1852
Juditin kirja
essa. Päinvastoin, ne eivät ole saaneet kiitosta eikä siunausta Ju-
malalta.
Sentähden oli oikein, että he saivat rangaistuksekseen samankaltai-
sia kimppuunsa ja vaivakseen syöpäläisten paljouden. Tämän ran-
gaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi hyvää ja valmistit har-
vinaista ruokaa heidän halunsa tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä
syötäväksi, että nuo edelliset ravintoa himoitessaan menettäisivät
kiihkeänkin ruokahalun heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden täh-
den, mutta he itse, oltuansa vain vähän aikaa puutteessa, saisivat
jopa aivan harvinaista ruokaa. Sillä noiden toisten, sortajien, täytyi
joutua puutteeseen, joka ei ollut poistettavissa, mutta näille oli vain
näytettävä, kuinka heidän vihollisiansa vaivattiin. Eikä silloinkaan,
kun petojen kauhea raivo kohtasi heitä ja he olivat tuhoutumaisil-
laan kiemurtelevien käärmeiden pistoista, sinun vihasi kestänyt lop-
puun saakka, vaan varoitukseksi heitä pidettiin vähän aikaa kauhun
vallassa, ja he saivat pelastuksen merkin, joka oli muistuttava heille
sinun lakisi käskyä. Sillä jokainen pelastui, joka kääntyi sitä kohti,
ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi, sinä kaikkien pelastaja. Ja
tällä sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka
päästät kaikesta pahasta. Sillä he saivat surmansa heinäsirkkojen ja
kärpästen pistoista, eikä löytynyt mitään parannuskeinoa, joka olisi
voinut pelastaa heidän henkensä, koska he ansaitsivat rangaistuk-
sen, jonka senkaltaiset eläimet tuottivat; mutta sinun lapsiasi eivät
voittaneet edes myrkkyäsyöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä
sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät. Sillä sitävarten heitä
pistettiin ja heidät taas pian parannettiin, että sinun käskysanasi
painuisivat heidän muistiinsa, niin etteivät he lankeaisi syvään un-
hottamiseen, vaan tarkoin pitäisivät mielessään sinun hyvät tekosi.
Sillä ei heitä parantanut mikään yrtti eikä voide, vaan, oi Herra, si-
nun sanasi, joka kaikki parantaa. Sillä sinulla on elämän ja kuole-
man valta; sinä viet alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä.
Ihminen tosin surmaa toisen pahuudessansa, mutta kun henki on
lähtenyt, ei hän voi sitä palauttaa takaisin eikä vapauttaa sielua,
jonka kuolema on ottanut valtaansa. On mahdotonta päästä sinun
