JESUS SIRAKIN KIRJA
20. Luku.
Ajattomasta ja aikaisesta puheesta ja työstä.
Ihminen nuhtelee usein lähimmäistänsä sopimattomalla ajalla, ja tekis viisaammin, jos hän olis vaiti.
2. Parempi on julki nuhdella, kuin salaa vihata; ja jolle se kelpaa, niin se tulee hänelle hyväksi.
3. Joka väkivaltaa tekee oikeudessa, hän on niinkuin se huoneenvartia, joka sen neitseen häpäisee, jota hänen piti varjeleman.
4. Muutamat ovat ääneti, ettei he taida edestänsä vastata.
5. Muutamat ovat vaiti ja odottavat aikaansa.
6. Viisas on siihenasti ääneti kuin hän aikansa näkee, mutta rohkia tyhmä ei taida odottaa aikaansa.
7. Joka suupaltti on, hän suututtaa ihmiset itseensä, ja joka paljon valtaa ottaa itsellensä, häntä vihataan.
8. Monelle käy pahassa asiassa myöten, mutta se tapahtuu hänelle vahingoksi.
9. Moni antaa usein, ja ei hän siitä hyödy; mutta sitä vastaan moni myös antaa, joka hänelle tulee parhaaksi.
10. Joka paljon koreilee, se saa siitä vahingon; mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.
11. Moni ensin ostaa halvasti, mutta sitte maksaa sen kalliisti.
12. Viisas tekee lahjansa otolliseksi suloisella sanalla; mutta mitä tyhmät antavat, sen he itse tekevät kelvottomaksi.
13. Ei tyhmän lahja tule paljo sinun hyväkses; sillä yhdellä silmällä hän antaa, mutta seitsemällä silmällä hän katsoo, mitä hänen siitä jälleen saaman pitää.
14. Hän antaa vähän ja sanoo paljon antaneensa, ja huutaa siitä niinkuin viinanlaskia.
15. Tänäpänä hän lainaa ja huomenna tahtoo jälleen. Nämät ovat ne ihmiset, joita ei voida kärsiä.
16. Tyhmä valittaa; ei yksikään ole minulle uskollinen, ei kenkään kiitä minua hyvästä työstä.
17. Ja jotka minun leipääni syövät, ei puhu minusta hyvää.
18. Oi kuinka usein ja monelta hän häväistään!
19. senkaltainen puhe tekee hänelle pahempaa kuin jos hän putois alas korkiasta huoneesta.
20. Juuri niin tapahtuu pahoille, joiden viimein äkisti lankeeman pitää.
21. Häpeemättömällä ihmisellä on suuri suu, hän puhuu ajattelematta kaikki, mikä hänen mieleensä joutuu.
22. Vaikka tyhmä jotakin hyvää puhuis, ei se kuitenkaan kelpaa; sillä ei hän sitä puhu oikialla ajalla.
23. Köyhyys estää monta pahaa tekemästä; siitä on hänellä se voitto, , ettei hänellä ole paha tunto
24. Moni tekee ennen pahaa kuin hän hukkais kunniansa, ja tekee sitä jumalattoman ihmisen tähden.
25. Moni palvelee toista väärässä asiassa, ja saattaa niin hänen vihamieheksensä.
26. Valhe on suuri häpiä ihmiselle, ja se löydetään enimmästi pahain ihmisten tykönä.
27. Ei varas ole niin paha kuin valehtelia; mutta viimeiseltä he molemmin vahinkoon tulevat.
28. Valhe on ihmiselle häpiällinen, ja eihän tule ikänä kunniaan
29. Viisas mies kunnioittaa itsensä viisaalla puheellansa, ja toimellisesta miehestä päämiehet paljon pitävät.
30. Joka peltonsa hyvin rakentaa, hän täyttää salvonsa; ja joka itsensä pitää päämiesten tykö, niin, että hän heille kelpaa, se taitaa paljon pahaa estää.
31. Antimet ja lahjat sokaisevat viisaat ja panevat suitset heidän suuhunsa, ettei he taida rangaista.
32. Kätketty viisaus ja salattu tavara, mihinkä ne molemmat kelpaavat?
33. Parempi on se ihminen, joka tyhmyytensä kätkee, kuin se, joka viisautensa kätkee.