1860
Tobian kirja
Sakerdon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja hän asetti Akiakarin,
Hanaelin pojan, minun veljenpoikani, valtakuntansa kaikkien rahava-
rain hoitajaksi ja koko hallinnon johtajaksi. Ja Akiakar rukoili minun
puolestani, ja niin minä sain palata Niiniveen. Akiakar oli juoman-
laskija ja sinetinvartija, valtiokansleri ja rahavarainhoitaja; ja Saker-
don oli asettanut hänet lähimmäksi mieheksensä. Ja hän oli minun
veljenpoikani.
Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni
Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seit-
semän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle. Näh-
dessäni nyt paljot ruuat minä sanoin pojalleni: »mene, ja jos löydät
veljiemme joukosta jonkun köyhän, joka ajattelee Herraa, niin tuo
hänet tänne; katso, minä odotan sinua.» Ja hän tuli takaisin ja sa-
noi: »Isäni, muuan kansalaisemme on kuristettu ja viruu torilla». Ja
ennenkuin olin mitään nauttinut, minä nousin kiiruusti ja korjasin
hänet suojaan, kunnes aurinko laskisi. Sitten minä palasin takaisin
ja peseydyin ja söin leipäni murheessa. Ja mieleeni johtui Aamok-
sen ennustus, kuinka hän sanoi: »Teidän juhlanne muuttuvat mur-
heeksi ja kaikki teidän iloitsemisenne valitusvirreksi». Ja minä purs-
kahdin itkuun. Kun aurinko sitten oli laskenut, niin minä menin ja
kaivoin haudan ja hautasin hänet. Muta naapurit pilkkasivat minua
ja sanoivat: »Nyt hän ei enää pelkää, että hänet tapettaisiin tämän
teon tähden; hänen oli pakko paeta, ja katso, nyt hän taas hautaa
kuolleita!» Samana yönä minä palasin takaisin toimitettuani hauta-
uksen. Ja koska olin tullut saastaiseksi, minä paneuduin nukku-
maan pihan muurin viereen, ja kasvoni olivat peittämättömät. Mutta
minä en tietänyt, että muurissa oli varpusia. Ja silmieni ollessa au-
ki laskivat varpuset lämmintä likaa minun silmiini; ja silloin tuli sil-
miini valkeita pilkkuja, ja minä menin lääkäriin, mutta lääkärit eivät
voineet minua auttaa. Mutta Akiakar elätti minua, kunnes hän meni
Elymaikseen. Ja vaimoni Hanna teki palkasta naisten töitä. ja lähet-
ti ne sitten työnantajilla, ja nämä maksoivat hänelle palkan ja an-
toivat lisäksi vohlan. Mutta kun hän tuli minun tyköni, niin se alkoi
määkiä. Silloin minä kysyin häneltä: »Mistä on tämä vohla? Eihän
