BARUKIN KIRJA
Tämä kirja on kyllä nöyrä, vaikka kuka tämä Baruk olis ollut; sillä ei se ole uskottava, ettei propheta Jeremian palvelian, joka myös Barukiksi kutsuttiin, jolle tämä lähetyskirja omistetaan, pitänyt oleman korkiamman ja rikkaamman hengessä, kuin tämä Baruk on; ei myös sovi vuosiluku yhteen tekoin kanssa. Ei kuitenkaan ole tämä ilman hyödytystä tähän pantu muiden sekaan, että se kirjoittaa niin kovin epäjumalan palvelusta vastaan, ja muistuttelee Moseksen lakia.
1. Luku
Barokin kirja luetaan, ja ,jutellaan, mitä se vaikutti.
Tämä on se puhe, jonka Baruk Nerian poika, Mahasian pojan, Sedekian pojan, Zedein pojan, Helkian pojan, kirjoitti kirjaan Babelissa,
2. Viidentenä vuotena, seitsemäntenä päivänä kuukaudessa, siihen aikaan kuin Kaldealaiset olivat Jerusalemin voittaneet, ja sen tulella polttaneet.
3. Ja Baruk luki tämän kirjan Jekanjan, Joakimin pojan, Juudan kuninkaan edessä, ja kaiken kansan korvain kuullen, jotka sitä kuulemaan tulivat,
4. Ja päämiesten korvain edessä, ja kuningasten poikain edessä, ja vanhimpain edessä, ja kaiken kansan edessä, sekä pienten että suurten, jotka asuivat Babelissa Suddin virran tykönä.
5. Ja he itkivät, paastosivat ja rukoilivat totisesti Herran edessä,
6. Ja kokosivat rahaa niin paljon kuin kullakin varaa oli,
7. Ja lähettivät Jerusalemiin papille Joakimille Helkan pojalle, Salomin pojan, ja (muille) papeille, ja kaikelle kansalle, jotka hänen kanssansa olivat Jerusalemissa,
8. Viemässä Juudan maalle ne Herran huoneen astiat, jotka muinen olivat otetut templistä pois, Sibanin kuun kymmenentenä päivänä: nimittäin, ne hopia-astiat, jotka Zedekia Hosian poika, Juudan kuningas, oli antanut tehdä,
9. Sittekuin Nebukadnetsar Babelin kuningas oli vienyt pois Jekanjan ja päämiehet, ja vangit, ja voimalliset ja maan kansan Jerusalemista, ja tuonut Babeliin.
10. Ja he kirjoittivat heidän tykönsä näin: katso, me lähetämme teille rahaa, ostakaat sillä polttouhria, rikosuhria, suitsutusta, ja tehkäät ruokauhria ja uhratkaat se Herran meidän Jumalamme alttarilla,
11. Ja rukoilkaat Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hengen edestä, Ja hänen poikansa Belsatsarin hengen edestä, että heidän päivänsä olisivat niinkuin taivaan päivät maan päällä,
12. Niin Herra antaa meille voimaa, ja valaisee meidän silmämme, ja me saamme elää Babelin kuninkaan Nebukadnetsarin varjon alla, ja hänen poikansa Belsatsarin varjon alla, Ja parvella heitä kauvan, ja löydämme armon heidän edessänsä.
13. Ja rukoilkaat meidän edestämme Herraa meidän Jumalamme; sillä me olemme rikkoneet Herraa meidän Jumalaamme vastaan, ja hänen julmuutensa ja vihansa ei ole käännetty meistä pois, aina tähän päivään asti.
14. Ja lukekaat tämä kirja; sillä sentähden olemme me sen lähettäneet teille, että teidän pitäis sitä lukeman Herran huoneessa pyhäpäivinä ja vuoden ajoilla,
15. Ja sanokaat: Herra meidän Jumalamme on vanhurskas, mutta meidän täytyy hävetä., niinkuin se nyt tapahtuu niille Juudasta ja niille Jerusalemista,
16. Ja meidän kuninkaillemme ja päämiehillemme, ja papeillemme ja prophetaillemme.
17. Että me Herran edessä rikkoneet olemme, ja emme häntä uskoneet,
18. Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me olisimme vaeltaneet hänen käskynsä jälkeen, jotka hän meille on antanut.
19. Ja siitä ajasta, kuin hän meidän isämme toi Egyptin maalta, aina tähän päivään asti, olemme me olleet Herralle meidän Jumalallemme kovakorvaiset, ja emme totelleet hänen ääntänsä.
20. Sentähden on nyt meidän päällemme tullut se rangaistus ja kirous, jonka Herra on julistanut palveliansa Moseksen kautta, kuin Herra johdatti meidän isämme ulos Egyptin maalta, antaaksensa meille maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.
21. Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, niinkuin prophetat meille sanoivat, jotka hän meille lähetti,
22. Vaan jokainen meni pahan sydämensä ajatuksen jälkeen, ja palvelimme vieraita jumalia, ja teimme pahaa Herran meidän Jumalamme edessä.
2. Luku.
Armoa isoovaisten synnintunnustus ja rukous.
Ja Herra on pitänyt sanansa, jonka hän puhui meille ja meidän tuomareillemme, jotka Israelia hallitsivat, ja meidän kuninkaillemme ja päämiehillemme, ja
Israelin ja Juudan miehille;
2. Ja on antanut senkaltaisen suuren rangaistuksen tulla meidän päällemme, niin ettei sen vertaa taivaan alla ole tapahtunut kuin Jerusalemille, niinkuin Moseksen laissa on kirjoitettu:
3. Että ihmisen piti syömän poikansa ja tyttärensä lihaa.
4. Ja hän antoi heidät pois orjaksi kaikkiin valtakuntiin, jotka joka paikassa ympärillä ovat, häväistykseksi ja kiroukseksi kaikkein kansain seassa, jotka ovat meidän ympärillämme, joiden sekaan Herra heidät hajoittanut on.
5. Ja he ovat tulleet alimmaiseksi, ja ei ylimmäiseksi; sillä me olemme rikkoneet Herraa meidän Jumalaamme vastaan, siinä ettemme ole totelleet hänen ääntänsä.
6. Herra meidän Jumalamme on vanhurskas, mutta meidän ja meidän isämme täytyy hävetä, niinkuin se nyt tapahtuu.
7. Kaikki se paha, minkä Herra on puhunut meitä vastaan, on tullut meidän päällemme,
8. Ja emme ole rukoilleet Herraa, että jokaisen pitäis kääntymän pahan sydämensä ajatuksista.
9. Ja Herra on valvonut meidän onnettomuudeksemme, jonka hän on antanut meidän päällemme tulla; sillä Herra on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän on meille käskenyt;
10. Mutta emme totelleet hänen ääntänsä, vaeltaaksemme Herran käskyin jälkeen, jotka hän meille antanut on.
11. Ja nyt Herra, Israelin Jumala! joka sinun kansas Egyptin maalta olet vienyt väkevällä kädellä, suurella voimalla ja korkialla vallalla, tunnustähtein ja ihmetten kautta, ja olet tehnyt sinun nimes, niinkuin se nyt on:
12. Me olemme rikkoneet ja olleet jumalattomat, ja väärin tehneet kaikkia sinun käskyjäs vastaan.
13. Voi Herra meidän Jumalamme! lakkaa julmuudestas meitä vastaan, sillä me olemme juuri vähäksi joutuneet pakanain seassa, joihin sinä meidät hajoittanut olet.
14. Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja meidän anomuksemme, ja auta meitä sinun tähtes, ja anna meidän löytää armon heidän tykönänsä, jotka meidät ovat vieneet pois,
15. Että koko maailma tietäis sinun olevan Herran meidän Jumalamme! sillä Israel ja hänen siemenensä on nimitetty sinun nimes jälkeen.
16. Katso, Herra, sinun pyhästä huoneestas, ja ajattele meidän päällemme; kallista, Herra, korvas ja kuule;
17. Avaa silmäs, Herra, ja näe! sillä kuolleet tuonelassa, joiden henki on lähtenyt ruumiista, ei puhu Herran kunniasta ja vanhurskaudesta;
18. Vaan sielu, joka on sangen murheellinen, ja käy kumarruksissa surkiasti, ja on silmänsä pian itkenyt puhki, ja isoovainen sielu ylistää, Herra, sinun kunniaas ja vanhurskauttas.
19. Ja nyt Herra, meidän Jumalamme! me olemme edessäs meidän
rukouksillamme, ei meidän isäimme ja meidän kuningastemme
tähden, vaan sinun laupiutes tähden,
20. Ettäs olet antanut julmuutes ja vihas tulla meidän päällemme, niinkuin sinä sinun palvelias prophetan kautta olet puhunut ja sanonut:
21. Näin sanoo Herra: kumartakaat teidän olkanne, ja antakaat
teitänne Babelin kuninkaan alle, niin te saatte olla siinä
maassa, jonka minä teidän isillenne olen antanut.
22. Mutta jollette Herran ääntä kuule, antain teitänne Babelin kuninkaan alle,
23. Niin minä Juudan kaupungeista ja Jerusalemista otan pois ilon ja riemun äänen, ja yljän ja morsiamen äänen, ja koko maan, pitää oleman autiona, ja ei kenenkään siinä asuman.
