JESUS SIRAKIN KIRJA
43. Luku.
Jumalan ihmetyöt taivaassa, ilmassa, maassa ja vesissä pitää kehoittaman häntä kiittämään.
Herran kunnia näkyy ylen suuressa korkeudessa, vahvuuden kirkkaudessa ja taivaan kauneudessa.
2. Kuin aurinko nousee, niin hän ilmoittaa päivän, se joka on yksi Korkeimman ihmetyö.
3. Puolipäivästä kuivaa hän maan, ja kuka voi olla hänen palavuudessansa?
4. Hän on palavampi kuin monta pätsiä, ja polttaa vuoret, ja hohtaa palavuutta tyköänsä, ja antaa niin kirkkaan paisteen itsestänsä, että se silmät häikäisee.
5. Se mahtaa suuri Herra olla, joka hänen tehnyt on, ja on käskenyt hänen niin nopiasti juosta!
6. Ja kuun pitää kaikessa maailmassa ajallansa paistaman, ja eroittaman kuukaudet ja jakaman vuoden.
7. Kuun jälkeen luetaan juhlapäivät, se on valkeus, joka vähenee ja kasvaa jälleen.
8. Se tekee kuukaudet, kasvaa ja muuttaa itsensä ihmeellisesti,
9. Valistaa myös kaiken taivaan sotajoukon ylhäällä vahvuudessa, ja kirkkaat tähdet kaunistavat taivaan.
10. Niin on Herra korkeudessa käskenyt niiden maailmaa valistaa.
11. Jumalan sanan kautta pitävät ne säätynsä, ja ei väsy valvomasta.
12. Katso taivaan kaarta, ja kiitä häntä, joka sen tehnyt on; sillä se on sangen kaunis kirkkaudessansa.
13. Hän on tehnyt taivaan kauniisti ympyriäiseksi, ja Korkeimman käsi on sen venyttänyt.
14. Hänen sanansa kautta sataa paljon lunta, ja hän antaa ihmeellisesti tulen leimahtaa sekaisin, niin että taivas avaa itsensä,
15. Ja pilvet häälyvät, niinkuin linnut lentävät.
16. Hän tekee voimallansa pilvet paksuksi, niin että rakeet sieltä satavat.
17. Hänen ukkosensa jylinä peljättää maan, että vuoretkin hänen edessänsä värisevät.
18. Hänen tahdostansa puhaltaa etelätuuli ja pohjatuuli,
19. Ja niinkuin linnut lentävät, niin kääntyvät myös tuulet, ja puhaltavat lunta kokoon, niin että hän ajaa kinokseen, ja se putoo alas niinkuin heinäsirkat.
20. Se on niin valkia, että se häikäisee silmät, ja sydämen täytyy ihmetellä senkaltaista kamalaa sadetta.
21. Hän vuodattaa härmän maan päälle niinkuin suolan, ja kuin se kylmettyy, niin siitä tulee jää, niinkuin teroitetut seipäät.
22. Ja kuin kylmä pohjatuuli puhaltaa, niin vesi tulee jääksi; kussa vettä on, siellä se puhaltaa, ja pukee veden päällensä, niinkuin haarniskan.
23. Hän turmelee vuoret ja polttaa korvet, ja kuivaa kaiken vihannon niinkuin tuli.
24. Sitä vastaan auttaa synkiä pilvi ja kaste virvoittaa
kaikki jälleen poudan jälkeen.
25. Sanallansa estää hän meren pysymään siassansa, ettei se edemmä pääse, ja hän on pannut luodot siihen.
26. Jotka merellä vaeltavat, ne juttelevat sen vaaroista, ja me, jotka sitä kuulemme, ihmettelemme.
27. Siellä ovat kamalat ihmeet, moninaiset eläimet ja valaskalat, ja niiden keskeltä he purjehtivat.
28. Hänen sanallansa pysyvät kaikki kappaleet.
29. Ja jos me vielä paljonkin sanoisimme, niin emme kuitenkaan kerkiä kaikkiin; lyhykäisesti: hän on kaikki tyynni.
30. Ja vaikka me vielä kaikkia korkiasti kunnioittaisimme, mitä se olis? Hän on vielä sittenkin paljoa korkiampi kuin kaikki hänen työnsä.
31. Herra on sanomattomasti suuri, ja hänen voimansa on ihmeellinen.
32. Kiittäkäät ja kunnioittakaat Herraa teidän voimanne perästä hän on sittekin korkiampi;
33. Ylistäkäät häntä kaikesta voimasta ja älkäät lakatko, ette kuitenkaan taida käsittää.
34. Kuka on hänen nähnyt, että hänestä sanoa taitais?
35. Kuka taitaa häntä niin korkiasti ylistää kuin hän on?
36. Me näemme ainoastaan vähimmän hänen töistänsä; sillä paljo suuremmat ovat meiltä vielä peitetyt.
31. Sillä kaikki on Herra tehnyt, jotka hän antaa jumalisten tietää.