P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2338
holhoko ruumistanne haureu-
teen§.
14. Luku.
Paavali neuvoo I. Ehdollisissa
asioissa kristillistä vapautta,
heikkoin tähden, oikein käyttä-
mään Herran kunniaksi, II. Niiden
nautinnossa omantunnon pahen-
nusta karttamaan.
I. Heikkouskoista korjatkaat*, ei
kamppausten riidoissa+.
2. Yksi kyllä uskoo saavansa
kaikkinaista syödä, vaan heikko
syö kaalia.
3. Joka syö, älkään sitä katsoko
ylön, joka ei syö; ja se, joka ei
syö, älkään tuomitko sitä, joka
syö*; sillä Jumala on hänen ot-
tanut vastaan.
4. Kuka sinä olet, joka toisen
palveliaa tuomitset*? Omalle
isännällensä hän seisoo eli lan-
kee. Mutta hän taidetaan ojen-
taa ylös; sillä Jumala on voimal-
linen häntä ojentamaan.
5. Yksi eroittaa yhden päivän
toisesta*, toinen pitää kaikki
päivät yhtäläisenä: jokainen ol-
koon vahva omassa mielessänsä.
6. Joka päivää tottelee, sen hän
Herralle tekee; ja joka ei päivää
tottele, se myös sen Herralle te-
kee. Joka syö, hän syö Herralle;
sillä hän kiittää Jumalaa: ja joka
ei syö, se ei syö Herralle, ja kiit-
tää Jumalaa.
7. Sillä ei yksikään meistä itsel-
lensä elä*, eikä yksikään itsel-
lensä kuole.
8. Sillä jos me elämme niin me
Herralle elämme; jos me kuo-
lemme, niin me Herralle kuo-
lemme. Sentähden joko me
elämme tai kuolemme, niin me
Herran omat olemme.
9. Sillä sentähden on myös Kris-
tus kuollut ja noussut ylös ja
jälleen eläväksi tullut, että hän
olis kuolleiden ja elävien Herra.
10. Mutta miksi sinä veljes tuo-
mitset? Eli miksi sinä veljes kat-
sot ylön? sillä me asetetaan
kaikki Kristuksen tuomio-istuimen
eteen.
11. Sillä kirjoitettu on: niin totta
kuin minä elän, sanoo Herra,
minua pitää kaikki polvet kumar-
taman*, ja kaikki kielet pitää
Jumalaa tunnustaman.
12. Sentähden jokaisen meistä
pitää edestänsä Jumalalle luvun