24. Mutta emme totelleet sinun ääntäs, että me olisimme antaneet itsemme Babelin kuninkaan alle; sentähden olet sinä vahva ollut sanoissas, jotka olet puhunut sinun palvelias prophetain kautta, niin, että meidän kuningastemme luut ja meidän isäimme luut haudoistansa pois heitetyt ja hajoitetut ovat,
25. Niin että he päivällä auringossa ja yöllä kasteessa maanneet ovat, ja juuri surkiasti kuolleet nälän, miekan ja vankiuden kautta.
26. Ja Israelin huoneen ja Juudan huoneen pahuuden tähden olet sinä sinun huonees, kussa sinun nimeäs rukoillaan, antanut kukistettaa, niinkuin se tänäpänä tapahtuu.
27. Ja sinä, Herra meidän Jumalamme, olet meidän kanssamme juuri armollisesti ja kaiken sinun suuren laupiutes jälkeen tehnyt,
28. Niinkuin sinä palvelias Moseksen kautta puhunut olet, sinä päivänä, kuin sinä käskit hänen kirjoittaa sinun lakis Israelin lasten edessä, ja sanoit:
29. Jollette kuule minun ääntäni, niin pitää totisesti tämän joukon, joka on kyllä suuri, sangen vähäksi joutuman pakanain seassa, kuhunka minä heidät hajoitan.
30. Sillä minä tiedän, ettei he tottele minua; sillä se on kankia kansa. Mutta heidän pitää kääntymän sillä maalla, jossa he ovat vankina,
31. Ja pitää oppiman tietämään minun olevan Herran heidän Jumalansa. Ja minä annan heille ymmärtäväisen sydämen ja korvat, jotka kuulevat.
32. Niin pitää heidän siis ylistämän minua sillä maalla, jossa he ovat vankina, ja ajatteleman minun nimeäni,
33. Ja kääntymän kankeista niskoistansa ja rikoksistansa; sillä heidän pitää ajatteleman, kuinka heidän isäinsä käteen kävi, jotka olivat rikkoneet Herran edessä.
34. Ja minä vien heidät jälleen siihen maahan., jonka minä heidän isillensä, Abrahamille, Isakille ja Jakobille vannonut olin; ja heidän pitää siellä vallitseman, ja minä tahdon enentää heitä, ja en vähentää.
35. Ja tahdon tehdä ijankaikkisen liiton heidän kanssansa, niin että minä tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää oleman minun kansani.. Ja en tahdo enää ajaa pois minun kansaani Israelia maalta, jonka minä heille antanut olen.
3. Luku.
Rukous pelastuksesta, ja varoitus viisautta etsimään.
Kaikkivaltias Herra, Israelin Jumala! tässä suuressa ahdistuksessa ja tuskassa huudan minä sinua.
2. Kuule ja ole armollinen, Herra; sillä me olemme rikkoneet sinua vastaan.
3. Sinä hallitset Ijankaikkisesti, mutta me hukumme ijäisesti.
4. Kaikkivaltias Herra, Israelin Jumala! kuule nyt Israelin rukous, jotka ovat kuoleman kidassa, ja heidän lastensa rukous, jotka rikkoneet ovat sinua vastaan, ja ei totelleet Herran Jumalansa ääntä; sentähden on myös rangaistus ollut joka paikassa meidän päällämme.
5. Älä ajattele meidän isäimme pahoja tekoja, vaan ajattele nyt sinun kättäs ja sinun nimeäs.
6. Sillä sinä, Herra, olet meidän Jumalamme., niin me tahdomme, Herra, sinua kiittää.
7. Sillä sentähden olet sinä antanut sinun pelkos meidän sydämiimme, että me avuksi huutaisimme sinun nimeäs, ja sinua meidän vankiudessamme ylistäisimme; sillä kaikki meidän isäimme pahat teot, jotka ovat sinun edessäs rikkoneet, vaivaavat meidän sydäntämme.
8. Katso, me olemme nyt meidän vankiudessamme, johon sinä meidät ajanut olet, häväistykseksi, kiroukseksi ja kauhistukseksi. kaikkein meidän isäimme pahain tekoin tähden, jotka Herrasta Jumalastansa ovat poikenneet pois.
9. Kuule, Israel, elämän käskyjä., ota ne korviis, että viisauden käsittäisit.
10. Kuinka se tulee, Israel, ettäs näännyt pakanain maalla?
11. Ettäs olet vieraalla maalla? ettäs saastutat itses kuolleiden seassa.? ettäs niiden joukkoon luettu olet, jotka hautaan menevät?
