SAARNAAJA
1385
hyödytys on toimellisella köyhäl-
lä, että hän eläväin edessä it-
sensä käyttää taitaa?
9. Parempi on nautita tavaroita,
jotka käsillä ovat, kuin pyrkiä
toisten perään; se on myös tur-
huus ja viheliäisyys.
10. Mikäs on, vaikka joku korki-
asti ylistetty on? niin hän kui-
tenkin tiedetään ihmiseksi, ja ei
hän taida voimallisemman kans-
sa riidellä;
11. Sillä monta asiaa on, jotka
turhuuden enentävät: mitä siis
ihmisen siitä enempi on?
7. Luku.
I. Paras neuvo on tässä turhassa
menossa, ajatella loppua, II. Tai-
dolla ja kärsivällisyydellä kulut-
taa elämänsä ajan.
I. Kuka tietää, mikä ihmiselle on
hyödyllinen hänen elinaikanansa,
niinkauvan kuin hän turhassa
menossansa elää, joka kulkee
niinkuin varjo*? eli kuka sanoo
ihmiselle, mitä on tuleva hänen
jälkeensä auringon alla+?
2. Hyvä sanoma* on parempi
kuin kallis voide, ja kuolemapäi-
vä+ on parempi kuin syntymä-
päivä.
3. Parempi on mennä murhe-
huoneesen* kuin ilohuoneesen:
toisessa on kaikkein ihmisten
loppu+, ja elävä panee sen sy-
dämeensä.
4. Parempi on murehtia kuin
nauraa; sillä murheen kautta sy-
dän paranee.
5. Viisasten sydän on murhe-
huoneessa; mutta tyhmäin ilo-
huoneessa.
6. Parempi on kuulla viisaan ku-
ritusta*, kuin kuulla hulluin laulu-
ja;
7. Sillä hulluin nauru on niinkuin
orjantappurain rätinä padan alla;
ja se on myös turhuus.
8. Väkivalta saattaa viisaan hul-
luksi, ja lahja turmelee sydämen.
9. Asian loppu* on parempi kuin
sen alku; kärsivällinen henki+ on
parempi kuin ylpiä henki.
10. Älä ole ylen pikainen vi-
haan*; sillä viha lepää hulluin
sydämessä.
11. Älä sano: mikä on, että
menneet päivät olivat paremmat
kuin nämät? sillä et sinä sitä vii-
saasti kysele.
12. Viisaus on hyvä* perinnön
