1869
Tobian kirja
ilossa ja armossa.» Sitten hän käski palvelijainsa luoda haudan
umpeen. Ja hän laittoi heille häät, jotka kestivät neljätoista päivää.
Mutta ennenkuin hääpäivät olivat loppuun kuluneet, vannotti Raguel
häntä, ettei hän saisi lähteä pois, ennenkuin ne neljätoista hääpäi-
vää olivat loppuneet. Silloin hän oli saava puolet hänen omaisuu-
destaan ja voisi terveenä mennä takaisin isänsä tykö. Ja hän lisäsi:
»Loput saat, kun minä ja vaimoni olemme kuolleet.»
Ja Tobias kutsui luoksensa Raafaelin ja sanoi hänelle: »Asarias,
veljeni, ota mukaasi palvelija ja kaksi kamelia ja mene Meedian Ra-
gekseen, Gabaelin luo, ja toimita minulle rahat ja tuo myös hänet
itsensä häihin. Sillä Raguel on vannonut, etten saa lähteä täältä, ja
isäni lukee päivät, niin että hän käy kovin levottomaksi, jos minä
viivyn kauan.» Silloin Raafael lähti matkalle, ja hän yöpyi Gabaelin
luo ja antoi hänelle talletuskirjan. Tämä taas toi esiin sinetöidyt
kukkarot ja antoi ne hänelle. Ja varhain aamulla he lähtivät yhdes-
sä matkalle ja tulivat häihin. Ja Tobias ylisti vaimoansa.
Mutta hänen isänsä Toobit luki jokaisen kuluvan päivän. Ja kun
matkaan tarvittavat päivät olivat kuluneet umpeen eikä häntä kuu-
lunut kotiin, niin Toobit sanoi: »Kenties ei heitä ole otettu vastaan?
Tai on Gabael ehkä kuollut, niin ettei kukaan anna hänelle raho-
ja?» Ja hän oli kovin murheissaan. Mutta hänen vaimonsa sanoi
hänelle: »Poika on joutunut tuhon omaksi, koska hän viipyy niin
kauan». Ja hän alkoi itkeä häntä ja sanoi: »Kuinka minua suret-
taakaan, lapseni, että päästin sinut, silmieni valon, menemään!»
Mutta Toobit sanoi hänelle: »Ole vaiti; älä ole huolissasi, hän on
terveenä». Vaimo vastasi hänelle: »Ole vaiti! Älä minua petä! Minun
lapseni on joutunut tuhon omaksi.» Ja joka päivä hän meni tielle,
jota pitkin poika oli lähtenyt matkalle; päivällä hän ei syönyt mi-
tään, ja yökaudet hän itki lakkaamatta poikaansa Tobiasta, kunnes
ne neljätoista hääpäivää, joiden ajaksi Raguel oli vannottanut hänet
jäämään sinne, olivat loppuun kuluneet. Mutta Tobias sanoi Ra-
guelille: »Päästä minut menemään, sillä isäni ja äitini eivät enää
toivo näkevänsä minua». Silloin hänen appensa vastasi hänelle:
»Jää tänne luokseni; minä lähetän sinun isällesi tiedon voinnistasi».
