40
Ensimmäinen Mooseksen kirja
paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa, sanoen: Vesi on
meidän. Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi, koska he olivat riidelleet
hänen kanssaan. Senjälkeen he kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat
riitaan siitäkin; niin hän antoi sille nimen Sitna. Sitten hän muutti
sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sen-
tähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: Nyt Herra on antanut
meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa. Sieltä hän meni
Beersebaan. Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: Minä
olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen si-
nun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suu-
reksi palvelijani Aabrahamin tähden. Silloin hän rakensi sinne altta-
rin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Ja Iisakin
palvelijat kaivoivat siihen kaivon. Niin Abimelek lähti hänen luokseen
Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraama-
na. Mutta Iisak sanoi heille: Minkätähden tulette minun luokseni,
vaikka olette minulle vihamieliset ja karkoititte minut luotanne? He
vastasivat: Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kans-
sasi. Sentähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme
valallinen sopimus; me tahdomme tehdä sinun kanssasi liiton, ettet
tee meille mitään pahaa, niinkuin emme mekään ole sinuun koske-
neet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet
sinun lähteä rauhassa.' Sinä olet nyt Herran siunattu. Silloin hän
laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat. Varhain seuraavana aamu-
na he vannoivat valan toisillensa; senjälkeen Iisak päästi heidät
menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa. Samana päivänä
Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka olivat
kaivaneet, sanoen hänelle: Me löysimme vettä. Ja hän antoi sille
nimen Siba. Sentähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä
Beerseba. Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden vanha, otti hän
vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin,
heettiläisen Eelonin tyttären. Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera
suru.
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet,
niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman
