13 luku

Paavali sanoo tultuaan Korinttoon käyttävänsä ankaruutta niitä kohtaan, jotka synnissä elävät 1 – 4, ja kehoittaa korinttolaisia koettelemaan itseään, onko Kristus heissä 5 – 10 Hän lopettaa kirjeensä kehoituksilla, tervehdyksillä ja toivotuksilla 11 – 13.

1 Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.

1 Kolmannen kerran tulen nyt luoksenne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.

1. Nyt minä kolmannen kerran tulen teidän tykönne. Niin pitää kahden eli kolmen suun kautta kaikkinaiset asiat kiinnitettämän.

1. JOs minä colmannen kerran tulen teidän tygönne nijn pitä cahden eli colmen suun cautta caickinaiset asiat kijnnitettämän.

1. JOs mine nyt Colmanen kerdhan tulen teiden tyge'ne/ Nin pite cahdhen eli colmen swn cautta caikinaiset asiat kijnitettemen. (Jos minä nyt kolmannen kerran tulen teidän tykönne/ Niin pitää kahden eli kolmen suun kautta kaikkinaiset asiat kiinnitettämän.)

2 Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille — niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa (kirjoitan)— etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,

2 Olen ennen sanonut ja sanon ennalta — niin kuin toisella kertaa läsnä olevana ja nyt poissa olevana (kirjoitan) — niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet ja kaikille muille, että kun taas tulen, en teitä säästä,

2. Minä olen ennenkin sen teille sanonut ja vieläkin edellä sanon, niinkuin toisella kerralla läsnäollessani, ja kirjoitan nyt poissa-ollessani niille, jotka ennen syntiä tehneet olivat, ja muille kaikille, että jos minä sinne tulen, niin en minä säästä,

2. Minä olen ennengin sen teille sanonut ja wieläkin edellä sanon nijncuin toisella kerralla läsnä olduani ja kirjoitan nyt poisollesani nijlle jotca ennen syndiä tehnet olit ja muille caikille että jos minä sinne tulen nijn en minä armahda.

2. Mine olen sen teille ennen sanonut/ ia sanon teille nyt edhelle/ ninquin tykeneollen/ io toisen haauan/ ia kirioitan sen nyt poisollen nijlle iotca enne' syndi tehnyt olit/ ia nijlle muille caikille/ ette ios mine iellenstule'/ em mine armaitze. (Minä olen sen teille ennen sanonut/ ja sanon teille nyt edellä/ niinkuin tykönä ollen/ jo toisen haawan/ ja kirjoitan sen nyt pois ollen niille jotka ennen syntiä tehnyt olit/ ja niille muille kaikille/ että jos minä jällens tulen/ en minä armaitse.)

3 koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.

3 koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole teitä kohtaan heikko, vaan on teissä voimallinen.

3. Että te kerran saatte tietää, kuka minussa puhuu, nimittäin Kristus, joka ei suinkaan ole heikko teidän kohtaanne, vaan hän on väkevä teissä.

3. Että te kerran saatte tietä cuca minusa puhu nimittäin Christus joca ei suingan ole heicko teidän seasan waan hän on wäkewä teidän seasan.

3. Senwoxi ette te etzitte wihdhoin tuta sitä/ ioca minussa puhupi/ nimitten Christ9/ Joca eiswingan heicko ole teiden seasan/ waan hen on wäkeue teiden seasan. (Sen wuoksi että te etsitte wihdoin tuta sitä/ joka minussa puhuupi/ nimittäin Kristus/ Joka ei suinkaan heikko ole teidän seassan/ waan hän on wäkewä teidän seassan.)

4 Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.

4 Sillä vaikka Hänet heikkona naulittiin ristiin, Hän kuitenkin Jumalan voimasta elää. Sillä mekin olemme Hänessä heikot, mutta elämme Hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä varten*.

