Judithan Kirja
VII. Lucu .
HOlofernes mene Betulian eteen/ ja pijrittä sen/ v. 1.
socaise heidän wesilähtens caikilda haaroilda/ v. 6.
cosca wesi rupe puuttuman/ ja suuri hätä on Caupungis/ tahtowat he anda Caupungin wihollisille/ v. 11.
Mutta Ozia lohdutta heitä/ ja käske heidän wielä odotta wijsi päiwä/ v. 22.
Judit 7:1 TOisna päiwänä käski Holofernes sotawäkens olla walmisna Betuliata wastan.
Judit 7:2 Ja hänellä oli sata ja caxikymmendä tuhatta jalcamiestä/ ja caxitoistakymmendä tuhatta hewoismiestä: paidzi sitä joucko cuin hän oli ottanut joca Caupungista/ cusa hän jongun maacunnan saanut oli.
Judit 7:3 Tämä sotajoucko walmisti idzens Israelin lapsia wastan/ ja sioitti idzens wuorelle/ Dothaimin cohdalle/ aina Belmast haman Chelmonin asti/ joca on Esdrelomin cohdalla.
Judit 7:4 Cosca Israelin lapset näit Assyrian Canssan paljouden/ langeisit he maahan/ ja prijscotit tuhca pääns päälle/ ja rucoilit caicki yximielisest/ että Israelin Jumala tahdois näyttä laupiudens Canssallens.
Judit 7:5 Ja he warustit idzens aseinens/ ja pidit waarin wuorten cuckuloist/ ja warjelit nijtä yöt ja päiwät.
Judit 7:6 Mutta cosca Holofernes waelsi sijtä ymbärins/ ymmärsi hän että ulcoisella puolella Caupungita oli caiwo/ joca toreilla Caupungijn johdatettu oli/ nämät torit andoi hän poicki hacata.
Judit 7:7 Ja waicka ei wähät caiwot ollet caucana muurista/ joista he sala wettä toit/ nijn nijsä oli tuskin nijn paljo cuin he idzens wirwotta taisit.
Judit 7:8 Sentähden tulit Ammoniterit ja Moabiterit Holofernexen tygö/ ja sanoit: ei Israelin lapset tohdi warjella idzens meitä wastan/ mutta owat wuorilla ja cuckuloilla/ joisa he rauhas owat.
Judit 7:9 Sentähden anna warjelda caiwot/ ettei he sais wettä/ nijn täyty heidän cuolla miecata/ eli hätä waati heidän andaman Caupungin/ jonga he luulewat woittamattoman olewan/ että se on wuorilla.
Judit 7:10 Tämä neuwo kelpais Holofernexelle ja hänen sotawäellens/ ja asetit sata miestä joca caiwon tygö.
Judit 7:11 COsca he caxikymmendä päiwä olit caiwo wartioinnet/ ja Betulias ei ollut enä wettä/ ei caiwois eikä mualla/ nijn ettei he yhtän päiwä sillen idzens tainnet wirwotta/ ja heidän täydyi jocapäiwä mitata wettä Canssalle.
Judit 7:12 Silloin tulit miehet ja waimot/ nuoret ja wanhat Ozian tygö/ ja wanhimmat walitit/ ja sanoit:
Judit 7:13 Jumala olcon teidän ja meidän waihellam Duomari/ että te saatatte meidän sencaltaiseen hätään/ ettet te anna meidän tehdä rauha Assyrialaisten cansa.
Judit 7:14 Että Jumala on meitä cuitengin tahtonut anda heidän käsijns/ ja ei meillä ole yhtän apua/ mutta täyty näändyä janoon heidän silmäins edes/ ja huckua surkiast.
Judit 7:15 Sentähden Canssa cudzucat cocon/ että me annaisim idzem Holofernexen halduun:
Judit 7:16 Sillä se on parembi että me annamme meidäm ja pääsemme hengijn cunnioittain Jumalata/ cuin että me hucumme/ ja tulemme caikelle mailmalle häpiäxi/ ja täyty nähdä että meidän waimom ja lapsem surkiast meidän silmäim edes cuoleman pitä.
Judit 7:17 Me todistamme tänäpän taiwan ja maan ja meidän Isäim Jumalan edes/ joca meitä rangaise meidän syndeim tähden/ että me olemma rucoillet teitä andaman Holofernexelle Caupungita/ etten me äkist cuolis miecalla/ ja ettem me caicki näändyis janosta.
Judit 7:18 Silloin oli suuri itcu ja walitus caikella Canssalla/ muutamat seisoit cauwan ja huusit Jumalan tygö/ ja sanoit:
Judit 7:19 Me olemma syndiä tehnet ynnä meidän Isäim cansa/ me olemma wäärin tehnet ja ollet jumalattomat.
Judit 7:20 Mutta sinä olet laupias/ sentähden ole meille armollinen/ ja rangaise idze meitä/ ja että me sinun tunnustamme/ nijn älä meitä hyljä pacanain käsijn/ jotca ei sinua tunne.
Judit 7:21 Ettei he kerscais/ sanoden: cusast nyt on heidän Jumalans.
Judit 7:22 COsca he cauwan huutanet ja itkenet olit/ ja jo jotakin jällens waickenit:
Judit 7:23 Nousi Ozia/ itki ja sanoi: hywät weljet/ olcat cuitengin kärsiwäiset/ ja odottacam wielä wijsi päiwä Jumalan apua.
Judit 7:24 Jos hän tahto meille armon osotta/ ja hänen nimens cuuluisaxi tehdä.
Judit 7:25 Jos ei meitä näinä wijtenä päiwänä auteta/ nijn me teemme nijncuin te anonet oletta.