Salomon Wijsaus

Esipuhe Salomon Wijsaudest .
TÄstä kirjasta on cauwan epäildy/ jos se pitä luettaman Pyhän kirjoituxen secaan/ eli ei: Erinomaisest/ että hänen tekiänsä anda cuulla 19. lugusa/ nijncuin Cuningas Salomon puhuis coco kirjas/ jonga wijsaus myös Cuningan kirjas corkiast ylistetän: Waan wanhat Isät owat hänen peräti sijtä Pyhäst Ramatust eroittanet/ ja luullet/ että hän Cuningas Salomon nimen alla tehty on: että hän sencaltaisen cuuluisan Cuningan nimellä sitä jalombana pidetäisin woimallisten tykönä maan päällä/ joiden tygö hän ensist ja erinomaisest kirjoitettu on.
Ja olis ilman epäilemät jo aica tullut pois/ jos hänen tekiäns ( joca idzestäns ylöncadzottu oli ) olis omalla nimelläns sen tehnyt.
Mutta he luulewat/ että Philo on ollut tämän kirjan tekiä/ joca ilman epäilemät/ oli yxi caickein oppenummist/ jotca Judan Canssan seas Prophetain jälken ollet owat/ nijncuin hän muilla kirjoilla ja tegoilla on kyllä osottanut: Sillä Keisarin Caligulan aican/ cosca Judalaiset Grekiläisildä nijncuin Appionilda Alexandriast/ ja monelda muilda häwäistys kirjoilla ja häpiällisillä sanoilla pilcatuxi tulit/ ja sijtte Keisarin edes häpiälisest heidän päällens cannettin ja walheteldin: Oli ennen nimitetty Philo Judan Canssalda lähetetty Keisarin tygö wastaman Judalaisten puolesta.
Cosca Keisari oli nijn carwalla mielellä Judalaisia wastan/ että hän heidän tyköns ajoi pois/ ja ei tahtonut heitä cuulla: Annoi Philo ( nijncuin yxi pelkämätöin ja rohkia mies ) idzens cuulla: ja sanoi hänen Judalaisillens: Rackat weljet/ älkät sentähden hämmästykö/ mutta olcat hywäs turwas: Että ihmisten apu on meildä kieltty: Nijn cuitengin Jumala totisesta tule meitä auttaman.
Sencaltaisella tilalla ja syyllä on tämä kiria alcuns saanut: Että Philo, joca hänen ja Judalaisten asian ja oikiuden cansa ei löytänyt sia Keisarin tykönä/ käänsi idzens Jumalan tygö/ ja uhca woimallisia/ ja häpiälisiä walhettelioita Jumalan angaralla duomiolla: Sentähden puhu hän myös nijn woimallisest ja angarast/ ensimäisesä ja toisesa lugusa myrkyllisiä ja pahoja kieliä wastan/ jotca totuden tähden wainowat ja tappawat wanhurscat ja wiattomat/ ja tuo woimallisia wastan Jumalan duomion/ cuin Jumala on tehnyt Cuningas Pharaolle ja Egyptiläisille/ Israelin lasten tähden.
Tätä hän myös teke sencaltaisilla jaloilla ja angaroilla sanoilla/ että hän jocaidzella sanalla tahto mielelläns Keisarin/ Ruomarein ja Grekiläisten myrkyllisten kielten päälle tarcoitta/ jotca Judalaisia wastan nijn haikiat olit: ja pyytä sencaltaisilla cauheille asioilla heitä peljättä/ ja Judalaisia lohdutta.
Waan sijtte on tämä kirja monelda oikiana pyhän Ramatun kirjana pidetty/ ja erinomaisest on hän Ruomin Kircos nijn corkias arwos/ ettei tuskin yhdestäkän kirjasta ole nijn monda weisua tehty/ cuin tästä.
Ilman epäilemät/ että Tyrannit täsä sanoilla nijn cowin rangaistan/ ja sitä wastan/ pyhät Martyrit nijn corkiast lohdutetan.
Ja owat he Ruomisa ( josa Christityt enä cuin josacusa muisa paicois mailmas wainottin ja pijnattin ) enimmäst pitänet tätä kirja/ että hän sangen hywin asian cansa sopi/ josa hän nijn uhca Tyranneja/ ja lohdutta Jumalisia: waicka ei he monda cappaletta sijnä oikein ymmärtänet/ mutta owat usein sowittanet wäärin ja hiuxista wetänet/ nijncuin he myös coco pyhän Ramatun cansa tehnet owat/ ja wielä jocapäiwä tekewät.
Paidzi näitä/ on myös täsä paljon hywä/ joita pidäis luettaman/ mutta erinomaisest pidäis woimallisten tätä lukeman jotca heidän alimmaisians ja nuhtettomia wastan/ Jumalan sanan tähden owat haikiat ja tylyt.
Sillä hän puhu nijden tygö 6. lugus/ ja tunnusta/ että tämä kirja heidän tygöns kirjoitettu on/ cusa hän sano: teille Tyrannit on tämä puhe sanottu/ etc. Ja osotta sangen jalost että mailmallisella Esiwallalla on hänen waldans Jumalalda/ ja owat Jumalan käskyläiset/ joilla se on/ uhca hän nijtä/ että he sencaltaisia Jumalan käskyjä julmast wäärin käändäwät.
Mutta tämä kirja cudzutan Salomon Wijsaudexi: että hän ( nijncuin sanottu on ) Salomon nimellä tehty on/ ja nijn jalost ylistä wijsautta: Tiettäwäxi tehden/ mikä hän on/ mitä hän woi/ ja custa hän tule: Mutta se on täsä caickein paras/ että hän corkiast ylistä ja kijttä Jumalan sana/ ja omista caicki Jumalan sanalle/ mitä Jumala joscus woimallisest tehnyt on/ sekä wihamiesten että ystäwitten cansa.
Josta selkiäst ymmärretän/ ettei hän täsä wijsaudexi cudzu/ pacanalisten wijsasten sywiä ja toimellisia ajatuxia/ ja ihmisten ymmärrystä/ mutta Jumalan pyhän sanan.
Ja mitä täsä wijsaudesta ylistetän ja kijtetän/ sen sinun pitä Jumalan sanast ymmärtämän/ sillä hän idze sano/ 16. lugus: ettei Israelin lapset tullet ruokituxi taiwallisesta leiwästä eli terwexi tehdyxi sen waskikärmen cautta/ mutta Jumalan sanalla/ Nijncuin Christus sano/ Matth. 4:4.
Sentähden oppetta hän/ ettei wijsaus tule mualda cuin Jumalalda/ ja otta kirjoituxesta monda asiata sen päälle: ja omista wijsaudelle/ jonga Ramattu Jumalan sanalle omasta.
Wijmeiseldä on tämä kirja yxi oikia ensimäisen käskyn selitys: sillä täsä sinä näet/ että hän aina opetta Jumalata pelkämän/ ja hänen päällens toiwoman: peljättä Jumalan wihalla nijtä/ jotca ei pelkä Jumalata.
Sitä wastan lohdutta ja wahwista Jumalan armolla nijtä/ jotca hänen päällens uscowat/ ja hänen tygöns turwawat/ joca on oikia ensimäisen käskyn ymmärrys.
Josta myös ymmärretän/ että ensimäisestä käskystä/ nijncuin luondolähtestä cuohu/ ja wuota caicki wijsaus/ ja on totisest se käsky oikia Auringo/ josta caicki wijsat näkewät mitä he näkewät: Sillä joca Jumalata pelkä ja hänen päällens usco/ hän on täynäns wijsautta/ caiken mailman opettaja/ woimallinen puheis ja töis/ caiken opin ja elämän Duomari/ joca Jumalalle kelpa.
Sitä wastan/ jolla ei sitä ensimäistä käskyä ole/ eikä pelkä Jumalata eli turwa häneen/ hän on täynäns hullutta/ ei taida mitän/ eikä ole mitän/ ja se on erinomainen syy: mingätähden tätä kirja pitä luettaman/ että me oppisimma Jumalata pelkämän/ ja häneen luottaman/ johon hän myös meitä auttacon armons cautta/ Amen.

Salomon Wijsaus

I. Lucu .

WOimallisia neuwotan oikeuteen ja Jumalan pelcoon/ v. 1.
Sillä Jumalan Hengi pakene wäärintekiäin tykö/ hän näke caicki/ v. 5.
ja on heitä duomiolle tuopa/ v. 9.
Ei pidä kenengän idziäns totuttaman suruttomuteen ja häwäistyxeen eli ehdollans idziäns cadotuxeen syöxemän/ v. 11.

Viis 1:1 RAcastacat oikeutta/ te jotca maata hallidzetta. Ajatelcat että HERra autta taita/ ja peljätkät händä totudes.
Viis 1:2 Sillä hän anda idzens löytä nijldä/ jotca ei händä coettele/ ja ilmoitta idzens nijlle/ jotca ei epäile hänestä.
Viis 1:3 Waan wäärät ajatuxet owat Jumalasta caucana/ ja cosca rangaistus tule/ osotta se/ mildiset tyhmät he owat ollet.
Viis 1:4 Sillä ei wijsaus tule häijyn sieluun/ ja ei asu sijnä ruumijs/ joca synnin ala annettu on.
Viis 1:5 Pyhä Hengi joca oikein opetta/ pakene epäjumalan palwelioita/ ja lähte pois wääräin tykö/ jotca synnillä rangaistan/ joihin he joutuwat.
Viis 1:6 Sillä wijsaus on nijn hywä/ ettei hän anna laittajan rangaisemat olla: sillä Jumala on caickein ajatusten todistaja/ ja tunde totisest caicki sydämet/ ja cuule caicki sanat:
Viis 1:7 Sillä maan pijri on täynäns HERRAN Hengiä/ ja joca puhet tunde/ on jocapaicas.
Viis 1:8 Sentähden ei taida se salattu olla/ joca wääryttä puhu/ ja oikeus joca händä rangaiseman pitä/ ei pidä häneldä puuttuman/
Viis 1:9 Sillä jumalattoman aiwoitus pitä duomiolle tuleman/ ja hänen puhens HERran eteen/ että hänen pahudens rangaistaisin.
Viis 1:10 Sillä kijwas corwa cuule caicki/ ja laittajan häwäistys ei ole sala.
Viis 1:11 NIjn ottacat nyt waari/ ettet te häwäise/ ja pitäkät teidän kielen pois kirouxista/ sillä mitä te salaisest puhutte toinen toisen cansa corwaan/ ei pidä nijn turhan menemän: sillä se suu/ joca walhettele/ tappa sielun.
Viis 1:12 Älkät nijn pyytäkö cuolemata teidän erhetyxellän/ ja älkät edzikö cadotusta teidän kätten töillä.
Viis 1:13 Sillä ei Jumala ole tehnyt cuolemata/ ja ei hänelle kelpa eläwitten cadotus.
Viis 1:14 Mutta hän on caicki luonut/ että he heidän olemisesans oleman pidäis/ ja mitä mailmas luodan/ se on hywä/ ja ei sijnä ole mitäkän wahingolista:
Viis 1:15 Sitälikin ei ole helwetin waldacunda maan päällä ( sillä oikeus on cuolematoin )
Viis 1:16 Mutta jumalattomat pyytäwät sitä sekä sanalla että työllä/ sillä he pitäwät hänen ystäwänäns/ menewät pois/ ja yhdistäwät idzens hänen cansans/ sillä he owat myös sen ansainnet/ että he owat hänen omans.

Vers. 10. Kijwas corwa ) Se on Jumalan corwa/ sillä hän on kijwas costaja/ Deut. 5:9.
v. 15. Helwetin waldacunda ) Ei ihminen ole tullut sentähden mailmaan/ että hänen pidäis palweleman perkelettä/ ja wahwistaman hänen waldacundans.
V. 16. He pitäwät hänen ) Cuoleman.

II. Lucu .

JUmalattomat cadzowat Jumalan sanan ylön: Jumalasta/ ihmisen autuudesta/ ja cadotuxesta/ v. 1.
Culuttawat heidän elinaicans hecumas/ wäkiwallas/ wäärydes/ ja wanhurscasten ahdistuxes/ v. 6.
Ei tunne Jumalan duomiota/ ja mingä syyn tähden he luodut owat: mutta auttawat idzens cadotuxeen/ v. 21.

