6 luku

Paavali kehoittaa korinttolaisia oikein vastaanottamaan Jumalan armon 1, 2, kertoo, kuinka hän itse on monissa kärsimyksissä osoittautunut Jumalan palvelijaksi 3 – 10, toivoo heiltä vasta rakkautta 11 – 13 ja käskee heitä eroamaan uskottomista 14 – 18.

1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

1 Mutta yhdessä Hänen kanssaan* työtä tehden me myös kehoitamme teitä: älkää turhaan ottako vastaan Jumalan armoa.

1. Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.

1. JA me neuwomme teitä nijncuin apulaisia ettet te Jumalan Armo huckan ottais:

1. NIn me nyt teite maname quin Cansa auttaiat ettei te Jumalan Armo huckan otaisi/ (Niin me nyt teitä manaamme kuin kanssa-auttajat ettei te Jumalan armo hukkaan ottaisi/)

2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

2 Sillä Hän sanoo: "Otollisella ajalla olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika; katso, nyt on pelastuksen päivä.

2. Sillä hän sanoo: minä olen otollisella ajalla sinua kuullut ja olen sinua autuuden päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.

2. Sillä hän sano: Minä olen otollisella ajalla sinua cuullut ja olen sinua autuuden päiwänä auttanut. Cadzo nyt on otollinen aica cadzo nyt on autuuden päiwä.

2. Sille ette hen sanopi/ Mine olen otolisella aiala sinua cuullut/ ia olen sinua Terueydhen päiuene auttanut. Catzo/ Nyt on se otolinen aica/ Catzo nyt on Terueydhen Päiue. (Sillä että hän sanoopi/ Minä olen otollisella ajalla sinua kuullut/ ja olen sinua terweyden päiwänä auttanut. Katso/ Nyt on se otollinen aika/ Katso nyt on terweyden päiwä.)

3 Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,

3 Emme missään anna mitään pahennuksen aihetta, jottei virkaamme moitittaisi,

3. Älkäämme kellenkään jossakussa pahennusta antako, ettei meidän virkaamme laitettaisi;

3. Älkäm kellengän josacusa pahennusta andaco ettei meidän wircam laitetais:

3. Elkem me kenengen ioskussa Pahenosta andaco/ Senpäle ettei meiden Wirca pidheisi laitettaman/ (Älkäämme me kenenkään jossa kussa pahennusta antako/ Sen päälle ettei meidän wirka pitäisi laitettaman/)

4 vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,

4 vaan kaikessa osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,

4. Vaan osoittakaamme meitämme kaikissa asioissa niinkuin Jumalan palveliat: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, suruissa,

4. Waan osottacam meitäm caikisa asioisa nijncuin Jumalan palweliat.

4. Wan osottacam meite caikissa asioissa ninquin Jumalan Palueliat. (Waan osoittakaamme meitä kaikissa asioissa niinkuin Jumalan palwelijat.)

5 ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;

5 ruoskittaessa, vankiloissa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa,

5. Haavoissa, vankiuksissa, kapinoissa, töissä, valvomisissa, paastoissa,

5. Suuresa kärsimisesä waiwoisa hädisä suruisa

5. Swressa kerssimises/ Waiuoissa/ Hädhissa/ Suruissa/ (Suuressa kärsimisessä/ waiwoissa/ hädissa/ suruissa/)

6 puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,

6 puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä*, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,

6. Puhtaassa elämässä, taidossa, pitkämielisyydessä, suloisuudessa, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa.

6. Hosumisesa fangiuxisa capinoisa töisä walwomisisa paastoisa puhtas elämäs taidosa pitkämielisydesä suloisudes Pyhäsä Hengesä wilpittömäsä rackaudesa

6. Hosumisis/ Fangiuxisa/ Capinoissa/ Töisse/ Waluomisis/ Paastoisa/ Puchtas Elemes/ Taidhossa/ Pitkemielisudhes/ Suloisudhes/ Pyhesse Hengesse wilpittomes Rackaudhesa/ (hosumisissa/ wankeuksissa/ kapinoissa/ töissä/ walwomisissa/ paastoissa/ puhtaassa elämässä/ taidossa/ pitkämielisyydessä/ suloisuudessa/ Pyhässä Hengessä wilpittömässä rakkaudessa/)

7 totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;

7 totuuden sanassa, Jumalan voimassa — apuna vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa —

7. Totuuden sanassa, Jumalan väessä vanhurskauden sota-aseiden kautta oikialla ja vasemmalla puolella,

7. Totuuden sanoisa Jumalan wäesä wanhurscauden sotaasetten cautta oikialla kädellä ja wasemalla

7. Totudhe' sanoisa/ Jumalan wäesse/ Wanhurskaudhen sotaaseten cautta/ oikealla kädhelle ia wasemalla/ (Totuuden sanoissa/ Jumalan wäessä/ Wanhurskauden sota-aseittein kautta/ oikealla kädellä ja wasemmalla/)

8 kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,

8 kunniassa ja häpeässä, pahassa ja hyvässä maineessa, villitsijöinä ja kuitenkin totuullisina,

8. Kunnian kautta ja pilkan, panetuksen ja kiitoksen kautta, niinkuin vietteliät ja kuitenkin vakaat,

8. Cunnian cautta ja pilcan panetuxen ja kijtoxen cautta.

8. Cunnian lepitze ia pilca'. Panetoxen ia kijtoxen cautta. (Kunnian läwitse ja pilkan. Panetuksen ja kiitoksen kautta.)

9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,

9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina, kuolemaisillamme ja katso, me elämme, kuritettuina, mutta emme tapettuina,

9. Niinkuin tuntemattomat ja kuitenkin tutut, niinkuin kuolevaiset ja katso, me elämme, niinkuin rangaistut ja ei kuitenkaan tapetut,

9. Nijncuin wietteliät ja cuitengin wagat: nijncuin tundemattomat ja cuitengin tutut: Nijncuin cuolewaiset ja cadzo me elämme.

9. Ninquin wietteliet/ ia quitengin Waghat. Ninquin tuttomattomat/ ia quitengi tutud. Ninquin cooleuaiset/ ia catzo/ me eleme. (Niinkuin wiettelijät/ ja kuitenkin wakaat. Niinkuin tuntemattomat/ ja kuitenkin tutut. Niinkuin kuolewaiset./ ja katso/ me elämme.)

10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

10 murheellisina, mutta aina iloitsevina, köyhinä, mutta monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta omistaen kuitenkin kaiken.

10. Niinkuin murheelliset ja kuitenkin aina iloiset, niinkuin köyhät, mutta kuitenkin monta rikkaaksi tekeväiset, niinkuin ne, joilla ei mitään ole ja joiden kuitenkin kaikki omat ovat.

10. Nijncuin rangaistut ja ei cuitengan tapetut: nijncuin murhelliset ja cuitengin aina iloiset: nijncuin köyhät mutta cuitengin monda hyödyttäwäiset: nijncuin ne joilla ei mitän ole ja joiden cuitengin caicki omat owat.

10. Ninquin rangaistud/ ia ei quitengan tapetud. Ninquin mureheliset/ aina quitengi iloiset. Ninquin kieuhet/ mutta quitengi mo'da Höödhytteueiset. Nin quin ne ioilla ei miteken ole/ ia quitengi caiki cappalet omat ouat. (Niinkuin rangaistut/ ja ei kuitenkaan tapetut. Niinkuin murheelliset/ aina kuitenkin iloiset. Niinkuin köyhät/ mutta kuitenkin monta hyödyttäwäiset. Niinkuin ne joilla ei mitäkään ole/ ja kuitenkin kaikki kappaleet omat owat.)

11 Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.

11 Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.

11. Te Korintilaiset! meidän suumme on hänensä avannut teidän kohtaanne, meidän sydämemme on levinnyt.

11. TE Corintherit meidän suum on hänens awannut teidän cohtanne meidän sydämem on turwasa.

11. O te Corintherit/ meiden Suun ombi henens auanudh teiden cochtan/ meide' Sydheme' ombi turuassa. (Oi te korinterit/ meidän suun ompi hänens awannut teidän kohtaan/ meidän sydämen ompi turwassa.)

12 Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.

12 Ette ole ahtaalla *meidän sydämessämme,* vaan olette ahtaalla omassa sydämessänne.

12. Ette ole ahtaalla meissä; mutta itse teissänne te ahtaalla olette.

12. Ei tarwita että teitä meidän tähtem ahdistetan. Mutta että teitä ahdistetan sen te teettä sydämelisestä tahdosta.

12. Ei teide' taruitze meide' polesta' * caruahasmieles olema'. Mutta ette te caruahillamielin oletta/ sen te teette sydemellisest tadhosta. (Ei teidän tarwitse meidän puolesta karwahassa mielessä oleman. Mutta että te karwaalla mielellä olette/ sen te teette sydämellisestä tahdosta.)

13 Antakaa verta verrasta — puhun kuin lapsilleni — avartukaa tekin.

13 Mutta — puhun kuin lapsille — avartukaa tekin vastaamaan samalla tavalla*.

13. Minä sanon niinkuin lapsilleni, että te myös minua vastaan teitänne niin asettaisitte, ja levittäkäät teitänne.

13. Minä puhuttelen teitä nijncuin omia lapsiani että te myös minua wastan teitänne nijn asetaisitta ja olcat tekin turwasa.

