1854
Juditin kirja
yön vankeina, he jäivät virumaan majoihinsa suljettuina, iankaikkista
kaitselmusta paossa. Kun he salaisine synteineen luulivat olevansa
piilossa unhotuksen pimeän verhon alla, niin he hirmuisen pelon
valtaamina ja harhanäkyjen säikyttäminä joutuivat hajalleen toisis-
tansa. Sillä ei edes se etäinen nurkka, joka heidät kätki, voinut
suojella heitä pelolta, vaan heidän ympärillään kuului kauhistavaa
pauhua ja näkyi synkkiä kummituksia, joilla oli inhottavat kasvot.
Eikä minkään tulen voima kyennyt antamaan valoa, eivätkä tähtien
kirkkaat liekit voineet valaista tuota synkkää yötä, vaan heille näkyi
ainoastaan itsestänsä syttynyt tuli, täynnä kauhua. Ja tyrmistyneinä
tuosta ennennäkemättömästä näystä, he pitivät näkemäänsä kahta
kamalampana. Taikakeinojen ilveily oli nyt lyöty maahan, ja viisau-
desta kerskaaminen joutui surkeasti häpeään. Sillä ne, jotka olivat
luvanneet karkoittaa pelon ja säikähdyksen sairaasta sielusta, sai-
rastivat itse naurettavaa arkamielisyyttä. Silloinkin, kun ei ollut mi-
tään kauhistavaa heitä peljättämässä, he kovin säikkyivät syöpäläis-
ten liikettä ja käärmeiden sihinää. He olivat menehtyä pelosta ei-
vätkä tahtoneet edes katsella ilmaa, jota pakoon ei missään voida
päästä. Sillä pahuus todistaa olevansa luonnostaan pelkuri, silloin
kun se saa rangaistuksensa, ja omantunnon vaivaamana se aina
tekee vaikeat vielä vaikeammiksi. Sillä pelko ei ole mitään muuta
kuin harkinnan tarjoamien apukeinojen hylkäämistä. Ja kun sisäinen
luottamus on liian heikko, on neuvottomuutta pidettävä pahempana
kuin sitä syytä, joka kärsimyksen aiheuttaa. Niin nämä tuona sinän-
sä voimattomana yönä, joka oli tullut heille voimattoman tuonelan
perukoilta, makasivat samaan uneen vaipuneina, milloin outojen
kummitusnäkyjen ahdistamina, milloin epätoivon lamauttamina. Sillä
äkillinen ja odottamaton pelko oli heidät vallannut. Sitten jokainen,
joka siellä näin vaipui maahan, oli suljettu kahleettomaan vankityr-
mään, jossa häntä pidettiin vartioituna. Olipa hän peltomies tai
paimen tai päiväläinen, joka teki työtä kedolla - jokaisen, jonka
pelko yllätti, täytyi alistua tuohon välttämättömään pakkoon. Sillä
kaikki sidottiin samalla pimeyden kahleella. Tuulen suhina tai lintu-
jen sulosointuinen laulu tuuheissa lehvistöissä tai voimakkaasti vir-
