkaat jälleen oikeuden
eteen; sillä nämät ovat väärin
häntä vastaan todistaneet.
50. Ja kaikki kansa palasi kii-
ruusti ympärinsä.
51. Ja vanhat sanoivat Danielille:
istu meidän tykömme ja opeta
meitä, että Jumala senkaltaiseen
tuomarin virkaan sinun on kut-
sunut.
52. Ja Daniel sanoi heille: eroit-
takaat heitä toinen toisestansa,
niin minä tahdon kummankin
erinänsä kuunnella. Ja kuin he
toinen toisestansa eroitetut oli-
vat, kutsui hän ensimäisen, ja
sanoi hänelle: sinä vanha pa-
hanilkinen! tällä haavaa käsittä-
vät sinun syntis sinun, joitas en-
nen tehnyt olet, koskas väärin
tuomitsit ja viattomat hukutit,
vaan vialliset vapaiksi sanoit.
53. Ja kuitenkin on Herra kieltä-