13. Mine puhuttelen teite/ ninquin omi Lapsiani/ ette te mös nin teiten minua wastan asetatt ia olcat tekin mös turuassa. (Minä puhuttelen teitä/ niinkuin omia lapsiani/ että te myös niin teitän minua wastaan asetatte ja olkaat tekin myös turwassa.)

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

14 Älkää kantako vierasta iestä yhdessä uskomattomain kanssa, sillä mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja vääryydellä, ja mitä osaa valolla on pimeään?

14. Älkäät vetäkö ijestä epäuskoisten kanssa; sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä? eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa?

14. Älkät wetäkö ijestä epäuscoisten cansa: sillä mitä oikeuden on wääryden cansa tekemist? Eli mitä osallisutta on walkeudella pimeyden cansa?

14. Elket wetekö Iieste vskottomain cansa. Sille mite Oikiudhe' ombi wärydhen cansa tekemiste? Eli mite Osalisusta walkiudhelle ombi Pimeydhen cansa? (Älkäät wetäkö iestä uskottomain kanssa. Sillä mitä oikeuden ompi wääryyden kanssa tekemistä? Eli mitä osallisuutta walkeudella ompi pimeyden kanssa?)

15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

15 Mitä yhtäläistä on Kristuksella ja belialilla* tai mitä osaa uskovaisella uskomattoman kanssa?

15. Ja mikä sovinto on Kristuksella belialin kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa?

15. Eli mikä sowindo on Christuxella Belialin cansa? Taicka mitä osa on uscollisella uscomattoman cansa?

15. 15 Eli mikä souindo Christusella ombi Belialin cansa? Taicka mite osa Uskolisella ombi wskomattoman cansa? (Eli mikä sowinto Kristuksella ompi Belialin kanssa? Taikka mitä osaa uskollisella ompi uskottoman kanssa?)

16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".

16 Mitä samanlaisuutta on Jumalan temppelillä ja epäjumalilla? Sillä *te olette* elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja olen oleva heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani."

16. Eli kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa? Sillä te olette elävän Jumalan templi, niinkuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani.

16. Eli cuinga Jumalan Templi sopi epäjumalden cansa? Sillä te oletta eläwän Jumalan Templit nijncuin Jumala sano: Minä tahdon heisä asua ja heisä waelda ja minä tahdon olla heidän Jumalans ja heidän pitä oleman minun Canssan.

16. 16 Taicka quinga Jumalan Templi sopi Epeiumalden cansa? Sille ette Te oletta eleuen Jumalan Templit/ Ninquin Jumala sano/ Mine tadhon heisse asuua/ ia heisse waelda/ ia mine tadhon olla heiden Jumalans/ ia heiden pite olema' minun Canssan. (Taikka kuinka Jumalan templi sopii epäjumalten kanssa? Sillä että te olette eläwän Jumalan templit/ Niinkuin Jumala sanoo/ Minä tahdon heissä asua/ ja heissä waeltaa/ ja minä tahdon olla heidän Jumalansa/ ja heidän pitää oleman minun kanssani.)

17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani

17 Sen vuoksi: "Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko, niin minä otan teidät huostaani

17. Sentähden paetkaat heidän seastansa ja eroittakaat teitänne, sanoo Herra: ja älkäät saastaiseen ruvetko, ja niin minä korjaan teitä,

17. Sentähden paetcat heidän seastans ja eroittacat teitän heistä sano HERra ja älkät saastaisehen ruwetco ja nijn minä corjan teitä

17. Senteden poismengete heiden seastans/ ia eritteke teiten heiste/ sanopi HErra/ ia elkette saastaha' ruuetko/ ia nin mine corian teite/ (Sentähden pois menkäätte heidän seastansa/ ja erittäkää teitän heistä/ sanoopi Herra/ ja älkäätte saastahan ruwetko/ ja niin minä korjaan teitä/)

18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".

18 ja olen teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."

18. Ja olen teidän Isänne, ja teidän pitää oleman minun poikani ja tyttäreni, sanoo kaikkivaltias Herra.

18. Ja olen teidän Isän ja teidän pitä oleman minun poicani ja tyttäreni sano Caickiwaldias HERra.

18. ia olen teille Isen sijassa/ ia teiden pite oleman minun Poicani ia Tytterni/ sanopi se Caikiwaldias HERRA. (ja olen teille Isän sijassa/ ja teidän pitää oleman minun poikani ja tyttäreni/ sanoopi se Kaikkiwaltias HERRA.)