Cappalet Estherin Kirjasta .

Tämä cappale luettacan colmannen lugun jälken Estherin kirjasta.
Artaxerxexen kirja/ josa hän käske caickia Judalaisia/ jotca Haman nimittäwä oli/ yhtenä päiwänä surmaman.

1 MUtta Kirja oli näin: Se suuri Cuningas Artaxerxes Indiast Ethiopian asti/ terwettä nijtä sata ja seidzendä colmattakymmendä Förstiä/ ynnä alemmaisten cansa.
2 WAicka minä woimallinen Cuningas olen/ ja suurin Herra maan päällä/ nijn en minä ole cuitengan minun woimastani tahtonut ylpiäxi tulla/ waan ahkeroinnut armollisest ja siwiäst hallita/ ja rauhan/ joca jocaidzen ilahutta/ woimasans pitä/ että jocainen rauhallisest eläis ja hänen asians toimitais.
3 Pidin sentähden Försteini cansa neuwo/ cuinga se parhain tapahduis. Nijn ilmoitti minulle Haman/ minun toimellisin/ rackahin ja uscollisin Neuwonandajan/ joca Cuningan jälken on ylimmäinen.
4 Cuinga yxi Canssa on/ joca caickijn maacundijn hajotettu/ joilla erinomainen Laki on wastoin caickein maacundain ja Canssain tapa/ ja cadzo joca paicas Cuningan käskyn ylön/ jonga cautta he rauhan ja yximielisyden waldacunnas estäwät.
5 Cosca me sijs ymmärsim/ että yxi yxinäinen Canssa/ coco mailma wastan idzens asetti/ ja heidän oman tapans pitäwät/ ja meidän käskyillemme owat tottelemattomat/ jonga cautta he suuren wahingon tekewät/ ja rauhan ja yximielisyden meidän waldacunnasam turmelewat.
6 Käskemmä me/ että cutca Haman ylimmäinen Försti/ ja ylimmäinen Cuningan jälken/ meidän Isäm/ tietä andawa on/ waimoinens ja lapsinens/ heidän wihollistens miecoilla/ ilman yhdetäkän armota murhatan/ eikä ketän armahdeta.
7 Ja neljändenä toistakymmendenä päiwänä Adarist cahdesta toistakymmenestä Cuucaudesta tänä wuonna/ pitä caicki ne tottelemattomat yhtenä päiwänä tapettaman/ että wahwa rauha pysyis meidän waldacunnasam.

Tämä cappale luettacan neljännen lugun jälken/ ennen cuin wijdes aljetan.
MArdocheuxen rucous Jumalan tygö Hamanit wastan/ että HERra pelastais hänen Canssans.

8 Ja Mardocheus rucoili HERra/ ja luetteli hänen ihmellisiä töitäns/ ja sanoi: HERra Jumala/ sinä olet Caickiwaldias Cuningas.
9 Caicki owat sinun hallusas/ ja ei sinun tahtos wastan woi kengän olla/ cosca sinä Israeli autta tahdot.
10 Sinä olet taiwan ja maan tehnyt/ ja caicki mitä nijsä on.
11 Sinä olet caickein HERra/ ja ei kengän woi olla sinua wastan.
12 Sinä tiedät caicki/ sinä olet nähnyt/ etten minä ylpeydest eli ylöncadzest sitä ylpiätä Hamanita ole palwella tahtonut.
13 Sillä minä olisin walmis/ Israelin hywäxi/ mielelläni hänen jalcainsackin suuta andaman.
14 Waan olen tehnyt pelgosta/ etten minä sitä cunniata/ cuin minun Jumalalleni tule/ andais ihmiselle/ engä ketän muita cumarrais/ cuin minun Jumalatani.
15 Ja nyt HERra sinä Abrahamin Cuningas ja Jumala/ armahda sinuas sinun Canssas päälle: sillä meidän wihollisem tahtowat meitä häwittä/ ja sinun pericundas/ joca sinun algusta on ollut/ hucutta.
16 Älä cadzo ylön sinun jouckos/ jongas Egyptist pelastanut olet.
17 Cuule minun rucouxeni/ ja ole Canssalles armollinen/ ja käännä meidän murhem iloxi/ että me eläisim ja sinun nimes ylistäisim/ ja älä anna nijden suuta tukitta/ jotca sinua kijttäwät.
18 Ja coco Israel huusi caikest woimastans HERran tygö: sillä he olit cuoleman hädäs.