12. Se on syy, ettäs olet hyljännyt viisauden kaivon.
13. Jos sinä olisit pysynyt Jumalan tiellä, niin sinä olisit alinomaa rauhassa asunut.
14. Opi siis oikia viisaus, ettäs koettelisit, kuka se on, joka pitkän ijän, tavaran, riemun ja rauhan antaa.
15. Kuka tietää, kussa hän asuu? Kuka on ollut hänen kammioissansa?
16. Kussa ovat pakanain päämiehet, jotka maan petoja hallitsevat?
17.Jotka leikitsevät taivaan lintuin kanssa, jotka kokoovat hopiaa ja kultaa, joihin ihmiset luottavat, ja ei ikänä siitä taida ravituksi tulla.
18. Sillä he kokoovat itsellensä rahaa ja pyytävät sitä, ja on kuitenkin kaikki turha.
19. He ovat syöstyt pois ja helvettiin alas menneet, ja muut ovat tulleet heidän siaansa.
20. Jälkeentulevaiset näkevät kyllä valkeuden, ja asuvat maan päällä, ja ei osaa kuitenkaan sitä tietä, kussa viisaus löydetään;
21. Sillä he katsovat sen ylön, niin myös ovat heidän lapsensa eksyneet.
22. Ei siitä mitään kuulu Kanaassa, Temanissa ei sitä näy.
23. Hagarin lapset etsivät kyllä maailmallista viisautta, niin myös Merarin kauppamiehet, ja ne Temanissa, jotka luulevat itsensä taitaviksi; mutta ei he osaa kuitenkaan tietää, kussa viisaus löydetään.
24. Voi Israel, kuinka suuri on Herran huone, kuinka avara ja iso on sen asumasia!
25. Ei sillä ole yhtään loppua, ja on määrättömän korkea.
26. Muinen olivat sankarit. isot, kuuluisat miehet ja jalot sotamiehet:
27. Ei Herra niitä valinnut, eikä ilmoittanut heille ymmärryksen tietä.
28. Ja ettei heillä ollut viisautta, ovat he hulluudessansa hukkuneet.
29. Kuka on astunut ylös taivaasen, ja on sen ottanut, ja sen pilvistä temmannut alas?
30. Kuka on vaeltanut meren ylitse ja sen löytänyt, ja kalliin kullan verosta sen kotia tuonut?
31. Ei ole ketään, joka sinne tien ja polun tietää, jossa viisaus löydetään.
32. Mutta se joka kaikki tietää, tuntee sen ja on ymmärryksellänsä löytänyt sen, Joka maan ijankaikkisesta ajasta on valmistanut, ja täyttänyt sen kaikkinaisilla eläimillä;
33. Joka antaa valkeuden koittaa, ja kuin hän sen kutsuu jälleen, niin sen pitää häntä totteleman.
34. Tähdet paistavat järjestyksessänsä ilolla;
35. Ja kuin hän niitä kutsuu, niin ne vastaavat: tässä me olemme, ja paistavat ilolla hänen tähtensä, joka heidät on luonut.
36. Tämä on meidän Jumalamme, ja ei kenkään taideta verrata häneen.
37. Hän on löytänyt viisauden, ja antanut sen palveliallensa Jakobille, ja Israelille, rakkaallensa.
38. Sitte on se näkynyt maan päällä, ja ihmisten seassa asunut.
4. Luku.
Lohdullinen vakuutus kääntymisen jälkeen seuraavaisesta pelastuksesta.
Tämä on Jumalan käskysanain kirja ja laki, joka ijankaikkisesti pysyy. Kaikki, jotka sen pitävät, saavat elää, mutta jotka sen hylkäävät, niiden pitää kuoleman.
2. Palaja siihen, Jakob, jälleen ja rupee siihen, vaella sen
valkeuden jälkeen, joka edessäs paistaa.
3. Älä muille jätä kunniaas ja sinun tavaraas muukalaiselle kansalle.
4. Oi autuaat me Israelissa! sillä Jumala on meille tahtonsa ilmoittanut.
5. Ole hyvällä mielellä, minun kansani, sinä Israelin ylistys.
6. Te olette myydyt pakanoille, ei kadotukseen; mutta että te olette Jumalan vihoittaneet, olette te teidän vihollistenne haltuun annetut.
7. Sillä te olette vihoittaneet sen, joka teidät on luonut, siinä ettette ole Jumalalle, mutta perkeleille uhranneet.
8. Te olette unohtaneet ijankaikkisen Jumalan, joka teidät on luonut, ja murheelliseksi tehneet Jerusalemin, joka teidät on kasvattanut.
9. Sillä hän on nähnyt Jumalan vihan, joka teidän päällenne pitää tuleman, ja sanonut: kuulkaat, te Zionin asuvaiset! Jumala on antanut minulle suuren murheen.
10. Sillä minä olen nähnyt minun poikaini ja tytärteni vankiuden, jonka Ijankaikkinen heidän päällensä on antanut tulla.
11. Minä olen kasvattanut heidät ilolla, mutta itkulla ja murheella olen minä nähnyt heitä vietävän pois.
12. Älköön kenkään iloitko minusta, että minä leski ja monelta hyljätty olen, minä olen hävitetty minun lasteni rikosten tähden.
13. Sillä he ovat poikenneet Jumalan laista, ja ei ole hänen oikeuttansa tunteneet; ei he ole eläneet Jumalan käskyn jälkeen, eikä pitäneet hänen käskyjänsä.
14. Tulkaat tänne Zionin asuvaiset, ja julistakaat minun poikaini ja tytärteni vankius, jonka Ijankaikkinen on antanut tulla heidän päällensä.
15. Sillä hän on antanut kansan kaukaa tulla heidän päällensä, julman kansan, tuntemattomasta kielestä,
16. Jotka ei karta vanhaa, eikä armahda lapsia. Ne ovat vieneet pois lesken rakkaat (pojat) ja yksinäiseltä tyttäret temmanneet pois.
17. Mutta kuinka minä taidan teitä auttaa?
18. Sillä joka tämän onnettomuuden on saattanut teidän päällenne, hän on pelastava teitä teidän vihollistenne käsistä.
19. Lähtekäät pois, te rakkaat lapset, lähtekäät pois, mutta minä olen hyljätty yksinäiseksi.
20. Minä olen riisunut ilovaatteeni ja pukenut päälleni murhevaatteet; minä tahdon huutaa Ijankaikkisen tykö kaikkena minun elinaikanani.
21. Olkaat hyvällä mielellä, lapset, huutakaat Jumalan tykö, niin hän pelastaa teitä vihollisten vallasta ja käsistä.
22. Sillä vielä minä toivon Ijankaikkisen auttavan teitä, ja minä olen saava ilon Pyhältä, sen laupiuden tähden, joka teille pian meidän ijankaikkiselta Vapahtajaltamme on tapahtuva.
23. Minä olen antanut teidän mennä murheella ja itkulla; mutta Jumala on antava teidät minulle jälleen ilolla ja riemulla ijankaikkisesti.
24. Ja niinkuin Zionin asuvaiset ovat nähneet teidän vankiutenne, niin pitää myös heidän pian näkemän avun teidän Jumalaltanne, joka on tuleva teidän päällenne suurella kunnialla ja ijankaikkisella lohdutuksella.
25. Te lapset, kärsikäät kärsivällisesti sitä vihaa, joka Jumalalta teidän päällenne tulee; sillä sinun vihollises on vainonnut sinua, ja sinä olet pian näkevä hänen hävityksensä, ja polkeva hänen kaulansa.
26. Minun lapsukaiseni pitää käymän pahaa tietä, he ovat viedyt pois niinkuin lauma vihollisilta ryöstetty.
27. Olkaat hyvällä mielellä, te lapset, ja huutakaat Jumalan tykö; sillä hän, joka on antanut teitä vietää pois, ei ole teitä unhottava.
28. Sentähden niinkuin te olette ahkeroineet poikkeemaan Jumalasta pois, juuri niin myös nyt palatkaat, ja ahkeroitkaat kymmenen kertaa enempi etsimään Herraa.
29. Sillä joka tämän rangaistuksen on antanut tulla teidän päällenne, hän on auttava teitä, ja ijankaikkisen ilon toimittava.
30. Jerusalem, ole hyvällä mielellä; sillä se on sinua lohduttava, jonka nimen jälkeen sinä nimitetty olet.
31. Olkoon ne vaivaiset, jotka sinua vaivanneet ja sinun lankeemisestas iloinneet ovat.
32. Olkoon ne kaupungit vaivaiset, joita sinun lapses palvelleet ovat; ja vaivainen
olkoon se, joka sinun lapses vankina pitää.
33. Sillä niinkuin hän sinun lankeemisestas iloinnut ja sinun hävityksestäs riemuinnut on, juuri niin pitää hänen murheelliseksi tuleman, kuin hän tulee hävitetyksi.
34. Ja minä otan pois hänen suuren ilonsa, ja käännän hänen kerskauksensa valitusitkuksi.
35. Sillä tulen pitää hänen päällensä tuleman Ijankaikkiselta monta päivää, ja perkeleillä pitää siellä kauvan asumasia oleman.
36. Katso ympärilles, Jerusalem, itään päin, ja katso sitä lohdutusta, joka sinulle tulee Jumalalta:
37. Katso, sinun lapses, jotka ovat viedyt pois, tulevat; he tulevat kootut sekä idästä että lännestä, pyhän sanan kautta, ja iloitsevat Jumalan kunniaa.
