1864
Tobian kirja
sen hän alentaa, niinkuin hyväksi näkee. Nyt siis, poikani, muista
minun käskyjäni, älköötkä ne hävitkö sinun sydämmestäsi. Tahdon
nyt kertoa sinulle niistä kymmenestä hopeatalentista, jotka minä
talletin Gabaelin, Gabriaan veljen, haltuun Meedian Rageksessa. Älä
pelkää, poikani, vaikka me olemme köyhtyneet; sinulla on paljon,
jos pelkäät Jumalaa ja pysyt erilläsi kaikkinaisesta synnistä ja teet
sitä, mikä on otollista hänen edessänsä.»
Ja Tobias vastasi hänelle:»Isäni, minä teen kaiken, mitä olet käske-
nyt minun tehdä. Mutta kuinka voin saada rahat, kun minä en tun-
ne sitä miestä?» Silloin hän antoi hänelle talletuskirjan ja sanoi
hänelle: »Etsi itsellesi joku, joka matkustaa kanssasi; minä annan
hänelle palkan, niin kauan kuin vielä elän. Lähde sitten matkalle ja
hae rahat.» Ja hän lähti etsimään sellaista miestä ja löysi Raafa-
elin, joka oli enkeli, vaikka Tobias ei sitä tiennyt. ja sanoi hänelle:
»Voinko matkustaa sinun kanssasi Meedian Ragekseen ja tunnetko
ne seudut?» Enkeli sanoi hänelle: »Matkustan mielelläni sinun
kanssasi, minä tunnen tien ja olen majaillut veljemme Gabaelin ty-
könä.» Tobias sanoi hänelle: »Odota minua, minä ilmoitan sen isäl-
leni». Hän vastasi: »Mene, mutta älä viivy kauan». Ja hän meni
isänsä tykö ja sanoi hänelle: »Katso, minä olen löytänyt erään, jo-
ka tahtoo matkustaa kanssani». Isä sanoi: »Kutsu hänet luokseni,
että saisin tietää, mistä sukukunnasta hän on ja onko hän luotet-
tava matkatoveriksesi». Silloin hän kutsui hänet, ja hän astui si-
sään, ja he tervehtivät toisiaan. Ja Toobit sanoi hänelle: »Mistä su-
kukunnasta ja mistä perheestä sinä olet, veljeni? Ilmoita se minul-
le.» Hän vastasi: »Etsitkö heimoa ja sukua vai palkkalaista, joka
matkustaisi poikasi kanssa?» Toobit sanoi hänelle: »Tahtoisin, vel-
jeni, tietää sukusi ja nimesi». Hän vastasi: »Minä olen Asarias, suu-
ren Ananiaan poika, sinun veljiäsi». Silloi Toobit sanoi hänelle: »Ole
tervetullut, veljeni; älä ole siitä minulle vihoissasi, että koetin saada
tietää sukukuntasi ja perheesi. Satutkin olemaan, veljeni, hyvää ja
jaloa sukua. Sillä minä opin tuntemaan Ananiaan ja Joonatanin,
suure Semeaan pojat, kun yhdessä matkustimme Jerusalemiin siellä
kumartaen rukoilemaan ja uhraamaan uutiset ja kymmenykset kyl-
