DANIEL
5. Luku.
I. Kuningas Belsatsar tekee pidon, juo pyhistä astioista, ja näkee käden kirjoittavan seinään, jota ei tietäjät taida lukea. II. Daniel kutsutaan sitä lukemaan. III. Hän nuhtelee kuningasta, ja selittää kirjoituksen. IV. Kuningas tapetaan.
I. Kuningas Belsatsar teki kuuluisan pidon tuhannelle päämiehellensä, ja joi itsensä viinasta juovuksiin näiden tuhannen kanssa.
2. Ja kuin hän juopunut oli, käski hän tuoda ne kultaiset ja hopiaiset astiat, jotka Nebukadnetsar, hänen isänsä, Jerusalemin templistä ottanut oli*, juodaksensa niistä voimallistensa, emäntäinsä ja vaimoinsa kanssa.
3. Niin tuotiin ne kultaiset astiat, jotka templistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista otetut olivat; ja kuningas*, hänen voimallisensa, emäntänsä ja vaimonsa joivat niistä.
4. Ja kuin he joivat viinaa, kiittivät he kultaisia, hopiaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia.
5. Juuri sillä hetkellä kävivät sormet niinkuin ihmisen käsi, kirjoittamaan kynttiläjalan kohdalle seinään kuninkaan salissa, ja kuningas äkkäsi kirjoittajan käden.
6. Silloin muuttui kuningas, ja hänen ajatuksensa peljättivät hänen, niin että hänen lanteensa horjuivat, ja hänen polvensa vapisivat.
7. Ja kuningas huusi korkiasti, että viisaat, Kaldealaiset ja tietäjät tuotaisiin; ja käski sanoa viisaille Babelissa: kuka ikänä tämän kirjoituksen lukee, ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hän pitää purpuralla vaatetettaman, ja kultakäädyt kaulassansa kantaman, ja kolmas Herra oleman tässä valtakunnassa.
8. Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat edes, vaan ei he taitaneet sitä kirjoitusta lukea, eikä sen selitystä kuninkaalle ilmoittaa.
9. Siitä hämmästyi kuningas Belsatsar vielä kovemmin, ja hänen muotonsa muuttui; ja hänen voimallisensa tulivat murheellisiksi.
10. II. Sentähden meni kuningatar kuninkaan ja hänen voimallistensa asian tähden pitohuoneesen, ja sanoi: kuningas eläköön kauvan*; älä niin peljästy sinun ajatuksistas, ja älä niin muotoas muuta.
11. Sinun valtakunnassas on mies, jolla on pyhäin jumalain henki*, sillä sinun isäs aikana löydettiin hänessä valistus, toimi ja viisaus, niinkuin jumalten viisaus on; ja sinun isäs Nebukadnetsar pani hänen tähtientutkiain, viisasten, Kaldealaisten ja tietäjäin päälle+: (niin teki) kuningas, sinun isäs,
12. Että korkiampi henki hänen tykönänsä löydettiin, niin myös ymmärrys ja taito unia selittämään, osaamaan pimeitä puheita, ja salaisia asioita ilmoittamaan, Daniel, jonka kuningas antoi Belsatsariksi nimittää*; niin kutsuttakaan Daniel, hän sanoo, mitä se tietää.
13. Silloin vietiin Daniel kuninkaan eteen. Ja kuningas puhui ja sanoi Danielille: oletko sinä Daniel, yksi Juudalaisista vangeista*, jotka kuningas, minun isäni, Juudeasta tänne tuonut on?
14. Minä olen kuullut sinusta, että sinulla on pyhäin jumalain henki, että myös valistus, ymmärrys ja korkia viisaus sinussa löydetty on.
15. Minä olen antanut kutsua eteeni toimelliset ja viisaat tätä kirjoitusta lukemaan, ja sen selitystä minulle ilmoittamaan; ja ei he taida sanoa, mitä se tietää.
16. Mutta minä kuulen sinusta, että sinä taidat pimiät asiat selittää ja salatut ilmoittaa; jos sinä nyt taidat tämän kirjoituksen lukea ja minulle ilmoittaa, mitä se tietää, niin sinä pitää purpuralla puetettaman, ja kultakäädyt kaulassas kantaman, ja kolmas herra oleman tässä valtakunnassa.
17. III. Niin vastasi Daniel ja sanoi kuninkaalle: pidä itse lahjas, ja anna antimes muille; minä luen kuitenkin kuninkaalle kirjoituksen, ja ilmoitan sen selityksen hänelle.
18. Herra kuningas, korkein Jumala on sinun isälles Nebukadnetsarille valtakunnan, voiman, kunnian ja jalouden antanut.
19. Ja sen voiman tähden, joka hänelle annettu oli, pelkäsivät ja karttoivat häntä kansat, sukukunnat ja kielet. Hän tappoi kenen hän tahtoi, hän jätti elämään kenen hän tahtoi, hän ylensi kenen hän tahtoi, hän alensi kenen hän tahtoi.
20. Mutta koska hänen sydämensä paisui, ja hänen henkensä ylpeyteen paisuneeksi tuli*, hyljättiin hän kuninkaalliselta istuimelta, ja tuli pois kunniastansa,
21. Ja ajettiin pois ihmisten seasta, ja hänen sydämensä tuli eläinten kaltaiseksi, ja täytyi metsän eläinten kanssa juosta, ja söi ruohoja niinkuin härkä, ja hänen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla, ja kastui, siihenasti että hän oppi, että korkeimmalla Jumalalla on valta ihmisten valtakuntain päälle, ja hän antaa ne kellenkä hän tahtoo.
22. Ja sinä Belsatsar, hänen poikansa, et ole sydäntäs nöyryyttänyt, ehkäs kaikki kyllä ne tiesit;
23. Vaan olet itses korottanut taivaan Herraa vastaan, ja hänen huoneensa astiat piti kannettaman sinun etees, ja sinä, sinun voimallises, sinun emäntäs ja vaimos olette niistä viinaa juoneet; niin myös hopiaisia, kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia kiittäneet, jotka ei näe eikä kuule, eikä tuta taida*; mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä sinun henkes on, ja jonka tykönä kaikki sinun ties ovat, et sinä ole kunnioittanut.
24. Sentähden on häneltä lähetetty tämä käsi, ja tämä kirjoitus kirjoitettu.
25. Ja tämä on kirjoitus, joka siinä kirjoitettu on: Mene, Mene, Tekel, Upharsin.
26. Ja tämä on selitys: Mene (se on): Jumala on sinun valtakuntas lukenut ja lopettanut.
27. Tekel (se on): sinä olet vaa'alla punnittu, ja aivan köykäiseksi löydetty.
28. Peres (se on): sinun valtakuntas on jaettu, ja Mediläisille ja Persialaisille annettu.
29. Silloin käski Belsatsar, että Daniel purpuralla puetettaman piti, ja kultakäädyt hänen kaulaansa annettaman, ja antoi hänestä kuuluttaa, että hän kolmas herra on valtakunnassa.
30. IV. Mutta juuri sinä yönä tapettiin Belsatsar, Kaldean kuningas.
31. Ja Darius Mediläinen sai valtakunnan, kuin hän kahdenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha oli.