DANIEL
9. Luku.
I. Propheta ymmärrettyänsä Raamatusta, vankiuden ajan lopulle joutuvan, tekee synnintunnustuksen, ja rukoilee Jumalalta armoa kansallensa. II. Enkeli Gabriel neuvoo ja opettaa häntä Kristuksen tulemisesta, virasta ja kuolemasta; niin myös Jerusalemin viimeisestä hävityksestä.
I. Ensimäisenä Dariuksen Ahasveruksen pojan vuonna Mediläisten suvusta, joka Kaldean valtakuntaa hallitsi,
2. Juuri sinä ensimäisenä hänen valtakuntansa vuotena, löysin minä Daniel kirjoista vuosiluvun, josta Herra puhunut oli Jeremialle prophetalle, että Jerusalemin hävitys piti täytettämän seitsemäntenäkymmenentenä ajastaikana.
3. Ja minä käänsin minuni etsimään Herraa Jumalaa rukouksella ja anomisella, paastolla, säkissä ja tuhassa.
4. Ja rukoilin Herraa minun Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Herra, sinä suuri ja hirmuinen Jumala, joka liiton ja armon pidät* niille, jotka sinua rakastavat ja sinun käskys pitävät,
5. Me olemme syntiä ja väärin tehneet, jumalattomat ja tottelemattomat olleet; me olemme sinun käskyistäs ja oikeuksistas poikenneet.
6. Emme totelleet sinun palvelioitas prophetaita, jotka saarnasivat sinun nimees meidän kuninkaillemme, päämiehillemme ja isillemme, ja myös kaikelle kansalle maakunnassa.
7. Sinä Herra olet vanhurskas, mutta meidän täytyy hävetä*, niinkuin tänäpänä tapahtuu Juudan miehille, ja Jerusalemin asuvaisille, ja kaikelle Israelille, sekä niille, jotka läsnä, että niille, jotka kaukana ovat, kaikissa maakunnissa, kuhunka sinä heitä hyljännyt olet, heidän pahain tekoinsa tähden, joita he ovat tehneet sinua vastaan.
8. Ja Herra, meidän, ja meidän kuninkaamme, meidän päämiehemme, ja meidän isämme täytyy hävetä, että me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.
9. Herra meidän Jumalamme on laupius ja anteeksi antamus*; vaikka me olemme vastahakoiset olleet,
10. Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me vaeltaneet olisimme hänen käskyissänsä, jotka hän meille antoi palveliainsa prophetain kautta.
11. Vaan koko Israel rikkoi sinun lakis, ja suuttui kuulemasta sinun ääntäs; sentähden on myös se kirous ja vala sattunut meihin, joka kirjoitettu on Moseksen Jumalan palvelian laissa*, että me olemme syntiä tehneet häntä vastaan.
12. Ja hän on sanansa pitänyt*, jonka hän puhunut on, meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, että hän niin suuren onnettomuuden on antanut tulla meidän päällemme, ettei senkaltaista kaiken taivaan alla tapahtunut ole kuin Jerusalemissa tapahtunut on+.
13. Niinkuin kirjoitettu on Moseksen laissa, niin on kaikki tämä onnettomuus meille tapahtunut. Emme myös rukoilleet Herran meidän Jumalamme edessä, että me synnistä palajaisimme, ja sinun totuutes ymmärtäisimme.
14. Sentähden on myös Herra valvonut* tässä onnettomuudessa, ja on sen saattanut meidän päällemme; sillä Herra meidän Jumalamme on hurskas+ kaikissa töissänsä, joita hän tekee; koska emme totelleet hänen ääntänsä.
15. Ja nyt Herra meidän Jumalamme, joka sinun kansas Egyptistä olet johdattanut ulos väkevällä kädellä*, ja tehnyt itselles nimen, niinkuin se tänäpänä on: me olemme syntiä tehneet, ja jumalattomat olleet.
16. Ah Herra! kaiken sinun vanhurskautes tähden kääntyköön nyt sinun vihas ja hirmuisuutes pois sinun kaupungistas Jerusalemista ja sinun pyhästä vuorestas! Sillä meidän syntimme tähden ja meidän isäimme pahain tekoin tähden häväistään Jerusalem ja sinun kansas kaikkein seassa, jotka meidän ympärillämme ovat.
17. Ja nyt meidän Jumalamme, kuule palvelias rukous ja anomus, ja katso armollisesti sinun pyhäs puoleen, joka kukistettu on, Herran tähden.
18. Kallista korvas, minun Jumalani, ja kuule, ja avaa silmäs ja näe, kuinka me hävitetyt olemme, ja se kaupunki, joka sinun nimelläs nimitetty on; sillä emme rukoile sinua meidän omassa vanhurskaudessamme, vaan sinun suuren laupiutes tähden.
19. Oi Herra, kuule, oi Herra, ole armollinen, oi Herra, ota vaari, ja tee se, ja älä viivy, itse tähtes, minun Jumalani! sillä sinun kaupunkis ja sinun kansas on sinun nimelläs nimitetty.
20. II. Kuin minä vielä puhuin ja rukoilin, ja minun syntiäni ja minun kansani Israelin syntiä tunnistin, ja olin minun rukouksissani Herran minun Jumalani edessä, minun Jumalani pyhän vuoren tähden;
21. Juuri silloin, kuin minä näin rukoilin, lensi äkisti minun tyköni se mies Gabriel*, jonka minä ennen nähnyt olin näyssä, ja rupesi minuun ehtoouhrin ajalla.
22. Ja hän neuvoi minua, puhui minun kanssani ja sanoi: Daniel, nyt minä olen lähtenyt sinua neuvomaan, ettäs ymmärtäisit.
23. Sinun rukoustes alussa kävi ulos käsky, ja minä tulin sinulle ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen: niin ota nyt vaari sanasta, ettäs näyn ymmärtäisit.
24. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit peitetään, ja pahat teot sovitetaan, ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes, ja näky ja ennustus suljetaan, ja se kaikkein pyhin voidellaan.
25. Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman, ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa; niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan*, vaikka surkialla ajalla.
26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole; ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta, ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa; ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin; ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus*, ja on päätetty, että se loppuun asti pitää hävitetty oleman.