Salomon Saarnaja
1249
8:11 ETtei cohta pahoja töitä duomita/
tule ihmisen sydän täytetyxi paha
tekemän.
8:12 Jos syndinen sata kerta paha teke/
ja sijtekin cauwan elä/ nijn tiedän minä
cuitengin/ että nijlle käy hywin jotca
Jumalata pelkäwät/ jotca hänen
coswoans pelkäwät.
8:13 Sillä jumalattomille ei pidä hywin
käymän/ ja nijncuin warjo/ ei heidän
pidä cauwan elämän/ jotca ei Jumalata
pelkä.
8:14 SE on turha meno cuin tapahtu
maan päällä/ muutamat owat
wanhurscat/ ja heille tapahtu nijncuin
he olisit jumalattomain töitä tehnet. Ja
muutamat owat jumalattomat/ ja heille
käy/ nijncuin he olisit wanhurscasten
töitä tehnet. Minä sanoin: se on myös
turha.
8:15 Sentähden ylistin minä ilo/ ettei
ihmisellä ole parembata Auringon alla/
cuin syödä ja juoda ja olla iloinen. Ja
sen hän saa hänen työstäns caickena
elinaicanans/ jonga Jumala hänelle
Auringon alla anda.
8:16 MInä annoin minun sydämeni
wijsautta tietämän/ ja cadzoman sitä
waiwa cuin maan päällä tapahtu/ ja
ettei jocu päiwällä eli yöllä saa unda
silmijns.
8:17 Ja minä näin caicki Jumalan tegot:
sillä ei ihminen taida löytä sitä työtä
joca Auringon alla tapahtu/ ja jota
enämmin ihminen ahkeroidze edziä/
sitä wähemmin hän löytä. Jos hän wielä
sano: minä olen wijsas ja tiedän sen/
nijn ei hän cuitengan taida löytä.
Vers.1. Walista) Jolla coirus mieles on/
taicka jotain muuta/ ei hän taida
iloisest eli oikein cadzo muiden päälle/
joca wiatoin on/ hän cadzo iloisest ja
rohkiast. v. 17. Löytä) Hän luule että
hänen pidäis osaman/ waan se on
caicki onnella.
IX. Lucu .
Myödenkäyminen ja wastoinkäyminen
ei tee täsä mailmas yhtän eroitusta/
hywän ja pahan wälillä/ waan nijncuin
yhdelle nijn toisellekin tapahtu/ v. 1.
sentähden ei pidä ihmisen lucua
pitämän tästä mailmasta/ mutta
elämän hywin/ ja oleman iloisen ja
rohkian/ v. 7. ei yxikän taida wälttä
onnettomuttans wickelydelläns/ v. 11.
wijsaus on parambi cuin tyhmäin
woima/ v. 12. parembi on kärsiä cuin
sorta walda wastan/ v. 14.
9:1 SIllä minä olen caickia sencaltaisia
minun sydämeeni pannut/ tutkiman
caickia näitä/ että muutamat
wanhurscat owat ja wijsat/ joiden tegot
owat Jumalan kädesä. Eikä ihminen
tiedä kenengän rackautta eli wiha/
caikisa cuin hänen edesäns on.
9:2 Se tapahtu nijn yhdelle cuin
toisellekin/ wanhurscaille nijncuin
jumalattomillekin/ hywille ja puhtaille/
cuin saastaisillengin/ uhraille/ nijncuin
sillengin joca ei uhrackan. Nijncuin
