BABELIN LOHIKÄÄRMEESTÄ
Daniel saa luvan surmata lohikärmeen, jota Babylonialaiset palvelivat.
22. Siellä oli myös suuri lohikärme, jota he Babelissa palvelivat.
23. Ja kuningas sanoi Danielille: kuinka, tahdotko myös hänestä sanoa, ettei hänkään ole muu kuin vaskinen epäjumala? Katso, hän elää; sillä hän syö ja juo; sentähden et sinä taida sanoa, ettei hän ole elävä jumala, palvele siis häntä.
24. Mutta Daniel vastasi: minä palvelen Herraa minun Jumalaani; sillä hän on elävä Jumala.
25. Vaan sinä, herra kuningas, salli, niin minä tämän lohikärmeen surmaan ilman yhtäkään miekkaa eli korentoa.
26. Ja kuningas sanoi: se olkoon sinulle luvallinen. Niin Daniel otti tervaa, rasvaa ja karvoja, ja keitti ne sekaisin, ja teki siitä kyrsäisiä, ja heitti lohikärmeen suuhun, ja lohikärme pakahtui kahtia. Ja Danie1 sanoi: katso, nämät ovat teidän jumalanne.
27. Kuin Babylonialaiset sen kuulivat, ottivat he sen sangen pahaksi, ja nostivat kapinan kuningasta vastaan, ja sanoivat: meidän kuninkaamme on Juudalaiseksi tullut; sillä hän on Belin kukistanut, lohikärmeen tappanut ja papit surmannut.
28. Ja he astuivat kuninkaan eteen, ja sanoivat: anna meille tänne Daniel; mutta jollet anna, niin me sinun ja koko sinun huonees tapamme.
29. Kuin kuningas näki, että he väkivallalla hänen päällensä tunkivat, täytyi hänen antaa heille Danielin.
30. Ja he heittivät hänen jalopeurain eteen luolaan, jossa hän oli kuusi päivää.
31. Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, joille joka päivä annettiin kaksi ihmistä (a) ja kaksi lammasta; mutta ei heille annettu niinä päivinä mitään, että he olisivat Danielin syöneet.
(a) Gr. ruumista.
32. Mutta Juudeassa oli propheta Habakuk, joka oli keittänyt lientä ja leikannut leipää syvään lstiaan, ja meni niiden kanssa kedolle, viedäksensä eloväelle.
33. Ja Herran enkeli sanoi Habakukille: sinun pitää sen ruan, jotas kannat, viemän
Danielille Jabeliin, jalopeurain luolaan.
34. Ja Habakuk vastasi: Herra, en minä ole Babelin kaupunkia lähnyt, enkä tiedä, kussa luola on.
35. Silloin tarttui enkeli hänen kiireesensä, ja vei hänen niinkuin väkevä tuuli Babelia päin luolan tykö.
36. Ja Habakuk huusi ja sanoi: Daniel, Daniel, ota tämä ruoka, jonka Jumala on sinulle lähettänyt.
37. Ja Daniel sanoi: Herra Jumala, sinä muistat kuitenkin vielä minua, ja et hylkää niitä, jotka sinua rukoilevat ja sinua rakastavat.
38. Ja hän nousi ja söi. Vaan Herran enkeli vei Habakukin sillä hetkellä entiseen paikkaansa.
39. Ja kuningas tuli seitsemäntenä päivänä Danielia valittamaan. Ja kuin hän haudalle tuli, ja katsoi sisälle, katso, niin Daniel istui jalopeurain seassa.
40. Ja kuningas huusi suuresti ja sanoi: oi Herra, sinä Danielin Jumala, sinä olet suuri Jumala, ja ei ole yhtään muuta jumalaa paitsi sinua.
41. Ja hän antoi ottaa hänen ylös luolasta. Mutta ne muut, jotka hänen kuolemaan saattaa tahtoivat, antoi hän luolaan heittää, jotka kohta hänen silmäinsä edessä jalopeuroilta nieltiin.