DRötningi Esther käändä myös idzens HErran tygö/ v. 1.
walitta pacanain epäjumalan palweluxen tähden/ v. 8.
rucoile että Jumala opetais hänen taitawast Cuningan edes puhuman/ ja auttais Canssans/ v. 11.

1 JA Drötningi Esther käänsi myös idzens HERran tygö sencaltaises cuoleman hädäs.
2 Ja rijsui Cuningaliset waattet/ ja puki idzens murhewaatteisin/ ja callin weden ja Balsamin edestä hajotti hän tuhca ja tomua pääns päälle/ ja nöyrytti ruumins paastolla.
3 Ja jocapaicas cusa hän ennen iloinen oli ollut/ repi hän hiuxians ja rucoili Israelin Jumalata ja sanoi:
4 HERra joca ainoastans meidän Cuningam olet/ auta minua wiheljäistä/ ei minulla ole muuta auttajata cuin sinä yxinäns/ ja hätä on käsis.
5 Minä olen minun Isäldäni cuullut HErra/ ettäs Israelin caikista pacainoista eroittanut/ ja meidän Isäm wanhast ijancaickisexi perinnöxi omistanut/ ja pitänyt mitäs heille puhunutkin olet.
6 Me olemma sinun edesäs syndiä tehnet/ sentähden olet sinä meitä andanut meidän wihollistemme käsijn.
7 HERra sinä olet wanhurscas: sillä me olemma heidän jumalitans palwellet.
8 Mutta ei he nyt sijhen tydy/ että he suurest meitä waiwawat/
9 Waan heidän woittons he lukewat heidän jumalittens woimaxi/ ja tahtowat sinun lupauxes tyhjäxi tehdä/ ja sinun perindös häwittä/ ja nijden suut/ jotca sinua kijttävät/ tukita/ ja sinun Templis ja Altaris cunnian häwittä:
10 Ja pacanain suut awata/ ylistämän heidän jumalitans/ ja cuolewaista Cuningasta ijancaickisest ylistämän.
11 HERra älä anna sinun kilpes nijlle jotca ei mitän ole/ ettei he meidän waiwaisuttam naurais/ waan käännä heidän aiwoituxens idze päällens/ ja muista se joca sen meitä wastan matcan saatta.
12 Muista meitä HERra/ ja ilmoita idzes meidän tuscasam/ ja wahwista minua HERra/ sinä caickein jumalain ja sotajouckoin Jumala.
13 Opeta minua cuinga minun Lejonin edes pitä puhuman/ ja käännä hänen sydämens/ että hän meidän wihollisiam rupeis wihaman/ nijn että hän idze jouckoinens huckuis.
14 Ja holho meitä kädelläs/ ja auta minua sinun pijcas/ jolla ei muuta apua ole cuin sinä HERra ainoastans.
15 Sinä joca caicki asiat tiedät/ ja tunnet ettei minulla ole ilo sijtä cunniasta cuin minulla jumalattomain tykönä olla taita/ eikä mielisuosiota pacanaliseen ja muucalaiseen naimiseen.
16 Sinä tiedät että minun se tehdä täydyi/ ja en lue mixikän sitä cunnialista caunistusta/ jota minä pääni päällä cannan/ cosca minun coreileman pitä/ waan pidän sen nijncuin yhden saastaisen rääpälän/ ja en händä canna muulloisin cuin minun coreileman pitä.
17 Ja en minä ole coscan Hamanin cansa syönyt/ engä iloisani ollut Cuningan pöydällä/ en myös ole juonut uhrein wijnasta.
18 Ja sinun pijcas ei ole coscan iloisans ollut/ sijttecuin minä tänne tulin tähänasti/ waan ainoastans sinus HERra Abrahamin Jumala.
19 Cuule hyljättyin äni/ sinä wäkewä Jumala caickein päälle/ ja pelasta meitä sen jumalattoman käsistä/ ja wapahda minua minun tuskistani.