Viis 2:1 SIllä he owat jumalattomat/ ja sanowat: meidän elämäm on lyhykäinen ja waiwalloinen/ ja cosca ihminen on cuollut/ nijn on hän peräti loppunut/ ja en minä tiedä ketän helwetistä palainnen.
Viis 2:2 Me olemma tapaturmast syndynet/ ja menemme pois nijncuin en me ikänäns olletcan olis: sillä hengen wetämys meidän sieramisam on sawu/ ja meidän puhem on kipinä/ joca meidän sydämestäm käy.
Viis 2:3 Cosca se sammutettu on/ nijn on hengi pois nijncuin nöhtä/ ja hengi cato nijncuin löhkä.
Viis 2:4 Ja meidän nimem tule ajan jälken unhotetuxi/ ja ei yxikän ajattele mitä me tehnet olemma/ meidän elämäm mene nijncuin pilwi/ ja cato nijncuin sumu/ joca Auringon paistella ajetan pois/ ja hänen palawudellans hajotettu on:
Viis 2:5 Meidän aicamme on nijncuin warjo/ ja cosca me tulemma pois/ nijn ei tulla jällens: sillä se on nijn päätetty/ ettei yxikän pidä tuleman jällens.
Viis 2:6 NIjn tulcamme sijs/ ja eläkäm hywäst/ nijn cauwan cuin me taidamme/ ja nautitcamme nijn cauwan cuin me nuoret olemma.
Viis 2:7 Me tahdomma täyttä meitäm parhalla wijnalla ja woitella/ älkäm unhottaco kewätcuckaista:
Viis 2:8 Candacam Seppeleitä nuorista cuckaisista ennencuin he lacastuwat.
Viis 2:9 Älkön yxikän olco osatoin meidän ilostam/ että jocapaicas cuulla saadaisin/ cuinga me olemma iloiset ollet: sillä ei meille tästä muuta ole cuin tämä.
Viis 2:10 TUlcat ja ahdistacam köyhä wanhurscasta/ ja älkäm säästäkö leskiä eli ijällistä miestä/ älkäm lucua pitäkö wanhain harmapäiden rangaistuxista.
Viis 2:11 Caicki mitä me tehdä taidamme/ pitä oikein oleman: sillä joca ei taida tehdä mitä hänen mielesäns on/ ei hän mitän maxa.
Viis 2:12 Wäjykäm wanhurscasta/ sillä hän teke meille paljo waiwa/ ja asetta idzens meidän töitäm wastan/ ja nuhtele meitä/ että me syndiä teem Lakia wastan/ ja soima meidän menom synnixi.
Viis 2:13 Hän sano tundewans Jumalan/ ja kehu että hän on Jumalan poica:
Viis 2:14 Ja nuhtele mitä meidän sydämesäm on:
Viis 2:15 Työläst me woimma hänen nähdä: sillä ei hänen elämäns sowi muiden cansa/ ja hänen menons on peräti wastahacoinen.
Viis 2:16 Hän pitä meitä tyhminä/ ja wälttä meidän töitäm nijncuin pahutta/ ja sano wanhurscaille hywin käywän/ ja kehu että Jumala on hänen Isäns.
Viis 2:17 NIjn cadzocam sijs/ jos hänen sanans owat todet/ ja coetelcam/ mikä loppu hänellä on.
Viis 2:18 Jos hän on totinen Jumalan poica/ nijn hän händä autta/ ja wapahta händä hänen wainomiestens käsistä.
Viis 2:19 Häpiällä ja pilcalla me kidutamme händä/ että me näkisimme/ cuinga jumalinen hän on/ ja ymmärräisimme/ cuinga kärsiwäinen hän on:
Viis 2:20 Me tahdomma händä duomita häpiäliseen cuolemahan: silloin hän tutan hänen sanoistans.
Viis 2:21 SEncaltaisia he aicoiwat ja menewät wäärin/ heidän pahudens on sokiaxi tehnyt heidän/ ettei he tunne Jumalan salaisita neuwoja:
Viis 2:22 Eikö he ole toiwonet/ että pyhä elämä pitä palcan saaman: ja cadzowat ylön sen cunnian/ jonga pyhäin sielut saaman pitä.
Viis 2:23 Sillä Jumala on luonut ihmisen ijancaickiseen elämään: ja on hänen luonut hänen caltaisexens.
Viis 2:24 Mutta perkelen cateudesta on cuolema mailmaan tullut/ ja ne jotca hänen puoldans pitäwät/ auttawat myös idzens sijhen.

Vers. 2. Tapaturmast ) Se on/ ilman Jumalan neuwota.
v. 7. Kewät cuckaista ) Se on meidän parasta nuorudem ikä/ ennencuin me tulemma wanhaxi ja kelwottomaxi.
v. 21. Pahudens ) Suruttomudesta ja pahudesta tule sokeus/ ettei he taida tuta Jumalan duomiota/ eli nähdä sitä waara/ joca heitä lähesty.

III. Lucu .

WAnhurscasten sielut owat Jumalan kädes/ v. 1.
Hän curitta heitä parannuxeen/ hän coettele heitä ja anda heidän cunniaan tulla/ v. 5.
Mutta jumalattomat hän rangaise/ v. 10.
Hedelmättömät/ jotca HERra pelkäwät/ he owat Jumalalle ja ihmisille otolliset/ mutta äpärät/ ja jumalattomain monet sikiät owat ilman siunausta/ v. 13.

Viis 3:1 MUtta wanhurscasten sielut owat Jumalan kädes/ ja ei cuoleman waiwa lähesty heitä.
Viis 3:2 Taitamattomain mielestä näkywät he cuolewan/ ja heidän lähdendöns luetan kiwuxi/
Viis 3:3 Ja heidän loppuns cadotuxexi/ mutta he owat rauhas.
Viis 3:4 Jos he wielä ihmisten silmäin edesä paljo kärsiwät/ nijn on heillä cuitengin wahwa toiwo/ ettei heidän ikänäns cuoleman pidä.
Viis 3:5 He tulewat wähä waiwatuxi/ mutta heille pitä paljo hywä tapahtuman: sillä Jumala coettele heitä/ ja löytä heidän mahdollisexi.
Viis 3:6 Hän coettele heitä nijncuin culda ahjos/ ja heitä otta wastan nijncuin täydellisen uhrin.
Viis 3:7 Ja sijhen aican cosca Jumala cadzo sitä/ nijn he kirckast paistawat/ ja menewät nijncuin tulen leimaus corsis:
Viis 3:8 Heidän pitä duomidzeman pacanoita/ ja hallidzeman caicke Canssa/ ja HERra hallidze heitä ijancaickisest.
Viis 3:9 Sillä jotca häneen turwawat/ ymmärtäwät hänen wahwaxi/ ja jotca lujat owat rackaudes/ ei pidä hänestä luowutettaman: Sillä hänen pyhäns owat armos ja laupiudes/ ja hän cadzo hänen walituitans.
Viis 3:10 MUtta jumalattomat rangaistan nijncuin he pelkäisitkin: sillä ei he jumalisest lucua pitänet/ ja luowuit HERrasta.
Viis 3:11 Sillä joca wijsauden ja curituxen cadzo ylön/ hän on onnetoin/ ja heidän toiwons on tyhjä/ heidän työns on turha/ ja heidän tecons on hedelmätöin.
Viis 3:12 Heidän waimons owat hullut/ ja heidän lapsens pahan elkiset: kirottu on caicki mitä heistä on syndynyt.
Viis 3:13 SIllä autuas on hedelmätöin/ joca on saastuttamatoin/ ja ei ole ryhtynyt syndisen wuotesen/ se hänelle silloin hywäxi tule/ cosca sielut duomitan.
Viis 3:14 Nijn myös hedelmätöin/ joca ei wääryttä tee kädelläns/ eikä mitän paha ajattele HERra wastan/ hänelle annetan uscons edestä erinomainen lahja/ ja parembi osa HERran Templis:
Viis 3:15 Sillä hywä työ anda hywän palcan/ ja ymmärryxen juuri ei häwiä.
Viis 3:16 Mutta äpärät ei pidä menestymän/ ja salawuoteisen siemenen pitä huckuman:
Viis 3:17 Ja jos he wielä cauwan eläwät/ nijn täyty heidän cuitengin wijmein häpiän tulla/ ja heidän ikäns pitä cuitengin lopulla ilman cunniata oleman.
Viis 3:18 Jos he warhain cuolewat/ nijn ei heille ole toiwo/ eli lohdutusta duomio päiwänä:
Viis 3:19 Sillä jumalattomat saawat pahan lopun.

Vers. 7. Corsis ) Ne owat pacanat ja jumalattomat.
v. 15. ymmärryxen juuri ) Joca Jumalan sanalla on coeteldu ja on paljo kärsinyt/ hän cucoista ja wihotta ijancaickisest/ Psal. 1:3.
v. 16. äpärät ) Ei tämä ymmärretä heidän ijancaickisesta cadotuxestans: sillä cuca ikänäns huuta HERran nime/ hän tule autuaxi/ Act. 2:21. Eikä lapset taida sielullans maxa wanhemittens paha teco/ waan ruumillisella tawalla/ ei he saa cauwan elä/ eikä heidän sikiäns paljo lisändyä/ eli cauwan olla maan päällä/ Infr.
v. 3. & 4. Nijncuin se tapahtui Dawidin lapselle/ joca synnyi Bathsebast/ 2. Sam. 12:25. cuitengin armahta Jumala monda catuwaista täsä asias hänen jumalisesta tahdostans.
v. 18. Sillä jumalattomat ) Mitä täsä puhutan duomio päiwäst/ ja ijancaickisest rangaistuxest/ se tapahtu ainoastans jumalattomille ja catumattomille.

IV. Lucu .

JUmala cudzu usiast jumalisen warhain mailmast pois/ että hän racasta händä/ ja ei salli pahoilda wieteldä/ v. 7.
ei jumalattomat ymmärrä sitä/ waicka heitä lähesty paha loppu/ Jumalan rangaistus ja ijancaickinen duomio/ v. 15.

Viis 4:1 PArembi on lapsitoin olla puhtaudes: sillä sille on loppumatoin ylistys ja sijtä Jumala ja ihmiset paljo pitäwät.
Viis 4:2 Cusa se on/ sitä seuratan/ cusa ei se ole/ nijn sitä toiwotan ja sitä coreillan ijancaickisella caunistuxella/ ja saadan woitto puhtauden kilwoittelemises.
Viis 4:3 Mutta jumalattomain suuri hedelmälinen joucko on kelwotoin/ ja mitä huorudes istutetan/ ei se sywäldä juurru/ eikä wahwast perusteta.
Viis 4:4 Jos he hetken aica oxis wihottawat/ nijn he lijcutetan tuulelda/ ja että he owat waldoimet/ nijn he tulewat myrskyldä häwitetyxi.
Viis 4:5 Hyötywesat murtuwat/ ja heidän hedelmäns on kelwotoin/ jäwät röhkäleixi ja ei kelpa syödä:
Viis 4:6 Sillä ne lapset jotca ei awiowuotesta synnytetä/ tunnustawat wanhemittens pahuden/ cosca heille kysytän.
Viis 4:7 MUtta jos wanhurscas warahin cuole/ nijn hän on cuitengin lewos.
Viis 4:8 ( Sillä ei ikä sijtä cunnialinen ole/ että hän cauwan elä/ ja hänellä on monda wuotta:
Viis 4:9 Toimi ihmisten seas owat oikiat harmat carwat/ ja wirhitöin elämä on oikia ikä )
Viis 4:10 Sillä hän kelpais Jumalalle ja on hänelle racas:
Viis 4:11 Tule otetuxi pois elämäst synnisten seast ja temmatan pois/ ettei pahus hänen ymmärrystäns käännäis eli wäärä oppi hänen sieluans wiettelis.
Viis 4:12 Sillä paha tapa wiettele ja turmele hywän: ja paha himo käändä wiattoman sydämen.
Viis 4:13 Hän on nopiast täydelisexi tullut/ ja on täyttänyt monda wuotta:
Viis 4:14 Sillä hänen sieluns kelpais Jumalalle/ sentähden kijruhti hän hänen pois tästä pahasta elämästä.
Viis 4:15 Mutta ihmiset/ jotca sen näkewät/ ei sijtä lucua pidä/ eikä sydämijns pane/ että Jumalan pyhät armos ja laupiudes owat/ ja että hän cadzo hänän walittuidens puoleen:
Viis 4:16 Sillä cuollu wanhurscas duomidze eläwitä jumalattomia/ ja nuori joca pian täydellisexi tullut on/ duomidze wääräin pitkä elämätä.
Viis 4:17 He näkewät kyllä wijsan lopun/ mutta ei he tiedä mitä HERra hänestä ajattele/ ja mingätähden hän händä warjele.
Viis 4:18 He kyllä sen näkewät/ ja ei pidä lucua: sillä HERra naura heitä.
Viis 4:19 Ja heidän pitä sentähden häpiällä langeman/ ja oleman häwäistys cuolluitten seas ijancaickisest/ ja hän cukista heitä maahan tapaturmaisest/ ja repi heitä pois perustuxen asti/ että he peräti häwitetän.
Viis 4:20 Heidän pitä oleman ahdistuxes/ ja heidän muistons pitä huckuman/ mutta heidän pitä tuleman epäilewäisexi heidän syndins tunnustuxes/ ja heidän syndins pitä heitä nuhteleman wastoin heidän silmiäns.

V. Lucu .

PYhäin palcka on ijancaickinen autuus/ v. 1.
cosca pahat sen näkewät/ nijn he hämmästywät/ walittawat ja ihmettelewät heidän hulluttans/ v. 2.
heidän pahuttans ja lyhyttä aicans/ v. 13.
Wanhurscat caunistetan ijancaickisella ilolla ja cunnialla/ v. 16.
Mutta Jumalan wiha caickinaisella widzauxella tule jumalattomain päälle/ v. 18.

