Judithan Kirja
X. Lucu .
JUdith riisu pois leskiwaattens/ ja anda pijcallens wijna/ öljy ja ruoca lauckun/ ja mene hänen cansans ulos Caupungin portista/ v. 1.
Amulla tule hän Assyrialaisten wartiain tygö/ v. 11.
jotca hänen wiewät Holofernexen majaan/ joca sangen callis on/ v. 17.
Judit 10:1 COsca hän rucoilemast lacannut oli/ nousi hän ja cudzui pijcans:
Judit 10:2 Ja meni huonesen alas/ ja rijsui säkin/ ja pani pois leskiwaattens.
Judit 10:3 Ja pesi idzens ja woiteli calleilla wesillä/ ja palmicoidzi hiuxens/ ja pani päälijnan päähäns/ ja otti caunit waattet päällens/ ja caunisti idzens odzarihmoilla ja seppeleillä/ ja puki päällens caicki hänen caunistuxens.
Judit 10:4 Ja HERra andoi hänelle armon/ että hän oli sangen ihana nähdä: sillä ei hän caunistanut idzens hecumasta/ mutta Jumalan cunniaxi.
Judit 10:5 Ja hän andoi pijcallens wijnaleilin ja öljyastian/ ja laucun josa oli ficunoita/ jauhoja ja leipiä/ joita hänen syömän piti/ ja hän meni matcan.
Judit 10:6 Ja hän löysi portin tykö Ozian ja wanhimmat jotca händä odotit/ nijncuin määrätty oli.
Judit 10:7 Ja he ihmettelit hänen cauneuttans.
Judit 10:8 Mutta ei he kysynet mitä hän aicoinut oli/ waan päästit hänen ulos/ ja sanoit: meidän Isäim Jumala andacon sinulle armons/ ja sinun aicoimises menestyä/ että Israel iloidzis sinusta/ ja sinun nimes tulis luetuxi pyhäin secaan.
Judit 10:9 Ja caicki jotca sijnä olit/ sanoit: Amen/ Amen.
Judit 10:10 Mutta Judith rucoili/ ja meni matcans hänen pijcans cansa.
Judit 10:11 Ja cosca hän warahin amulla meni alas wuorelda/ cohtaisit händä Assyrialaisten wartiat/ ja carcaisit hänen päällens/ ja kysyit hänelle/ custa hän oli tullut/ ja cunga hän tahdoi mennä:
Judit 10:12 Hän wastais: minä olen Hebrealainen waimo/ ja olen heidän tyköns paennut: sillä minä tiedän heidän tulewan teidän käsijn.
Judit 10:13 Että he owat cadzonet teitä ylön/ ja ei tahdo armo edziä/ ja idzens mielelläns anda. Sentähden olen minä aicoinut tulla Förstin Holofernexen eteen/ että minä ilmoitaisin hänelle heidän salaudens/ ja sanoisin hänelle/ cuinga huokiast hän heidän taidais woitta/ nijn ettei hän yhtän miestä tarwidze sijnä hucata.
Judit 10:14 Cosca he nijn puhuit/ cadzoit he hänen päällens/ ja ihmettelit sangen suurest/ että hän oli nijn ihana/ ja sanoit:
Judit 10:15 Se sinua kyllä auttawa on/ ettäs sen neuwon löytänyt olet/ tullaxes meidän herram tygö.
Judit 10:16 Sillä cosca sinä tulet hänen eteens/ nijn on hän sinulle armollinen/ ja sinä olet sangen sydämest hänelle otollinen.
Judit 10:17 Ja he weit hänen Holofernexen majaan/ ja sanoit hänest hänelle: ja cosca hän tuli hänen eteens/ syttyi hän händä wastan.
Judit 10:18 Ja hänen palwelians sanoit toinen toisellens: Hebrean Canssa ei ole suingan ylöncadzottapa/ josa nijn ihanat waimot owat/ engöst me sencaltaisten ihanaisten waimoin tähden sotis?
Judit 10:19 Cosca Judith näki Holofernexen istuwan teldans alla/ joca caunist cudottu oli/ purpurast ja cullast/ Smaragdilla ja monella callilla kiwellä caunistetttu:
Judit 10:20 Langeis hän hänen eteens maahan/ ja cumarsi händä: ja Holofernes käski hänen nosta.
Vers. 12. Hän wastais ) Nijn owat ne pyhät toisinans Jumalan ja hänen seuracundans wiholliset pettänet/ ja se on luwallinen/ ainoastans ettei jocu puhu eli tee hänen uscons ja oma tundons wastan/ eli walans ja lupaustans wastan.