Tämä olcon wijdennen lugun algun selitys.
COlmandena päiwänä caunista hän idzens/ ja mene Cuningan eteen/ v. 4.
Cosca Artaxerxes cadzo Estherin päälle/ hämmästy Esther nijn pelgosta että hän pyörty v. 9.
waan Cuningas tule murhellisexi hänen tähtens/ ja on hänelle armollinen/ v. 11.

4 JA colmandena päiwänä rijsui hän jocapäiwäiset waattens/ ja puki hänens Cuningaliseen caunistuxeen.
5 Ja oli sangen ihana/ ja huusi Jumalan/ wapahtajan tygö/ joca caicki näke.
6 Ja otti myötäns caxi pijca/ ja nojas idze toisen päälle hiljaxens.
7 Mutta se toinen seurais händä/ ja candoi hänen hamens liewettä.
8 Ja hänen caswons oli sangen caunis/ ihanan ja ilon muotoinen/ waan hänen sydämens oli täynäns ahdistusta ja murhetta.
9 Ja cosca hän caikist owist sisälle tuli/ meni hän Cuningan cohdalle/ cusa hän istui hänen Cuningalisella istuimellans/ hänen Cuningalisis waatteisans/ jotca cullasta ja calleista kiwistä olit/ ja oli hirmuinen nähdä.
10 Cosca hän nyt silmäns nosti/ ja cadzoi wihaisest hänen päällens/ nijn Drötningi pyörtyi/ ja raukeis woimattomudest ja laski pääns pijcan päälle.
11 Nijn Jumala käänsi Cuningan sydämen hywyteen/ ja hämmästyi hänen tähtens/ hyppäis hänen Cuningaliselda istuimeldans ja sai hänen sylijns/ sijhenasti että hän toindui/ ja sanoi ystäwälisest hänelle:
12 Mikä sinun on/ Esther?
13 Minä olen sinun weljes/ älä pelkä: Ei sinun pidä cuoleman: sillä ei se käsky tule sinuun/ waan caickijn muihin/ tule edes.
14 Ja hän ojensi sen cullaisen waldickan/ ja laski hänen olallens/ ja andoi hänen suuta/ ja sanoi: sano/ mitäs tahdot?
15 Ja hän wastais: cosca minä cadzoin sinun päälles/ luulin minä näkewäni Jumalan Engelin/ sentähden minä hämmästyin sinun suuren Majestetis tähden:
16 Sillä sinä olet sangen hirmuinen/ ja sinun muotos on sangen cuuluisa.
17 Ja cosca hän nijn parhallans puhui/ pyörtyi hän taas woimattomudest/ ja langeis maahan.
18 Mutta Cuningas hämmästyi palwelioinens/ ja lohdutit händä.

Tämä cappale luettacan cadexannen lugun jälken/ yhdexännen edellä.
CUningas lähettä kirjat caickijn maacundijn/ joisa hän walitta Hamanit ja hänen caltaisitans/ cuinga he corkein Herrain ystäwydest idzellens ja monelle wahingota tekewät/ v. 1.
Nijncuin Haman täsä teke/ tahtoin hucutta Mardocheusta/ ja caickia Judalaisia/ että hän sitä huokiammin olis saanut surmata Cuningan/ ja saatta waldacunnan Macedonialaisten ala/ v. 10.
Cuningas anda hänen hirttä/ ja saldi Judalaisille heidän endisen Jumalan palweluxens ja tilans/ v. 17.
NEljändenä Cuningas Ptolomeuxen ja Cleopatran wuotena/ toit Dositheus ( joca idzens sanoi Papixi Lewin sugusta ) ja Ptolomeus hänen poicans/ tämän kirjan Purimist/ ja sanoit: että Lysimachus Ptolomeuxen poica oli sen käändänyt Jerusalemis.