Viis 5:1 SIlloin wanhurscas seiso suurella rohkeudella nijtä wastan/ jotca händä ahdistanet/ ja hänen työns hyljännet owat.
Viis 5:2 Cosca he sen näkewät/ nijn he hämmästywät sangen hirmuisest sitä autuutta/ jota ei he toiwonet.
Viis 5:3 Puhuwat toinen toisellens/ ja catuwat/ ja huocawat hengens ahdistuxest: tämä on se/ jonga me ennen pidimme pilckana ja naurona:
Viis 5:4 Me hullut pidimme hänen elämäns tyhmänä/ ja hänen loppuns häpiänä.
Viis 5:5 Cuinga hän nyt on luettu Jumalan lasten secaan/ ja hänen perindöns pyhäin secaan?
Viis 5:6 SEntähden olemma me exynet oikialda tieldä ja wanhurscauden kyntilä ei ole meitä walistanut/ eikä ymmärryxen Auringo ole meille coittanut.
Viis 5:7 Me olemma caicki käynet wääriä ja wahingolisia teitä: Ja olemma waeldanet harhoja retkiä: mutta HERran teitä emme ole tietänet.
Viis 5:8 Mitä autta meitä meidän coreudem? mitä hyödyttä meitä nyt rickaus ja ylpeys?
Viis 5:9 Caicki owat mennet ohidzen nijncuin warjo/ ja nijncuin sanoma joca mene:
Viis 5:10 Nijncuin laiwa joca allois juoxe/ jonga jälke ja wana/ sijttecuin se on mennyt ohidze/ allois ei löytä/
Viis 5:11 Eli nijncuin lindu joca tuules lendä/ jonga rata ei enä löytä/ sillä hän laucuele ja pieksä tuulda/ aja ja eroitta sitä liehuwaisilla sijwilläns/ ja sijtte ei löytä mercki sencaltaisest lennost.
Viis 5:12 Eli nijncuin nuoli/ joca jotacuta cohden lasketan/ hajotta tuulen/ joca cohta cocondu jällens/ ettei tuta taita/ custa hän mennyt on.
Viis 5:13 Nijn myös me/ cohta cuin me syndynet olimma/ saimme lopun/ ja en mitän hywä työtä ole tehnet/
Viis 5:14 Waan me olemma culutetut meidän pahudesam.
Viis 5:15 Sillä jumalattoman toiwo on cuin tomu tuulelda hajotettu/ ja nijncuin wetelä wahto/ joca myrskyldä on ajettu/ ja nijncuin sawu/ joca tuulelda on puhallettu pois/ ja nijncuin se cohta unhotetan/ joca ainoastans päiwän wierasna on ollut.
Viis 5:16 Mutta wanhurscat eläwät ijancaickisest/ ja HERra on heidän palckans/ ja caickein corkein pitä heistä murhen:
Viis 5:17 Sentähden saawat he cunnialisen waldacunnan/ ja caunin Cruunun HERran kädestä: sillä hän warjele heitä oikialla kädelläns/ ja suojele heitä käsiwarrellans.
Viis 5:18 Hän otta hänen kijwaudens haarniscaxi/ ja warusta wihollisen costoxi.
Viis 5:19 Hän puke päällens wanhurscauden pandzarixi/ ja pane angaran duomion kilwexi:
Viis 5:20 Hän otta pyhyden woittamattomaxi turwaxi/
Viis 5:21 Hän teroitta hänen julman wihans miecaxi/ mailman pitä menemän sotan hänen cansans taitamattomita wastan/
Viis 5:22 Pitkäisen tulen ambuma pitä osaman oikein/ ja pitä pilwistä tuleman/ nijncuin cowan jännitetyn joudzen jotacuta cohden:
Viis 5:23 Ja tajat raket/ jylinän saten wihasta langeman/ nijn pitä myös meren wedet julmistuman heidän päällens/ ja wirrat pitä suurest cuohuman/
5:24 Ja suuren myrskyn pitä puhaldaman heitä wastan ja lennättämän heitä nijncuin tuulispään.

Vers. 1. Hänen työns ) Oppins ja tecons.

VI. Lucu .

CUningaita ja haldioita neuwotan oikeuteen/ että he Jumalan rangaistuxen wäldäisit/ v. 1.
ja wijsauteen/ joca anda lewollisest ja cauwan hallita/ v. 10.
sillä wijsaus on algusta ollut/ ja monen wijsaus on maacunnan autuus/ v. 24.

Viis 6:1 WÄärys caicki maacunnat häwittä/ ja paha elämä cukista woimallisten istuimet.
Viis 6:2 Nijn cuulcat te Cuningat ja ottacat waari/ oppicat te Duomarit maan päällä.
Viis 6:3 Ottacat corwijn te cuin monda hallidzetta/ te jotca corgotatte teitän Canssain päälle.
Viis 6:4 Sillä teille on annettu Esiwalda HERralda ja walda caickein corkeimmalda: joca tahto kysyä cuinga te hallidzetta/ ja coetella cuinga te asetatte.
Viis 6:5 Te oletta hänen waldacundans wircamiehet/ mutta et te tee oikein teidän wircan töitä/ ja et te pidä oikeutta/ et te myös tee nijncuin HERra asettanut on.
Viis 6:6 Hän tule hirmuisest ja äkist teidän päällen/ ja Esiwallan pitä cowan duomion saaman:
Viis 6:7 Sillä huonoille tapahtu armo/ waan woimalliset woimallisest rangaistan.
Viis 6:8 Sillä joca caickein päälle HERra on/ ei hän pelkä ketän/ eikä carta kenengän woima/ hän on tehnyt sekä pienet että suuret/ ja hänellä on yhtäläinen suru caikista/
Viis 6:9 Mutta woimallisist pitä cowa duomio pidettämän.
Viis 6:10 TEille Tyranneille minä puhun/ että te oppisitta wijsautta ja ettet te wilpistelis.
Viis 6:11 Sillä joca pyhä oppia pyhänä pitä/ hän pidetän pyhänä/ ja joca hänen hywin oppe/ hän on kyllä pysywäinen.
Viis 6:12 Nijn andacat minun puhen teille kelwata/ pyytäkät sitä ja andacat teitän opetetta.
Viis 6:13 Sillä wijsaus on ihana ja catomatoin/ ja osotta mielelläns idzens nijlle/ jotca händä racastawat/ ja anda idzens nijldä löyttä/ jotca händä edziwät:
Viis 6:14 Hän cohta/ ja ilmoitta idzens nijlle/ jotca händä mielelläns pyytäwät/
Viis 6:15 Joca händä cohta pyytä/ ei hän näe paljo waiwa/ hän löytä hänen owens edest wartioidzemast:
Viis 6:16 Sillä händä pyytä/ on oikia taito/ ja joca händä walwo/ ei hän kärsi pitkällistä murhetta:
Viis 6:17 Sillä hän käy ymbärins/ ja edzi joca hänelle on mahdollinen: ja näyttä idzens mielelläns tiellä/ wartioiten händä/ että hän hänen cohtais.
Viis 6:18 Sillä joca idzens anda mielelläns opetetta/ sijnä on wijsauden alcu/ ja joca händä tottele/ hän anda idzens mielelläns opetetta.
Viis 6:19 Joca idzens anda mielelläns opetetta/ hän pitä hänen käskyns/
Viis 6:20 Mutta cusa käskyt pidetän/ sijnä on totisest pyhä elämä. Mutta joca pyhä elämätä pitä/ hän lähesty Jumalata.
Viis 6:21 Joca wijsautta racasta/ hänen hän teke Herraxi.
Viis 6:22 Tahdottaco te Tyrannit Canssan Cuningat ja Ruhtinat olla/
Viis 6:23 Nijn pitäkät wijsaus silmäin edes/ että te ijancaickisesta hallidzisitta.
Viis 6:24 Mutta mikä wijsaus on/ ja custa hän tule/ tahdon minä teille ilmoitta/ ja en tahdo salata teildä salautta: mutta tahdon tutkistella luotuin algusta/ ja tahdon julkisest hänen tuoda edes/ ja en totutta säästä.
Viis 6:25 Ei minun ole mitän tekemist myrkyllisen cateuden cansa/ sillä ei sencaltaisen ole osa wijsaudes:
Viis 6:26 Mutta cusa monda wijsasta on/ siellä hywin on mailmas/ ja toimellinen Cuningas on Canssan onni. Sentähden andacat idzen opetetta minun sanoillan/ ja sen pitä tuleman teidän hywäxen.

VII. Lucu .

CAikilla ihmisillä on yhtäläinen tulemus mailmaan/ ja yhtäläinen lähdendö/ v. 1.
Caikille annetan wijsaus/ jotca sitä anowat/ edziwät ja racastawat: Joca taas hänen saa/ se on Jumalalle otollinen/ v. 7.
Wijsaus on Jumalan lahja ja hänen cansans on Jumalan Hengi/ joca caicki tietä/ ja on arwamatoin tawara/ v. 15.

Viis 7:1 MInä myös olen cuolewainen ihminen nijncuin muutkin/ syndynyt sen ihmisen sugusta/ joca ensist luotin.
Viis 7:2 Ja olen saanut lihan hahmon/ kymmenes Cuucaudes weresä juosnut cocon miehen siemenest/ himosa secoitettu.
Viis 7:3 Ja olen myös/ cosca minä synnyin/ hengen saanut yhteisest tuulest/ ja olen pudonnut maan päälle/ joca meitä caickia canda/ ja on myös minungin ensimäinen äneni ollut itcu/ nijncuin caickein muidengin.
Viis 7:4 Ja olen caswatettu capalois murhella.
Viis 7:5 ( Sillä ei Cuningallacan ole muuta alcu hänen syndymiseens )
Viis 7:6 Waan caikilla on yhtäläinen tulemus elämään/ ja yhtäläinen lähdendö.
Viis 7:7 SEntähden minä rucoilin ja minulle annettin ymmärrys/ minä huudin ja wijsauden Hengi tuli minuun.
Viis 7:8 Minä pidin hänestä enä cuin Cuningan waldacunnast/ ja Förstin maacunnast/ ja rickauden minä pidin tyhjänä hänen suhtens.
Viis 7:9 En minä pitänyt callista kiwe hänen wertanans: sillä caicki culda on hänen suhtens/ nijncuin huono tomu/ ja hopia on nijncuin loca hänen ehtons arwattapa.
Viis 7:10 Minä racastin händä enä cuin terweyttä ja cauneutta/ ja walidzin hänen minulleni walkeudexi/ sillä se paiste/ joca hänestä tule/ ei sammu.
Viis 7:11 Mutta caicki hywys on minulle tullut hänestä/ ja lukematoin rickaus on hänen kädesäns.
Viis 7:12 Minä olin iloinen caikisa/ että wijsaus käwi minun edesäni caikisa nijsä/ mutta en minä tietänyt/ että sencaltaiset tulit hänestä.
Viis 7:13 Yxikertaisille olen minä hänen opettanut/ laupiast minä händä jagan/ hänen rickauttans en minä sala: sillä hän on ihmisille äretöin tawara.
Viis 7:14 Jotca händä pitäwät/ tulewat Jumalan ystäwäxi/ ja owat otolliset/ että heille on annettu saldi idzens opetetta.
Viis 7:15 JUmala on andanut minun wijsast puhua/ ja sencaltaisen wijsauden lahja oikein ajatella: sillä hän johdatta wijsauden tielle/ ja hallidze wijsaita:
Viis 7:16 Sillä hänen kädesäns me olemma sekä myös meidän puhem/ nijn myös caicki toimi ja taito caikis asiois:
Viis 7:17 Sillä hän on andanut minulle wahwan tiedon caikis asiois/ että minä tiedän/ cuinga mailma on tehty/ ja Elementeingin woiman:
Viis 7:18 Ajan algun/ lopun ja wälin/ cuinga päiwä pitene ja lyhene/ cuinga wuoden ajat idzens muuttawat/
Viis 7:19 Ja cuinga ajastaica culu/ cuinga tähdet owat.
Viis 7:20 Mikä luondo aljuilla ja medzän pedoilla on/ cuinga tuuli nijn hymise ja mitä ihmisten mieles on moninaisten ruohoin luonnon/ ja juurten wäen.
Viis 7:21 Minä tiedän caicki mitä salattu ja kätketty on: sillä wijsaus/ joca caiken taidon opetta/ hän on minulle sen opettanut.
Viis 7:22 Sillä hänesä on ymmärtäwäinen hengi/ pyhä/ ainoa/ monilainen/ teräwä/ nopsa/ puhelias/ puhdas/ kircas/ hiljainen/ ystäwälinen/ waca/ wapa/ hywän tahtoinen/ suloinen/ luja/ wahwa/ surutoin:
Viis 7:23 Caicki woipa/ caicki näkewä/ joca käy caickein hengein läpidzen/ ehkä cuinga toimelliset/ kirckat/ ja teräwät he olisit.
Viis 7:24 Sillä wijsaus on caickein selwin/ hän mene ja käy caickein läpidze/ hän on aiwa kircas:
Viis 7:25 Sillä hän on Jumalan woiman suidzu/ ja Caickiwaldian cunnian paiste.
Viis 7:26 Sentähden ei taida mitän saastaist tulla hänen tygöns: sillä hän on ijancaickisen walkeuden walu/ Jumalan woiman saastuttamatoin speili/ ja hänen hywydens cuwa.
Viis 7:27 Hän on ainoa/ ja teke cuitengin caicki/ hän pysy sinäns/ ja udista caicki/ ja waicutta alati pyhäin sieluisa/ hän teke Jumalan ystäwixi ja Prophetaxi:
Viis 7:28 Sillä ei Jumala racasta ketän/ josei pysytä wijsaudesa.
Viis 7:29 Hän on jalombi Auringota ja caickia tähtiä/ cosca händä walkeuteen werratan/ nijn hän on wielä parembi.
Viis 7:30 Sillä walkeuden täyty yötä paeta/ mutta pahus ei ikänäns woita wijsautta.

