9 luku

Paavali sanoo kyllä tuntevansa korinttolaisten alttiuden 1, 2, mutta lähettää kuitenkin edellisessä luvussa mainitut veljet heidän tykönsä, 3 – 5; hän kehoittaa auttamaan ilomielin ja antamaan runsaasti 6, 7, johon Jumalan siunaus on tekevä heidät kykeneviksi; silloin avunsaajat ylistävät Jumalaa siitä, että korinttolaisten taattu mieli tulee avustuksessa näkyviin ja että nämä vilpittömästi osoittavat alttiuttaan heitä ja muita seurakuntia kohtaan 8 – 15.

1 Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille;

1 Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille,

1. Sillä siitä avusta, joka pyhille annetaan, ei tarvitse minun teille kirjoittaa.

1. JA sijtä awusta cuin pyhille annetan ei tarwita minun teille kirjoittaman:

1. SIlle sencaltaisesta Auusta/ ioca pyhille tapachtupi/ ei taruitze minun teille kirioittaman/ (Sille senkaltaisesta awusta/ joka pyhille tapahtuupi/ ei tarwitse minun teille kirjoittaman/)

2 sillä minä tunnen teidän alttiutenne, ja siitä minä kehun teitä makedonialaisille, että näet Akaia on ollut valmiina menneestä vuodesta alkaen, ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan.

2 sillä tunnen alttiutenne, josta kehun teitä makedonialaisille, että Akaia on ollut valmiina viime vuodesta lähtien, ja intonne on kannustanut monia.

2. Sillä minä tiedän teidän hyvä tahtonne, jota minä teidän tähtenne kehun Makedonialaisille, että Akaja on ollut jo ajastajan valmis ja että te olette monta siihen kiivaudellanne kehoittaneet.

2. Sillä minä tiedän teidän hywän tahtonna josta minä kehun Macedonialaistengin seas ja sanon: Ahaja on ollut jo ajastajan walmis ja te oletta monda sijhen kijwaudellanne kehoittanet.

2. Sille ette mine tiedhen teidhen hyuen miele'ne notkiudhen/ iosta mine mös kehun ninen seas Macedoniassa (ia sanon) Achaia on ollut io aijastaijan walmis. Ja teiden Esicuuan on monda kehuttanut. (Sillä että minä tiedän teidän hywän mielenne notkeuden/ josta minä myös kehun niiden seassa Makedoniassa (ja sanon) Achaia on ollut jo ajastajan walmis. Ja teidän esikuwan on monta kehottanut.)

3 Lähetän nyt kuitenkin nämä veljet, ettei kerskaamisemme teistä tässä kohden näyttäytyisi tyhjäksi, vaan että olisitte valmiit, niinkuin olen sanonut teidän olevan;

3 Lähetin kuitenkin veljet, jottei kerskaamisemme teistä tässä suhteessa kävisi tyhjäksi, vaan että olisitte valmiit, niin kuin olen sanonut,

3. Kuitenkin minä olen tämän veljen sentähden lähettänyt, ettei meidän kerskaamisemme teistä tässä asiassa tyhjäksi tulisi, että (niinkuin minä sanoin) te valmiit olisitte,

3. Cuitengin minä olen tämän weljen sentähden lähettänyt ettei meidän kerscamisen täsä asias tyhjäxi tulis ja että te walmit olisitta nijncuin me teistä sanonetkin olemma

3. Quitengin mine olen temen Welien senteden lehettenyt/ senpolest/ ettei meiden kerskamus tyhijexi tulisi tesse asiasa/ Ja ette te olisitta walmihit/ ninquin me teiste sanonuet olema/ (Kuitenkin minä olen tämän weljen sen tähden lähettänyt/ sen puolesta/ ettei meidän kerskaamus tyhjäksi tulisi tässä asiassa/ Ja että te olisitte walmiit/ niinkuin me teistä sanoneet olemme/)

4 muutoin, jos makedonialaisia tulee minun kanssani ja he tapaavat teidät valmistumattomina, me — ettemme sanoisi te — ehkä joutuisimme häpeään tässä luottamuksessamme.

4 jottemme — jos makedonialaisia tulee kanssani ja he tapaavat teidät valmistumattomina — me, etten sanoisi te, ehkä joutuisi häpeään tässä (kerskaavassa) luottamuksessamme.

4. Ettemme, jos Makedonialaiset minun kanssani tulevat, ja ei löydä teitä valmiina, me silloin (en minä sano: te) senkaltaisesta kerskauksesta häpiään tulisi.

4. Että cosca Macedonialaiset minun cansani tulewat ja ei löydä teitä walmisna etten me silloin ( en minä sano te ) sencaltaisest kerscamisest häpiään tulis.

4. Senpäle coska ne Macedoniasta tuleuat minun cansani/ ia ei leudhe teite walmissa/ ettei silloin me (em mine sano te) häpiehen tulisi sencaltaisest kerskamisesta. (Sen päälle koska ne Makedoniasta tulewan minun kanssani/ ja ei löydä teitä walmiina/ ettei silloin me (en minä sano te) häpeähän tulisi senkaltaisesta kerskaamisesta.)