1 ARtaxerxes suuri Cuningas Indiast Ethiopian asti/ terwettä nijtä sata seidzendä colmattakymmendä Förstiä/ ynnä alemmaisten cansa.
2 Me ymmärrämme monen Förstin ystäwydest/ ja sijtä cunniast/ joca heille tapahtu/ ylpiäxi ja ilkiäxi tulewan.
3 Nijn ettei he ainoastans sorra alemmaisia/ waan aicoiwat myös idze herrat/ joilda he yletyt owat/ jalcains ala polke.
4 Ja ei tee ainoastans luonnollista cohtullisutta wastan/ kijttämättömyden cautta: waan owat ylpeydellä sogaistut/ nijn ettei he luule Jumalan ( joca hurscaita holho ) sencaltaista petosta rangaisewan.
5 He pettäwät myös hywät Förstit/ wiatoinda werta wuodattaisans.
6 Ja jotca heitä uscollisest ja toimellisest palwelewat/ saattawat he caickinaiseen onnettomuteen.
7 Joca löytän ei ainoastans wanhoista Historiaista/ mutta myös wielä joca päiwä nähdän/ cuinga paljo sencaltaiset neuwonandajat pahutta matcan saattawat.
8 Että meidän sijs pitä ottaman waarin/ että rauha tästedes pysyis waldacunnasa.
9 Täyty meidän/ asian tilan jälken/ toisinans käskyt muutta/ cosca me toisin löydämme/ cuin me olemma ennen neuwotut/ ja ei äkist mitän päättä.
10 ETttä nyt Haman Hamadathin poica Macedoniast/ ei Persian werestä/ eikä meidän hywästä luonnostam ole/ waan meidän tykönäm on muucalainen.
11 Jollen me ( nijncuin myös joca maacunnallengin ) caicke armo näyttänet/ ja nijn corgottanet olemma/ että me cudzuimma hänen meidän Isäxem/ ja jocaidzelda/ nijncuin lähimmäinen Cuningasta/ cunnioitettin:
12 On nijn ylpiäxi tullut/ että hän on aicoinut saatta meitä pois meidän waldacunnastam ja hengeldäm.
13 Sillä hän Mardocheuxen ( joca hänen uscollisudens ja hywän työns cautta meidän hengem on pelastanut ) ja meidän wiattoman puolisam Estherin/ ja caiken hänen Canssans päälle wäärin ja pahoin candanut on/ että he caicki surmataisin.
14 Ja nijn/ cosca ne olisit pois jotca meitä warjelewat/ on hän aicoinut meitä surmata/ ja Persian waldacunnan Macedonialaisillen saatta.
15 Mutta me ymmärräm että Judalaiset/ jotca se ajelus tahdoi cuoletta/ owat wiattomat/ joilla hywä Laki on.
16 Ja sen corkeimman/ suurimman ja ijancaickisen Jumalan lapset owat/ joca meidän Isillem ja meillen tämän waldacunnan andanut on/ ja wieläkin ylöspitä.
17 Sentähden ei teidän pidä totteleman sitä kirja/ jonga Haman lähettänyt on.
18 Sillä sencaltaisen työn tähden/ on hän caiken sucuns cansa Susanin portin eteen hirtetty/ ja Jumala on hänelle cohta maxanut nijncuin hän ansainutkin oli.
19 WAan tämän käskyn/ jonga me nyt teille lähetäm/ pitä teidän joca Caupungis ilmoittaman/ että Judalaiset heidän Lakins wapana pidäisit.
20 Ja jos jocu tahto heille wäkiwalda tehdä colmandena toistakymmendenä päiwänä/ toisella Cuucaudella toistakymmendä/ joca on Adar/ nijn teidän pitä warjeleman heitä/ että he nijllen costaisit.
21 Sillä sen päiwän on Caickiwaldias Jumala heille iloxi tehnyt/ jona se walittu Canssa huckuman piti.
22 Sentähden pitä myös teidän/ muiden juhlain cansa tämän caikella ilolla juhlana pitämän.
23 Että meille menestyis ja caikille jotca Persialaisille uscolliset owat/ ja nijn olis opixi/ cuinga petos rangaistan.
24 Mutta cuca maacunda eli Caupungi tätä käskyä ei pidä/ hänen pitä miecalla ja tulella häwitettämän/ nijn ettei sijnä ihminen eikä peto eli linducan enämbi asua taida.