Vers. 17. Caikis asiois ) Coco mailma tunde nämät enimmäst/ mutta uscowaiset ainoastans tietäwät/ että ne owat Jumalan luondocappalet/ luodut Jumalan sanalla ja wijsaudella.
v. 25. Paiste ) Jumalan wijsaus on idze Jumala/ mutta se wijsaus/ jonga Jumala meille anda/ on Jumalan tundo/ ja totinen Jumalan pelco/ Iob. 28:28. Cadzo/ Jumalan pelco on wijsaus/ ja wälttä pahutta/ on ymmärrys.

VIII. Lucu .

WIjsautta pitä edzittämän nuorudesta: sillä hän opetta meille Jumalan tahdon/ ja caicki Christilliset menot/ v. 1.
Hän anda hywät neuwot/ että caicki menestyisit/ ja taitawast toimitettaisin/ v. 9.
Hänestä tule puhdas ilo ja ijancaickinen kijtos/ v. 17.

Viis 8:1 Hän ulottu päästä päähän woimallisest/ ja hallidze caicki hywin.
Viis 8:2 SItä minä olen racastanut/ ja edzinyt händä hamast minun nuorudestani/ ja ajattelin händä otta minun morsiamexeni: sillä minä olen ruwennut racastaman hänen cauneuttans:
Viis 8:3 Hän on jalost Adelist: sillä hänen menons on Jumalan tykönä/ ja caickein cappalden HERra racasta händä.
Viis 8:4 Hän on salainen neuwo Jumalan tunnos/ ja hän pane hänen eteens/ mitä hänen tekemän pitä.
Viis 8:5 Jos rickaus on callis cappale elettäis/ mikä on rickambi wijsautta/ joca caicki teke?
Viis 8:6 Jos taito sen teke/ cuca on taitawambi opettaja/ cuin hän?
Viis 8:7 Jos jocu racasta wanhurscautta/ hänen työns owat sula hywät tawat: sillä hän opetta curituxen/ toimen/ oikeuden ja wäkewyden/ jotca caickein tarpellisemmat owat ihmisten elämäs.
Viis 8:8 Jos jocu pyytä paljo tietä/ nijn hän osa sekä mennet että tulewaiset/ hän ymmärtä pimiät puhet/ ja arwa työlät tapauxet/ ihmet ja camalat hän edellä tietä/ mitä tapahtu cullakin ajalla ja hetkellä.
Viis 8:9 Minä olen aicoinut ottaxeni händä seurani: sillä minä tiedän hänen minulle andawan hywä neuwo/ ja että hän lohdutta minua surus ja murhes:
Viis 8:10 Hänen cauttans on nuorucaisella cunnia Canssan seas/ ylistys wanhain tykönä.
Viis 8:11 Minä löytän ymmärtäwäisexi duomios/ ja ihmellisexi woimallisten seas.
Viis 8:12 Cosca minä waickenen/ odottawat he minua/ cuin minä puhun/ ottawat he waarin/ ja jos minä cauwan puhun/ pitäwät he kätens suuns edes.
Viis 8:13 Hänen cauttans minä saan cuolemattoman nimen/ ja jätän ijäisen muiston minun jälkentulewaisilleni.
Viis 8:14 Minä hallidzen Canssa/ ja pacanat tulewat minulle alemmaisexi.
Viis 8:15 Julmat Tyrannit pelkäwät/ cosca he minun cuulewat/ Canssan seas minä olen hywä/ ja sodasa Sangari.
Viis 8:16 Jos minä cotia jään/ nijn minä culutan aicani hänen cansans: sillä ei häneen suututa/ eikä hänest ole mielen carwautta/ waan paremmin ilo ja riemu.
Viis 8:17 Sencaltaist minä ajattelin/ ja panin sydämeeni: sillä jotca hänen cansans owat/ pysywät ijancaickisest:
Viis 8:18 Ja jotca hänen ystäwydesäns owat/ heillä on puhdas ilo/ ja äretöin rickaus tule hänen kättens töistä/ ja toimi hänen läsnäolemisestans/ ja puhestans/ ja hywä ylistys hänen seurastans/ ja sanoistans/ minä menin ymbärins edzimän ja saattaman händä minun tygöni.
Viis 8:19 Minä olin hywän curinen lapsi/ ja sain hywän sielun.
Viis 8:20 Mutta cuin minä hywin caswatettin/ caswoin minä saastuttamattomaxi ruumixi:
Viis 8:21 Ja minä ymmärsin/ etten minä muutoin taitanut puhdas olla/ jollei Jumala annais ( ja se myös oli taito/ tuta kenengä armo se on ) menin minä HERran tygö/ ja rucoilin händä/ ja sanoin sydämestäni.

Vers. 7. Wäkewyden ) se on/ olla urhollisna/ rohkiana/ hywäs turwas/ pelkämätä.
v. 18. Puhdas ilo ) Hywä oma tundo/ sisällinen ilo ja riemu/ joca tule oikiast uscost ja wagast/ cunnialisest ja Christillisest elämäst.
v. 18. Töistä ) se on hänen opistans ja neuwostans.

IX. Lucu .

JAlo rucous wijsaudest/ joca anda woima/ ymmärryst ja toimellisutta. v. 1.
Hallidze/ warjele ja toimitta että meidän työm kelpawat Jumalalle/ ja saatta autuuteen/ v. 10.

Viis 9:1 O Minun Isäini Jumala/ ja caiken laupiuden HERra/ sinä joca caicki sanallas tehnyt/
Viis 9:2 Ja ihmiset sinun wijsaudellas walmistanut olet.
Viis 9:3 Että hän hallidze caicki luondocappalet/ jotca sinulda luodut owat: että hän mailma hallidzis cunnialla ja wanhurscaudella/ ja duomidzis oikialla sydämellä.
Viis 9:4 Anna minulle wijsautta/ joca on jocapaicas sinun istuimes ymbärillä/ ja älä hyljä minua sinun lastes seast:
Viis 9:5 Sillä minä olen sinun palwelias ja sinun pijcas poica/ heicko ihminen/ joca ei cauwan elä/ jolla on wähä ymmärryst sinun Laisas ja oikeudesas.
Viis 9:6 Ja jos jocu wielä ihmisten lapsist olis täydellinen/ nijn ei hän mitän maxa/ josei hänellä ole sitä wijsautta/ joca sinulda tule.
Viis 9:7 Sinä olet minun walinnut sinun Canssas Cuningaxi/ ja sinun poicais ja tytärtes Duomarixi:
Viis 9:8 Ja käskit minun raketa sinulles Templin sinun pyhälle wuorelles/ ja Altarin sinun asuin Caupungijs/ joca olis sinun pyhän Tabernaclis caltainen/ jonga sinä muinen annoit walmista:
Viis 9:9 Ja sinun wijsaudes sinun cansas/ joca sinun tecos tietä/ ja oli tykönäs cosca sinä mailman teit/ ja tietä mikä sinulle kelpa/ ja mikä oikia sinun käskyisäs.
Viis 9:10 Lähetä händä alas sinun pyhästä taiwastas/ ja sinun cunnias istuimelda/ lähetä händä/ että hän olis minun tykönäni/ ja työtä tekis minun cansani/ että minä ymmärräisin/ mikä sinulle otollinen on:
Viis 9:11 Sillä hän tietä caicki/ ja ymmärtä sen: Ja anna hänen talutta minua minun töisäni toimellisest/ ja warjella minua hänen woimasans.
Viis 9:12 Nijn minun työni tulewat sinulle otollisexi/ ja nijn minä duomidzen sinun Canssas oikein ja tulen mahdollisexi istuman minun Isäni istuimella:
Viis 9:13 Sillä cuca ihminen tietä Jumalan neuwon/ eli cuca taita ajatella mitä Jumala tahto?
Viis 9:14 Sillä cuolewaisen ihmisen ajatuxet owat epäilewäiset/ ja meidän aiwoituxem owat huikendelewaiset.
Viis 9:15 Sillä cuolewainen ruumis waiwa sielua/ ja maallinen asuinsia rasitta mieldä/ joca paljo ajattele.
Viis 9:16 Tuskin me osamme maallisia/ ja työläst löydämme nijtä/ jotca käsillä owat.
Viis 9:17 Cuca tahto tutki taiwallisia? cuca taita tietä sinun neuwos? jos et sinä anna wijsautta/ ja lähetä sinun Henges corkeudest:
Viis 9:18 Ja nijn työt menestywät maan päällä ja ihmiset opettawat mitä sinulle on otollinen/
Viis 9:19 Ja wijsaudella autuaxi tulewat.

Vers. 1. O minun Isäini Jumala ) Täsä hän puhu ja rucoile nijncuin Salomo/ caikille Försteille opixi/ että heidän pitä myös rucoileman/ ja on sangen jalo rucous.
v. 6. Sitä wijsautta ) Cadzo wijsaus tule ainoastans Jumalalda ja ilman händä ei kelpa kengän mitän.
v. 10. Otollinen on ) Ilman Jumalan sanata ei taida ihminen tietä mikä Jumalalle kelpa/ ja teke caicki epäilyxes ja tietämätä.

X. Lucu .

TÄsä ylistetän pyhäin Isäin woima ja tegot ennen weden paisumist/ v. 1.
ja weden paisumisen jälken/ v. 5.
ja cosca Israelin lapset läxit Egyptist/ v. 15.

Viis 10:1 WIjsaus suojeli hänen/ joca ensist tehtin ja luotin mailman Isäxi/ ja pelasti synnistäns.
Viis 10:2 Ja andoi hänelle woiman hallita caickia.
Viis 10:3 Cosca jumalatoin luopui hänen wihasans/ nijn hän tuli cadotetuxi/ hänen weljens julman murhan tähden.
Viis 10:4 Ja cosca maa sen syyn tähden weden paisumisella turmeltin/ autti wijsaus taas/ ja hallidzi wanhurscasta ja halwalla puulla.
Viis 10:5 Cosca caicki pacanat erhetyxes irstast elit/ löysi hän wanhurscan/ ja piti hänen nuhtetoina Jumalan edes/ ja wahwisti händä wastoin Isällist sydändä poicans cohtan.
Viis 10:6 Hän pelasti myös wanhurscan/ cosca jumalattomat hucuit/ cosca hän tulda pakeni/ joca wijden Caupungin päälle langeis:
Viis 10:7 Joca maa autiana on/ ja wielä suidze pahuden todistuxexi/ ja puut jotca raaca hedelmätä candawat/ ja suolapadzas/ joca seiso epäuscoisen sielun muistoxi:
Viis 10:8 Sillä jotca ei tottele wijsautta/ heille ei ole ainoastans se wahingoxi/ ettei he tunne hywä/ waan jättäwät jälkens eläwille muiston/ ettei salata taita/ misä he erhettynet owat:
Viis 10:9 Mutta wijsaus wapahta heitä caikest tuscast/ jotca häneen turwawat.
Viis 10:10 SE johdatti myös wanhurscasta/ jonga hänen weljens wihan tähden täydyi paeta oikia tietä/ ja osotti hänelle Jumalan waldacunnan/ ja tiettäwäxi teki mikä pyhä on:
Viis 10:11 Autti händä hänen työsäns/ ja hän menestyi ja sai paljo tawarata työlläns/
Viis 10:12 Ja hän oli hänen cansans/ cosca hänelle wääryttä tehtin/ nijldä jotca hänelle teit wäkiwalda/ ja hän teki hänen rickaxi/ ja suojeli händä hänen wihamiehildäns/ ja piti hänen surutoina nijldä/ jotca händä ajoit taca: hän andoi hänelle woiton/ wäkewäs taistelemises/ että hän symmärräis jumalisuden olewan woimallisemman caickia.
Viis 10:13 EI hän hyljännyt wanhurscasta/ cosca hän myytin pois/ waan warjeli händä synnist/ hän seurais händä synnist/ hän seurais händä fangihuonesen.
Viis 10:14 Ja ei hyljännyt händä siteis: sijhenasti että hän andoi hänen saada waldacunnan waldican/ ja wallan nijden päälle/ jotca hänelle teit wäkiwalda/ ja saatti heitä walhetteliaxi/ jotca händä rangaisit/ ja annoi hänelle ijancaickisen cunnian.
Viis 10:15 Hän wapahti pyhän Canssan ja nuhtettoman siemenen pacanoista/ jotca heitä waiwaisit:
Viis 10:16 Hän tuli HERran palwelian sieluun/ ja seisoi julma Cuningasta wastan ihmeillä ja tunnustähdeillä.
Viis 10:17 Hän maxoi pyhille heidän työns palcan/ ja johdatti heitä ihmellisiä teitä/ ja oli heille päiwällä warjelus/ ja yöllä liecki nijncuin tähdet.
Viis 10:18 Hän wei heitä punaisen meren läpidze/ talutti heitä suurten wetten keskeldä.
Viis 10:19 Mutta heidän wihollisens hän upotti/ ja nämät hän weti sywyden pohjast
Viis 10:20 Sentähden otit wanhurscat saalin jumalattomilda/ ja ylistit sinun pyhä nimes HERra/ ja kijtit yximielisest sinun woitollista kättäs:
Viis 10:21 Sillä wijsaus awais myckäin suun/ ja teki kielet puhuman/ jotca ei puhua taitanet.