5. Luku.
Jerusalemia kehoitetaan riemutoivoon.
Riisu pois yltäs, Jerusalem, murhevaattees, ja pue ylles pyhä kaunistus Jumalalta ijankaikkisesti.
2. Pue ylles Jumalan vanhurskauden hame, ja pane Ijankaikkisen kunnian kruunu päähäs.
3. Sillä Jumala on julistava sinun kunnias koko taivaan alla.
4. Sillä sinun nimes pitää kutsuttaman Jumalalta ijankaikkisesti
vanhurskauden rauhaksi ja jumalisuuden kunniaksi.
5. Nouse, Jerusalem, ja astu korkeuteen, ja katso ympärilles itään päin, ja katso lapsias, jotka sekä idästä että lännestä kootut ovat, pyhän sanan kautta, ja iloitsevat, että Jumala on taas ajatellut heidän päällensä.
6. He ovat jalkaisin vihollisilta viedyt pois sinun tyköäs, mutta Jumala tuo heitä sinun tykös korotettuna kunnialla, niinkuin valtakunnan lapset.
7. Sillä Jumala tahtoo alentaa kaikki korkiat vuoret ja pitkät rannat, ja laaksot täyttää maan tasalle, että Israel sais levollisesti vaeltaa Jumalan kunniaksi.
8. Mutta metsät ja kaikki hyvin hajavaiset puut pitää Jumalan käskystä Israelia varjooman.
9. Sillä Jumala on tuova Israelin tänne jälleen ilolla, jalolla lohdutuksellansa,
laupiudellansa ja vanhurskaudellansa.
6. Luku.
Jeremia osoittaa tässä kirjoituksessansa pakanain epäjumalain auttamattomuuden, ja varoittaa niihin suostumasta.
Tämä on otettu siitä lähetyskirjasta, jonka Jeremia lähetti niille, jotka piti vietämän pois Babeliin, Babelin kuninkaalta, jossa hän heille senkaltaista julistaa, jota Jumala oli hänen käskenyt:
1. Teidän rikostenne tähden, joita te olette tehneet Jumalaa vastaan, pitää te vietämän vangittuna Babeliin Nebukadnetsarilta, Babelin kuninkaalta.
2. Ja Babelissa pitää teidän oleman kauvan aikaa, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta; sitte minä taas vien teitä sieltä rauhassa ulos.
3. Mutta sillä välillä pitää teidän näkemän Babelissa olkapäillä kannettavan hopia-, kulta- ja puujumalia, joita pakanat pelkäävät.
4. Sentähden kavahtakaat, ettette tee senkaltaisia heidän perässänsä, ja ettette tule pakanain vertaiseksi.
5. Ja kuin te saatte nähdä kansan, joka edellä ja perässä käy, rukoilevan epäjumalia, niin sanokaat sydämissänne: Herra, sinua pitää rukoiltaman.
6. Sillä minun enkelini pitää oleman teidän tykönänne, ja hän on kysyvä teidän sieluinne perään.
7. Sillä heidän kielensä on tekiältä hyvin kaunistettu, ja sijattu kullalla ja hopialla, ja heillä ovat leikatut kielet; mutta ei ne ole oikiat kielet, eikä taida puhua.
8. He kaunistavat niitä kullalla, niinkuin neitsyttä, joka koreutta rakastaa,
9. Panevat kruunun niiden päähän; ja papit varastavat epäjumalilta hopiaa ja kultaa, ja kuluttavat keskenänsä, syövät ja juovat porttoin kanssa huorahuoneessa,
10. Ja kaunistelevat hopia-, kulta- ja puujumalia vaatteilla, niinkuin ne olisivat ihmiset.
11. Mutta ei ne taida varjella itsiänsä ruosteelta ja koilta.
12. Ja jos purpurahame puetaan heidän yllensä, niin pitää tomu pyyhittämän pois, joka laskeutuu niiden päälle.
13. Ja se kantaa valtikan kädessänsä niinkuin kuningas, ja ei taida rangaista yhtään, joka tekee häntä vastaan.
14. Sillä on myös miekka ja kirves kädessä, mutta ei taida itsiänsä varjella varkailta ja ryöstäjiltä; siitä kyllä nähdään, ettei ne ole jumalat: sentähden älkäät niitä peljätkö.
15. Niinkuin astia, jota tarvitaan, on kelpaamatoin, kuin se on särjetty, juuri niin on heidän epäjumalansa.
16. Kuin ne pannaan huoneisiinsa, niin niiden silmät tulevat täyteen tomua niiden jaloista, jotka tulevat sisälle.
17. Ja papit varjelevat epäjumalain templin ovilla, lukoilla ja teljillä, ettei ne ryöstäjiltä varastettaisi, niinkuin koska joku pannaan vankiuteen ja tallella pidetään, se kuin on tehnyt kuningasta vastaan ja on kuolemaan tuomittu.
