HISTORIA SUSANNASTA JA DANIELISTA
2917
viatoinna ihmisten käsiin tulla,
kuin Herraa vastaan syntiä teh-
dä.
24. Ja rupesi ilmeisesti huuta-
maan; vaan ne vanhat huusivat
myös häntä vastaan.
25. Ja toinen juoksi yrttitarhan
oveen ja avasi sen.
26. Kuin talon väki kuuli huudon,
juoksivat he salaportista yrttitar-
haan, katsomaan, mitä hänelle
tapahtunut oli.
27. Ja ne vanhat rupesivat hä-
nestä sanomaan, niin että palve-
liat rupesivat hänen tähtensä
häpeemään; sillä ei senkaltaista
ollut koskaan Susannasta kuultu.
28. Toisena päivänä, kuin kansa
tuli Jojakimin hänen miehensä
huoneesen kokoon, tulivat myös
ne kaksi vanhaa täynnänsä vää-
ryyttä ja kavaluutta Susannaa
vastaan, saattaaksensa häntä
kuolemaan,
29. Ja sanoivat kaikelle kansalle:
lähettäkäät ja antakaat tänne
tuoda Susannan, Helkian tyttä-
ren, Jojakimin emännän.
30. Ja kuin hän kutsuttu oli, tuli
hän vanhempainsa, lastensa ja
kaiken sukunsa kanssa.
31. Mutta hän oli sangen ihana
ja kaunis.
32. Sen tähden käskivät nämät
pahanjuoniset ottaa pois häneltä
kääriliinan, jolla hän itsensä peit-
tänyt oli, että he hänen kau-
neudestansa himonsa olisivat
sammuttaneet.
33. Ja kaikki, jotka hänen ty-
könänsä seisoivat, ja hänen tun-
sivat, itkivät häntä.
34. Ja ne kaksi vanhaa nousivat
kansan seasta ja panivat käten-
sä hänen päänsä päälle.
35. Mutta hän itki ja nosti sil-
mänsä taivaasen päin; sillä hä-
nen sydämensä uskalsi Herraan.
36. Ja vanhat rupesivat sano-
maan: kuin me kahden ainoas-
taan yrttitarhassa käyskentelim-
me, tuli hän kahden piikansa
kanssa sisälle, ja sulki yrttitarhan
ja lähetti piiat pois.
37. Niin yksi nuori mies tuli hä-
nen tykönsä, joka itsensä lymyt-
tänyt oli, ja pani levätä hänen
kanssansa.
38. Mutta kuin me yrttitarhan
loukkaasta senkaltaisen häpiän
näimme, juoksimme me sinne
kiiruusti ja löysimme heidät toi-
nen toisensa tyköä.
39. Mutta sitä nuorta miestä
