1855
Juditin kirja
taavan veden tasainen kohina tai alassyöksyvien kallionlohkareiden
hirmuinen ryske tai hyppivien eläinten näkymätön juoksu tai kilju-
vain villipetojen ääni tai kaiku, joka vastaa vuorten onkaloista -
kaikki sai heidät kauhusta lamaantumaan. Sillä koko muu maailma
oli kirkkaan valon valaisema ja puuhasi esteettömästi askareissaan.
Ainoastaan näiden ylle oli levitettynä raskas yö, sen pimeyden ku-
va, joka oli ottava heidät valtaansa; mutta itse he olivat itsellensä
pimeyttäkin raskaampana taakkana.
Mutta sinun pyhilläsi oli mitä kirkkain valo. Kun nuo toiset kuulivat
heidän äänensä, mutta eivät nähneet heidän muotoansa, ylistivät
he näitä onnellisiksi, kun näiden ei tarvinnut sellaista kärsiä. Ja he
kiittivät heitä siitä, etteivät he tehneet heille vahinkoa, vaikka aikai-
semmin olivat saaneet itse kärsiä vääryyttä, ja pyysivät anteeksi vi-
hamielisyyttänsä. Sensijaan sinä annoit näille loimuavan tulenpat-
saan johdattajaksi tuntemattomalla matkalla ja auringoksi, joka ei
polttanut, heidän kunniakkaalla vaelluksellaan kautta vieraiden seu-
tujen. Sillä nuo toiset ansaitsivat sen, että heiltä riistettiin valo ja
että heidät pidettiin pimeydessä vangittuina, koska he olivat pitä-
neet vankeudessa sinun lapsiasi, joiden kautta maailmalle piti an-
nettaman lain katoamaton valkeus. Kun nuo olivat päättäneet sur-
mata pyhien pienet lapset, joista yksi oli pantu heitteille, mutta tul-
lut pelastetuksi, niin sinä rangaistukseksi riistit heiltä paljon heidän
omia lapsiaan ja hukutit heidät kaikki valtaiseen veteen. Siitä yöstä
annettiin edeltäpäin tieto meidän isillemme, että he varmasti tietäi-
sivät, minkälaiset ne valat olivat, joihin he uskoivat, ja niin olisivat
rohkealla mielellä. Niin odotti sinun kansasi vanhurskasten pelastus-
ta, mutta vihollisen tuhoa. Juuri sillä, jolla sinä rankaisit meidän
vastustajiamme, sinä kutsuit meitä tykösi ja saatoit meidät kunni-
aan. Sillä hyvien pyhät lapset uhrasivat salaisuudessa ja sitoutuivat
yksimielisesti noudattamaan sitä jumalallista lakia, että pyhät jakai-
sivat keskenään yhtäläisesti niinhyvin samat edut kuin vaaratkin; ja
samalla he jo silloin veisasivat isien ylistysvirsiä. Niitä vastaan kai-
kui vihollisten epäsointuinen huuto, ja niiden sekaan kantautui vali-
tus, kun he itkivät lapsiansa. Sillä samanlainen rangaistus kohtasi