Vers. 1. Synnistäns ) Sen sanan cautta/ Gen. 3:7 Sen siemen on sinun pääs musertawa ricki.
v. 4. Wijsaus ) Se oli Jumalan sana ja käsky rakendaman Arckia.
v. 5. Caicki ) Se on/ cunga hän tuli/ löysi hän epäjumalisen ja pahan Canssan/ nijncuin Abrahamin elämä näyttä/ Gen. 22:2.
v. 7. Raaca hedelmätä ) Owat ne omenat cuollen meren tykönä/ jotca pääldä owat caunit/ waan sisäldä tuhca.
v. 12. Jumalisuden ) Jumalisus on usco Jumalan sanan eli wijsauden päälle.

XI. Lucu .

WIjsaudella Jumala pelasta wanhurscat cadotuxest/ v. 1.
Rangaise omians laupiudella/ mutta Jumalattomat hän ilman armota hucutta/ v. 10.
Hän warusta luondocappalet costaman/ ja tundemattomat pedot tyhmäin päälle/ v. 16.
Sillä caicki owat Jumalan kädes/ mutta hän on laupias/ ja racasta caickia mitä hän on tehnyt/ v. 22.

Viis 11:1 HÄn wei heidän tekons pyhän Prophetan käden cautta.
Viis 11:2 Ja johdatti heitä syngiän corwen läpidzen/ nijn että he majans rakensit kedolle.
Viis 11:3 Ja seisoit wihollisians wastan/ ja costit heidän wihamiehillens/
Viis 11:4 Cosca he janoisit/ rucoilit he sinua/ ja heille annettin wettä corkiasta wuoresta/ ja he sammutit janons cowasta kiwestä:
Viis 11:5 Ja jolla heidän wihamiehens waiwattin/
Viis 11:6 Se tuli heille hywäxi/ cosca he hätä kärseit.
Viis 11:7 Sillä nijncuin he hämmästyit werta/ joca tuli wuotawan weden siaan käskyn rangaistuxexi/ että lapsia tapettaman piti:
Viis 11:8 Nijn sinä annoit näille wettä yldäkylläisest tietämät/
Viis 11:9 Ja annoit nähdä heidän janostans/ cuinga sinä wihollisia waiwaisit.
Viis 11:10 Sillä cosca nämät kiusattin/ ja armolla curitettin/ ymmärsit he cuinga jumalattomat wihasa duomittin ja rangaistin.
Viis 11:11 Näitä sinä olet neuwonut ja coetellut isällisest/ mutta nijtä muita nijncuin angara Cuningas rangaisnut ja duominnut:
Viis 11:12 Ja tulit rangaistuxi/ sekä ne jotca läsnä että taambana olit:
Viis 11:13 Sillä heille tuli caxikertainen murhe ja huocaus/ cosca he ajattelit mitä ollut oli.
Viis 11:14 Sillä cosca he cuulit/ näille hywäxi tapahtuwan/ jonga cautta he waiwattin/ ymmärsit he HERran:
Viis 11:15 Sillä joita he ennen ajoit pois ylöncadzest/ hyljäisit ja pilckaisit/ nijtä täydyi heidän wijmein ihmetellä/ cosca nijn tapahtui/ ettei heidän janons ollut nijncuin wanhurscasten.
Viis 11:16 NIjn myös heidän wäärän menons tyhmäin ajatusten tähden/ jonga cautta he nijn petetyxi tulit/ että he rucoilit järjettömiä madoja ja ylöncadzotuita petoja/ lähetit sinä heidän secaans suuren joucon medzän petoja rangaistuxexi:
Viis 11:17 Että he ymmärräisit/ että millä jocu syndi teke/ sillä hän myös waiwatan.
Viis 11:18 Sillä sinun Caickiwaldialla kädelläs/ ( jolla sinä mailman walmistamattomast cappalest luonut olet ) ei ollut mahdotoin lähettä heidän päällens/ carhujoucko ja rohkeita Lejoneita:
Viis 11:19 Eli wastudest luoda julmia ja tundemattomita petoja/ taicka nijtä jotca tulda syljit/ taicka jotca julman sawun puhalsit/ taicka jotca hirmuisita kipenitä silmistäns laskit:
Viis 11:20 Jotca ei ainoastans haawoittamisella heitä hucutta taidais/ mutta myös hirmuisella cadzomisellans heitä tappaisit:
Viis 11:21 Ja/ he olisit tainnet paidzi sitä langeta puhalluxella/ coston wainosta/ ja sinun woimas hengellä huckua.
Viis 11:22 MUtta sinä olet caicki asettanut mitalla/ lugulla/ ja painolla/ sillä suuri woima on aina sinus/ ja cuca woi olla sinun kättes wäkewyttä wastan?
Viis 11:23 Sillä coco mailma on sinun edesäs/ nijncuin waagan kieli/ ja nijncuin amucasten pisara/ joca puto maan päälle.
Viis 11:24 Mutta sinä armahdat caickia: sillä sinulla on woima caickein ylidzen ja kärsit ihmisten syndiä/ että he idzens parannaisit: Sillä sinä racastat caickia cuin on/ ja et wiha mitäs tehnyt olet.
Viis 11:25 Sillä et sinä mitän walmistanut/ jota sinä wihata taidaisit. Cuinga taita mitän olla/ jota et sinä tahdois? eli cuninga se taidais pysyä/ jota et sinä cudzunut ole?
Viis 11:26 Mutta sinä säästät caickia/ sillä ne owat sinun HERra/ sinä joca elämätä racastat.

Vers. 7. Hämmästyit ) Cosca wesi werexi muuttui Egyptis/ Exod. 7:19.
v. 23. Kieli ) Nijncuin se on wähä joca waagasa kielen callista/ nijn on myös mailma wähä Jumalan suhten/ Esa. 40:15.
v. 24. Et wiha mitäs )
v. 25. Et sinä ole mitän walmistanut ) Nijn ei Jumala ole luonut yhtän ihmistä cadotuxeen: sillä ei hän nijn olis caikille hywä/ Psal. 145:9.

XII. Lucu .

JUmala rangaise hiljaxens jumalisia parannuxeen/ pahoja ja epäjumalan palwelioita myös/ v. 1.
Hän taidais äkist jumalattomat hucutta/ ja ei kellän ole woima händä estä/ v. 9.
Sillä hän on oikia/ woimallinen ja hiljainen/ v. 15.
Hän kärsi omians/ että he parannaisit idzens/ ja catumattomita/ että heillä olis aica parannuxeen/ jos neuwo auttais/ v. 19.

Viis 12:1 Ja sinun catomatoin henges on caickis.
Viis 12:2 SEntähden sinä witcan rangaiset heitä/ jotca langewat/ ja neuwot heitä curituxella/ misä he syndi tekewät/ että he pahudest pelastettaisin/ ja uscoisit sinun päälles HERra.
Viis 12:3 Sillä cosca sinä olit wihainen sinun pyhän maas endisille asuwille.
Viis 12:4 Että he cauheita töitä teit noitumisella.
Viis 12:5 Ja tahdoit meidän Isäim käsillä häwittä jumalattomat uhrin candajat/ ja jotca heidän lapsens haluttomast tapoit/ jotca söit ihmisen liha ja joit hirmuisest werta/ jolla he luulit sinullen tekewäns palweluxen.
Viis 12:6 Ja ne jotca wanhemmat olit/ tapoit ne sielut/ joilla ei yhtän apua ollut.
Viis 12:7 Että se maa/ joca caickein seas jaloin oli/ tulis Jumalan lasten mahdollisexi asuinsiaxi.
Viis 12:8 Cuitengin säästit sinä heitä nijncuin ihmisiä/ ja lähetit edellä sinun edelläjuoxias/ nimittäin/ sinun jouckos/ hörhöläiset/ että heidän pidäis heitä wähittäin häwittämän.
Viis 12:9 Ei tosin ollut sinulle mahdotoin anda jumalattomia wanhurscasten ala sodasa/ eli hucutta heitä hirmuisten petoin cautta/ taicka cowalla sanalla caickia tyynni:
Viis 12:10 Mutta sinä duomidzit heitä witcan/ ja annoit heille sia parannuxeen/ waicka sinä tiesit heidän pahan sisuisexi/ ja heidän pahudens ynnä syndynexi/ ettei he ikänäns pitänyt toista mielda saaman:
Viis 12:11 Sillä he olit kirottu siemen algusta. Nijn et sinä myös olis peljännyt ketän/ jos sinä heille olisit andanut andexi heidän ricoxens:
Viis 12:12 Sillä cuca sano sinulle/ mitäs teet? Eli cuca seiso sinun duomiotas wastan/ eli cuca nuhtele sinua poisajettuin pacanain tähden/ jotca sinä luonut olet/ eli cuca asetta idzens costajaxi sinua wastan jumalattomain ihmisten tähden?
Viis 12:13 Sillä paidzi sinua ei ole yhtän Jumalata/ sinä joca murhen pidät caikist/ osottaxes/ ettes duomidze wäärin.
Viis 12:14 Sillä ei Cuningat eikä tylyt taida astua sinua wastan/ cosca sinä rangaiset.
Viis 12:15 ETtäs wanhurscas olet/ nijn sinä hallidzet myös caicki oikein/ ja tiedät ettei se sinun Majestetilles sowi/ ettäs jongun duomidzisit/ joca ei rangaistust ansainnut olis:
Viis 12:16 Sillä sinun wäkewydes on oikeuden walda/ ja ettäs caickia hallidzet/ nijn sinä säästät myös caickia.
Viis 12:17 Sillä sinä olet osottanut sinun wäkewydes heisä/ jotca ei usconet/ ettäs nijn caiketi woimallinen olit/ ja osotit idzes nijsä/ jotca ylpiät olit:
Viis 12:18 Mutta sinä wäkewä hallidzia duomidzet hiljaisudes/ ja hallidzet meitä paljolla kärsimisellä: sillä sinä woit tehdä mitäs tahdot.
Viis 12:19 MUtta sinä opetat sinun Canssas/ sencaltaisilla töillä/ että wanhurscasna ja hywänä oldaman pidäis/ ja sinä annat sinun lapses tietä/ että he olisit hywäsä toiwosa/ ettäs otat parannuxen syndein edestä.
Viis 12:20 Sillä sinun lastes wiholliset/ ja jotca cuolemaan wicapäät olit/ sinä sencaltaisella säästämisellä ja kärsimisellä rangaisit/ ja annoit heille aica ja tila idzens parata:
Viis 12:21 Cuinga paljo enä sinä olet pitkämielinen/ coscas duomidzet sinun lapsias/ joiden Isäin cansa sinä walan ja lijton monest hywäst lupauxest tehnyt olet.
Viis 12:22 Sentähden nijn usiast cuin sinä meidän wihollisiam waiwat/ teet sinä sen meille curituxexi/ että me otaisim wisust waarin sinun hywydestäs/ jos me duomitut olisimme/ että me cuitengin turwaisimme sinun laupiutees.
Viis 12:23 SEntähden sinä rangaisit jumalattomat heidän cauhistuxellans/ jotca järjetöindä elämätä pidit.
Viis 12:24 Sillä he olit nijn peräti sywälle tullet erhetyxeen/ että he myös pidit ne pedot/ cuin heidän wihollisens cadzoit ylön/ jumalinans/ petetyt nijncuin taitamattomat lapset.
Viis 12:25 Sentähden olet sinä myös lähettänyt heidän secaans häpiälisen rangaistuxen/ nijncuin järjettömille lapsille/
Viis 12:26 Ja cosca ei he sencaltaista häpiälist rangaistusta totellet/ tulit he Jumalan angaran rangaistuxen ala:
Viis 12:27 Sillä he waiwattin nijldä/ jotca he jumalinans pidit/ joca heille oli suurexi ylöncadzexi/ cosca he näit hänen/ jota ei he ennen tuta tahtonet ja täydyi Jumalaxi tunnusta. Sentähden tuli cadotus wijmein heidän päällens.

Vers. 3. Maas asuwille ) Cananerit jotca heidän lapsens uhraisit/ Psal. 106:36
v. 14. Tylyt ) Cadzo/ cuin hän käändä ja wetä caicki sanat Tyranneja wastan/ peljättäxens heitä.
v. 15. Sowi ) nijncuin Tyrannit luulewat/ että heidän täyty woimans näyttä/ muita wahingoidzeman ja waatiman.
v. 17. Ylpiät ) Egyptiläiselle punaises meres.
v. 23. jumalattomat ) Egyptiläiset jotca palwelit petoja/ joita heidän wihollisens Judalaiset cadzoit ylön.
v. 26. Häpiälisen ) Se oli häpiälinen rangaistus/ että he nijldä eläimildä waiwattin/ jotca he jumalinans pitit.

