1859
Tobian kirja
taisäni Naftalin huonee. Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhli-
na, niinkuuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja
vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset
villoista ja annoin ne papeille, Aaronin pojille, alttaria varten; kym-
menykset maan tuotteista minä annoin Leevin pojille, jotka tekevät
palvelusta Jerusalemissa; ja toisen kymmenyksen minä myin ja me-
nin Jerusalemiin ja käytin sen siellä joka vuosi. Ja kolmannen
kymmenyksen minä annoin niille, joille se kuuluu, niinkuin Debora,
minun isäni äiti, oli käskenyt minun tehdä; sillä minä olin jäänyt
isästäni orvoksi. Sittenkuin minä olin tullut mieheksi, minä otin vai-
mokseni Hannan, joka kuului meidän omaan sukuumme, ja hän
synnytti minulle Tobiaan. Kun meidät oli viety vankeina Niiniveen,
söivät kaikki minun veljeni ja kansalaiseni pakanain ruokia. Mutta
minä varoin niitä syömästä, sillä minä ajattelin Jumalaa kaikesta
sydämestäni. Ja korkein antoi minun näyttää sorealta ja kauniilta
Enemessarin silmissä, ja minä sain tehdä hänelle ostoksia. Niin mi-
nä tein matkan Meediaan ja jätin säilytettäväksi kymmenen talenttia
hopeaa Gabaelille, Gabriaan veljelle, Meedian Rageksessa. Ja Ene-
messarin kuoltua tuli hänen poikansa Sennakerim kuninkaaksi hä-
nen jälkeensä. Hänen aikanaan olivat tiet epävarmat, niin etten mi-
nä enää voinut matkustaa Meediaan. Jo Enemessarin päivinä minä
annoin runsaasti almuja veljilleni: leipääni minä annoin isoaville ja
vaatteitani alastomille. Ja jos näin jonkun kansalaiseni kuolleen ja
viskatun Niiniven muurin taakse, niin minä hautasin hänet. Ja jos
kuningas Sennakerim, palattuaan pakolaisena Juudeasta, surmautti
jonkin, niin minä salaa hautasin hänet. Sillä hän surmautti monta
kiivaudessansa; ja jos kuningas etsi heidän ruumiitaan, ei niitä löy-
detty. Mutta muuan Niiniveen asukas meni ja ilmiantoi kuninkaalle,
että minä niitä hautasin; silloin minä lymysin. Ja kun sain tietää,
että minua etsittiin tapettavaksi, niin minä peljästyin ja lähdin pois.
Ja kaikki minun omaisuuteni ryöstettiin, eikä minulle jätetty mitään
paitsi minun vaimoni Hanna ja minun poikani Tobias. Mutta ei ollut
kulunut viittäkymmentä päivää, ennenkuin hänet murhasi kaksi hä-
nen poikaansa, jotka pakenivat Araratin vuorille. Ja hänen poikansa