4. Ja ehkä hän oli ristiinnaulittu heikkoudessa, niin hän kuitenkin elää Jumalan voimassa; sillä myös me olemme heikot hänessä, mutta meidän pitää elämän hänen kanssansa Jumalan voimassa teidän tykönänne.

4. Ja ehkä hän oli ristinnaulittu heickoudes nijn hän cuitengin elä Jumalan woimasa ja waicka me olemma heicot hänesä nijn me cuitengin elämme hänen cansans Jumalan woimasa teidän tykönän.

4. Ja echke hen oli ristinnaulittu heickoudhesa/ Nin hen quitengin elepi Jumalan woimassa. Ja waicka me olema Heicot henesse/ Nin me quitengin eleme henen cansans/ Jumalan woimassa teiden tykenen. (Ja ehkä hän oli ristiinnaulittu heikkoudessa/ Niin hän kuitenkin elääpi Jumalan woimassa. Ja waikka me olemme heikot hänessä/ Niin me kuitenkin elämä hänen kanssansa/ Jumalan woimassa teidän tykönän.)

5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? — ellette ehkä ole koetusta kestämättömiä.

5. Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette.

5. Coetelcat teitän jos te oletta uscosa cokecat teitän. Eli ettekö te idziänne tunne että Jesus Christus on teisä? Ellei nijn ole että te kelwottomat oletta.

5. Kiusatca itze teite' ios te oletta wskossa/ Cokeca itze teiten. Eli eikö te itzenna tunne ette Iesus Christus ombi teisse? Ellei te ratki keluottomat ole. (Kiusatkaa itse teitän jos te olette uskossa/ Kokekaa itse teitän. Eli eikö te itseänne tunne että Jesus Kristus ompi teissä? Ellei te ratki kelwottomat ole.)

6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.

6 Toivon kuitenkin teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole koetusta kestämättömiä.

6. Mutta minä toivon, että te tunnette, ettemme kelvottomat ole.

6. Mutta minä toiwon että te tunnetta etten me kelwottomat ole.

6. Mutta mine toiuon ette te tunnetta/ ettei me keluottomat ole. (Mutta minä toiwon että te tunnette/ ettei me kelwottomat ole.)

7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.

7 Mutta rukoilen* Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, ei jotta me näyttäisimme koetuksen kestäviltä, vaan jotta te tekisitte hyvää ja me olisimme ikään kuin koetusta kestämättömät.

7. Ja minä rukoilen Jumalaa, ettette mitään pahaa tekisi, ei että me kelvolliseksi näkyisimme, vaan että te hyvää tekisitte ja me olisimme niinkuin kelvottomat.

7. Ja rucoilen Jumalata ettet te mitän paha tekis ei että me kelwollisexi näkyisimme waan että te hywä tekisittä ja me olisimma nijncuin kelwottomat.

7. Mutta mine soisin Jumalalda/ ettei te miten Paha tekisi/ Ei sitewarten ette me keluolisexi näkyisinme/ Waan sen päle ette te tekisitta site quin hyue on/ ia me olisinma sijtte ninquin keluottomat. (Mutta minä soisin Jumalalta/ ettei te mitään pahaa tekisi/ Ei sitä warten että me kelwolliseksi näkyisimme/ Waan sen päälle että te tekisitte sitä kuin hywä on/ ja me olisimme sitten niinkuin kelwottomat.)

8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

8 Emme näet voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

8. Sillä emme mitään voi totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

8. Sillä en me mitän woi totutta wastan waan totuden puolesta.

8. Sille ei me miten woi Totudhen wastan/ waan Totudhen möten. (Sillä ei me mitään woi totuuden wastaan/ waan totuuden myöten.)

9 Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.

9 Sillä iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset. Sitä rukoilemmekin, teidän täydelliseksi tulemistanne.

9. Mutta me iloitsemme, kuin me heikot olemme ja te voimalliset olette, jota me myös toivotamme, nimittäin teidän täydellisyyttänne.