5 Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään teidän tykönne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana.

5 Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään luoksenne ja ennalta toimittamaan valmiiksi tämän ennen ilmoittamamme* lahjan, jotta se siten olisi valmis runsaana eikä kitsaana.

5. Sentähden näin minä tarpeelliseksi veljiä neuvoa, että he ensin menevät teidän tykönne ja edellä valmistavat teidän ennen luvatun hyvän lahjanne, että se valmis olis, niinkuin hyvä teko ja ei niinkuin vaatimus.

5. Mutta se näky minulle tarpellisexi weljiä neuwo että he ensin menewät teille walmistaman tätä luwattua siunausta että se walmis olis nijn että se olis siunaus ja ei ahneus.

5. Mutta se näky minulle tarpelisexi/ nijte Welije manamaha' ette he ensin teille menisit walmistamaha' täte enne' wlosluuattua Siugnausta/ ette se walmissa olis/ Nin ette se olis yxi Siugnaus/ ia ei Ahnaus. (Mutta se näkyy minulle tarpeelliseksi/ niitä weljiä manaamaan että he ensin teille menisit walmistamaan tätä ennen ulos luwattua siunausta/ että se walmiina olisi/ Niin että se olis yksi siunaus/ ja ei ahneus)

6 Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.

6 Mutta tämän sanon: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.

6. Mutta sen minä sanon: joka tiiviisti kylvää, sen pitää myös tiiviisti niittämän, joka siunauksessa kylvää, sen pitää myös siunauksessa niittämän,

6. Mutta sen minä sanon: joca tiwist kylwä se myös tiwist nijttä ja joca siunauxes kylwä hän myös siunauxes nijttä.

6. Mutta sen mine sanon/ Joca tiuihistä Kylue/ se mös tiuihistä ylesleicka/ Ja ioca kyluepi Siugnauxes/ hen mös ylesleickapi Siugnauxesa. (Mutta sen minä sanon/ Joka tiiwiisti kylwää/ se myös tiiwiisti ylös leikkaa/ Ja joka kylwää siunauksessa/ hän myös ylösleikkaapi siunauksessa.)

7 Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

7 Antakoon kukin niin kuin sydämessään päättää*, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

7. Kukin sydämensä ehdon jälkeen, ei ylönmielin eli vaatein; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

7. Cukin sydämens ehdon jälken ei ylönmielden eli waatein: Sillä että iloista andajata Jumala racasta.

7. Itzecuki henen sydhemens Ehdhon ielkeen/ ei itarudhesta eli waatimisesta. Sille ette Ilolista andaijata Jumala racasta. (Itsekukin hänen sydämensä ehdon jälkeen/ ei itaruudesta eli waatimisesta. Sillä että iloista antajata Jumalan rakastaa.)

8 Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;

8 Mutta Jumala on voimallinen antamaan teille yltäkylläisesti kaikkea armoa, jotta teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi ollaksenne ylen runsaskätiset kaikessa hyvässä työssä,

8. Mutta Jumala on väkevä niin sovittamaan, että kaikkinainen armo teidän seassanne ylönpalttiseksi tulis, että teillä kaikissa aina yltäkyllä olis, ja olisitte rikkaat kaikkiin hyviin töihin;

8. Mutta Jumala on wäkewä nijn sowittaman että caickinaiset Armot teidän seasan rickast owat että teillä caikista yldäkyllä olis ja olisitta rickat caickinaisisa hywisä töisä.

8. Mutta Jumala wäkeue on nin souittamaan/ ette caikinaiset Armot teiden seasan rickasta olisit/ ette teille caikissa cappaleissa yldekylle olis/ ia rickat olisitta caikinaisis Hyuisse töisse. (Mutta Jumala wäkewä on niin sowittaman/ että kaikkinaiset armot teidän seassan rikkaasti olisit/ että teille kaikissa kappaleissa yltäkyllä olisi/ ja rikkaat olisitte kaikkinaisissa hywissä töissä.)

9 niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti".

9 niin kuin on kirjoitettu: "Hän sirottelee, Hän antaa köyhille. Hänen vanhurskautensa pysyy iäti*."

9. (Niinkuin kirjoitettu on: hän on hajoittanut ja antanut köyhille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

9. Nijncuin kirjoitettu on: Hän on hajottanut ja andanut köyhille hänen wanhurscaudens pysy ijancaickisest.

9. Nin quin kirioitettu o'bi/ Hen on wloshaiottanut ia andanut Keuhein/ Hene' Wanhurskaudhens pysypi ijancaikisutehe' (Niin kuin kirjoitettu ompi/ Hän on ulos hajoittanut ja antanut köyhäin/ Hänen wanhurskautensa pysyypi iankaikkisuuteen.)

