P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2299
voimastansa sydämessänsä, joka
sanoo: minä uskon, jonka he sit-
te oikiana uskona pitävät. Mutta
niinkuin se on inhimillinen teko
ja ajatus, niin ei se myös taida
mihinkään hyvyyteen sydäntä
kääntää eli muuttaa, ei myös sii-
tä yhtään elämän parannusta
seuraa.
Mutta usko on Jumalan työ ja
vaikutus meissä, joka meidät
muuttaa ja Jumalasta vastuudes-
ta synnyttää, Joh. 1:13, ja kuo-
lettaa vanhan Adamin, ja tekee
meidät peräti toiseksi ihmiseksi
sydämestä, mielestä ja taidosta,
ja Pyhä Henki on hänen kans-
sansa. Hän on elävä ja väkevä,
niin ettei ikänä taida olla hyvää
tekemättä, eikä kysy, pitääkö
hyviä töitä tehtämän. Mutta en-
nenkuin joku siitä kysyy, on hän
sen jo tehnyt ja on aina töissä.
Vaan joka ei senkaltaisia töitä
tee, se on uskotoin ihminen, jo-
ka uskoa ympärillänsä etsii ja
koperoitsee, niin myös hyviä töi-
tä, eikä tiedä kummastakaan,
mikä usko eli hyvät työt ovat.
Usko on elävä ja vahva toivo
Jumalan armoihin, niin luja, että
joku sen edestä tuhannen kertaa
kuolis. Ja senkaltainen uskallus
Jumalan armoon tekee ihmisen
iloiseksi ja rohkiaksi Jumalan ja
kaikkein luontokappalten puo-
leen, jonka Pyhä Henki uskossa
tekee. Sitten on ihminen vaati-
matta valmis ja iloinen kaikille
hyvää tekemään, jokaista palve-
lemaan, kaikkinaista kärsimään,
Jumalan mielen nouteeksi ja kii-
tokseksi, joka hänelle senkaltai-
sen armon antanut on. Niin että
mahdotoin on hyviä töitä uskos-
ta eroittaa: tosin niin mahdotoin,
kuin että palavuus ja paiste tai-
detaan tulesta eroittaa. Sentäh-
den karta omaa väärää ajatus-
tas ja turhan puhuvaisia, jotka
itseänsä ylen viisaaksi tekevät,
tuomitsemaan uskosta ja hyvistä
töistä, ja ovat kuitenkin kaikkein
tyhmimmät tomppelit. Rukoile
Jumalaa sinussa vaikuttamaan
uskoa, muutoin sinä kyllä jäät
uskottomaksi ijankaikkisesti, hae
ja tee niin paljon kuin sinä tah-
dot ja taidat.
Vanhurskaus on senkaltainen us-
ko, joka kutsutaan Jumalan van-
hurskaudeksi, eli siksi, joka Ju-
malalle kelpaa; sillä Jumala an-
taa sen ja lukee sen vanhurs-
