JESUS SIRAKIN KIRJA
22. Luku.
Monikahdat opetukset yhteisessä elämässä.
Laiska ihminen on niinkuin kivi, joka loassa makaa!
2. Joka sen ottaa ylös, hänen pitää sitte kätensä pyyhkimän.
3. Hävytöin poika on isällensä häpiäksi.
4. Toimellinen tytär kyllä naidaan, mutta pahantapainen tytär annetaan olla, ja hän saattaa isänsä murheelliseksi.
5. Joka ylen rohkia on, hän on sekä isällensä, että miehellensä häpiäksi, ja heiltä molemmilta vihataan.
6. Puhe, joka sopimattomaan aikaan puhutaan, on niinkuin harpun soitto murheelliselle.
7. Oikialla ajalla pitää ihmisiä kuritettaman ja opetettaman; mutta joka tyhmää opettaa, se tahtoo liittää rikotun saviastian kappaleita, ja tekee niinkuin se, joka jonkun raskaasta unesta herättää.
8. Joka tyhmää puhuttelee, hän puhuu makaavan kanssa:
9. Kuin se on loppunut, niin hän kysyy: mikä se on?
10. Kuollutta itketään, ettei hänellä enää ole valkeutta; mutta tyhmää pitää sinun itkemän, ettei hänellä ole ymmärrystä.
11. Ei ihmisen pidä ylen paljon kuolleita itkemän, sillä he ovat lepoon tulleet;
12. Mutta tyhmän elämä on pahempi kuin kuolema.
13. Seitsemän päivää kuollutta itketään, mutta tyhmää ja jumalatointa koko hänen elinaikansa.
14. Älä tyhmän kanssa paljon puhu, älä myös ole taitamattomain seurassa.
15. Väitä häntä, ettet tulisi tuskaan hänen kanssansa, ja tahratuksi hänen saastaisuudestansa.
16. Pakene häntä, niin sinä olet rauhassa, ja et tule ahdistukseen ja hätään hänen tyhmyytensä tähden.
17. Mikä on raskaampi lyijyä? Ja kuinka pitää ihmisen kutsuman tyhmää muuksi kuin lyijyksi.
18. Keveämpi on kantaa santaa, suolaa ja rantaa, kuin taitamatointa ihmistä.
19. Niinkuin huone, joka toisen huoneen kanssa on vahvasti sidottu yhteen, ei tuulispäätä kukisteta:
20. Niin myös se sydän, joka asiansa hyvin tietää, ei pelkää yhtään peljätystä.
21. Niinkuin kauniisti kalkilla sivuttu tasainen seinä ei pysy sateessa kauniina, eli aita korkealla tuulen edessä:
22. Niin myös tyhmän sydämen huono aivoitus ei ole seisovainen peljätystä vastaan.
23. Jos ihminen silmäänsä painottelee, niin siitä kyyneleet vuotavat; jos joku osaa toista sydämeen, niin se ilmoittaa aivoituksensa.
24. Joka laskettaa kiviä lintuin sekaan, se peljättää heidät pois; Ja joka ystävänsä häpäisee, se rikkoo ystävyyden.
25. Vaikkas vetäisit miekkaas ystävääs vastaan, et sinä kuitenkaan sillä niin pahoin tee kuin häväistyksellä.
26. Sillä sinä taidat jälleen tulla ystäväksi, kuin et sinä pakene häntä, mutta puhut hänen kanssansa; sillä kaikki asiat taitaan kyllä sovitettaa, paitsi häväistystä, ylönkatsetta, salaisuuden ilmoitusta ja pahoja juonia: näillä ystävyys ajetaan pois.
21. Ole uskollinen ystävälles hänen köyhyydessänsä, ettäs hänen kanssansa iloitsisit, kuin hänelle hyvin käy.
28. Ole vahva hänen kanssansa, kuin hänelle pahoin käy, että sinäkin nautitsisit hänen onnensa hyväkses.
29. Savu ja tomu käy edellä, kussa tuli palaa tahtoo: niin myös häväistyksestä tulee veren vuodatus.
30. Älä häpeä vastata ystäväs edestä, älä myös häntä pakene.
31. Jos sinulle jotakin pahaa häneltä tapahtuu, niin jokainen joka sen kuulee, välttää myös häntä.
32. Jospa minä taitaisin panna lukon suuni eteen, ja painaa vahvan sinetin huulteni päälle, etten minä sen kautta lankeaisi, eikä minun kieleni vahingoittaisi minua!