18. He sytyttävät niiden eteen lamppuja, ja paljon enemmän kuin itse eteensä, ja ei ne kuitenkaan näe; ne ovat niinkuin malat huoneessa.
19. Ja matelevaiset madot maan päällä syövät heidän sydämensä ja vaatteensa, ja ei ne kuitenkaan mitään tunne.
20. Niiden kasvot ovat mustat huoneen savusta.
21. Yököt, pääskyset ja muut linnut istuvat heidän päänsä päälle, niin myös kissat.
22. Josta te mahdatte ymmärtää, ettei ne ole Jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.
23. Kulta, joka niiden päälle pantu on kaunistukseksi, ei se kiillä, jos ei ne ruosteesta perata; ja kuin ne valettiin, ei ne mitään tunteneet.
24. Kaikkinaisesta kalliista aineesta ovat ne tehdyt, joissa ei kuitenkaan ole henkeä.
25. Ettei he taida käydä, niin pitää niitä olkapäillä kannettaman, josta ihmiset kyllä taitavat ne huonoiksi nähdä.
26. Niiden pitää häpeemän, jotka niitä kunnioittavat, ettei ne eikä itse nousta taida, kuin he putoovat maahan, eikä liikuttaa itsiänsä, kuin joku ne panee johonkuhun paikkaan pystyälle, ja jos se kallistuu, ei se taida ojentaa itsiänsä ylös. Ja niinkuin uhri kuolleiden eteen, Juuri niin pannaan myös heidän eteensä.
27. Mutta heidän pappinsa tuhlaavat niiden uhrit, jotka niille annetaan, niin myös heidän vaimonsa koreilevat niistä, eikä anna siitä jotain vaivaiselle eli sairaalle.
28. Saastaiset vaimot ja ne, jotka makaavat lapsen vuoteessa, sattuvat heidän uhriinsa, josta te kyllä ymmärrätte, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.
29. Ja mistä niitä pitäis Jumalaksi kutsuttaman? sillä vaimot korjaavat kulta-, hopia-, ja puujumalia.
30. Ja papit istuvat heidän templissänsä leviällä kuorikapalla, ajelevat partansa, ja heillä on tukka päässänsä, istuvat paljaspäänä,
31. ulvovat ja huutavat epäjumalainsa edessä, niinkuin tapa on kuolleiden hautaamisessa.
32. Papit varastavat niiden vaatteet, ja vaatettavat niillä emäntänsä ja lapsensa.
33. Joko hyvää eli pahaa niille tehdään, niin ei ne kuitenkaan taida kostaa, eikä asettaa ketään kuninkaan virkaan, eli panna pois.
34. Ei ne taida antaa rahaa eli kalua; jos joku jotain niille lupaa, ja ei sitä pidä, niin ei ne valvo sitä.
35. Ei ne taida yhtäkään ihmistä pelastaa kuolemasta, eikä auttaa heikkoa väkevältä, eikä yhtäkään sokiaa tehdä näkemään.
36. Ei ne taida ensinkään ihmistä auttaa hädässä.
37. Ei ne armahda leskiä, eikä auta orpoja.
38. Sillä ne ovat puu, kullalla ja hopialla kaunistetut, kiven kaltaiset, jotka vuoresta lohkaistaan; sen tähden pitää heidän häpiään tuleman, jotka niitä kunnioittavat.
39. Kuinka siis pitää ne jumalina pidettämän, eli niin kutsuttaman?
40. Ei myös Kaldealaisetkaan heistä paljon pidä. Sillä koska he näkevät mykän, joka ei taida puhua, sen he vievät Belin eteen, ja sanovat: mykän pitää häntä rukoileman, niinkuin hän sen ymmärtäis.
41. Ja vaikka he tietävät, ettei sillä ole henkeä, kuitenkin juoksevat he niiden tykö.
42. Mutta vaimot istuvat kirkon edessä, vyötetyt köydellä, ja kantavat hedelmiä uhriksi.
43. Ja jos joku, joka menee ohitse, ottaa yhden heistä, ja makaa hänen, niin se kehuu sitä muita vastaan, ettei he ole niin mahdolliset olleet kuin hän, että köysi olis heistä kirvotetuksi tullut.
