P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2339
tekemän.
13. Älkäämme siis tästedes toi-
nen toistamme tuomitko, vaan
tuomitkaat paremmin niin, ettei
yksikään veljensä eteen pane
loukkausta eli pahennusta.
14. II. Minä tiedän ja olen vahva
Herrassa Jesuksessa, ettei mi-
tään itsestänsä yhteistä ole*,
vaan joka jotakin yhteiseksi luu-
lee, hänelle se on yhteinen+.
15. Mutta jos sinun veljes sinun
ruastas surulliseksi tulee, niin et
sinä enään vaella rakkaudessa.
Älä sitä ruallas kadota, jonka
tähden Kristus on kuollut.
16. Sentähden sovittakaat niin,
ettei teidän hyvyyttänne laitettai-
si.
17. Sillä ei Jumalan valtakunta
ole ruoka ja juoma*, mutta van-
hurskaus, ja rauha, ja ilo Pyhäs-
sä Hengessä.
18. Sillä joka niissä Kristusta
palvelee, hän on Jumalalle otol-
linen ja ihmisille kelvollinen.
19. Sentähden noudattakaamme
niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja
sitä, mikä keskenämme paran-
nukseksi tulee.
20. Älä ruan tähden Jumalan
työtä turmele. Kaikki tosin ovat
puhtaat*; vaan sille ihmiselle on
se paha, joka syö omantuntonsa
pahennuksen kanssa.
21. Se on hyvä, ettet lihaa söisi
etkä viinaa joisi eli jotakin, josta
veljes loukkaantuu, taikka pahe-
nee*, elikkä heikoksi tulee.
22. Jos sinulla on usko, niin pi-
dä se itsessäs Jumalan edessä.
Autuas on, joka ei tee itsellensä
omaatuntoa niissä, mitkä hän
koettelee.
23. Mutta joka siitä epäilee ja
kuitenkin syö, se on kadotettu;
sillä ei hän syönyt uskossa, mut-
ta kaikki, mikä ei uskosta ole,
se on synti.
15. Luku.
I. Vielä varoittaa Paavali heikkoja
holhomaan Kristuksen esimerkil-
lä. II. Puhuu tämän lähetyskirjan-
sa syytä. III. Lupaa myös itse
Roomiin tulla, kuin hän asiansa
Jerusalemissa oli toimittanut. IV.
Sillä välillä pyytää heitä rukoile-
maan edestänsä.
I. Mutta meidän, jotka väkevät
olemme, tulee heikkoin voimat-
tomuutta kärsiä*, eikä itsellem-