XIII. Lucu .

TUrha meno on caikilla ihmisillä/ jotca ei tunne Jumalata/ waan pitäwät luondocappalet jumalinans/ joiden cadzelemisest heidän pidäis tundeman luojan/ v. 1.
Mutta ne owat wiheljäisemmät jotca palwelewat culda/ hopiata/ cuwia/ heidän kättens tecoja/ jotca ei autta taida/ v. 10.

Viis 13:1 CAicki ihmiset owat luonnostans turhat/ jotca ei Jumalast mitän tiedä/ ja ei tunne händä näkywäisest hywydest/ eikä cadzo tegoista/ cuca tekiä on:
Viis 13:2 Waan pitäwät taicka tulen/ eli tuulen/ eli puuscauxen/ eli tähdet/ eli wäkewät wedet/ Auringon ja Cuun taiwas/
Viis 13:3 Jotca mailma hallidzewat/ jumalina: mutta jos heillä olis hywä suosio heidän cauniseen muotoons/ nijn että he sentähden pidäisit heitä jumalain sias/ pidäis heidän oikeutta myöden ymmärtämän/ cuinga paljo parembi hän on/ joca nijden HERra on: sillä se joca caiken cauneuden tekiä on/ hän on nämät luonut/
Viis 13:4 Ja jos he ihmettelisit heidän woimans ja wäkens/ pidäis heidän myös oikeulla ajatteleman/ cuinga paljo woimallisembi hän on/ joca caicki nämät walmistanutt on:
Viis 13:5 Sillä sencaltaisest suurest cauneudest ja luomisest/ taita luoja nijncuin cuwas tutuxi tulla.
Viis 13:6 Waicka ei näitä nijn suuresti pidä walitettaman: sillä he myös taitawat erhettyä/ cosca he edzeit Jumalata ja pyysit mielelläns händä löytä:
Viis 13:7 Sillä cosca he cadzelit hänen luondocappalitans/ ja tutkistelit nijtä/ tulit he petetyxi heidän cadzelemisesans/ että luondocappalet/ jotca he näit/ olit nijn ihanat.
Viis 13:8 Cuitengin ei he sentähden ole ilman syytä:
Viis 13:9 Sillä jos he owat nijn paljo ymmärtänet/ että he taisit luondocappalen nijn corkias arwos pitä/ mixei he pikemmin händä löytänet/ joca sen HERra on.
Viis 13:10 MUtta he owat wiheljäiset/ ja heidän toiwons on luettapa cuolluitten secaan/ jotca sen jumalaxi cudzuwat/ jonga ihmiset tehnet owat/ nijncuin cullan ja hopian/ joca taitawast walmistettu on: Ja petoin cuwan eli kelwottomat kiwet/ jotca wanhan aican walmistetut olit.
Viis 13:11 Nijncuin puuseppä/ cosca hän työtä edzi/ hacka puun/ weistä ja silittä sen hywin/ ja sitä wisua ja taitawata työtä teke/ jota mailman tarpeis tarwitan.
Viis 13:12 Mutta sen työn lastut coco hän/ ja keittä ruoca syödaxens/
Viis 13:13 Waan mitä lijaxi on/ ja ei mihingän kelpa/ se cuin wäärä ja oxainen on/ otta hän ja wisust leicka/ cosca hän jouta/ leicka taitawast/ ja teke ihmisen/ eli jongun järjettömän eläimen muotoisexi:
Viis 13:14 Ja pane sen punaisexi ja walkiaxi/ ihon carwaisexi ja ihanaxi/ ja jos sijnä jocu ricka on/ sen hän wasta siwu:
Viis 13:15 Sijtte teke hän hänelle caunin huonen/ ja kijnittä hänen seinään raudalla/
Viis 13:16 Nijn ettei hän puto/ ja nijn hywin cadzo hänen: sillä hän tietä hywin/ ettei hän idzens autta taida/ sillä ei se muu ole cuin cuwa/ ja tarwidze apua.
Viis 13:17 Ja cosca hän rucoile tawarans/ emändäns ja lastens edest/ ei hän häpe puhutella sitä/ jolla ei henge ole:
Viis 13:18 Ja ano heildä terweyttä/ rucoile cuolluelda elämätä/ ja pyytä häneldä apua/ joca ei mitän woi/
Viis 13:19 Ja sildä joca ei käydä taida/ hywä matca/ ja että hänen ascarans/ asians ja tecons menestyis/ pyytä hän woimattomalda.

Vers. 4. Woimans ) Se on moninaiset tegot ja menot cuin luondocappales owat.

XIV. Lucu .

PArembi on laiwaan turwata cuin epäjumalan Cuwaan/ sillä sijhen hän uscalda hengens ja tule autetuxi/ v. 1.
Nijncuin Noah wedenpaisumises/ v. 6.
Sillä sekä epäjumalat että heidän tekiäns owat kirotut/ v. 8.
Turhan cunnian pyyndö/ on epäjumalan palweluxen alcu/ v. 13.
Sillä jotca tahtowat Tyrannein mielen nouta/ heidän täyty cumarta heidän cuwans nijncuin jumalata/ v. 16.
Nijn myös he owat tappanet lapsens epäjumalille/ ja langennet cauhiaan kiuckuun/ huoruteen/ murhaan/ warcauteen/ wäärän walaan/ ja caickinaisijn hirmuisijn syndeihin/ v. 22.
ja coonnet päällens caxicertaisen rangaistuxen/ v/ 30.

Viis 14:1 NIjn myös hän teke/ joca tahto purjehtia/ ja on aicoinut waelda julmis allois/ hän rucoile puuta/ joca heicombi sitä on jonga päällä hän waelda:
Viis 14:2 Sillä se on sentähden tehty/ että sillä pitä rawindota edzittämän/ ja tekiä on sen taidolla walmistanut.
Viis 14:3 Mutta sinun toimes/ o Isä hallidze sitä/ sillä sinä annat tien meresä/ ja aldoin keskellä pelkämättömän juoxun.
Viis 14:4 Jollas osotat cuinga sinä caikis paicois woimallinen olet auttaman/ waicka jocu idzens annais merelle ilman laiwata.
Viis 14:5 Cuitengin ettes tahdo sitä turhana pitä/ jota sinä wijsaudesas luonut olet/ tapahtu se/ että ihmiset uscaldawat hengens sencaltaisen huonon puun päälle tulewat laiwas taldeen/ josa he waeldawat aldoin läpidzen.
Viis 14:6 Sillä muinen cosca uljat Sangarit hucutettin/ pakenit ne joilla toiwo oli/ että heidän piti lisämän mailma jällens/ laiwaan/ jonga sinun kätes hallidzi/ ja jätit nijn mailmalle siemenen jälkens:
Viis 14:7 Sillä sencaltainen puu on mahdollinen siunatta/ jos se oikein pidetän:
Viis 14:8 Mutta sitä pitä kirottaman/ joca käsillä walmistetan/ ja se myös joca sen teke/ tämä sentähden/ että hän sen teki/ se sentähden/ että se jumalaxi cudzutan/ ja cuitengin on catowainen cappale.
Viis 14:9 Sillä Jumala wiha yhtäläisest molemmita/ jumalatoinda/ ja hänen jumalatoinda työtäns/
Viis 14:10 Ja työ tule tekiäns cansa waiwatuxi.
Viis 14:11 Sentähden pacanain epäjumalat curitetan/ sillä he owat Jumalan luondocappalilda tullet cauhistuxexi/ ja ihmisten sieluille pahennuxexi/ ja ymmärtämättömille paulaxi.
Viis 14:12 Sillä epäjumalten asetus on suurin huoruus/ ja heidän alcuns on wahingolinen pahennus mailmas.
Viis 14:13 EI ne algusta ollet/ eikä ijancaickisest pysy.
Viis 14:14 Waan ihmisten turhalla cunnioittamisella he owat tullet mailmaan/ ja sentähden ajatellut/ ettei ihmiset saa cauwan elä.
Viis 14:15 Sillä Isä cosca hän murhetti ja itki poicans/ joca häneldä warhain tuli pois/ annoi hän tehdä cuwan/ ja rupeis pitämän hänen/ joca cuollut ihminen oli/ jumalana/ ja asetti palwelioillens Jumalan palweluxen ja uhrin:
Viis 14:16 Sijtte ajan cululla pidettin sencaltainen jumalatoin tapa Lakina/ että myös cuwa täydyi cunnioitta Tyrannein käskystä.
Viis 14:17 Nijn myös Canssa/ joca ei läsnä olles saanut cunnioitta/ että he nijn caucana asuit/ annoit tehdä caswot caucaisella maalla/ ja teetit caunit woimallisten Cuningasten cuwat/ että he ahkerast olit heille mielen noutexi/ sekä pois että läsnä olles.
Viis 14:18 Nijn autti myös tekiän suuri ahkerus wahwistaman ymmärtämättömitä sencaltaisen jumalan palweluxen:
Viis 14:19 Sillä cosca jocu tahdoi palwella Ruhtinan mielixi/ teki hän cuwan caikella taidolla caickein caunimmaxi.
Viis 14:20 Mutta Canssa/ joca sencaltaisella caunilla työllä oli kehoitettu/ rupeis sitä jumalana pitämän/ joca wähä ennen ihmisnä cunnioitettin.
Viis 14:21 Sencaltaisest asiast tuli petollisus mailmaan/ cosca ihmisiä jotakin ahdistettin/ eli he tahdoit tehdä Tyrannille jotain mielennoutexi/ annoit he kiwelle ja puulle sencaltaisen nimen/ cuin ei pitänyt.
Viis 14:22 SIjtte ei he sijhen tytynet/ että he Jumalan tunnusta erhetyit/ waan waicka he elit sencaltaises tyhmäs ja hullus menos/ cudzuit he cuitengin sencaltaisen sodan ja wahingon rauhaxi:
Viis 14:23 Sillä taicka he lapsens tappawat uhrixi/ eli pitäwät jongun jumalan palweluxen/ jota ei tarwita mainitta/ taicka harjoittawat idzens ylönsyömises pahalla tawalla.
Viis 14:24 Ja ei ole heillä enä puhdasta elämätä awioskäskys/ waan toinen tappa toisen petoxella/ eli murhellisexi teke huorudella:
Viis 14:25 Ja heidän seasans käy edestacaisin/ weri/ murha/ warcaus/ petos/ wilpi/ waatimus/ wäärä wala/
Viis 14:26 Wanhurscasten lewottomus/ kijttämättömys/ nuorten sydänden pahennus/ mykät synnit/ sucurudzaus/ huoruus/ ja salawuoteus:
Viis 14:27 Sillä häpiälisten epäjumalain palwelus on alcu/ syy ja loppu caicken pahuteen.
Viis 14:28 Jos he pyhä päiwä pitäwät/ nijn he idzens pitäwät cuin hullu wäki/ jos he ennustawat/ nijn se on caicki walhe/ ei he oikein elä/ ja owat nopsat walalla pettämän:
Viis 14:29 Sillä he uscowat hengettömäin jumalten päälle/ nijn ei he pelkä wahingota/ cosca he wannowat wäärin.
Viis 14:30 Cuitengin oikein heille se tapahtu/ sekä ettei heillä ole oikia tieto Jumalast/ että he epäjumalist ottawat waarin/ ja että he wannowat wäärin/ ja ei he pyhäst lucua pidä.
Viis 14:31 Sillä jumalattomain pahuus saa lopun/ ei sijtä wallast/ cuin heillä on/ wannoisans/ waan sijtä rangaistuxest/ cuin he synnilläns ansaidzewat.

Vers. 26. Lewottomus ) Se on/ he tekewät hywille caickea waiwa ja ahdistusta.
v. 30. Pyhäst ) Ensist he cadzowat ylön ja hyljäwät oikian Jumalan/ ja langewat epäjumalan palweluxeen/ sijtte cosca he näkewät/ ettei he taida heitä autta/ cadzowat he myös heidän ylön/ wannowat wäärin heidän cauttans pettäin heidän lähimmäisens/ ettei he ketän pelkä/ nijncuin ei Jumalata oliscan/ ja nijn epäjumalan palweluxen cautta caicki curitus ja cunnia rauke.

XV. Lucu .

JOca Jumalata pelkä/ hän on hänen omans/ jos hän lange ja warjellan epäjumalan palweluxest/ v. 1.
Suuri tyhmys on caikilla epäjumalan tekiillä/ v. 7.
jotca ei huole mitä cauhiata työtä he tekewät/ edzein sillä picaista hyödystä/ v. 12.
ja nijn rucoilewat heidän kättens työtä/ jolla ei henge ole/ ja on halwembi cuin he jotca heitä rucoilewat/ v. 14.