44. Kaikki, mitä heiltä tapahtuu, se on sula petos; kuinka siis ne pitää jumalina pidettämän, eli niin kutsuttaman?
45. Sepiltä ja kultasepiltä ovat ne tehdyt, ja mitä virkamiehet tahtovat, se pitää siitä tuleman, ei muuta mitään.
46. Ja jotka ne tehneet ovat, ei taida kauvan elää; kuinka ne ovat Jumalat, jotka heiltä tehdyt ovat?
47. Sillä he ovat jättäneet petoksen Ja häpiän jälkeentulevaisillensa.
48. Sillä kuin sota eli muutoin joku paha nousis, niin papit neuvoa pitävät keskenänsä, kuinka he heitänsä epäjumalinensa lymyttämän pitää.
49. Sentähden kyllä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, jotka itseänsä, ei sodasta eikä muusta onnettomuudesta, varjella taida.
50. Sillä ei ne kuitenkaan muu ole, kuin puujumalat, kullatut ja hopialla silatut; sentähden taidetaan tästälähin kyllä tietää, että se on petos, kaikille pakanoille ja kuninkaille ilmoitettu, että ei ne ole jumalat, vaan ihmisten käsillä tehdyt, ja ei niissä ole yhtään Jumalan työtä.
51. Sentähden taitaa jokainen ymmärtää, ettei ne ole jumalat.
52. Sillä ei ne pane yhtään kuningasta maalle, eikä anna ihmisille sadetta.
53. Ei ne hallitse eikä rankaise, enempi kuin linnutkaan, jotka tuulessa sinne ja tänne lentelevät.
54. Kuin puujumalain, kullattuin ja hopialla silattuin jumalain huoneet tulelta poltetuksi tulevat, niin niiden papit juoksevat siitä pois, ja varjelevat itsensä vahingosta; mutta ne palavat niinkuin muutkin malat.
55. Ei ne taida olla kuninkaita eli jotakuta sotaväkeä vastaan. Kuinka siis niitä pitää jumalina pidettämän, eli siksi kutsuttaman?
56. Puujumalat, hopialla silatut jumalat ja kullatut jumalat ei taida itsiänsä varkailta ja ryöstäjiltä varjella; sillä ne ovat heitä väkevämmät,
57. Niin että, kuin he ryöstävät heidät ja riisuvat heidät alasti, ottavat heidän kultansa, hopiansa, vaatteensa, ja pakenevat; niin ei ne taida auttaa itseänsä.
58. Sen tähden on yksi kuningas paljoa parempi, joka taitaa osoittaa voimansa, eli tarpeellinen talon kappale, joka talossa tarvitaan, eli ovi, joka varjelee huoneen, eli puupatsas kuninkaallisessa salissa, kuin väärät jumalat.
59. Aurinko, kuu ja tähdet paistavat, ja ovat kuuliaiset siinä, mihinkä Jumala heitä käskee.
60. Niin myös pitkäisen leimaus valaisee, niin että se nähdään; tuuli puhaltaa kaikessa maassa.
61. Ja kuin Jumala käskee pilvet juoksemaan koko maailman ylitse, niin he tekevät, mitä hän heille käskee.
62. Niin myös tuli ylhäältä polttaa ja kuluttaa vuoret ja metsät, ja tekee, mitä hänen on käsketty.
63. Mutta epäjumalat ei taida liikuttaa itsiänsä, eikä jotain tehdä; sen tähden ei pidä niitä pidettämän jumalina, eikä niin kutsuttaman, sillä ei ne taida rangaista eikä auttaa.
64. Että te nyt tiedätte, ettei ne ole jumalat, niin älkäät myös niitä peljätkö.
65. Sillä ei ne taida kuninkaita kirota eikä siunata,
66. Ei myös näyttää pakanoille jotain ihmettä taivaassa, ei valaista niinkuin aurinko, eikä valoa antaa niinkuin kuu.
67. Järjettömät luontokappaleet ovat paremmat niitä, ne taitavat juosta luolaan ja varjella itsensä.
68. Sentähden on se peräti selkiä, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.
69. Sillä niinkuin ei peljätys taida mitään varjella yrttitarhassa, niin ovat myös heidän epäjumalansa, kullatut ja hopialla silatut jumalat, ei mihinkään kelpaavaiset.
70. Ja niinkuin pensas yrttitarhassa, jonka päällä kaikkinaiset linnut istuvat, eli niinkuin kuollut, joka on haudassa, niin ovat heidän puujumalansa, kullatut ja hopialla silatut jumalat.
71. Ja siitä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, sillä purppuravaate, joka heidän yllänsä on, syödään koilta, ja ne itse kanssa viimein, niin että jokainen heitä sylkee.
72. Oi sitä onnellista ihmistä, joka on vanhurskas, jolla ei yhtään epäjumalaa ole! ei se tule nauruksi eikä pilkaksi.
Barukin kirjan loppu