Vers. 2. Förstin ystäwydest ) Ei Förstin tarwita nijtä pelkämän jotca taambana owat/ nijn paljo cuin nijtä jotca likimbänä owat.

Tämä cappale luettacan algus eli lopus: sillä uni on nähty ennencuin nämät tapahduit/ ja selitys sijtte.
MArdocheus näke unes caxi Draki tappelewan toinen toistans wastan/ waan pyhät woittawat/ v. 1.
nostuans ymmärtä hän että se uni tietä Hamanin cawalutta/ händäns ja Judalaisia wastan/ v. 12.

1 TOisna sen suuren Cuningan Artaxerxexen wuonna/ ensimäisnä päiwänä Nisan Cuucaudes.
2 Näki Mardocheus unda/ Judalainen/ joca oli Jairin poica/ Semein pojan/ Kisin pojan/ BenJaminin sugusta.
3 Ja asui Susanin Caupungis/ yxi cunnialinen mies/ Cuningan huones suurna pidetty.
4 Mutta hän oli yxi nijstä fangeista/ jotca NebucadNezar Babelin Cuningas oli Jerusalemist Jechanian Judan Cuningan cansa wienyt pois/ ja tämä oli hänen unens:
5 CApina ja meteli/ jylinä ja maan järistys ja hämmästys nousi maan päällä.
6 Ja cadzo/ siellä oli caxi suurta Drakia/ jotca menit sotiman toinen toistans wastan.
7 Ja huuto oli nijn suuri/ että caicki maacunnat nousit sotiman pyhä Canssa wastan.
8 Ja se oli suuri pimiä päiwä/ murhellinen ja ahdistawainen/ ja suuri surkeus ja hämmästys oli maan päällä.
9 Ja pyhä Canssa oli cowan murhellinen/ ja pelkäisit heidän onnettomuttans/ ja ei muuta heidän edesäns ollut cuin cuolema/ ja he huusit Jumalan tygö.
10 Ja sen huudon jälken puhkeis suuri wirta yhdestä lähtestä.
11 Ja Auringo nousi ja tuli kirckaxi/ ja radolliset woitit/ ja ylpiät woitettin.
12 Cosca Mardocheus heräis unestans/ ajatteli hän: mitä Jumala sen cansa aicoi: ja piti unen sydämesäns/ ja ajatteli sitä yöhön asti/ ja olis mielelläns tahtonut tietä mitä se awisti.

1 JA Mardocheus sanoi: Jumala on sen caiken laittanut.
2 Minä muistelen minun undani/ ja se on juuri nijn tapahtunut cuin minä olen unda nähnyt.
3 Wähä lähde joca suurexi wirraxi tuli/ cosca Auringo paisti ja kirckaxi tuli/ se on Esther/ jonga Cuningas puolisaxens ottanut/ ja Drötingixi tehnyt on.
4 Caxi Drakia olen minä ja Haman:
5 Toinen tietä pacanoita/ jotca tulit cocon/ ja Judalaisten nime häwittä tahdoit.
6 Toinen tietä minun Canssani Israeli/ joca HERran tygö huusi/ ja HERra autti hänen Canssans/ ja wapahti meidän tästä hädästä.
7 Hän teke suuria ihmeitä ja tunnustähtejä pacanain seas: sillä hän on aina eroituxen pitänyt hänen Canssans ja pacanain wälillä.
8 Ja cosca hetki tullut on/ että pacanat ylpeimmälläns ja me heicoimmallam ollet olem/ ja että Jumala oli duomidzewa:
9 Nijn hän on muistanut hänen Canssans päälle/ ja on hänen perinnöllens woiton andanut.
10 Ja tämä päiwä pitä pidettämän Adarin Cuulla/ neljändenä ja wijdendenätoistakymmendenä päiwänä sillä Cuulla/ caikella ilolla ja suurella ahkerudella/ cosca Canssa tule cocon.
11 Ja pitä nijn ijancaickisest pidettämän Israelin Canssas.

Estherin cappalden loppu.

Valitse
luku

4