Viis 15:1 MUtta sinä meidän Jumalam olet armollinen/ waca/ ja kärsiwäinen/ ja hallidzet caicki laupiudella:
Viis 15:2 Ja jos me syndiä teemme/ olemma me cuitengin sinun/ ja tunnemma sinun woimas/ että me sen tiedämme/ emme syndiä tee: sillä me pidetän sinun omanas.
Viis 15:3 Mutta tuta sinua/ on täydellinen wanhurscaus/ ja tietä sinun woimas/ on ijancaickisen elämän juuri.
Viis 15:4 Sillä ei ihmisen pahat aiwoituxet meitä nijn wiettele/ eikä maalarin turha työ/ nimittäin/ kirjawa ja monen carwainen cuwa:
Viis 15:5 Jonga muoto pahenda ymmärtämättömät/ ja jotca paha mielelläns tekewät/ racastawat hengettömiä ja cuolleita cuwia.
Viis 15:6 Sencaltaisia hedelmitä owat he mahdolliset saaman/ sekä ne jotca nijtä tekewät/ että ne jotca nijtä ikäwöidzewät ja palwelewat.
Viis 15:7 JOs sawenwalaja/ joca pehmetä sawe waiwalla walmista/ teke caickinaiset astiat meidän tarpexemme/ mutta hän teke yhtäläisest sawest/ sekä ne astiat jotca puhtauteen/ että saastaisuteen sopiwat: Mutta mihingä cukin pitä pandaman/ on sawenwalajalla.
Viis 15:8 Mutta se on wiheljäinen työ/ cosca hän sijtä sawest woimattoman jumalan teke/ ja on cuitengin idze/ ei paljo ennen maasta tehty/ ja wähän hetken perästä mene sinne jällens/ josta hän otettu on/ cosca sielu/ joca hänellä oli/ häneldä otetan pois:
Viis 15:9 Mutta ei hänen murhens sijnä ole/ että hänen työtä tekemän pitä/ eikä että hänellä on nijn lyhy ikä/ waan että hän kilwoittelis culda ja hopiaseppäin cansa/ että hän tekis waskenwalajan tawalla/ ja pitä sen cunniana/ että hän petollista työtä teke.
Viis 15:10 Sillä hänen sydämens ajatuxet owat cuin tuhca/ ja hänen toiwons on huonombi maata/ ja hänen elämäns ylöncadzottu cuin sawi:
Viis 15:11 Ettei hän tundenut joca hänen tehnyt oli/ ja annoi hänelle sielun/ joca hänesä waicutta/ ja puhalsi häneen eläwän hengen.
Viis 15:12 HE pitäwät ihmisen elämän tyhjänä/ ja ihmisen menon caupan tecona/ sanoden: aina pitä woitto edzittämän pahallakin calulla.
Viis 15:13 Nämät tietäwät caiketi kyllä/ että he syndiä tekewät/ cosca he sencaltaisia turhia cappaleita ja cuwia maasta ja sawesta tekewät.
Viis 15:14 Mutta he owat tyhmemmät ja wiheljäisemmät cuin lapsi ( nimittäin sinun Canssas wiholliset/ jotca heitä sortawat )
Viis 15:15 Että he caicki pacanain epäjumalat jumalana pitäwät/ joiden silmät ei näe/ ja heidän nenäns ei haista/ eikä heidän corwans cuule/ heidän sormens käsisäns ei tunne/ ja heidän jalcans owat sangen hitat käymän.
Viis 15:16 Sillä ihminen on tehnyt heidän/ ja jolla hengi hengeldä on/ on walmistanut heitä: Mutta ihminen ei taida tehdä/ joca hänen caltaisens on/ paljo wähemmin Jumalata:
Viis 15:17 Ja että hän cuolewainen on/ nijn hän totisest cuollun teke/ hänen jumalattomilla käsilläns/ hän on idze parembi/ cuin se jota hän palwele: sillä hämbä elä/ mutta se ei coscan.
Viis 15:18 Sitälikin palwelewat he myös caickein cauhembita petoja/ jos he muihin järjettömin luondocappaleihin werratan/ nijn he owat paljo pahemmat:
Viis 15:19 Sillä ei he ole aljut nijncuin muut eläimet/ jotca owat suloiset nähdä/ ja ei ole Jumalalda ylistetyt eli siunatut.

Vers. 5. Paha mielelläns tekewät ) Jotca mielelläns tekewät wäkiwalda ja wääryttä/ harjoittelewat idzens caickinaisis synneis ja eläwät suruttomast/ he soisit ettei Jumalat olis. Sentähden palwelewat he sencaltaisia myckiä epäjumalita/ jotca heitä ei autta eikä rangaista taida/ ja unhottawat oikian Jumalan.
v. 19. Siunatut ) Ne owat kärmet/ jotca myös kirotut olit/ Gen. 3:14.

XVI. Lucu .

WIdzauxet/ jotca Jumala lähettä pahoille rangaistuxexi/ tulewat Jumalisten parannuxexi/ v. 1.
Ja HERra suojele omans ihmellisest. v. 20.

Viis 16:1 SEntähden he sencaltaisilla rangaistin cuin he ansainnet olit/ nijn että he paljoilda pahoilda madoilda waiwattin.
Viis 16:2 Jota widzausta wastan sinä teit sinun Canssalles hywä/ ja walmistit heille himoruoca/ nimittäin/ peldocanoja rawinnoxi/ jota he himoidzit:
Viis 16:3 Että ne/ jotca sitä ruoca himoinnet olit/ pidäis sencaltaisten annettuin ja säättyin peldocanain cautta oppiman idzens pitämän pois luonollisist tarpeist/ mutta muut/ joilla wähä aica puuttumus oli/ piti udestä elatuxesta osallisixi tuleman.
Viis 16:4 Sillä sen piti nijn tapahtuman/ että heille jotca nijn julmast teit/ piti sencaltainen puuttumus tuleman/ joca ei lackaman pitänyt/ mutta näille ainoastans osotettin/ cuinga heidän wihollisens tulit waiwatuxi.
Viis 16:5 Tulit myös näille pahat ja julmat pedot/ ja pahoilda madoilda pistettin ja turmeltin.
Viis 16:6 Ei cuitengan ollut se widzaus cauwan/ waan he olit wähän aica peljätetyt parannuxeen: sillä heillä oli terwellinen mercki/ että heidän piti ajatteleman sinun käskyjäs sinun Laisas.
Viis 16:7 Sillä jotca käänsit idzens sen merkin puoleen/ he tulit terwexi/ ei cadzomisella/
Viis 16:8 Waan sinun cauttas/ joca olet caickein wapahtaja/ ja sillä sinä osotit meidän wihollisillem/ että sinä olet se joca autat caikesta pahasta.
Viis 16:9 Mutta ne heinäsircoilda ja kärwäisildä cuoliaxi purtin/ ja ei taitanet apua löytä hengellens: sillä he olit sen ansainnet/ että heidän piti sillä waiwatuxi tuleman.
Viis 16:10 Mutta sinun lapsias ei taitanet ne myrkylliset Drakin hambat wahingoitta.
Viis 16:11 Sillä sinun laupiudes tuli heille awuxi ja paransi heitä:
Viis 16:12 Sillä sentähden he nijn rangaistin ja cohta parattin jällens/ että he oppisit ajatteleman sinun sanas/ ja ei nijn sywäldä unhotuxeen tuleman/ waan pysymän huikendelemata sinun hywisä töisäs:
Viis 16:13 Sillä ei yrtit eikä woitet heitä parandanet/ waan sinun sanas HERra/ joca caicki paranda/ sillä sinun hallusas on sekä elämä että cuolema/ ja johdatat helwetin portille ja ylös jällens.
Viis 16:14 Mutta jos ihminen jongun tappa hänen pahudellans/ nijn ei hän taida tuoda jällens henge/ joca sijtä on lähtenyt/ eli palautta sielua/ joca eroitettu on.
Viis 16:15 Mutta mahdotoin on wälttä sinun kättäs:
Viis 16:16 Sillä jumalattomat/ jotca ei tahtonet sinua tuta/ hosutan sinun woimallisella käsiwarrellas/ cosca he hirmullisella satella/ rakella/ wedellä/ jota ei he paeta taitanet/ waiwattin/ ja tulelda culutettin.
Viis 16:17 Ja se oli caickein camalin/ että tuli enimmäst paloi wedes/ joca cuitengin caicki sammutta: sillä mailma soti wanhurscasten edest.
Viis 16:18 Toisinans oli tulen liecki nijn masia/ ettei hän polttanut nijtä petoja/ jotca jumalattomille lähetettin/ waan että heidän idze nähdä täytyi/ heitäns Jumalan duomiolda nijn rangaistawan:
Viis 16:19 Toisinans paloi liecki wedes wastoin tulen woima/ että hän wäärän sugun hucutais.
Viis 16:20 Sitä wastan ruokit sinä sinun Canssas Engelein rualla/ ja lähetit leipä taiwast ilman työtä walmistettu/ joca taisi anda caickinaista himoa/ ja oli jocaidzelle hänen macuns jälken
Viis 16:21 ( Sillä jos sinuun turwatan/ ilmoitta se sinun lapsilles cuinga makia sinä olet ) Sillä jocainen teki sijtä mitä hän tahtoi/ nijncuin hänen himons oli/ että se nijn ja nijn maisti:
Viis 16:22 Mutta näille pysyi lumi ja jää sulamat tulesa/ että he ymmärräisit/ cuinga tuli joca rakeis paloi/ ja sates leimahti/ turmeli wihollisten hedelmät.
Viis 16:23 Että wanhurscat olisit rawituxi tullet/ täydyi tulen hänen woimans unhotta:
Viis 16:24 Sillä cosca luondocappale sinua palwele/ nijncuin luojans/ on se woimallinen rangaiseman wääriä/ ja asetta idzens nijlle hywäxi/ jotca uscowat sinun päälles.
Viis 16:25 Sentähden se annoi idzen silloin monexi muutta/ ja oli sinun lahjalles cuuliainen/ joca caicki rawidze/ idzecungin tahtons jälken/ nijncuin jocu sitä tarwidzi:
Viis 16:26 Että sinun lapses/ joita sinä HERra racastit/ oppisit/ ettei caswanut hedelmä elätä ihmistä/ waan sinun sanas ne rawidze/ jotca uscowat sinun päälles.
Viis 16:27 Sillä se joca ei tulelda culutettu/ cosca se palawaxi tuli wähäst Auringon paistest/ suli se cohta:
Viis 16:28 Että ilmoitettaisin/ että sinua pitä kijtettämän jo ennencuin Auringo nouse/ ja astuttaman sinun etees päiwän waljetes: sillä kijttämättömän ihmisen toiwon pitä huckuman nijncuin härmän talwella/ ja wuotaman pois nijncuin kelwottoman weden.

Vers. 7. Merkin ) Waskikärme oli tämä mercki tulisia kärmeitä wastan/ Num. 21:8.
V. 12. Hywisä töisäs ) ettei he unhotais ihmeitä/ jotca heille tapahtunet olit.
V. 17. Wedes ) se on/ suures sates/ Exod. 9:24.
V. 20. Caickinaista himoa ) se on/ he taisit sijtä tehdä mitä he tahdoit/ leipo/ paista ja keittä/ cuiwatai etc. Num. 11:7.
V. 27. Culutettu ) se on/ joca ei tulella culutetuxi tullut/ cosca se paistettin eli keitettin/ se tuli wähällä Auringon paistella/ cosca ei sitä huomaneldain haettu/ Exod. 16:21.

XVII. Lucu .

JUmalan duomiot owat tutkimattomat/ joca nähdän Egyptiläisis/ jotca pimeydellä ja hämmästyxellä waiwattin/ v. 1.
Noituus ei taitanut heitä autta heidän hädästäns/ pelwostans/ ja oman tunnon waiwasta. v. 7.
Ahdistus ja caickinainen cauhistus widzais heitä. v. 14.

