P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2340
me kelvata.
2. Niin jokainen meistä kelvat-
koon lähimmäisellensä siinä, mi-
kä hyvä on, parannukseksi.
3. Sillä ei Kristuskaan itsellensä
kelvannut, vaan niinkuin kirjoitet-
tu on*: heidän pilkkansa, jotka
sinua pilkkasivat, lankesivat mi-
nun päälleni.
4. Sillä mitä ennen kirjoitettu on,
se on meille opiksi kirjoitettu*,
että meillä kärsivällisyyden ja
Raamattuin lohdutuksen kautta
toivo olis.
5. Mutta kärsivällisyyden ja loh-
dutuksen Jumala antakoon teille,
että te keskenänne yksimieliset
olisitte* Jesuksen Kristuksen pe-
rään:
6. Että te yksimielisesti yhdestä
suusta kiittäisitte Jumalaa ja
meidän Herran Jesuksen Kristuk-
sen Isää.
7. Sentähden korjatkaat toinen
toistannne*, niinkuin Kristuskin
on meitä Jumalan kunniaksi kor-
jannut.
8. Mutta minä sanon: Jesus Kris-
tus on ollut ympärileikkauksen
palvelia Jumalan totuuden täh-
den, vahvistamaan sitä lupausta,
joka isille tapahtunut oli.
9. Mutta että pakanat laupiuden
edestä Jumalaa kiittäisivät*,
niinkuin kirjoitettu on: sentähden
kiitän minä sinua pakanain seas-
sa ja veisaan sinun nimelles+.
10. Ja taas hän sanoo: iloitkaat
pakanat hänen kansansa kanssa!
11. Ja taas: kiittäkäät Herraa,
kaikki pakanat, ja kaikki kansa
ylistäkään häntä!
12. Ja taas sanoo Jesaias: sen
pitää oleman Jessen juuren*, jo-
ka on nouseva pakanoita hallit-
semaan, jonka päälle pakanat
toivoman pitää+.
13. Mutta toivon Jumala täyttä-
köön teitä kaikella riemulla ja
rauhalla uskossa, että teillä Py-
hän Hengen voiman kautta yltä-
kylläinen toivo olis.
14. II. Mutta minä tiedän hyvästi,
rakkaat veljeni, teistä, että te
olette hyvyyttä täynnä, kaikella
tuntemisella täytetyt*, että te
voitte toinen toistanne neuvoa+.
15. Minä olen kuitenkin puolittain
rohkiasti teidän tykönne, rakkaat
veljet, kirjoittanut, niinkuin muis-
tuttain teille sen armon* puoles-
ta, joka minulle Jumalalta on
annettu.
16. Että minun pitää oleman pa-
