Judithan Kirja
XVI. Lucu .
JUdith weisa HERralle kijtoswirren/ sen jalon woiton edest/ jonga hän oli hänen kätens cautta andanut/ v. 1.
he menewät Jerusalemijn ja ripustawat Holofernexen sotaaset Templijn/ uhrawat ja iloidzewat/ v. 22.
Judith oli leskenä Betulias caiken elinaicans/ ja haudatan hänen miehens Manassen tygö/ v. 26.
Judit 16:1 NIjn weisais Judith HERralle tämän weisun/ ja sanoi:
Judit 16:2 SOittacat HERralle trumbuilla/ ja helistäkät hänelle Cymbaleilla. Weisatcat hänelle usi wirsi: olcat iloiset/ ja huutacat hänen nimens.
Judit 16:3 HERra on se joca sodat asetta taita/ HERra on hänen nimens.
Judit 16:4 Hän soti hänen Canssans edestä/ että hän meitä wapahdais caikilda meidän wihollisildam.
Judit 16:5 Assur tuli sildä wuorelda pohjasta/ suurella wäellä. Hänen paljoudens peitti wedet/ ja hänen hewoisens peitit maan.
Judit 16:6 Hän uhcais poltta minun maani/ ja tappa minun nuoret mieheni/ lapset ja neidzet wiedä pois.
Judit 16:7 Mutta HERra Caickiwaldias Jumala on hänen rangaisnut/ ja andanut hänen waimon käsijn.
Judit 16:8 Sillä ei yxikän mies/ eikä Sangari ole händä lyönyt maahan/ ja ei yxikän uljas ole häneen ruwennut. Mutta Judith Merarin tytär on cauneudellans hänen lyönyt maahan.
Judit 16:9 Sillä hän rijsui pois lesken waattet/ ja otti päällens caunit waattet/ Israelin lasten iloxi.
Judit 16:10 Hän pesi hänens callilla wedellä/ ja palmicoidzi hiuxens/ pettämän händä.
Judit 16:11 Hänen caunit kengäns teit hänen sokiaxi/ hänen ihana muotons käänsi hänen sydämens: mutta hän hackais pois hänen pääns.
Judit 16:12 Nijn että Persianit ja Medit hämmästyit sencaltaista miehullista työtä.
Judit 16:13 Ja Assyrialaisten joucko murhetit/ cosca minun wiheljäiseni tulit edes/ jotca janosta näändynet olit.
Judit 16:14 Nuoret poicaiset pistit heitä läpidzen/ ja löit heitä pacoon nijncuin lapsia. He owat lyödyt maahan HERran minun Jumalani joucolda.
Judit 16:15 WEisatcamme utta wirtä HERralle meidän Jumalallem.
Judit 16:16 HERra Jumala/ sinä olet woimallinen Jumala/ joca teet suuria töitä/ ja ei yxikän taida olla sinua wastan.
Judit 16:17 Caicki cappalet pitä sinua palweleman/ ja mitä sinä sanot/ sen pitä tapahtuman. Cosca sinä annat jolleculle rohkeuden/ sen täyty käydä edes/ ja ei yxikän taida olla sinun sanas wastan.
Judit 16:18 Wuorten täyty wäristä/ ja kiwet sulawat sinun edesäs nijncuin medenwaha.
Judit 16:19 Mutta ne jotca sinua pelkäwät/ nijlle sinä tahdot osotta suuren armon.
Judit 16:20 Sillä caicki uhri ja lihawus on ylön huono sinun edesäs: mutta HERran pelco se on sangen suuri. Woi pacanoita/ jotca minun Canssani wainowat: Sillä Caickiwaldias HERra costa heille/ ja edzi heitä costopäiwänä.
Judit 16:21 Hän on costawa heidän ruumisans tulella ja madoilla/ ja heidän pitä palaman ja kituman ijancaickisest.
Judit 16:22 SEncaltaisen woiton jälken/ meni caicki Canssa Betuliast Jerusalemijn rucoileman HERra/ ja puhdistit idzens/ ja uhraisit polttouhria/ ja mitä he luwannet olit.
Judit 16:23 Ja Judith ripusti caicki Holofernexen sotaaset Templijn: ja sen waatten/ jonga hän hänen wuotestans ottanut oli/ että sen piti oleman annettu HERralle aldixi ijancaickisest.
Judit 16:24 Ja Canssa oli iloinen Jerusalemis/ Judithan cansa Pyhän tykönä/ colme Cuucautta/ ja pidit juhla woitosta.
Judit 16:25 Sijtte meni cukin cotians jällens.
Judit 16:26 Ja Judith tuli myös cotians jällens Betuliaan/ ja tuli suurest cunnioitetuxi coco Israelin maalla.
Judit 16:27 Ja ei hän ottanut miestä hänen ensimäisen miehens Manassen cuoleman jälken.
Judit 16:28 Ja hän tuli sangen wanhaxi/ ja oli hänen miehens huones/ sijhenasti cuin hän tuli sadan ja wijden ajastajan wanhaxi. Ja hän teki hänen pijcans wapaxi. Sijtte cuoli hän Betulias/ ja haudattin hänen miehens Manassen wiereen.
Judit 16:29 Ja Canssalla oli murhe ja walitus hänestä seidzemen päiwä. Ja hän jacoi caicki hänen caluns hänen miehens ystäwille.
Judit 16:30 Ja nijncauwan cuin hän eli/ ja wielä cauwan sen jälken/ ei kengän rohjennut mennä Israeli wastan. Ja he pidit sen woittopäiwän Ebrerein seas suurna juhlana ja pyhänä ijancaickisest.
Vers. 22. Ja uhraisit ) Cosca Jumala on meitä wapahtanut meidän wihollisildam/ ja on andanut meille woiton/ nijn händä pitä sen edest suurest kijtettämän: Ja annettaman Jumalan palweluxen awuxi/ ja saarnamiesten ylöspitämisexi/ ja Jumalan cunniaxi.
Judithan Kirjan loppu.