Viis 17:1 SUuret ja sanomattomat owat sinun duomios HERra/ sentähden erhettywät myös tyhmät ihmiset:
Viis 17:2 Sillä/ cosca he luulit polkewans pyhä Canssa/ tulit he nijncuin wäärät pimeydellä sidotuxi/ ja pitkäldä yöldä fangituxi/ ja nijncuin carcurit/ olit he suljetut caton alla ijancaickiselda wijsaudelda.
Viis 17:3 Ja cosca he luulit heidän syndins salatuxi ja sokian peiton alla unhotetuxi/ tulit he hirmuisest hajotetuxi/ ja peljätyxellä cauhistetuxi.
Viis 17:4 Ettei loucascan/ josa he olit/ taitanut heitä ilman pelgota kätke/ silloin oli hyminä heidän ymbärilläns/ josta he peljästyit/ ja hirmuiset nägyt näit/ joista he hämmästyit:
Viis 17:5 Ja tuli ei taitanut millän muoto walista heitä/ eikä kircasten tähtein paiste taitanut hirmuista yötä walista.
Viis 17:6 Mutta heille näyi palawainen tuli täynäns cauhistusta/ silloin hämmästyit he sencaltaista peljätystä/ joca cuitengin tyhjä oli/ ja ajattelit wielä pahembata tarjona olewan cuin he näit.
Viis 17:7 NOitain tieto oli tyhjä/ ja hänen ylistyxens tuli häpiäxi:
Viis 17:8 Sillä ne jotca olit tottunet ajaman pois pelco ja hämmästystä sairaista sieluista/ he tulit idze sairaxi/ nijn että heidän pelcoans pilcattin.
Viis 17:9 Ja jos ei sencaltaiset cauhistuxet olis peljättänet heitä/
Viis 17:10 Nijn heidän olis cuitengin täytynyt huckua hämmästyxestä/ cosca pedot heidän secaans tulit/ ja kärmet joucosa nijn hawisit/ ettei he mielelläns cadzonet tuuleen/ jota ei he cuitengan hywin saanet paidzi olla:
Viis 17:11 Sillä joca nijn epäilewäinen on/ sen teke hänen oma pahudens/ joca hänestä todista/ ja duomidze/ ja paha oma tundo aina pahimmin päin ajattele.
Viis 17:12 Sillä pelco tule sijtä/ ettei wastata rohjeta/ ja ei tietä custan apua.
Viis 17:13 Mutta cusa wähä lohdutust on sydämes/ nijn epäilys teke enä waiwa cuin idze rangaistus.
Viis 17:14 Mutta jotca ynnä macawat sinä yönä/ ( joca hirmuinen ja oikia yö oli/ ja sijtä cauhiasta ja sywästä helwetistä tullut oli )
Viis 17:15 Muutamat waiwattin hirmuisilla nägyillä/ muutamat nijn jouduit/ ettei he muuta toiwonet cuin cuolemata: sillä äkillinen ja tapaturmainen pelco tuli heidän päällens.
Viis 17:16 Nijn että cusa jocu löyttin/ sijnä hän oli nijncuin hän olis ollut pandu kijnni/ ja ilman cahleita kätketty/
Viis 17:17 Joco hän oli peldomies/ eli paimen/ eli työn tekiä corwesa/ waan hänen täytyi/ ehkä custa hän löyttin/ kärsiä sancaltaista ahdistusta/ jota ei paeta saada:
Viis 17:18 Sillä he olit caicki yhtäläisillä pimeyden cahleilla sidotut.
Viis 17:19 Jos tuuli cuului puhaldawan/ eli linnut suloisest wisertelewän paxuilla oxilla/ eli jocu töminä juoxewaisest wedestä eli putowaisista ja colisewaisista kiwistä/ eli että indaiset eläimet juoxit/ joita ei he nähnet/ eli että hirmuiset pedot ulwoit/ eli cajaus käwi wuoren raoista. Silloin he hämmästyit sijtä/ nijn että he peräti tyhmistyit.
Viis 17:20 Coco mailmalla oli kircas walkeus/ ja oli ilman estetä hänen töisäns: Ainoast näillä oli syngiä yö/ joca oli sen pimeyden cuwa/ joca heille tulewa on/ mutta he olit idze heillens suuremmaxi rasituxexi cuin pimeys.

Vers. 1. Erhettywät ) se on/ heidän aicoimisens hurscait wastan ei menesty/ Psal. 86:15.
V. 7. Tyhjä ) Noidilla myös olit paisumet nijncuin muillakin/ Exod. 9:11.

XVIII. Lucu .

ISraelin lapsia säästettin Egyptis/ v. 1.
ja cosca Egyptiläiset tahdoit tappa pyhäin lapsia/ andoi HERra murhata suuren joucon heidän lapsistans/ jotca Engelildä lyötin ja muutamat punaiseen mereen upotettin/ v. 3.
Nijn tuli myös widzaus Israelin lapsille corwes/ joca ei cauwan ollut/ v. 20.

Viis 18:1 MUtta sinun pyhilläs oli suuri walkeus/ ja wiholliset cuulit kyllä heidän änens/ mutta ei he nähnet heitä:
Viis 18:2 Ja he ylistit sinua/ ettei he sencaltaista kärsinet/ ja kijtit/ ettei he/ jotca heildä wahingoittin/ heille costanet/ ja toiwotit/ että he olisit caucana heistä.
Viis 18:3 Sitä wastan annoit sinä näille tulipadzan/ joca heitä walisti oudolla tiellä/ ja et andanut Auringon wahingoitta sillä jalolla matcalla.
Viis 18:4 Sillä ne olitkin mahdolliset oleman ilman walkeutta/ ja pitikin pimeydesä nijncuin cahleisa macaman/ että he sinun lapsias fangina pidit/ jonga cautta Lain catomatoin walkeus mailmalle annettaman piti:
Viis 18:5 Ja cuin he ajattelit tappa pyhäin lapsia ( mutta yxi ulosheitetyistä/ kätkettin heille rangaistuxexi ) otit sinä suuren joucon heidän lapsistans/ ja hucutit heidän yhtä haawa woimallises wedes.
Viis 18:6 SE yö oli meidän Isillem ennen ilmoitettu/ että he wahwistettaisin ja iloidzisit lupauxest/ jota he uscoit.
Viis 18:7 Ja sinun Canssas toiwoit nijn wanhurscasten autuutta/ ja wihollisten cadotusta:
Viis 18:8 Sillä cosca sinä wihollisia waiwaisit/ teit sinä meitä/ joitas tygös cudzuit/ jaloixi:
Viis 18:9 Ja cosca jumalisten pyhät lapset uhraisit sinulle salaisest/ ja yximielisest pidit Jumalan Lakia/ silloin he tahdoit nijncuin pyhät kärsiä paha ja hywä toinen toisens cansa. Ja Isät weisaisit kijtoswirsiä heidän edesäns.
Viis 18:10 MUtta sitä wastan cuului wihollisten huuto paljo toisin/ ja cuultin waikia walitus siellä ja täällä lapsista:
Viis 18:11 Sillä yhtäläinen widzaus oli herralla ja palwelialla/ ja Cuningangin täydyi sitä kärsiä cuin alimaistengin.
Viis 18:12 Ja jocaidzella heillä oli sangen monda cuollutta/ jotca yhdencaltaisella cuolemalla cuolit/ nijn ettei eläwät kerjennet heitä hautaman: Sillä yhdellä hetkellä tulit heidän parhat sikiäns pois.
Viis 18:13 Ja jotca ei ennen tahtonet uscoa/ estetyt noidilda/ täydyit nyt/ sijttecuin caicki esicoiset tapetut olit/ tunnusta/ että tämä Canssa oli Jumalan lapsi.
Viis 18:14 Sillä cosca caicki alallans ja wait olit ja juuri puoli yö oli/
Viis 18:15 Tuli sinun caickiwaldias sanas alas taiwast cuningalisesta istuimesta/ nijncuin woimallinen sotamies/ keskelle maata/ joca piti häwitettämän:
Viis 18:16 Nimittäin/ se cowa miecka/ joca angarata käskyä candoi/ seisoi ja täytti caicki paicat cuolluilla/ ja waicka se seisoi maasa/ ulotui se cuitengin taiwasen.
Viis 18:17 Silloin peljätti heitä äkist hirmuinen unen näky/ ja tapaturmainen hämmästys tuli heidän päällens/
Viis 18:18 Ja täsä macais yxi/ ja toinen siellä puoli cuolluna/ nijn että kyllä hänesä nähtin/ mingä syyn tähden hän cuoli:
Viis 18:19 Sillä unet/ jotca heitä peljätit/ annoit heille kyllä tietä/ mingä tähden he nijn pahoin rangaistin.
Viis 18:20 TUli myös cuoleman waiwa wanhurscaille ja corwesa tapahtui wahingo Canssas/ mutta wiha ei ollut cauwan:
Viis 18:21 Sillä äkist se nuhtetoin mies/ joca heidän edestäns sodei/ ja cannoi hänen wircans kilwen/ nimittäin/ rucouxen ja sowinnon suidzutuxella/ ja seisoi wiha wastan ja lopetti sen surkeuden/ jolla hän osotti/ että hän oli sinun palwelias.
Viis 18:22 Mutta hän woitti sen hirmuisen menon/ ei ruumillisella wäellä eli miecan woimalla/ waan sanalla paiscais hän waiwajan alans/ cosca hän ilmoitti walan ja lijton cuin Isille luwattu oli.
Viis 18:23 Sillä cosca cuollet langeisit toinen toisens päälle/ seisoi hän siellä keskellä/ ja asetti wihan/ ja esti ettei hän pääsnyt eläwitten tygö:
Viis 18:24 Sillä hänen pitkäs hamesans oli caicki caunistus/ ja Isäin cunnia neljäs kiwiriwis caiwettu/ ja sinun jaloudes hänen pääns lakis.
Viis 18:25 Sencaltaisist täydyi turmelian paeta ja sitä peljätä/ sillä sijnä oli kyllä/ että wiha ainoastans sillä coeteldin.

Vers. 5. Yxi ) Moses/ Exod. 2:5.
V. 9. Uhraisit ) Pääsiäis lamban uhraisit he idze edestäns ainoastans ilman Egyptiläisiä.
V. 24. Caunistus ) Caunit Papin waattet/ ( Cunnia ) Cahdentoistakymmenen Israelin sucucundain caxitoistakymmendä nime.

XIX. Lucu .

Egyptiläisten tyhmä aiwoitus/ v. 2.
Israelin lasten warjelus ja ihmellinen pelastus/ v. 6.
heidän wihollistens rangaistus ja moninaiset widzauxet/ v. 12.

Viis 19:1 MUtta jumalattomille tuli wiha ilman laupiutta loppun asti/ sillä kyllä hän ennen tiesi/ mitä heidän tästedes tekemän piti/
Viis 19:2 Nimittäin/ että heidän pidäis käskemän heidän mennä matcans/ ja johdattaman heitä wisust/ että heidän pidäis sitä catuman/ ja ajaman heitä taca:
Viis 19:3 Sillä cosca he wielä murhetit ja walitusitcua pidit cuolluitten hautain tykönä/ jouduit he toiseen pahaan aiwoituxeen/ että he tahdoit heitä otta kijnni nijncuin carcureita/ joita he cuitengin olit ajanet pois suurella rucouxella.
Viis 19:4 Mutta sen piti nijn käymän/ että he sencaltaisella lopulla tulisit hucatuxi cuin he ansainnet olit/ ja unhotaisit mitä heille oli tapahtunut/ että he saisit täydellisen widzauxen/ joca heille wielä tarjon oli:
Viis 19:5 Ja sinun Canssas piti waeldaman ihmellistä matca/ mutta nämät piti uden cuolemisen tawan löytämän.
Viis 19:6 Sillä caicki luondocappalet/ joilla oma luondo oli/ muutit idzens sinun käskys perän/ jota he palwelit/ että sinun lapses ilman wahingota waellaisit.
Viis 19:7 Pilwi oli siellä ja warjois leirin/ josa ennen wesi oli/ näkyi cuiwa maa/ punaisesta merestä tuli tie ilman estetä/ ja wäkewistä alloista wiherjäinen keto:
Viis 19:8 Josta caicki Canssa käwi/ jotca sinun kätes alla suojeltin/ nähden sencaltaista ihmellistä ihmettä/
Viis 19:9 Ja käwit nijncuin hewoiset laituimella/ ja hyppäisit nijncuin caridzat/ ja kijtit sinua HERra joca heitä pelastit.
Viis 19:10 Sillä he johdatit mieleens mitä heille oli tapahtunut heidän wiheljäisydesäns/ cuinga maa sen sias cuin hän ennen annoi eläimitä/ nyt annoi kärwäisiä/ ja wesi annoi paljo sammacoita calain edest.
Viis 19:11 Senjälken näit he myös uden linduin lain/ cosca he himoidzit ja anoit hercullista ruoca:
Viis 19:12 Sillä peldocanat tulit heidän tygöns merestä/ lackauttaman heidän himoans. TUli myös rangaistus syndisille ihmen cansa/ joca wäkewällä pitkäisen leimauxella tapahtui: sellä se oli oikein/ että he sencaltaista kärseit heidän tuimudens tähden/ että he olit pahoin tehnet wieraita wastan.
Viis 19:13 Muutamat cosca ne tulit/ jotca ei tiennet cunga heidän piti menemän/ ei ottanet heitä wastan: Mutta muutamat waadeit wieraita/ jotca heille olit hywä tehnet/ orjuteen.
Viis 19:14 Ja ei sijnä ainoastans/ waan ei he myös kärsinet että jocu cadzelis heidän päällens/ että he paha teit muucalaisille )
Viis 19:15 Mutta muutamat waiwaisit suurella tuscalla nijtä/ jotca he otit ilolla wastan/ ja annoit cansans nautita Caupungin oikeutta.
Viis 19:16 Mutta he myös tulit sokeudella lyödyxi ( nijncuin he wanhurscan owen edesä ) paxulla pimeydellä saawutettin/ että jocainen edzei tietä omaan oweens.
Viis 19:17 Elemäntit käwit toinen toisens secaan edestacaisin/ nijncuin candelen kielet soiwat toinen toisen jälken/ ja caunist cuuluwat/ nijncuin silmäin edesä nähdän:
Viis 19:18 Sillä joca tottunut oli maalla oleman/ se oli wedesä/ ja joca wedesä oli tottunut oleman/ se käwi maalla.
Viis 19:19 Tuli oli woimallinen wedesä hänen luondons wastan/ wesi unhotti woimans sammutamises.
Viis 19:20 Sitä wastan tulen liecki ei culuttanut cuolewaisten eläimitten liha/ jotca sijnä käwit/ eikä sulattanut cuolematoinda ruoca/ joca cuitengin nijncuin jää cohta suli.
Viis 19:21 HERra/ sinä olet caikisa cunnioittanut ja jaloxi tehnyt sinun Canssas/ ja et cadzonut heitä ylön/ waan aina ja jocapaicas olet ollut heille awullinen.

Vers. 20. Cuolematoinda ruoca ) on taiwallinen leipä/ jonga Auringo sulais/ Sup. 16:27.

Wijsauden Kirjan loppu.

Sivusto päivitetty 10/2009

Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19