9. Mutta me iloidzemma cosca me heicot olemma ja te wäkewät jota me myös toiwotamme nimittäin teidän täydellisyttän.

9. Mutta me iloitze'ma coska me heicot olema/ ia te Wäkeuet oletta/ ia sen saman me mös toiuaisinma/ nimitten teiden teudhelisudhen. (Mutta me iloitsemme koska me heikot olemme/ ja te wäkewät olette/ ja sen saman me myös toiwoisimme/ nimittäin teidän täydellisyyden.)

10 Sentähden minä kirjoitan tämän poissa ollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.

10 Sen vuoksi kirjoitan tämän poissa olevana, jotten läsnä olevana menettelisi ankarasti sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamista varten eikä hajoittamista varten.

10. Sentähden minä myös poissa-ollessani näitä kirjoitan, ettei minun pitäisi läsnä-ollessani kova oleman, sen voiman jälkeen, jonka Herra antoi minulle rakennukseksi ja ei kukistukseksi.

10. Sentähden minä myös poisollesani näitä kirjoitan ettei minun pidäis läsnä ollesani cowa oleman sen woiman jälken cuin HERra andoi minulle parannuxexi ja ei pahennuxexi.

10. Senteden mine mös poisollen neitä kirioitan/ Senpäle ettei minun pidheis tykenollesani coua oleman/ Sen wäen pereste ionga HErra minun andoi paranoxexi/ ia ei turmioxi. (Sentähden minä myös pois ollen näitä kirjoitan/ Senpäälle ettei minun pitäisi tykönä ollessani kowa oleman/ Sen wäen perästä jonka Herra minun antoi parannukseksi/ ja ei turmioksi.)

11 Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

11 Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoitus*, olkaa yksimieliset, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva kanssanne.

11. Viimein, rakkaat veljet, iloitkaat, olkaat täydelliset, lohduttakaat teitänne, olkaat yksimieliset, olkaat rauhalliset, niin rakkauden ja rauhan Jumala on teidän kanssanne.

11. WIimein rackat weljet iloitcat olcat täydelliset lohduttacat teitän olcat yximieliset olcat rauhalliset nijn rackauden ja rauhan Jumala on teidän cansan. Terwettäkät teitän keskenän pyhällä suunandamisella. Caicki Pyhät teitä terwettäwät.

11. Wijmein/ rackat Weliet/ Iloitca teiten/ Olca teudheliset/ Lohuttaca teiten/ Olca yximieliset/ Olca rauhaliset/ Nin se Rackaudhen ia Rauhan Jumala ombi teiden cansan. Teruetteke teite keskenen/ pyhelle Suunandeilla. Teruetteuet teite caiki Pyhet. (Wiimein/ rakkaat weljet/ Iloitkaa teitän/ Olkaa täydelliset/ Lohduttakaa teitän/ Olkaa yksimieliset/ Olkaa rauhalliset/ Niin se rakkauden ja rauhan Jumala ompi teidän kanssan. Terwehtäkää teitä keskenän/ pyhällä suunannoilla. Terwehtäwät teitä kaikki pyhät.)

12 Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla.

12 Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki pyhät tervehtivät teitä.

12. Tervehtikäät teitänne keskenänne pyhällä suunantamisella.

12. Meiden HERRAN Iesusen Christusen Armo/ ia Jumalan Rackaus/ ia Pyhen Hengen Osaliseus olcohon teiden caikein cansa/ AMEN. (Meidän HERRAN Jesuksen Kristuksen armo/ ja Jumalan rakkaus/ ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkein kanssa/ AMEN.)

13 Kaikki pyhät lähettävät teille tervehdyksen.

13 Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (Aamen.)*

13. (H13:12) Kaikki pyhät teitä tervehtivät.

13. (13:12) Meidän HERran Jesuxen Christuxen Armo ja Jumalan Rackaus ja Pyhän Hengen osallisus olcon caickein teidän cansan Amen.

14 Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

14. (H13:13) Meidän Herran Jesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkein teidän kanssanne! Amen.