10 Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,

10 Mutta Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja leivän ruuaksi, * antakoon teille ja enentäköön kylvönne ja kasvattakoon* vanhurskautenne hedelmät,

10. Mutta joka siemenen kylväjälle antaa, hän teillekin antaa leivän syödäksenne, ja lisää teidän siemenenne, ja kasvattaa teidän vanhurskautenne hedelmän,)

10. ( Mutta joca siemenen kylwäjälle anda hän teillekin anda leiwän syödäxenne ja lisä teidän siemenen ja caswatta teidän wanhurscaudenne hedelmän )

10. (Mutta se ioca Siemenen Kylueijelle oijenda/ Hen mös oijenda teille Leiuen södhexenne/ ia Lisepi teiden Siemenen/ ia casuattapi sen teiden Wanhurskaudhen tulon) ((Mutta se joka siemenen kylwäjälle ojantaa/ Hän myös ojentaa teille leiwän syödäksenne/ ja lisääpi teidän siemenen/ ja kaswattaapi sen teidän wanhurskauden tulon))

11 niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.

11 niin että kaikessa rikastutte harjoittamaan kaikkinaista anteliaisuutta, joka välityksellämme saa aikaan kiitosta Jumalalle.

11. Että te kaikissa rikkaaksi tulisitte, kaikella yksinkertaisuudella, joka meidän kauttamme Jumalalle kiitoksen vaikuttaa.

11. Että te caikisa rickaxi tulisitta caikella yxikertaisudella joca meidän cauttam Jumalalle kijtoxen waicutta.

11. ette te rickaxi tulisitta caikissa cappaleisa/ caiken yxikerdhasudhen cansa/ ioca meiden cauttan waickutapi Jumalalle kijttoxen. (että te rikkaaksi tulisitte kaikissa kappaleissa/ kaiken yksinkertaisuuden kanssa/ joka meidän kauttan waikuttaapi Jumalalle kiitoksen.)

12 Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,

12 Sillä tämän palveluksen toimittaminen ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vielä hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten nojalla,

12. Sillä tämän viran palvelus ei ainoastaan täytä sitä, mikä pyhiltä puuttuu, vaan on siihen yltäkylläinen, että moni kiittää Jumalaa,

12. Sillä tämä apu cuin Pyhille tehdän/ei ainoastans täytä sitä cuin Pyhildä puuttu waan on sijhen yldäkylläinen

12. Sille teme Apu ioca Pyhille tehdhen/ ei se ainostans ylesteutä site quin Pyhilde pwttu/ Waan sijhen se mös ylenpaltine' on/ (Sillä tämä apu joka pyhille tehdään/ ei se ainoastansa ylös täytä sitä kuin pyhiltä puuttuu/ Waan siihen se myös ylenpalttinen on/)

13 kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.

13 kun he tämän palveluksen antaman todistuksen vuoksi ylistävät Jumalaa alistuvasta tunnustautumisestanne Kristuksen ilosanomaan ja yhteisestä anteliaisuudestanne heitä ja kaikkia kohtaan.

13. (Tämän palveluksen koettelemuksen kautta ylistäin Jumalaa teidän nöyrän tunnustuksenne tähden Kristuksen evankeliumissa, ja myös teidän yksinkertaisen tasajaon tähden, heidän ja kaikkein kohtaan,)

13. Että moni kijttä Jumalata tämän meidän wagan palweluxemme tähden ja ylistä Jumalata teidän nöyrän tunnustuxenne tähden Christuxen Evangeliumis ja myös teidän yxikertaisen tasajagon tähden heidän ja caickein cohtan

13. ette moni kijttä Jumalata temen meiden waghan Palueluxen tedhen/ ia ylisteuet Jumalata/ teiden neuren Tunnustoxen tedhen Christusen Euangeliumis/ ia mös teiden yxikerdhaisen Tasaiaghon polesta heiden ia caikein cochtan/ (että moni kiittää Jumalata tämän meidän wakaan palweluksen tähden/ ja ylistäwät Jumalata/ teidän nöyrän tunnustuksen tähden Kristuksen ewankeliumissa/ ja myös teidän yksinkertaisen tasajaon puolesta heidän ja kaikkein kohtaan/)

14 Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut.

14 Rukoillessaan puolestanne he ikävöivät teitä Jumalan ylen runsaan armon vuoksi, joka on osaksenne tullut.

14. Ja heidän rukouksissansa teidän edestänne, jotka teitä ikävöitsevät, sen ylönpalttisen Jumalan armon tähden, joka teissä on.

14. Ja heidän rucouxisans teidän tähtenne jotca myös teitä ikäwöidzewät sen sanomattoman Jumalan Armon tähden cuin teisä on.

14. ia nin mös heiden Rucouxisans teidhen tedhenne/ Jotca mös ikeuöitzeuet teiden ielkin/ sen ylenpaltisen Jumalan Armon tedhen quin teisse on. (ja niin myös heidän rukouksissan teidän tähtenne/ Jotaka myös ikäwöitsewät teidän jälkeen/ sen ylenpalttisen Jumalan armon tähden kuin teissä on.)

15 Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

15 Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan!

15. Mutta kiitos olkoon Jumalan hänen sanomattoman lahjansa edestä!

15. Mutta Jumalan olcon kijtos hänen sanomattoman lahjans edestä.

15. Mutta Jumalan olcoon Kijtos henen sanomattoman Lahiansa edeste. (Mutta Jumalan olkoon kiitos hänen sanomattoman lahjansa edestä.)